Miksi, oi miksi, tuntuu siltä että kaikki lesbot on ihan hirvittäviä urheiluhulluja? Ymmärrän kyllä, että omasta kunnosta pidetään huolta. Mutta eikö elämässä pitäisi olla muutakin kuin lätkän pelaaminen ja urheiluruudun tuijottaminen?
Ainakin jos tätä palstaa seuraa, ei kulttuurin harrastajia paljon ole. Missä te olette kaikki kulturellit lesbonaiset? Kuinka moni harrastaa teatteria ja oopperaa? Kirjallisuutta? Kuvataiteita?
Ainakin jos tätä palstaa seuraa, ei kulttuurin harrastajia paljon ole. Missä te olette kaikki kulturellit lesbonaiset? Kuinka moni harrastaa teatteria ja oopperaa? Kirjallisuutta? Kuvataiteita?
Vastaukset 42
Vanhimmat
...kukaan nyt kulttuuria,yök. Kyllä urheilu on paaaljon kivempaa ja mielenkiintosempaa, ku kuunnella jotain kirkuvaa akka tai ukkoo,eikä teatteriin viiti lähtee nukkumaan, nukun mieluummin kotona. Tämä vaan mun mieli pide :)
mieli pide :)
Tottakai teatteri kiinnostaa enemmänkun pesis!
Kyllä mua pesis enemmän kiinnostaa kuin teatteri, mutta voin tottakai teatteriinkin lähteä jos kaveriporukalla oltas joskus menossa. Ehkä sit vaan on niin, että lesboja kiinnostaa yleensä enmmän urheilu kuin kulttuuri...mutta varmasti löytyy myös niitä ooppera-teatteri lepakoitakin..
mä vihaan ainaskin urheilua.
Miten niin kaikki olisivat urheiluhulluja? Arvokisojen aikaan nämä asiat ovat aina enemmän esillä kuin normaalisti, ja lähes kaikki suomalaiset osallistuvat keskusteluun tavalla tai toisella. Osa haluaisi urheilulähetykset kokonaan pois ruudusta, osa seuraa innolla ja loput tasapainoilevat siellä välissä.
Mulle esim. musiikin tekeminen ja sen äärellä hiljentyminen on elämässä ehdoton ykkösasia, mutta ei se sulje pois sitä, etteikö curlingia tai luistelua voisi katella tv:stä. Ja tuleehan sitä itsekin tehtyä hiihtolenkkejä, kun inspiroituu =)
Täällä eräs kulttuurista kiinnostunut aikuinen lepakko. Ystävissäni on myös valtaosa samanlaisia l-naisia, tosin liikuntaakin tulee harrastettua toki.
en hirveesti jaksa telkusta tuijottaa mut ite urheilen toooooosi paljon ja nautin siitä! kulttuurikin on ihan jees mut siinä ei oo tarpeeks äksönii :)
Ei urheilu sulje kulttuuria pois! Olen itse ureilullinen, liikun paljon, työskentelen ko. alalla ja muutenkin haluan seurata urheilua telkkarista, lehdistä jne. MUTTA olen myös käynyt taidenäyttelyissä, teatterissa, hyvissä konserteissa... kiinostusta voi olla niin moneen eri suuntaan. Ei urheilu tee musta junttia joka ei ymmärrä kulttuurin päälle ;)
Ei tietenkään sulje toisiaan pois. Enkä nyt suoranaisesti urheilevia naisia junteiksikaan haukkunut:)Mutta keskustelunavauksessa pitää aina vähän kärjistää;)
kerran sauvakävelylenkin töölönlahdella..
yleensä istun vaan kirjastossa, konsertissa tai kellarissa.. oon siis kulturelli?
Silloin harvoin kun meikätyttö on päässyt deittitreffeille niin aina on ollut vastassa kulttuuri-ihminen ellei näyttelijä niin taidemaalari tai kuvanveistäjä. Missä kaikki sporttiset mimmit on? Thainyrkkeilijä tai kehonrakentaja tai voimannostaja tulkaa esiin piiloistanne...
enemmän noita joukkuelajien harrastajia :) mutta siis kyllä todellakin sporttisuus on kivaa!
varmaan vaihtaa "deittejämme". Saat kaikki kohtaamani kehonrakentajat, nyrkkeilijät, sählyn pelaajat, lentopallon pelaajat ym, jos annat minulle edes yhden oopperassa ja teatterissa viihtyvän deittisi. Sopisko tälläinen diili?
Mietin samaa. Mulle kanssa joku Gayleban deiteistä kiitooos.
