mielenkiintoinen

tilanne on sama kuin Don Quiotilla.
Varsinkin Husmanin (nyk. Putus) kohdalla.
Saa taistella vaikka kuinka paljon, mutta mikään selvä tieto ei mene perille näille vastuussa oleville päättäjille ja ns. tieteen "kunniatohtoreille".
Putus on tehnyt hatun noston arvoisen työn.
Sitä minä en kenelle tahansa tee.
Oikeastaan ainut tutkija joka on kantanut vastuuta tutkimuksistaan ja yrittänyt tiedottaa kaikesta siinä tulleesta tiedosta kansalaisille.
Tässä on vielä yksi kivi kaskessa, nimittäin tämä tiedonvälityksen "valvonta".
Yleensä, jos on jokin erityinen kaikkia kansalaisia koskeva ongelma, toimittajat niin Ylessä kuin suurimmissa lehdissä, asetettavat etukäteen raja-aidat asian tiedottamiseen eli haastateltavalle esitetään etukäteen mistä puhutaan ja miten.
Tänä päivänä valitettavasti tämä homeongelman käsittely on mennyt sellaiseksi, ettei siinä saisi puhua asioista sen omilla nimillään, vaan pitäisi hyväksyä kaikki se mitä viralliselta taholta halutaan sanottavan.
Eräät ovat ottaneet herneet nenäänsä, aivan syyttä, jos kansalaisten kannalta tärkeistä, jopa elinehtoisista asioista, on kirjoitettu kuten he sen tuntevat omassa nahassaan.
Näinhän tämä tuntuu olevan joka puolella maailmaa-terveet, rohkeat ja kauniit senkun porskuttavat ja muut ilman omaa syytään "jalkoihin jääneet" saavat vain "haistella muiden kantapäitä".
On ilmeisesti vaikeaa terveiden ja hyvinvoivien ymmärtää tätä puolta tai oikestaan halustahan se on kiinni.

Sitten vielä sellaista tutkijoista, jotka ovat saaneet kansainvälistä kuuluisuutta, haluan ilmaista sen, että mikään meriitin metsästys ei palvele sitä pientä ihmistä, joka on sairastunut välinpitämättömyyden, vallanhalun, itsekeskeisyyden ja poliittisten tarkoitusperien vuoksi.

Koko tämä terveydenhuolto suhteessa rakennusten aiheuttamiin sairauksiin ja tästä päättävät poliittiset pyrkyrit tässä maassa eivät ole tehneet työtään rehellisesti ja niin kuin pitäisi.
En tiedä millä kriteereillä he ovat valitut tähän työhönsä.
Varmaan sopivilla, ei pätevillä, kriteereillä.
Siksi tämä sama junnaus jatkuu ja jatkuu.
Mistään homeongelman tiimoilta ei saa puhua sen oikeilla nimillään.
Mitä tästä sitten on tulossa.
Ei ainakaan mitään sellaista, jossa aletaan kantamaan vastuuta tai jopa tuntemaan vastuuta, varsinkin tässä globalisaation ja optioiden sekä muiden bonusten luvatussa maailmassa.
Siinähän ei ihmisellä ole mitään virkaa, on vain yksi tuottava ja "kuluva" rattaanosa.
Mitä se sellainen elämä on????
Ja mikä sen tarkoitus oikastaan on????
Mitä nämä "vastuulliset" ja "valitut" oikeastaan käsittävät elämällä????
Onko heillä edes käsitystä missä tällä hetkellä mennään????
Mitä tämä vastuuttomuus kaikilla rakennusten kanssa tekemisissä olevilla tuokaan tuleville sukupolville????

Tällainen testamentti.

Käytännössä tämän toksiineista johtuvan ODTS oireilun, joka siis on melko samankaltainen allergisen alveoliitin kanssa, pitäisi päättyä mikäli ko. rakennuksen sisäilman kanssa ei ole tekemisissä, eikä muidenkaan ko. toksiineja sisältävien sisäilmojen kanssa.
ODTS reaktiosta sanotaan myös, että se ei aiheuta SOLUVAURIOITA.

Allergian määritelmässä taas sanotaan, että mikäli immuunireaktio ei ole elimistön kannalta hyödyllinen vaan joko liian voimakas tai siitä aiheutuu KUDOSVAURIOITA, puhutaan ALLERGIASTA.

Ja näitä keuhkoissa olevia kudosvaurioasteitahan meiltä homeallergikoilta tutkitaan eri menetelmin.
Ja näitä kudosvaurioita tuottaa allergiapohjaiset niin akuutti kuin krooninenkin keuhkoputkitulehdus kuin myös allergeenin aiheutama pienten keuhkorakkuloiden tulehtuminen, jossa keuhkovaurio saattaa jäädä pysyväksi jo kertaheitolla.

Ja meitä homeallergikkojahan löytyy, jotka vetäisevät keuhkoputkitulehduksen estämismielessä kunnolliset hengisyssuojaimet päähänsä jälleen lumettoman ajan tultua, jona aikana siis useamman lajiset kosteusvauriorakennuksista tutut homeitiöt leijailevat ilmassa kuin myös muhivat maa-aineksissa.

Mistähän syystä en ole saanut käsiini vielä yhtään tutkimusta lumettoman ajan luonnon maaperä- ja ilmatoksiineista?