Usein sanotaan, että totuus lapsen syntyperästä pitää kertoa lapselle ennemmin tai myöhemmin.
Minua on se aina askarruttanut.
Jos on kysymys lapsettomuushoidoista, niin kysymyksessä on varmasti toivottu lapsi perheeseen. Miksi isyys otettaisiin pois ainoalta lapsen tuntemalta isältä ja siirrettäisiin se koeputkeen?
Kuka siitä hyötyy?
Tai jos on kysymyksessä joku avioliittokriisi, jossa vaimo hetkeksi lähti uuteen suhteeseen ja palasi takaisin avioliittoon lasta odottaen. Asia selvitettiin ja aviomies on lapsen ainoa tuntema isä.
Miten ahdistavaa lapselle olisi kuunnella tätä kertomusta. Kuinka vaikeaa vanhempien on repiä jo unohdettu ja anteeksi annettu episodi auki ja kertoa se omalle lapselle?
Ja missä iässä kertominen pitäisi tapahtua? Mikä on se ikä, jossa lapsi voi häiriintymättä ottaa vastaan tiedon, ettei isä olekaan isä, vaan joku täysin tuntematon mies, jota ei koskaan tule tapaamaan?
Kenen oikeuksia poljetaan, jos ei kerrota koskaan?
Minua on se aina askarruttanut.
Jos on kysymys lapsettomuushoidoista, niin kysymyksessä on varmasti toivottu lapsi perheeseen. Miksi isyys otettaisiin pois ainoalta lapsen tuntemalta isältä ja siirrettäisiin se koeputkeen?
Kuka siitä hyötyy?
Tai jos on kysymyksessä joku avioliittokriisi, jossa vaimo hetkeksi lähti uuteen suhteeseen ja palasi takaisin avioliittoon lasta odottaen. Asia selvitettiin ja aviomies on lapsen ainoa tuntema isä.
Miten ahdistavaa lapselle olisi kuunnella tätä kertomusta. Kuinka vaikeaa vanhempien on repiä jo unohdettu ja anteeksi annettu episodi auki ja kertoa se omalle lapselle?
Ja missä iässä kertominen pitäisi tapahtua? Mikä on se ikä, jossa lapsi voi häiriintymättä ottaa vastaan tiedon, ettei isä olekaan isä, vaan joku täysin tuntematon mies, jota ei koskaan tule tapaamaan?
Kenen oikeuksia poljetaan, jos ei kerrota koskaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
siinä tapauksessa jos lapsen oikea isä on tiedossa ja merkattu papereihin. näitäkin tapauksia on, että salataan lapselta asia. Sitten kun isä kuolee, niin asia tulee perinnönjaon yhteydessä aika yllättäen shokkina esille.
Samoin minä ainakin, jos toisen miehen kanssa lapsen olisin alulle saattanut, ottaisin selkoa mahdollisista perinnöllisistä sairauksista. Sekin voi olla tärkeä tieto. Kenties lapsen itse saadessa jälkikasvua olisi nämäkin asiat hyvä tietää.Minulla kokemusta vakavasta perinnöllisestä sairaudesta, joten en pidä minään utopiana, että sellaistakin voi ilmetä. Ja ennen kaikkea rehellisyys, vaikka se kirpaiseekin. Saattaahan olla, että lapsi epäilee koko loppuelämänsä esim. miksi on ruskeat silmät vaikka vanhemmilla siniset (sekin toki biologisesti kai ihan mahdollista).
Näitä asioita voi tietenkin jotenkin alustavasti lapsen ymmärrettävästi kertoa. esim. aina ei lapsen oikea isä ole se joka asuu kotona, vaikka isänä häntä saatkin pitää ja käytännössä hän sitä onkin. Lapsi tottuu sitten ajatukseen jo pienenä. Eikä tehdä asista mitään peikkoa, annetaan lapsen ymmärtää, että tämä ei biologinen isä on kuitenkin rakastava isä että häntä saa kutsua isäksi.
Lapsettomuushoidon seurauksena syntyville lapsille en sitten tiedä mitä kannattaisi kertoa. Se onkin kinkkisempi juttu. Silloinhan tämä "ei biologinen" isäkin on kai kuitenkin virallisesti papereissakin lapsen isä. tällaisessa tapauksessa varmaan hlö. koht kertoisin hieman vanhemmalle lapselle että hän on saanut alkunsa hedelmällisyyshoidon seurauksena. Isompi lapsi kuitenkin ymmärtää tällaisen tilanteen ehkä paremmin kun se biologinen isä ei ole ollut elämänkuvioissa mukana, ainoastaan auttamassa kyseistä pariskuntaa saamaan oman lapsen. Lapsen ei tarvitse miettiä eikä hänelle tarvitse selittää miksi isä ei ole lastaan nähnyt.
Yleisesti ottaen pointtina on, se että on valtava pettymys vanhempia kohtaan kenelle hyvänsä jos asia tulee joskus vahingossa/sattumalta ilmi. Saattaa tulla onnettomuuden/sairauden yhteydessä, jos tarvitaan esim. lähisukulaiselta siirrännäistä ym.
Minä kannatan asiassa kuin asiassa avoimmuutta.