...yksi ooperalesbo, joka ei meinaa löytää seuraa ei sitten millään.
tässä sulle ois yksi konserteissa ja oopperassa viihtyvä yksilö. Oikea kulttuurin superkuluttaja. Että ei muuta kuin deittiä ehdottelemaan! Minä olen avoin kaikille ehdotuksille.
Hyvä homma. Utelen vielä sen verran, että missä konserteissa käyt. Itse olen HKO:n ja RSO:n ystävä ja siellä ei ole kuin eläkeläisiä. Toisaalta, onhan toki mahdollista, että sinäkin olet eläkkeellä...
että tämä kummitus asuu ooperassa...
Oletko töissä siellä??
tuottaa pettymys - en ole.
niin yksviivaista..
kai sitä voi harrastaa kahtakin asiaa yht aikaa..
mä ainakin oon kiinnostunut historiasta, kuvataiteista ja elokuvista
vaik urheilu on mun elämässä kaikki kaikessa ja menee aina kaiken ohi, töidenkin:)
elämää yksiviivaiseksi väittänytkään?
tuntuu siltä että kaikki lesbot on ihan hirvittäviä urheiluhulluja?"
niinpä--
huvittavaa, kuinka pienet kärjistykset saavat ihmiset takajaloilleen. Eikä sitten jakseta lukea viestejä edes kunnolla.
Relax girls!
"Kyldyyri kunniaan"
toivoo myös
huumorii ja rakkautta kaikill
Minä en itse asiassa seuraa lainkaan urheilua töllöstä. Itse asiassa vihaan urheilun katsomista televisiosta. Liikun kyllä paljon itse (arkiliikuntaa), sillä omasta kunnosta huolehtiminen kiinnostaa.
"Kuinka moni harrastaa teatteria ja oopperaa? Kirjallisuutta? Kuvataiteita?"
Meitsin taustan omaavalle 'kulttuuri' sanana on vähän sellainen hienojen ihmisten juttu. Sellaisten ihmisten juttu joka minä en itse ole ja jos minä harrastaisin kulttuuria antaisi se snobin vaikutelman minusta.
Todellisuudessa kun kulttuuritilaisuuksiin joudun niin huomaan, että se kiinnostaa minua. Se vain on markkinoitava minulle oikein. Esimerkiksi kirjallisuuden klassikoita on luettu ja kansanperinnettä harrastettu. Mutta sana kulttuuri tarkoittaa minulle vain Savonlinnan oopperajuhlia tai helpoimmillaan Pori jazzia. Ja Pori jazzkin oli ihan hauska.
taitaa olla spesialisti, vai?
aiheuttaa näppylöitä ns. korkeakulttuuri. Mun olisi aika vaikea kuvitella meneväni kuuntelemaan oopperaa tai katsomaan jotain pölyttynyttä näytelmää. Silti olen huomannut että joskus joku oopperan pätkä on kuulostanut mukavalta ja nuorempana yllätyin kun katsottua TV:stä klassikkonäytelmä Romeo ja Julia ja jopa nautin siitä. Maalaukset kyllä kiinnostavat ja voin nauttia niiden katselusta, mutta ei kyllä mene jakeluun valkoisella oleva musta neliö...
Tinni-Tunni
Kun ihmistä ei määritä enää työ eikä leppiksillä itsestäänselvästi enää perhekään, täytyy olla jokin kiinnekohta sillä ihminen ei voi elää ilman identiteettiä. Vaikka lesbokulttuuri sen voisi tarjota, niin meitä on tässä maassa kuitenkin liian vähän sen syntymiselle.
Siksi kannattaa etsiytyä sinne mistä on, mistä koko suku on, niille juurille.
Äijälti ei ole ristikanzua jällel, ga liygiläzten pagizemista ellendäy. Ylenkös öllämystyi suojärveläine staruuha ga minä kyzyin, sto äijältikö hiä djengua himoitshi käzpaikkasesta. Terväh kyzyi staruuhane "kuspäi on sinul rodnju, ga karjalakse paista maltat".
Mielenkiintoinen käsite tuo "korkeakulttuuri". Mitä se oikein on? Jotain sellaistako, jota vain harvat harrastavat vai pitääkö sen olla ns. kallista? Vai jotenkin vaikeasti ymmärrettävää?
No joo...kyllä itsekin törmään, varsinkin ns. nykytaiteen puolella, joskus sellaisiin teoksiin, etten todellakaan tiedä mitä ajatella. Onko esim. muinoin eräässä näyttelyssä esillä ollut sperma-veriseoksen pyöriminen tehosekoittimisessa taidetta? Tai sitten sitä korkeakulttuuria? En tiedä.
