Hei!
Minulla on 8 kk vanha tyttö, jonka sosiaalisesta kehityksestä olen todella huolissani. Vauva viihtyy pitkiä aikoja itsekseen lattialla puuhailemassa, ei juurikaan reagoi kun äiti poistuu huoneesta eikä hae aktiivisesti katsekontaktia (välillä tuntuu, että jopa selkeästi välttelee sitä). Lisäksi tyttö ei reagoi nimeltä kutsuttaessa kuin harvoin, mutta jos hänelle sanoo, että katsoppas tätä ja näyttää samalla jotain tavaraa, niin pää kääntyy lähes joka kerta. Vastavuoroista ääntelyä ei myöskään ole koskaan ollut juurikaan ja nykyäänkin juttelee pääasiassa leluilleen, toisinaan kyllä vähän meille vanhemmillekin.
Tyttö hymyilee ja nauraa kyllä, mutta hymy tulee yleensä vastineeksi jostain muusta kuin äidin hymystä (esimerkiksi äidin pestessä hampaitaan hymyillään joka kerta), välillä tosin vastataan ihan hymyyn hymyllä. Erityisesti tyttö tykkää kutittelu ja pusuttelu leikeistä sekä myös loru- ja laululeikeistä ja silloin saa usein hyvän katsekontaktin.
Eleitä ei vielä juurikaan ole havaittavissa, välillä tosin ehkä vähän ojentaa kättään ja kitisee kun haluaa syliin. Tyttö ei matki, enkä muista, että olisi sitä koskaan tehnyt. Syöttäminen on vaikeaa, sillä tyttö pyörii ja hyörii ja katselee joka suuntaan ja häntä on vaikea saada kääntämään päätä syöttäjän suuntaan. Ei siis yleensä reagoi vanhemman ääneen kääntämällä päänsä sitä kohti. Yleisesti tyttö on äärimmäisen kiinnostunut liikkumisesta ja kaikista mahdollisista tavaroista ja meneekin täällä yleensä pitkin kämppää sen ihmeemmin välittämättä missä vanhemmat ovat. Välillä saattaa vilkaista meidän suuntaamme, mutta siinä kaikki.
Tyttö ei myöskään osoittele esineitä eikä ole oikeastaan missään vaiheessa kummemmin vierastanut. Joskus noin 4-5 kk vanhana oli kausi, jolloin välillä vierasti vieraita, mutta ei muuta. Eroahdistusta ei ole havaittavissa.
Kuulostaako teidän mielestänne siltä, että tyttö mahdollisesti voisi olla autistinen? Kertokaahan rehellisiä mielipiteitä tälle huolestuneelle esikoisen äidille.
Minulla on 8 kk vanha tyttö, jonka sosiaalisesta kehityksestä olen todella huolissani. Vauva viihtyy pitkiä aikoja itsekseen lattialla puuhailemassa, ei juurikaan reagoi kun äiti poistuu huoneesta eikä hae aktiivisesti katsekontaktia (välillä tuntuu, että jopa selkeästi välttelee sitä). Lisäksi tyttö ei reagoi nimeltä kutsuttaessa kuin harvoin, mutta jos hänelle sanoo, että katsoppas tätä ja näyttää samalla jotain tavaraa, niin pää kääntyy lähes joka kerta. Vastavuoroista ääntelyä ei myöskään ole koskaan ollut juurikaan ja nykyäänkin juttelee pääasiassa leluilleen, toisinaan kyllä vähän meille vanhemmillekin.
Tyttö hymyilee ja nauraa kyllä, mutta hymy tulee yleensä vastineeksi jostain muusta kuin äidin hymystä (esimerkiksi äidin pestessä hampaitaan hymyillään joka kerta), välillä tosin vastataan ihan hymyyn hymyllä. Erityisesti tyttö tykkää kutittelu ja pusuttelu leikeistä sekä myös loru- ja laululeikeistä ja silloin saa usein hyvän katsekontaktin.
Eleitä ei vielä juurikaan ole havaittavissa, välillä tosin ehkä vähän ojentaa kättään ja kitisee kun haluaa syliin. Tyttö ei matki, enkä muista, että olisi sitä koskaan tehnyt. Syöttäminen on vaikeaa, sillä tyttö pyörii ja hyörii ja katselee joka suuntaan ja häntä on vaikea saada kääntämään päätä syöttäjän suuntaan. Ei siis yleensä reagoi vanhemman ääneen kääntämällä päänsä sitä kohti. Yleisesti tyttö on äärimmäisen kiinnostunut liikkumisesta ja kaikista mahdollisista tavaroista ja meneekin täällä yleensä pitkin kämppää sen ihmeemmin välittämättä missä vanhemmat ovat. Välillä saattaa vilkaista meidän suuntaamme, mutta siinä kaikki.
