hoitoon....

Itse sain hoitoa ystävieni kautta. Pistivät kaiken valmiiksi, koska minua itseäni hävetti niin paljon, etten apua kehdannut hakea. Lähete lähti ja sain terapia-aikoja.

Olen käynyt siellä nyt vuoden, kerran viikossa bulimian takia. Tilani on pahentunut koko ajan. Nykyään mukana on myös masennusta ja itsetuhoisuutta. Olen vaikea tapaus terapeutille. Itse en ole kokenut sitä hyödylliseksi, vielä. mutta terapianhan vaikutus on niin yksilöllistä.

nyt olen itseasiassa kirjoittanutkin ketjun tästä tuonne alemmas, eli aion hakea lisäapua sairaalta. tunnen etten saa tarvittavaa apua sieltä, missä nyt käyn, eikä itselläni ole enää haluja elää.

kaksi ystävääni ovat kokeneet terapeutin hyvin tärkeäksi. toinen parantui juuri anoreksiasta ja jatkaa terapeutilla sekä ravitsemusterapeutilla käymistä (kuulemma hyvä, jos siihen osaa suhtautua oikein ) toinen parantui bulimiasta ja on lopettanut jo terapiassa käynnit. hänen paranemisessaan terapia oli hyvin suuressa merkityksessä, eikä olisi luultavasti parantunut ilman sitä.

huh. kauhen pitkää tekstiä nyt tulee :D ai, tuohon vielä, miten minut on otettu vastaan, muuten hyvin, mutta viimekertainen lääkäri, joka oli minulle uusi tapaus, otti istunnon aluksi sanakirjan käteensä ja luki minulle mitä tarkoittaa Ahmimishäiriö :O tiesin sen kyllä jo, kiitos. se oli ahdistavaa.

mutta muunlaisesta hoitokokemuksesta minulla ei ole siis vielä mitään kokemusta. :D toivottavasti tässä oli jotain lukemisen arvoista. tsemppiä :D voitaisiin tehdä yhteispäätös hakea apua tahoiltamme? :)

Itse olen "aktiivisesti" sairastanut bulimiaa kohta vuoden. Eli aika rajuakin ollut välillä ahmiminen ja oksentelu (6 krt päivässä pöntöllä laksatiivit yms.), puhumattakaan että seurana ollut syvä masennus, työuupumus ja itsetuhoisuus. Sairaalassa pari lyhyttä jaksoa katkaisuperiaatteella. Nyt olen silti mielestäni aika hyvässä kuosissa henkisesti, pakko myöntää että tänään kyllä muutenkin "hyvä päivä" eli katson maailmaa hieman positiivisesti.

Viime vuoden kävin psyk. polilla keskustelemassa kerta viikkoon lähinnä masennuksen takia.

Loppuvuodesta lääkäri kirjoitti lähetteen sh-polille, jossa edelleen olen jonossa, meitä apua tarvitsevia on paljon.

Vuoden alusta olen käynyt yksityisellä sh:n erikoistuneella terapeutilla tilanteen mentyä tosi pahaksi, ja sen voin sanoa todella vasta auttaneen. Terapia on erittäin intensiivistä mutta myös tuloksia näkyy jo.

Riippuu varmaan sh vakavuudesta, millaista hoitoa tarvitsee, mutta suosittelen silti että hakeudut johonkin terapiaan. Yksin sitä niin helposti ajattelee, että huomenna olen vahvempi ja sitten kaikki on toisin. Se ei vaan niin mene. Tarvitaan paljon itsetutkiskelua ja ymmärtävää hoitoa, jotta tuloksiin pääsee.

Siltikin voi tulla lipsahduksia. Se juuri omalla kohdallani on vaikeaa, että pitäisi ajatella pienin askelin etenemistä eikä mitään yhdessä yössä paranemista. Tavoitteet on perfektionistilla niin korkealla.

Tsemppiä ja voimia!

Meni sitten painovirhepaholainen juuri otsikkoon...Nolottaa, pakko korjata ;)

Itse jouduin käymään lymfa ( ? ) hoidossa. tuosta nimestä en ole varma, koska en ollut kiinnostunut käymään siellä.
se on joku uusi hoito, ja vaikuttaa moneen muuhunkin asiaan (mukamas?)
ja perustuu johonkin että korvissa jotkut hiukkaset olisivat väärässä paikassa. O.o
tiedän, että tämä kuulostaa hämärältä ja tyhmältä, ja en edes tiedä toimiiko se vai ei. minulla ei toiminut, mikä saattaa johtua asenteestani.