Mutta oopperasta voisin sanoa jotain. Kun se taitaa niin monen mielestä edustaa juuri sitä mystistä korkeakulttuuria pahimmillaan. Kenties se on suht harvojen harrastus, mutta tekeekö se siitä korkeakulttuuria? Mielestäni ei. Oopperatalon ylläpito maksaa kyllä, mutta oopperassa käynti ei ole kallista. 14 eurolla pääsee(ihan ilman opiskelija- tai eläkelläisalennuksia ym.). Nykyään elokuvissakäyntikin maksaa melkein yhtä paljon.Puhumattakaan baari-illasta.Oopperaan voi myös mennä ihan vaikka farkuissa, vaikka itse kyllä haluankin ns. pukeutua paremmin.
Usein oopperaa kuitenkin arvostelevat sellaiset ihmiset, jotka eivät ole koskaan käyneet oopperassa. Itsekin olin ensimmäisellä kerralla skeptinen,mutta niin vain vei koko taiteenlaji mennessään. Ei kaikkien tietysti tarvitse oopperasta pitää, mutta aina kannattaa myös tutustua sellaisiin asioihin, joita kohtaan on ennakkoluuloja.
Minäkin olen jopa käynyt jääkiekko-ottelussa. En tykännyt. Mutta ainakin olen käynyt, joten tiedän mistä on kyse.
En hyvällä tahdollakaan voi pitää Bachin musiikkia kauniina ja kun Beethoven oli kuuro säveltäjä niin minusta kyllä hänen teoksistaan kuulee sen ettei tekijä ole koskaan kuunnellut niitä itse.
On yllättävää, että klassisesta musiikista löytyy kaksi suosikkia: Finlandia ja Pähkinänsärkijä.
Ja minulla on yleensä varsin hienostunut maku musiikin suhteen, punk. Eli siis kuuntelen musiikkia joita muut eivät ymmärrä.
Minä sitten lienen vielä kinkympi, koska yhtä lailla vaikkapa Shostakovits tai Rachmaninov kuin GBH, Exploited tai Nina Hagenkin löytyy listalta. Wattien karjunta on toisinaan lähes terapeuttista kuultavaa. Siksi näitä patoutumia ei kai suuremmin olekaan... :)!
Nopeasti ajateltuna en löydä kuin yhden musiikinlajin, jota en jaksa pisaran vertaa. Se on kertakäyttöidealla tuotettu suomi-iskelmä, jonka ei ole tarkoituskaan myydä kuin yhden levyn verran.
Tuosta "korkeakulttuurista" olen samaa mieltä kuin ketjun aloittaja. Mikä sitä loppujen lopuksi on? Käytän itsekin joskus noita määritelmiä mutta pidän niitä teennäisinä. Kysehän on pitkälti siitä, että jotkut kulttuurin lajit ja myös jotkut tekijät ja nimet nostetaan hiukan elitistiseltä haiskahtavaan kastiin ja sen jälkeen ollaan "korkealla". Piiri pieni pyörii ja piiriin pyrkiminen on kohta olennaisempaa kuin uudistuminen ja todellinen innovatiivisuus.
Ikävä kyllä, tämä snobbailu on se, mikä selvimmin näkyy mediassa ja aiheuttaa niskakarvojen nousua ihmisissä. Toisin sanoen sen aiheuttama reaktio karkoittaa ihmisiä kulttuurin parista, vaikka tarjontaa tuon "korkeakulttuurin" ulkopuolella on paljon ja monipuolisesti. Varmasti moni löytäisi sieltä asioita, jotka kulttuurissa voisi kiinnostaa.
Itse henkilökohtaisesti en näe millään tavoin tarpeelliseksi johdattaa kaikkia ns. alakulttuureihin kuuluvia lajeja sinne korkeakulttuurin oville kolkuttelemaan. En siis erityisemmin ilahdu näistä "graffiteja Kiasmassa"-tyyppisistä tempauksista. Uskon vahvasti, että pienen piirin ulkopuolella ovat ne suuret luovat voimat ja tuoreet ideat, joilla kulttuuri pysyy vahvana.
Toivoisin myös, että suomalaiset tekijät luottaisivat omiin lähtökohtiinsa kulttuurin tekijöinä ja edes kulttuurin saralla voitaisiin unohtaa liika mielistely ja alemmuudentunne muuta maailmaa kohtaan. Alkaa vähitellen tympiä suomalaisten nöyristely kaikkea Suomen ulkopuolelta tulevan suhteen. Suomea ei tarvitse kenenkään valloittaa, kun suomalaiset itse kadottavat itsensä ja oman identiteettinsä, vapaaehtoisesti.
