Tämä on niin surullista.
Jos oikein tutkin sydäntäni, niin tiedän. Tiedän jotakin kaunista, minkä haluan piilottaa. En salli itselleni mahdollisuutta ja tunnen tekeväni koko ajan kaiken väärin.
Olen ihminen, joka ei tee suurinpiirtein mitään hetken mielijohteessa, ei ainakaan tällaisia. Harkitsen ja punnitsen aina asioita. Ja tuuliviiri en ole lainkaan.
Olen nyt miettinyt sinua kesän lopusta asti. Vaipunut hassuihin ajatuksiin, missä sä vaan halaat minua ja olet lähellä. Haluaisin niin paljon koskettaa. Haluaisin tietää sinusta kaiken ja avata itseni sinulle kokonaan.
Kuinka kauan asioita voi pitää sisällään? Auttaako se loppujen lopuksi mitään? Olen huomannut että ei. Ajatus siitä, että VITTU MÄ TIEDÄN saa kyyneleet valumaan.
Luulen että olen paha. Joskus taas on hetkiä, jolloin ymmärrän, etten ole paha. Olen vain ihminen. Olen löytänyt jotakin.
Yritän vaan kovasti tehdä niinkuin on oikein. Tämä juttu repii minua. Toisaalta en halua satuttaa ketään, mutta siinä sivussa satutan itseäni. Tää tunne nousee ja nousee ja luulen etten voi pysäyttää sitä.
En ole varma välitätkö minusta lainkaan. Ja toisaalta taas olen nähnyt sinussa jotakin. Olen tosin alkanut pelätä, että olen nähnyt ja kuullut asioita, joita olen halunnut nähdä ja kuulla.
Ja voi olla, että sinäkin vaan yrität tehdä oikein?
Entä jos syy siihen miksi et tee mitään ole se, että pelkäät satuttavasi minua lopulta? Tai kun et voi luvata mitään? Tiedä, että en minä mitään kuuta taivaalta odota. Mä en odota mitään. Ihmeitä ainakaan. Olisin onnellinen jos sä vaan pitäisit mua hetken pidempään sylissäsi ja sanoisit että välität. Halaisit kunnolla, niinkuin sillon muutama kuukausi sitten. Jos sä tunnet jotain sano se. Jos se tunne loppuu tai jos MEITÄ ei koskaan tule olemaankaan niin helvetti olenpa päässyt ainakin tästä helvetin hiljaisuudesta eroon. Ja tunteiden sisällä pitämisestä.
Äläkä pelkää, että olen ihastunut sinuun liikaa. Minä tunnen paljon, mutta en mä sua jää jahtaamaan jos et välitä. En mä sulle sellasta tekis.
Totuus on kaikki kaikessa. Siihen olen pyrkinyt koko elämäni. Olen sen vuoksi monta kertaa satuttanut itseäni ja muita, mutta lopulta kuitenkin aina havainnut totuuden sanomisen olevan hyödyksi.
Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat pitäneet asioita sisällään kymmeniä vuosia ja luulleet, että on parempi niin, mutta lopulta ne asiat ovat kuitenkin räjähtäneet ulos.
Kunpa mä pystyisin totuuteen tässäkin asiassa. Pian mä sen sulle kerron. Vaikka sulla suu loksahtaisikin auki hämmennyksestä. Mun on vaan pakko.
(Vai tuliko nyt luvattua jotakin, mitä en pysty pitämään?)
Sano jotakin.
Sanosanosano.
Jos oikein tutkin sydäntäni, niin tiedän. Tiedän jotakin kaunista, minkä haluan piilottaa. En salli itselleni mahdollisuutta ja tunnen tekeväni koko ajan kaiken väärin.
Olen ihminen, joka ei tee suurinpiirtein mitään hetken mielijohteessa, ei ainakaan tällaisia. Harkitsen ja punnitsen aina asioita. Ja tuuliviiri en ole lainkaan.