Tyttö ei myöskään osoittele esineitä eikä ole oikeastaan missään vaiheessa kummemmin vierastanut. Joskus noin 4-5 kk vanhana oli kausi, jolloin välillä vierasti vieraita, mutta ei muuta. Eroahdistusta ei ole havaittavissa.
Kuulostaako teidän mielestänne siltä, että tyttö mahdollisesti voisi olla autistinen? Kertokaahan rehellisiä mielipiteitä tälle huolestuneelle esikoisen äidille.
Vastaukset 4
Vanhimmat
..vauvalta, ikätasoaan vastaavalta, joten unohda epäilysi. Anna lapsen kasvaa ja kehittyä normaalisti..Jos ongelmia tulee, niin pitää olla liki 5v ennen kuin voi ajatella diagnoosia...
Korjaisin väitettä,että täytyy odottaa lähes viisi vuotta ennen kuin lapsi voidaan diagnosoida esim. autistiseksi. Riippuen tietysti autismin asteesta,diagnoosi on kyllä täysin mahdollista tehdä jo huomattavan paljon aikaisemmin. Jos osaa etsiä nimenomaan autismia, jo vastasyntyneestä sen voi huomata. Minun tyttäreni on saanut diagnoosi 1 vuosi 4 kk:n ikäisenä. Eli yleensä sen jälkeen kun puhetta pitäisi jo alkaa tulla niin varsinkin jos muitakin oireita on, niin sitten aletaan tutkia. Ketjun aloittajaa rauhoittelisin, että ainakin sen perusteella miten hän kuvaili lastaan, en menisi pahemmin huolestumaan; jokainen lapsi on jo vastasyntyneestä lähtien oma persoonansa ja vaikuttaa että hänen lapsensa on vain harvinaisen "cool" tyyppi, eli rauhallinen ja omissa oloissaan pohdiskeleva.
Miten sinulle tuli mieleen nimenomaan autismi? Esiintyykö lapsen sukujuurissa jotain vastaavaa vai oletko törmännyt muulla tavoin autismiin?
Sinuna nauttisin vauvasta täysillä ja kuten edellinen vastaajakin sanoi, lapset ovat persoonia, älä turhaan huolehdi! Minulla on neljä lasta, joista jokainen on ollut omanlaisensa, toinen hidas kehittyjä, toinen vilkas menijä ja pälpättäjä jo vuoden ikäisenä. Itse aloin huolestua kakkoslapsestani vasta hänen ollessa 2,5 vuotias, kun vähäinen puhe jäi pois ja aloin epäillä kuulovammaa monien rankkojen korvatulehdusten ja tuubittamisien jälkeen. "Omaehtoisuus, puheenkehityksen viive ja puheenymmärtämisenvaikeus"- dg 2,5 v:na muuttui 3 vuotiaana tarkemmissa osastotutkimuksissa "lapsuusiän autismiksi", joka nyt murrosikäisenä on "Asperger, jolla autistisia piirteitä".
Vaikka minulla on kaksi lasta as-lapsen jälkeen, en olisi osannut heidän kehityksestään 8kk:n ikäisenä sanoa juuta en jaata. Enkä edes halunnut ajatella asiaa. Elettävä se on kuitenkin, ja murheet tulee ajallaan, jos on tullakseen.
Puheenkehitystä voit miettiä kahden vuoden hujakoilla, jos on kovin viiveistä, niin otat puheeksi neuvolassa, eikö?
Nauti vauvastasi, ajattele, jos ja kun kaikki on kuitenkin ok, olet murehtinut vauvasi parhaimmat kuukaudet ihan turhaan :)
Jos asia vaivaa sinua ihan liian paljon, kirjoita vaikka maili lasten neurologian lääkärille ja kysy mitä sinun pitää tehdä, mutta minusta se on turhaa, vauvasi on niin pikkuinen vielä. Anna ajan kulua.
Tsemppiä ja valoisia kevätpäivä sinulle ja perheellesi!
Ei vielä näin pienenä asialle voi paljon tehdä. Tärkeää on seurata lasta samalla kun leikkii hänen kanssaan ja selvittää, mitkä asiat aiheuttaa stressiä. Stressi aiheuttaa oireit autistiselle lapselle. Se näkyy eri tavoin erilaisilla lapsilla. Sressin aiheuttajia voi olla äänet, kirkkaat valot, hajut, maut, tunto- ja tasa-painoaistin herkkyydet. Myös sosiaaliset tilanteet voi aiheuttaa stressiä. Hyvissä olosuhteissa kasvanut lapsi saattaa varttua jopa kouluikään, ennenkuin sresssiherkkyys tulee esille.