Millaista opiskelu eri yliopistoissa ja eri aloilla (esim. kielet)?

...onko eroja oppiaineiden välillä, esimerkiksi englantilainen filologia vs. pohjoismaiset kielet? Edellisessä ilmeisesti ainakin opiskellaan kielen lisäksi kirjallisuutta, joten onko opiskelu vapaampaa? Pohjoismaiset kiinnostaisivat, mutta niiden opetus on -nätisti sanottuna- koulumaisessa maineessa...

Kaiken A ja O on etsiä ala, josta olet oikeasti kiinnostunut. Opiskeluvuodet kuluvat nopeasti, joten niiden "lapsellisuuden" ynnä muun mainitsemasi perusteella ei kannata päättää, mitä haluaa todennäköisesti loppuikänsä tehdä.

Minä teen työkseni sitä, mitä haluan ja mitä parhaiten osaan: luovaa, itsenäistä aivotyötä monen muun määräilijänä. Opiskeluaika taas oli ison yliopiston pienen laitoksen pienen pääaineen tyypillistä hommaa eli samojen naamojen katsomista viisi vuotta. Onneksi jaksoin - ehkä sinunkin kannattaa! :)

Ensimmäinen vuosi kielenopiskelijalla on aika pitkälti sellaista pari- ja ryhmätyöskentelyä ja kontaktiopetusta pienryhmissä (joku 10-20 opiskelijaa per ryhmä) joissa yleensä läsnäolopakko. Opiskellaan suullisia taitoja, kirjoittamisen pilkunviilausta, ääntämistä, kielioppia ja sitten on myös näitä kursseja joilla vaan istutaan luentosalissa ja kuunnellaan (esim. kirjallisuus- ja kielitiedeopintoja). Toisena vuonna opiskelu muuttuu itsenäisemmäksi, tosin kielenopiskelijan on tarkoituksenmukaista ottaa myös muita kieliä opinto-ohjelmaan, joten niissä muissa kielissä sitten jatkuu tuo pienryhmäopetus.

Kieltenopiskelu on tosiaan koulumaisempaa kuin monien muiden aineiden. Yhden opintoviikon eteen saattaa joutua istumaan koko vuoden tunneilla, kun jossain toisessa aineessa siihen riittää pelkkä yhden kirjan tenttiminen itsenäisesti. Itse aloitin kielenopiskelijana mutta tajusin ettei se ole minua varten ja vaihdoin yhteiskuntatieteelliseen, jossa olen hyvin viihtynyt mm. juuri sen vuoksi, että opiskelu on todella itsenäistä.

Tuo kuvasi pienten yliopistojen lapsellisuudesta johtuu ehkäpä siitä, että suurissa yliopistoissa sisään pääsee vaan kaikkein parhaimmat ja lahjakkaimmat. Eli esim. Helsinkiin ja Tampereelle pääsee vain ne, joilla kieli on erinomaisesti hallussa, ja tätä myötä myös opiskelijoiden taso on korkeampi. Opetuksen taso ei kuitenkaan ole sen kummempi kuin pienissäkään yliopistoissa. On aika pitkälle itsestä kiinni miten lapselliseksi se oma opiskelu muodostuu.

Ja tietenkin esim. tutkijoita tulee enemmän niistä yliopistoista, joissa opiskelijat ovat "tasokkaampia", koska tutkijoiksi päätyvät ovat yleensä alallaan erityisen lahjakkaita. Opettajaksi on kaikkein järkevintä päätyä jos opiskelet kieliä, sillä siinä ammatissa on varmemmat tulevaisuuden näkymät kuin esim. kääntäjän tai tulkin ammatissa. Ja esim. tuolla mainitsemassasi Jyväskylän yliopistossahan varsinaisesti ei ole mitään kääntäjä- tai tulkkauslinjoja (käsittääkseni), jollaisia löytyy esim. Tampereen, Turun ja Helsingin yliopistoista ja Joensuun yliopiston Savonlinnan yksiköstä. On siis aika luonnollista että Jyväskylästä valmistuu paljon opettajia. Jos minulta kysytään, niin Jyväskylän yliopisto ei kyllä ole mikään pieni yliopisto. Pieni yliopisto löytyy esim. Vaasasta ja Lapista. Joensuun yliopistokin on kaupungin kokoon nähden varsin isokokoinen.

