Tiedän, että pitäisi olla kasvattajan yhtä mieltä. Mutta mielestäni puoliso, niin hyvä isä ja mies kuin onkin, suuttuu ihan liian herkästi. Murrosikäinen nyt on murrosikäinen ja pienet ärähtelyt kuuluvat asiaan. Mutta kun poika on eri mieltä isänsä kanssa, niin isä aloittaa hirveän huuto- ja saarnakonsertin ihan pienistä asioista. Minun korviin käy paljon enemmän tuo isän huutaminen, kuin pojan.
Esimerkki:
Pojalla on iso alue kokeisiin luettavana. Poika teki sitä kiltisti pitkän tovin ja sanoi pitävänsä vähän taukoa. Isä alkoi siitä, että se pitää tehdä kunnolla loppuun ennenkuin mitään huvittelee ja haukkui minutkin, kun lupasin sen tauon. Poika siihen murahti, että haluaa vähän levähtää, niin sitä murahtamisesta se vasta huutokonsertti syntyi. Tällaiset pikkuasioista yhteenotot ovat päivittäisiä ja minun näkökulmastani poika on vielä usein oikeassa. Kun isä ärähtää, kasvaa se sitten molemminpuoliseksi huutokonsertiksi ja lopulta lapsi saa rangaistuksen. Sitten alkaa äitii, tuo oli kyllä epäreilu..Mitä tehdä? Mielestäni on epäreilua rangaista esim. siitä, että lapsi haluaa pitää taukoa läksyissään tai pienestä murahduksesta, koska se nyt kuuluu murrosikään.
Esimerkki:
Pojalla on iso alue kokeisiin luettavana. Poika teki sitä kiltisti pitkän tovin ja sanoi pitävänsä vähän taukoa. Isä alkoi siitä, että se pitää tehdä kunnolla loppuun ennenkuin mitään huvittelee ja haukkui minutkin, kun lupasin sen tauon. Poika siihen murahti, että haluaa vähän levähtää, niin sitä murahtamisesta se vasta huutokonsertti syntyi. Tällaiset pikkuasioista yhteenotot ovat päivittäisiä ja minun näkökulmastani poika on vielä usein oikeassa. Kun isä ärähtää, kasvaa se sitten molemminpuoliseksi huutokonsertiksi ja lopulta lapsi saa rangaistuksen. Sitten alkaa äitii, tuo oli kyllä epäreilu..Mitä tehdä? Mielestäni on epäreilua rangaista esim. siitä, että lapsi haluaa pitää taukoa läksyissään tai pienestä murahduksesta, koska se nyt kuuluu murrosikään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ettei vaan isä purkais omaa stressiään lapseen? Ei alistamisella mitään saavuteta. Omassa kodissaan pitäisi kaikilla olla tilaa hengittää. Aloita taistelu!
Lepotauot kuuluvat niin työelämään kuin koulunkäyntiinkin. On yksilöllistä, miten paljon niitä itse kukin tarvitsee. Liian ankaralta miehesi vaikuttaa. Onhan lapsellanne oikeus levähtää, kuten isällä itselläänkin.
Minä en ole huutamista koskaan sietänyt. Asiat pitää voida puhua normaalilla volyymillä. Puistattaa ajatus, että isä huutaa pojalleen noin mitättömistä asioista.
....ylipäätänsäkin ihmetyttää, että jos poika hoitaa koulunsa hyvin ja ylipäätänsä lukee kokeisiin niin miksi vanhempien pitää hänen lukurytmiinsä ollenkaan puuttua, kyllä tuon ikäisen jo ainakin pitäisi antaa hoitaa koulunsa ihan itsenäisesti.
Itselläni on pari lukiolaista ja heille on eka luokasta asti tehty selväksi, että koulu on heidän hommansa ja meidän vanhempien homma on olla rakastavana tukena ja tietenkin aina saa kysyä apua jos sitä tarvitsee.
Minustakin isä tekee todella väärin poikaa kohtaan ja murentaa heidän suhdettaan nyt kun poika on herkässä murrosiässä. Olet aivan oikeassa siinä, että murkun jokaiseen murahdukseen ei kannata puuttua, siinä kerjää vain vaikeuksia.