Olen nyt miettinyt sinua kesän lopusta asti. Vaipunut hassuihin ajatuksiin, missä sä vaan halaat minua ja olet lähellä. Haluaisin niin paljon koskettaa. Haluaisin tietää sinusta kaiken ja avata itseni sinulle kokonaan.
Kuinka kauan asioita voi pitää sisällään? Auttaako se loppujen lopuksi mitään? Olen huomannut että ei. Ajatus siitä, että VITTU MÄ TIEDÄN saa kyyneleet valumaan.
Luulen että olen paha. Joskus taas on hetkiä, jolloin ymmärrän, etten ole paha. Olen vain ihminen. Olen löytänyt jotakin.
Yritän vaan kovasti tehdä niinkuin on oikein. Tämä juttu repii minua. Toisaalta en halua satuttaa ketään, mutta siinä sivussa satutan itseäni. Tää tunne nousee ja nousee ja luulen etten voi pysäyttää sitä.
En ole varma välitätkö minusta lainkaan. Ja toisaalta taas olen nähnyt sinussa jotakin. Olen tosin alkanut pelätä, että olen nähnyt ja kuullut asioita, joita olen halunnut nähdä ja kuulla.
Ja voi olla, että sinäkin vaan yrität tehdä oikein?
Entä jos syy siihen miksi et tee mitään ole se, että pelkäät satuttavasi minua lopulta? Tai kun et voi luvata mitään? Tiedä, että en minä mitään kuuta taivaalta odota. Mä en odota mitään. Ihmeitä ainakaan. Olisin onnellinen jos sä vaan pitäisit mua hetken pidempään sylissäsi ja sanoisit että välität. Halaisit kunnolla, niinkuin sillon muutama kuukausi sitten. Jos sä tunnet jotain sano se. Jos se tunne loppuu tai jos MEITÄ ei koskaan tule olemaankaan niin helvetti olenpa päässyt ainakin tästä helvetin hiljaisuudesta eroon. Ja tunteiden sisällä pitämisestä.
Äläkä pelkää, että olen ihastunut sinuun liikaa. Minä tunnen paljon, mutta en mä sua jää jahtaamaan jos et välitä. En mä sulle sellasta tekis.
Totuus on kaikki kaikessa. Siihen olen pyrkinyt koko elämäni. Olen sen vuoksi monta kertaa satuttanut itseäni ja muita, mutta lopulta kuitenkin aina havainnut totuuden sanomisen olevan hyödyksi.
Tiedän monia ihmisiä, jotka ovat pitäneet asioita sisällään kymmeniä vuosia ja luulleet, että on parempi niin, mutta lopulta ne asiat ovat kuitenkin räjähtäneet ulos.
Kunpa mä pystyisin totuuteen tässäkin asiassa. Pian mä sen sulle kerron. Vaikka sulla suu loksahtaisikin auki hämmennyksestä. Mun on vaan pakko.
(Vai tuliko nyt luvattua jotakin, mitä en pysty pitämään?)
Sano jotakin.
Sanosanosano.
Vastaukset 17
Vanhimmat
koskettava juttu.Ymmärrän tuskasi täydellisesti.Se oli kuin oma tuskani.Koitetaan kestää,kyllä se jossain vaiheessa helpottaa...pakko.
Koetas ottaa kyseiseen henkilöön suoraan yhteyttä. Se toimii parhaiten. Sittenpä tiedät totuuden. Olettehan te kerran halanneetkin, niin olisiko aika toimia.
