Tarkasteltuani keskusteluja pitemmällä aikavälillä on mieleeni noussut kysymys: onko vanhoillislestadiolaisuudessa tapahtunut viime aikoina opin löystymistä niin, että alamme elää jo synnin luvallisuudessa?
Syntielämän hiipiminen Siionin muurien sisäpuolelle on jo tapahtunut tosiasia. Opetusta on vähän kerrallaan löysennetty niin, että alkaa olla jos tilanne, että kaikilla on vähintäänkin toinen jalka maailmassa. On tapahtunut se kuuluisa pikkusormen antaminen, nyt on kohta mennyt jo koko käsi.
Suuri joukko nuorisoa elää jo niinkuin maailmanlapset elävät. Rokki soi ja olut virtaa. Käydään viihdepaikoissa ja katsellaan elokuvia.Valvotaan yökaudet, ja yöllä on aina lähellä pimeyden teot, joita ei enää aina edes aamun valkeudessa häpeillä. Sukupuolimoraali on löystynyt. Kuljetaan niin tiukoissa vaatteissa, että arvaamisen varaa ei jää, ja varsinkin istuessa ei tarvitse enää arvailla edes alusvaatteiden väriä. Ne näkyvät ja ovat nekin niin pienet, että eivät peitä edes niitä paikkoja, jotka niiden on tarkoitus peittää.
Seurustelu aloitetaan kevein perustein ja seurusteltaessa käyttäydytään maailmasta saadun esimerkin mukaan. Suutelemisen ja tiukkojen halailujen katsotaan kuuluvan asiaan, ja kun sitten niistä luonnollisena seurauksena on esiaviollinen suhde, sitäkään ei enää kavahdeta.
Käärme on löytänyt myös tiensä makuuhuoneisiin. Sukupuolielämään kuuluvaa vastuuta sen hedelmistä ei tahdota enää kantaa. Ehkäisy tavalla tai toisella on tullut mukaan lestadiolaisperheiden elämään. Tähän syntiin haetaan lupaa toisilta samoin ajattelevilta, ja on levinnyt käsitys, että ehkäisy on hyväksytty laajemminkin, että Jumalan sanaa on modernisoitu.
Aikuisten ihmisten elämään on tullut ahneuden synti. Maallinen tavara ja rikkaus on tullut tavoittelemisen arvoiseksi jopa niin, että alkaa olla syytä kysyä, onko rahasta tullut uusi Jumala tämän ikiaikaisen tilalle. Miehet satsaavat komeisiin autoihin ja kaikenlaisiin vempeleisiin ja uhraavat perhe-elämänsä rahan alttarille. Naiset kilisevät upeissa koruissa, viimeisen muodin mukaisissa vaatteissa solariumin ja etelänmatkojen ruskettamin ihoin ja parantelevat Luojan luomaa ulkonäköään värivoitein ja ehostein.
Vanhukset ovat vielä ainoina entisen uskon mallikappaleina, mutta heidänkin elämäänsä on maallisen mammonan palvonta tehnyt pesänsä. Ahneus ja itsekkyys on heidätkin vallannut, vaikka maa jo vetää puoleensa.
Kuinka kauan tällä menolla olemme maailman suola ja valkeus? Suola alkaa käydä mauttomaksi ja valo on pienentynyt pikku tuikuiksi sinne tänne? Jos Jeesuksen toinen tuleminen viipyy vielä kauan, käyvät toteen nekin Raamatun sanat: Löytyneekö silloin vielä uskoa?
Syntielämän hiipiminen Siionin muurien sisäpuolelle on jo tapahtunut tosiasia. Opetusta on vähän kerrallaan löysennetty niin, että alkaa olla jos tilanne, että kaikilla on vähintäänkin toinen jalka maailmassa. On tapahtunut se kuuluisa pikkusormen antaminen, nyt on kohta mennyt jo koko käsi.
Suuri joukko nuorisoa elää jo niinkuin maailmanlapset elävät. Rokki soi ja olut virtaa. Käydään viihdepaikoissa ja katsellaan elokuvia.Valvotaan yökaudet, ja yöllä on aina lähellä pimeyden teot, joita ei enää aina edes aamun valkeudessa häpeillä. Sukupuolimoraali on löystynyt. Kuljetaan niin tiukoissa vaatteissa, että arvaamisen varaa ei jää, ja varsinkin istuessa ei tarvitse enää arvailla edes alusvaatteiden väriä. Ne näkyvät ja ovat nekin niin pienet, että eivät peitä edes niitä paikkoja, jotka niiden on tarkoitus peittää.
Seurustelu aloitetaan kevein perustein ja seurusteltaessa käyttäydytään maailmasta saadun esimerkin mukaan. Suutelemisen ja tiukkojen halailujen katsotaan kuuluvan asiaan, ja kun sitten niistä luonnollisena seurauksena on esiaviollinen suhde, sitäkään ei enää kavahdeta.
