Tuli mieleen, että haluan hyväksyä ja ottaa sen puolison, jonka Jumala antaa. Uskon, että tällöin rakastun siihen ja se muhun. Tämä ajatus johtaa kumminkin vielä siihen ajatukseen, että jos Jumala ei oo tarkoittanu minulle just tällä hetkellä kaipauksessa olevaa henkilöä, niin eihän mun kannata mitään yrittääkkään sitä itselle, ei väräyttää evääkään. Toisaalta jos olis tarkoittanut, niin sitten voisin väräyttää evääni, mutta kun en tiedä...
< Ajatuksia puolison saannista >
miettijä
5421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
ajatus, aika looginen ja selkeä.
Joka ei uskalla ottaa itse vastuuta omasta elämästään.
Laitat Jumalan asialle,Jumalaako syytät mahdollisesta väärästä valinnastakin?
Usko on hyvä tuki,mutta vastuu on otettava itse tekemisistään.
jumala antaa rakkauden.ihminen valitsee hylkääkö rakkauden vai kulkeeko sen viitoittamaa tietä. ihminen on teoistaan vastuussa. naimisiin pitää mennä vain rakkaudesta tai menee naimisiin väärin perustein valheella, mille ei ole jumalan siunausta.
totuus on jumaluutta.
et tee mitään, et saa koskaan tietääkään.
Kannattaa ainakin yrittää, miten muutenkaan saisit tietää? Jos ei tee mitään saattaa menettää jotain.
ettäkö evääsi voisit väräyttää?
Hmmm, jospa oletkin
kuin kivi kengässä
kuin rakko jalassa
rupeaisitpa ees laastariksi!:)