Epäilen kyllä paljon, ettei se mieshlö voi olla kiinnostunut, jollei itse ole tehnyt aloitetta siihen suuntaan. En ole vielä tavannut ei-aktiivista miestä ;) On tietenkin mahdollista, että hän on todella ujo. Mutta siinä tapauksessa hän olisi varmaan tehnyt edes jotain asian etenemiseksi.
mistä lie johtuu. Tuli yksi kirjain liikaa. :)
On se tavallaan tehny yhden alotteen tai sanoisinko eleen, mutta olen niin pöljä etten ole 100% varma mitä se tarkoitti. Lisäks tässä on kaikenmoisia muitakin hankaluuksia ja juttuja jotka on esteenä meidän välillä. Ei mitään helppoja sellasia.
Se vaan ärsyttää kun kamalan syvällä on sellanen aavistus, että Se on Se. Just SE.
Toisaalta, voihan aavistukset mennä täysin mönkäänkin ja sydämen ääni pettää ihmisen. Se sydämen ääni kun on niin vahva, että se pistää pään sekasin eikä osaa enää ajatella lainkaan järjellisesti. Vähän sama juttu, että jos alkaa ajatella jotain väriä tai numeroa niin sitten sen näkee joka paikassa ja tuntuu että sillä on joku merkitys. Vaikka kaikki onkin vaan sattumaa.
Yksi voi olla ihan sattumaa, mutta jos on kymmeniä, niin sitten kannattaa jo ihmetellä... tosin en enää ihmettele sitäkään. Kyllä sattumia mahtuu maailmaan. Ota nyt esimerkiksi vaikka joku ihan objektiivinen juttu, heitä tunteet pois ja ajattele. Avaat radion ja sieltä tulee joku tietty kappale, vaikka "Nämä ajat eivät ole meitä varten..."
Niin ajatteletko heti, että Ahaa, tämä on varmaankin tarkoitettu???!!!
(Ei omakohtaisia kokemuksia, biisi tuli nyt vain mieleeni muuten vain.)
Yritätkö kenties masentaa minua?
Sitäkin ihmettelen, että miks hevetissä joku joka ei ole lainkaan kiinnostunut mutta näkee että toinen selvästi yrittää jotakin ei tee mitään estääkseen näitä juttuja tai ala esim. vältellä? Päinvastoin haluaa keskustella jne.
Mutta toisaalta se ois kyllä helpotus, jos se ei pitäisi minusta. Pääsisin jatkamaan taas normaalia elämääni. Ja antamaan huomion sille jonka kanssa ollaan jo vuosikaudet oltu ihan hyvässä suhteessa. Vituttaa kun olen varattu, eikä nykyisessä ole mitään vikaa, päin vastoin, mutta silti vaan nää tunteet kiehuu ja kuohuu eikä ota laantuakseen. Ihastuksia tietenkin tulee ja menee mutta eipä oo tällasta näin pitkää ollu vuosikausiin. Siis tällasta suht epätoivoista ja pään sekoittavaa.
Silleekin muuten on kerran mun elämässä käyny, että molemmat oli ihastuneita, kumpikaan ei sanonu mitään ja vasta jotain viiden vuoden päästä asia selvisi ja harmiteltiin kun ei oltu tehty mitään.
Tiedän monia samanlaisia esimerkkejä. Siksi kai herättelen näitä toiveita.
Se sen vihje oli melko suora, mutta en vaan uskonut oikein sitä todeksi ja ns. pakenin paikalta. Ja taisipa hänkin ottaa aika nopsaan ei kaksi vaan kymmenen askelta taaksepäin. Ehkä aatteli että mokas enkä välitä lainkaan tai jotain. Se kaduttaa.
tavannut hänet?
Kyllähän joskus voi käydä vahingossa niin, että halaa "liian pitkään" ... en tosin ole ollut koskaan naimisissa, mutta seurustellut saman kanssa järjettömän kauan. En ole koskaan pettänyt ketään. Jos se nyt mikään meriitti nykypäivänä on. Olen siis vain roskakala täällä ahvenien joukossa, eikä mua kannata yrittää onkeensa. :)
Pitäisköhän sunkin ajatella samalla tavalla.