Kyllä kieltenopiskelu on mukavaa, mutta minun juttuni se ei kuitenkaan ollut, vaikka pidin kovasti kielistä lukiossa ja pidän kyllä edelleenkin. Olin samanlainen lintsaaja kuin sinä, mutta arvosanat olivat kuitenkin minullakin hyvät.

Ainakin yhteiskuntatieteilijöillä on melko itsenäistä opiskelua. Muutamia luentoja, mutta satoja sivuja teoriaa itsenäisesti opiskeltavana. Suuri osa tenttikirjoistakin on englanniksi, joten kielitaitokin karttuu.

Hum. aineiden opinnoissa ei ole suuria eroja eri yliopistojen välillä - mielikuvasi on siis varsin väärä. Itse olen opiskellut Vaasan, Joensuun, Tampereen ja Helsingin yo:n kursseja ja opettanut tuntiopettajana Hesan avoimessa yo:ssa.

Lähinnä ero tulee esiin siinä millaisia asioita jollakin tietyllä ainelaitoksella painotetaan, eli painotetaanko esim. jonkin kieliaineen laitoksella kielitieteellistä, käännöstieteellistä vaiko kirjallisuus- tai kulttuuritieteellistä tutkimusta. Mutta jokaisella kielen ainelaitoksella (kielestä riippumatta) on kursseja kaikilta näiltä aihealueilta. Ero tulee esiin varsinkin siinä, mistä aihealueessta esim. gradu on mahdollista tehdä.

Pääasiallisesti oma opiskelukokemukseni on englannin kielen opinnoista ja kirjallisuustieteestä. Englannin opinnoissa opiskelu on koulumaista lähinnä perusopintojen aikana, jolloin käydään läpi pakollisia ääntämisharjoituksia, kielioppiharjoituksia yms. Kielten opinnoissa tehdään varsinkin perusopintojen jälkeen varsin paljon pienimuotoisia tutkielmaia, esseitä ym. eikä luennoilla käynti ole pakollista - paitsi niillä kursseilla joihin kuuluu harjoituksia. Lisäksi läsnäolopakko on esim. proseminaari ja seminaarikursseilla, joiden kulueassa on tarkoitus myös opponoida muiden opiskelijoiden töitä ja esitellä omaa työtä.

Mikäli taas haluat humanistisista oppiaineista valita sellaisen aineen, jossa on mahdollisimman vähän pakollisia luentoja ja harjoituksia, niin sitten se on ilman muuta kirjallisuus. Kirjallisuuden opinnoista voi lähes poikkeuksetta suorittaa jopa n. 90% pelkillä kirjatenteillä, siis lukemalla läjän kirjoja ja tenttimällä ne tiedekunnan/yliopiston tenttipäivänä. Suoritan tällä hetkellä itse toista yliopistotutkintoa ja pääaineeni on kirjallisuus - yliopistolla olen käynyt ensimmäisen vuoden aikana vain tekemässä tenttejä.

Itse opiskelen englantilaista filologiaa toista vuotta ja sen voin vahvistaa, että paljon on ns. koulumaista opetusta eli läsnäolopakko lähes kaikilla kursseilla. Toisaalta, miten muuten kielissä voi oppia esim. ääntämistä ja kääntämistä kuin osallistumalla säännöllisesti opetukseen. Aineen luonne on niin erilainen kuin esim. historian, että kontaktiopetus on välttämätöntä.
Oma yliopistoni ei lukeudu noihin etelän isoihin, mutta ei kyllä ole pienimmästäkään päästä. Opetuksen tasoa en kuvailisi huonoksi tai lapselliseksi, päinvastoin: luennoitsijat ovat syntyperäisiä brittejä tai jenkkejä (ei ihan kaikki) ja vaativat opiskelijoilta paljon.
Jos pidät vapaudesta ja siitä, että saat itse päättää mitä teet ja milloin, niin en välttämättä suosittele kieltenopiskelua. Ainakin omien kokemusteni pohjalta tuntuu, että muissa aineissa on enemmän vapautta, mutta minulle tämä systeemi sopii! :)