Lainaa kirjastosta jokin murkkuiästä kertova kirja ja näytä miehellesi muutama fakta...murrosiässä poikien taantuma on syvempi kuin tyttöjen ja heillä ei aina yksinkeratisesti ole sanoja siksi he murahtelevat.
Ennenkaikkea jättäkää pojan lukemisen vahtiminen jos hän kerran osaa se hoitaa itsekin. Jokaisella on oma tapansa lukea.
Itse olen omilleni sanonutkin, että ei kerralla aivot pysty omaksumaan kovinkaan paljon asiaa joten kannattaa pitää taukoa ja niimpä esikoinen lähtee ulos happihyppelylle aika usein kun lukee koeviikkoon.
Puolusta poikaasi, minä ainakin sanoisin suorat sanat jos mieheni edes yrittäisi jotain tuollaista sanoa lapsille jotka hoitavat koulunsa kiitettävästi.
no minulle ainakin autto kun sain remmistä perseelle ainaki kerran viikossa kun en totellu
mihin? Olishan se nyt jos poika piiskalla laitetaan lukemaan kokeisiin,,,,,isä tässä piiskaa tarvitsisi.
se että sinä puutut puolisosi komentamiseen, pahentaa asiaa.
Voiko olla, että miehesi sanoo ensin asiallisesti (mitä sinä et kuule, tai halua kuulla), ja poika joka on oppinut, että kyllä äiti pelastaa, käyttää tilannetta hyväkseen?
Kokeile erilaista lähestymistä asiaan, älä ole heti eri mieltä miehesi kanssa, koska se oikeasti kärjistää vain tilannetta.
Aikuinen on se joka sanoo lapsen (alle 18 vuotiaan) elämässä AINA viimeisen sanan.
Jos poika ei tottele tuollaisessa pikkuasioissa
niin miten luulette esim vuoden päästä saavanne hänet käskemäällä pysymään kotona kun haluaisi NIIN kovasti lähteä joihinkin kaljanotto-harjoituksiin.
Ole johdonmukainen miehesi kanssa, konfliktit varmasti lisääntyvät jos poika tajuaa tai edes luulee sinun olevan sitä mieltä että isänsä on jotenkin epäreilu tai kohtuuton. tällöin poika myös voi ruveta vihaamaan isäänsä tai katkeroitua, mutta jos olette molemmat sitä mieltä että kun on kokeisiin luvun aika niin silloin ei tuhlata aikaa tekemällä mitään muuta.
Et sanotnut että onko pojan koulumenestyksessä ollut toivomisen varaa, jolloin on tietysti paikallaan vahtia että poika todella on nenä kiinni kirjassa.
Rangaistuksista sen verran että ei nyt tuon ikäiselle oikein voi ruveta remmiäkään antamaan. mutta kaikenlaisia etuoikeuksia voi menettää määrä ajaksi.
tuon ikäisellä on paljonkin etuoikeuksia, niitä on mm.
*vapaus tavata kavereita tietyin edellytyksin
*kännykkä
*netti
*tietokone
*telkkari
(telkkarin ja tietokoneen käyttöä voi muutenkin rajoittaa koeviikolla jos niihin näyttää menevän liikaa aikaa)
*ja ainakin oven paiskomisesta riidan jälkeen seuraus on tietysit ilmeinen sillä huoneen ovikin on etuoikeus.
Silloin kun itse olin tuonikäinen niin meilä riidat hoidettiin aina loppuun asti, eli jos hermostuneena painelin omaan huoneeseen, niin ei se siihen loppunut vaan silloin vanhemmat marssivat huoneeseeni vähintään minuutin sisään ja puhuivat asiansa loppuun ja siinä tuli yleensä lopullinen päätös käsillä olleeseen asiaan.
ei multa koskaan ovea viety mutta kyllä uhkasivat että jos ovet paukkuu, niin ovi löytää äkkiä tiensä autotalliin. muisti sen aina muutaman kerran kun teki mieli lämäyttää ovi kiinni.
seuraavalla tai sitä seuraavalla viikolla saatoin taas oven pamauttaa, ja silloin kerrottiin taas että miten voi ovelle käydä. eli ei paukkunu ovet tihään.
Mulla oli kuitenkin aika helppo murrosikä, sillä olin jo nuorena oppinut että viimeisen sanan sanovat aina vanhemmat.