Mieti mitä sun miehes ajattelee tästä. Mä hullu olen jopa kertonut ns. miehelleni (naimisiinhan EN mene ennen kuin rakastun oikeasti). Ja se hullu väittää olevansa niin vanha konna, että tietää milloin nainen on rakastunut. Ja en varmaan ole!!! No ei hänelläkään ole helppoa, kun tietää että nytkin luen näitä juttuja. Mutta en mä täällä usein käy. Kerran päivässä tai pari.
No kyllä minä hänet olen tavannut jo miljoona kertaa. Oli aika jolloin näimme lähes päivittäin.
?
Siis kyse oli yhdestä asiasta, jonka hän sanoi minulle. Sanoi siis pari juttua, joita ei voi kovin monella eri tavalla ymmärtää.
Mä en suunnittele nykyisen poikaystävän pettämistä. Jos saisin tietää, että tämä henkilö x on minusta kiinnostunut niin ensin kyllä keskustelisin asiasta sekä hänen että nykyisen poikaystävän kanssa ja miettisin vielä asioita ja sitten ehkä jättäisin nykyisen ja sitten vasta alkaisin harrastaa tämän ihastuksen kanssa seksiä tai jotain. Jos sitä tarkoitit? Tässä jutussa ei seksi oo se pointti. Pointti on jossain syvemmällä. Ei sillä ettenkö sellasiakin juttuja olisi ajatellut (aika paljonkin). :) . Koitan vaan olla ajattelematta, koska melkein sekoan päästäni silloin kun päästän ajatukseni niin pitkälle. Mulla kun on aika hyvä mielikuvitus :) .
Olen niin maltillinen. Oon myös aika rehellinen, en esim. ole eläessäni varastanut mitään ja valehtelu on mulle aika hankalaa. Tässä tapauksessa se vaan näyttäs jostain syystä olevan helppoa. Tai ei nyt helppoa mutta...ARGH. Siksi kai tää minua syökin. Kun en tykkää epärehellisyydestä ja nyt ite olen sellanen. Olen tuottanut itselleni pettymyksen ja tulee fiilis, että voiko mihinkään enää luottaa?
Ja kyllä mä senkin tiedän, etten mikään ääliö ole. Yleensä olen aika hyvin osannut tulkita ihmisiä ja nään niissä niiden motiivit tehdä jotain juttuja ja silleen. Esim. jotkut mulkut tyypit on mulkkuja vaan siksi, että ne ovat epävarmoja ja herkkiä. Toisin sanoen jatkuvasti puolustuskannalla.
Äh.
Tajusin just että oon aatellu taas sitä mun ihastusta koko päivän. En taida olla kovin terve. Taidan olla itseasiassa aika outo.
päättyykö nimesi A:han kuten minunkin?
... vaikka kysynkin. (Ja olen edelleen nainen)
Mietin vain onko meitä sotkettu keskenään....
Miten ja missä sotkettu keskenään?
Tällä palstallako? Ei kai.
oliko se sama? Taitaa olla sama henkilökin, joka meidät sotkee....
pidemmällä versiolla...?
Itseasiassa mä taidan tietää ihan liikaa kaikesta.
Ei hemmetti, enhän mä tiedä omastakaan elämästä näin paljon.
minkä väriset silmät sulla on, vai kysynkö liian henkilökohtaisia?
Mitä väliä sillä on minkä väriset silmät mulla on? Meinaatko nyt, että meidän olis sotkettu oikeassa elämässä?
Harmaat ovat silmäni.
Aahan loppuu nimeni.
Lopetatko höpötyksesi. En halua enää keskustella kanssasi koska et liity tähän juttun millään tavalla. Enkä tunne ketään muita s- kirjaimella alkavia naisia eikä sellasia ole kanssani tekemisissä joten meitä ei oo voitu sotkea.
Bye.
... mutta taisin olla jälleen oikeassa. :)
Hyvät jatkot sulle...
entisestään???