Kristallikuppi
pöydällä,
siinä kiviä
Kreetalta.
Kivet vievät
minut mukanaan
kauas lämpimään,
paikkaan jota rakastan.
Jalkani painuvat syvälle hiekkaan,
sen lämpöön.
Ihoni hehkuu ruskeana
auringon paahteesta.
Tämä on oikeaa elämää.
Kun olen ihan nääntynyt,
sukellan mereen.
Iho viileänä nousen pintaan,
katson rantaan.
Näenkö Sinut siellä peitolla?
Olen niin kaukana täällä,
en huomaa Sinua.
Olet kuitenkin siellä
ja odotat minua,
tiedän sen.
pöydällä,
siinä kiviä
Kreetalta.
Kivet vievät
minut mukanaan
kauas lämpimään,
paikkaan jota rakastan.
Jalkani painuvat syvälle hiekkaan,
sen lämpöön.
Ihoni hehkuu ruskeana
auringon paahteesta.
Tämä on oikeaa elämää.
Kun olen ihan nääntynyt,
sukellan mereen.
Iho viileänä nousen pintaan,
katson rantaan.
Näenkö Sinut siellä peitolla?
Olen niin kaukana täällä,
en huomaa Sinua.
Olet kuitenkin siellä
ja odotat minua,
tiedän sen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kiitos lämpimästä runostasi Tepa.
Tuli mieleen tai ajatus tuosta saaresta,
soutuveneestä voisi tehdä polttopuita, sillä
mikäpä kiire sieltä pois olisi.
Lauantai illan jatkot Sinulle.
T. PeterPan.fly