Käärme on löytänyt myös tiensä makuuhuoneisiin. Sukupuolielämään kuuluvaa vastuuta sen hedelmistä ei tahdota enää kantaa. Ehkäisy tavalla tai toisella on tullut mukaan lestadiolaisperheiden elämään. Tähän syntiin haetaan lupaa toisilta samoin ajattelevilta, ja on levinnyt käsitys, että ehkäisy on hyväksytty laajemminkin, että Jumalan sanaa on modernisoitu.
Aikuisten ihmisten elämään on tullut ahneuden synti. Maallinen tavara ja rikkaus on tullut tavoittelemisen arvoiseksi jopa niin, että alkaa olla syytä kysyä, onko rahasta tullut uusi Jumala tämän ikiaikaisen tilalle. Miehet satsaavat komeisiin autoihin ja kaikenlaisiin vempeleisiin ja uhraavat perhe-elämänsä rahan alttarille. Naiset kilisevät upeissa koruissa, viimeisen muodin mukaisissa vaatteissa solariumin ja etelänmatkojen ruskettamin ihoin ja parantelevat Luojan luomaa ulkonäköään värivoitein ja ehostein.
Vanhukset ovat vielä ainoina entisen uskon mallikappaleina, mutta heidänkin elämäänsä on maallisen mammonan palvonta tehnyt pesänsä. Ahneus ja itsekkyys on heidätkin vallannut, vaikka maa jo vetää puoleensa.
Kuinka kauan tällä menolla olemme maailman suola ja valkeus? Suola alkaa käydä mauttomaksi ja valo on pienentynyt pikku tuikuiksi sinne tänne? Jos Jeesuksen toinen tuleminen viipyy vielä kauan, käyvät toteen nekin Raamatun sanat: Löytyneekö silloin vielä uskoa?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Raamatun vastaisine harhaoppeineen ei ole koskaan ollut mikään valkeus ja suola. Pikemminkin härski silli.
Näkynyt?
Kysynpä vaan, että mahtuuko tuohon "tiehen" enää Jeesusta? Muistat varmaan, että Jeesus itse sanoi, että "minä olen tie", "eikä kukaan tule Isäni tykö muuten kuin minun kauttani".
Tuon listan perusteella elät toinen jalka "lain orjuudessa".
= pelko, pelottelu, toinen toisensa kyttääminen, korvakorut, hiusväri, huulikiilto, puuteri, TV, tupakka.
syvällä surulla huokaillut ja kauhistellut.
Onko suola käymässä mauttomaksi? En kysy tätä armottomalla ja tuomitsevalla mielellä vaan suurella pelolla.Miten meille käy?
Vaikka elämäni on "kesken"enkä todellakaan ole vanha ihminen, olen viime aikoina alkanut toivomaan että pääsemiseni päivä olisi jo lähellä.
Pelkään että uuvun kesken matkan.En enää jaksaisi elää.Olen väsynyt taakkoihini ja tähän synnin tulvaan.Toivon ,että Jumala korjaisi minut jo pian pois.Sinne missä ei enää surua ja tuskaa ja kyyneliä ole.
Ei sinun tarvitse kantaa toisten taakkoja.
Ei sinun tarvitse kantaa myöskään omia taakkoja.
Kristus on ne sovittanut ja kantanut.
Jumala on antanut sinulle elämän, et itse.
Jumala on antanut sinulle tehtävän, et sinä.
Luoja kutsuu sinua silloin kun vaatimaton tehtäväsi on suoritettu ja aika on.
Miksi suret, miksi koet tuskaa ja kyyneliä.
Mieti, ajattele ja ymmärrä.
Tähän voisi todeta Saarnaajan sanoin: Ei mitään uutta auringon alla.
Pitäisi saarnata uskosta Kristukseen.
Raattamaa vanhin sanoo kirjoituksissaan, "niin kuin kusi tappaa lampaan, niin liika suolakin."
Lain ankaruudella ja ihmisopeilla ei voi seurakuntaa rakentaa oikeaan suuntaan.
muun yhteiskunnan maallistuessa myös lestadiolaiset tulevat mukana. Tietty välimatka ja erot säilyy kuitenkin.
Analyysinne oli harvinaisen samankaltainen kuin käsitykseni.
Joskus vanhat uskovat sanoivat, että ihmiset eivät kestä hyviä aikoja, vaan menevät mukaan maailmaan. Elämme luopumuksen aikoja.
Ylpeys, kopeus ja omahyväisyys nostaa päätään kaikkialla.
''Nöyryyttä hiljaisuutta, Jumala rakastaa. Ei kärsi kopeutta, ylpeyttä vastustaa. ''
Itse kunkin meistä pitäisi palata siihen vaatimattomaan ja aitoon ja nöyrään kristillisyyteen aivan käytöksestä ja pukeutumisesta lähtien.
Me jotka olemme saaneet niin käsittämättömän velan anteeksi, pitäisi olla nöyrän mutta kiitollisen paikalla, jotta emme ensimmäisenä olisi vikoilemassa muita, vaan ensin tekisimme parannusta omista synneistämme.
Meidän pitää entistä enemmän esirukoilla asioiden puolesta ja pyytää herätystä tähän maahan, jotta Jumalan valtakuntaan kerättäisiin uutta satoa.