En niin kovin harrasta klassista, mutta joitakin kymmeniä levyjä klassista on hyllyyn kertynyt.
"En hyvällä tahdollakaan voi pitää Bachin musiikkia kauniina"
Oletko kuunnellut Bach'in urkuteoksia? Ei niitä rumiksi voi mielestäni väittää - pitääkö hyvän musiikin aina olla "kaunista"?
"ja kun Beethoven oli kuuro säveltäjä niin minusta kyllä hänen teoksistaan kuulee sen ettei tekijä ole koskaan kuunnellut niitä itse."
Oletko kuunnellut 9:n sinfonian? viimeinen kuoro-osa ainakin on UPEA!
Tinni-Tunni joka just nyt kuuntelee Peter Gabrielin Up -levyä. Aika mielenkiintoisia ääniä ja ääni hmmm... "seiniä"...
Jos Beethoven oli kuuro, niin eikö äänet, sävelet voi kuulla päässään? Ei kai hän koko elämäänsä ollut kuuro?...
T-T
"Bachko pah?
Kirjoittanut: tinni-tunni 23.2.2006 klo 01.14
Oletko kuunnellut Bach'in urkuteoksia? Ei niitä rumiksi voi mielestäni väittää - pitääkö hyvän musiikin aina olla "kaunista"? "
Ehkä kolmen sekunnin ajan.
Tuossa vuosi sitten pyöri mainos, jossa koulun bändi pisti kevätvirrestä punk-sovituksen ja se oli ihan oikeasti kaunis.
J.M.K.E.:n punk-sovitus Kalinkasta on myös upea.
Musiikin tekijöillä pitää olla ilo. Tämä on punkin idea. Porukka osoittaa, että "meillä on hauskaa, tulkaa tekin mukaan" ja jos jollekin jää idea epäselväksi, niin bändissä harva osaa oikeasti laulaa tai soittaa tai säveltää.
Täsmennän.Yksi juutalainen oli suuri Wagnerin ihailija ja hän kuunteli sitä aikoinaan Berliinissä natsiaikana, mutta hän sanoi, että siitä oli onnistuttu riisumaan kaikki eloisuus, että natsit onnistuivat tuhoamaan Wagner-esityksenkin.
Nykyään esittämisen iloa ei pilaa natsismi vaan kaupallisuus. Tuotetaan hyllymetreittään pliisua kioskitavaraa. Ja vaikka siirrytään korkeakulttuurin pariin, niin kaupallisuuden lait ovat yhä siellä.Samalla on jonnekin kadonnut taiteilijan ilo ja tilalle tullut mekaaninen, jäykkä suorittaminen. Ihan kuin posetiivia veivaisi.
Aito huonous ravistelee heräämään ja kritisoimaan teeskenneltyä kauneutta.
Opistokaveri antoi lahjan, ripustettavan enkeliveistoksen. Kun täällä ihmiset ripustavat kaikenlaisia mauttomia amerikkalaistyylisiä tiimaritervetulotoivotuksia kotiovelleen, minä pistin oveeni enkelin. Sen mauttumuus on niin ilmeinen että kohta ihmiset huomaavat että kaikki ovikoristeet ovat mauttomia.
"Oletko kuunnellut 9:n sinfonian? viimeinen kuoro-osa ainakin on UPEA!"
En ole päässyt niin pitkälle. Voisiko pikakelata?
en usko että kaikki ovat urheiluhulluja. itse en katso urheilua telkusta, en voi sietää lätkää tai muitakaan joukkuelajeja (enkä formulaa!). omasta kunnostani kyllä pidän huolen mutta ei se nyt maailman tärkein asia ole. eipä tuota kulttuuriakaan kyllä hirveästi tule harrastettua, ellei elokuvien katselua lasketa?=) luen kyllä joskus ja piirtelen omaksi ilokseni, mutta en käy taidenäyttelyissä enkä oopperassa. mutta mikäs siinä, saattaisin minä niihinkin tutustua jos joku mukaan pyytäisi.
Kulttuurihenkilö ihan ammatinkin puolesta, kaikenlainen kulttuuri alakulttuureista korkeakulttuuriin kiinnostaa ja tuottaa elämyksiä. (Inhoan noita määritelmiä mutta en nyt löytänyt äkkiseltään muitakaan yhtä lyhyitä, joilla asian ilmaista.) En silti halua, että elämäni on yksipuolisesti pelkkää kulttuuriähkyä.
Se ei tee luovuudelle hyvää.
En ole vähääkään urheiluhullu mutta mielelläni harrastaisin jotakin urheiluun kuuluvaa ja joitain lajeja seurailen silleen pintapuolisesti.
Ymmärrän, että urheilu on joillekin elämäntapa ja kunnioitan kyllä sitä määrätietoisuutta, jonka se monilla pitää sisällään.
Miksi pitäisi tehdä niin jyrkkä pesäero näiden kahden asian kesken? Suuntaan tai toiseen. Tai yleensä olla kiinnostunut vain yhdestä tai kahdesta asiasta. Kai ihmistä voi kiinnostaa monipuolisesti erilaiset asiat?
Kuten jo aiemminkin tuolla totesin, keskustelunavauksessa pitää aina vähän kärjistää. Muuten ei synny keskustelua.
Ei kulttuuri ja urheilu tietenkään totaalisesti sulje toisiaan pois. Itsekin harrastan jonkun verran liikuntaa, vaikka kulttuuriharrastukset toki huomattavasti tärkeämpiä ovatkin. Eli liikunnanharrastamisen ymmärrän kyllä varsin hyvin.
Itse vain törmään jatkuvasti näihin todellisiin "urheiluhulluihin", joille kaikenlainen kulttuuri tai jopa kirjan lukeminen on kauhistus. Sellaisiakin ihan oikeasti on olemassa! Mutta en väitä, että jokainen urheilua harrastava on sellainen. En todellakaan.
käsittää ihmistä jolle kirjan lukeminen olisi kauhistus! Mikä siinä on niin kauheaa? Onhan niitä kaikenlaisia urheilua ja urheilijoita käsitteleviä kirjoja. Ja minä ainakin nautin jo itse lukemisesta, olen aina nauttinut, ihan pienestä pitäen. Niin, ehkä sellainen ei nauti jolle lukeminen on vaikeaa ja työlästä...
Tinni-Tunni
harrastan kulttuuria. ja enemmänkin vois harrastaa kulttuuria. kavereita ei liikaa, rekkaa nikkis ja tule joskus chatissa juttelemaan. varsinkin jos asut turussa. ;)
ilmoittautuu ;)
Taide on aina ollut ykkösjuttu mun elämässä vaikka pelasinkin vuosia koripalloa. Minä kanssa vierastan 'kulttuuri'-sanaa, jotenkin se kuulostaa melkein kirosanalta, joltain semmoselta mitä on vaan gallerian tai teatterin tms. seinien sisällä. Taide on enemmän elämäntapa. En pidä itseäni erityisen sivistyneenä, tiedän vain jotain kuvataiteesta ja siitäkin enemmän käytännöntasolla. Ne niinsanotut 'kulttuuri-ihmiset' jotka tiedän ovat ihan kivoja, osaavat keskustella sivistyneesti taiteista yms. mutta ovat useasti myös pikkasen snobeja ja halveksuvat sellasta normaalia, ei-älyllistä hauskanpitoa. Osittain tunnen kuuluvani heidän joukkoonsa, osittain en. Tunnen heidän taholtaan hyytävää paheksuntaa aina kun kiroilen rahvaanomaisesti, pukeudun rähinäraitaverkkareihin ja halpislenkkareihin tai suosin kuppaisia lähiöpubeja tyylikkäiden trendimestojen sijasta. Toisaalta yhtään ystävää ei ole jäänyt korisajoilta. Lähipiirini koostuu duunareista (joista suuri osa eri alojen kuvataiteilijoita ja kuvataiteilijat miellän käsityöläisiksi). En tiedä mistä se sitten johtuu, onko niin että seura etsii (jollain lailla) kaltaistaan vai liikunko vaan niin pienessä piirissä. En ainakaan ystävysty kovin helposti.
En ole urheiluhullu, vaikka liikuntaa arvostankin. Monipuolinen itsensä kuormittaminenhan on virikettä koko keholle, tottakai myös aivoille. :)
Itse harrastan juoksua, kiipeilyä ja uintia melko säännöllisesti ja se kyllä vaikuttaa olennaisesti koko olotilaan. Kyllä sitä sitten kelpaa käydä elokuvissa ja teatterissa tai istua piirtämässä ja kirjoittamassa. Toki liikunta on kiintoisaa, mutta elämässäni on miljoona muuta yhtä kiinnostavaa asiaa..