Miten teidän konkareiden mielestä reumaa sairastava voi pärjätä sairaanhoitajan työssä? Jos koulun harjoitteluista selviää, niin onko kellään käsitystä saako oikeita töitä, jos oma terveys on ei-ihan-täydellinen? Onko työvoimapula niin suuri, että epätäydellisetkin saa töitä?
Osastoa päästäpäähän juoksevaksi minusta ei ole, mutta poleilla, vastaanotossa, ajanvarauksessa, puhelinneuvonnassa yms näyttäisi olevan helpompia hommia.
Turhaanko haaveilen.
Osastoa päästäpäähän juoksevaksi minusta ei ole, mutta poleilla, vastaanotossa, ajanvarauksessa, puhelinneuvonnassa yms näyttäisi olevan helpompia hommia.
Turhaanko haaveilen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
riippuu hyvin pikälti oireistasi ja siitä kuinka pitkälle reumasi on edennyt, eli mitä pystyt tekemään.
Kuitenkin käsittääkseni reuma on etenevä sairaus,jos menee pahaksi niin sitten et tietysti pärjää ilman apuvälineitä. Mutta eiköhän kaikki järjesty, tsemppiä.
Sairaanhoitajan työssä kuitenkin on se seikka, että KAIKKI työ on melko raskasta tai vähintäänkin kohtuullisen kunnon vaativaa. Nostelua, kantamista ja vähintäänkin "jaloilla oloa" on työ erittäin suurilta osin kaikkialla. Toisaalla tietenkin enemmän ja toisaalla vähemmän.
Se on myös pakko sanoa, että reuma katsotaan ns. eteneväksi tai vähimmilläänkin "oletettavasti työtä haittaavaksi" tekijäksi, joten oman kokemukseni puoleen useammasta paikasta suoraan sanoen neuvoisin hieman pohtimaan asiaa. Jos kuitenkin erittäin tiukasti haluat alalle, niin kannattaisi erittäin vakavasti lääkäreiden kanssa keskustella asiasta ja kysyä heidän mielipidettään.
Yleensä etenkin vakitoimia täytettäessä halutaan lääkärintodistus (sitten joskus tulevaisuudessa) ja sanon suoraan, että reuma voi olla niissä papereissa melkoinen miinus jonkun silmissä. En nyt tiedä miten tämän sanoisi neutraalisti, mutta hankala asia on tietenkin jo se, että opiskelu on pitkä ja harjoittelutkin voivat olla jo vaativia, mitä jos tulee matkalla jotain ongelmaa ja olet ollut jo koulussa pari vuotta. Menisi vähän hukkaan.
Suoraa puhetta jos jatkamme, niin tosiaan ainakin noita vakituisia työsuhteita olisi sinun TODELLA paha saada. Yleensä jo kouluun hakiessa ja tämän asian tullessa ilmi (lähinnä jos itse otat asian puheeksi) niin vakavasti neuvotellaan ehkä onko kaikista viisain valinta. Tuo "mahdollinen eteneminen" on kuitenkin se oleellinen sana...Tarkoitushan on, että tekisit hommaa eläkeikään etkä vain seuraavaa 10 tai 20 vuotta...
Itse tiedän omista kokemuksistani, että tietyt krooniset vaivat ja sairaudet kyllä ovat töitä hakiessa aika rasitteita. Valitettavasti reuma on juuri yksi niitä. Sairaushan ei suoraan saa olla mikään syrjimisen syy työnhaussa MUTTA jos kyse on sellaisesta, josta voi olla selvää haittaa itselleenkin ja odotettavissa olevassa työurassa on rajoitteita, niin mietitään vakavasti.
Mutta ei peli ole menetetty, kuitenkin suosittelisin hyvin vakavasti ihan itsesi vuoksi ja ettei tule mitään ikäviä yllätyksiä, käymään tarkat keskustelut spesialistilääkärin kanssa ja ehkä voisi keskustella oppilaitoksenkin kanssa etukäteen viimeistään hakuvaiheessa suhtautumista ja siitä miten siellä päässä asia ja työllistyminen nähtäisiin.
Ehkäpä jatkon kannalta JOS lääkärit katsoisivat ettei esteitä ole suoranaisesti, voisi olla hyvä asia ottaa esim. tarkka lääkärintodistus TÄMÄN HETKISESTÄ tilanteesta opiskelujen mahdollisesti alkaessa. Vaikka tilanteen edetessä (mahdollisesti) sillä ei virkaa olekaan, niin jos tilanne nyt mahdollisesti säilyy stabiilina niin sitä voisi sitten näyttää, että tällaiseksi tilanne arvioitiin silloin ja ei ole mihinkään muuttunut.
Kroonisten yms. sairauksien kanssa kyllä kannattaa ihan vakavasti asioita pohtia. En todellakaan halua mitenkään lamata sinua tai polkea haaveitasi, mutta tiettyjen tilanteiden ehdoilla joutuu joskus menemään. Itsekin sen tiedän omaltakohdaltani.
Pikkupiparia lainaten;
"Osastoa päästäpäähän juoksevaksi minusta ei ole, mutta poleilla, vastaanotossa, ajanvarauksessa, puhelinneuvonnassa yms näyttäisi olevan helpompia hommia."
Varmasti pärjäisi edellä mainituissa!
"Ongelma" onkin se, kuten toin tuossa muutaman kerran esiinkin, että kun hakee ainakin pidempiin (varsinkin vakituisiin!) töihin, niin vaaditaan kyllä jonkinlainen kunto. Meni mihin hommiin tahansa sairaanhoitajana, niin halutaan kyllä henkilö joka PYSTYISI tekemään muutakin kuin vain juuri sitä tehtävää johon hän pääsääntöisesti olisi tulossa. Etenkin kun tilanteet ja työnkuvat voivat elää paljonkin.
Sanon nyt edelleen suoraan: Tarkoitan tällä sitä, että vaikka haettava työtehtävä hoituisi rajoitteisemmaltakin henkilöltä niin kyllä silti lähdetään siitä, ettei oteta henkilöä joka kykenisi sitten likimain vain ja ainoastaan siihen hommaan. Kyllä suotavaa, ellei pakollistakin on, että ainakin kaikki perustehtävät pitää jokaisen kyetä hoitamaan. Eli siis jaloillaan joutuu olemaan paljon, se on aika minimivaatimus kunnon puoleen nyt ja tulevaisuuteen.
Eri asia on tietenkin jos on jo töissä ja sitten tulee rajoituksia jotka vaativat kevyempiä työtehtäviä, usein ne esim. sairaalassa saadaan järjestymään mutta jos täysin uutena tulee taloon, niin kyllä joutuu enemmän vaatimuksia ja kriteerejä täyttämään.
Enkä edelleenkään halua olla mitenkään masentava, vaan pitkän oman työkokemuksen kautta monissa paikoissa kokemuspohjalta vain realistisia asioita haluan mainita. Suoria vastauksiahan alkup. kirjoittaja kuitenkin haluaa ja ne auttavat enemmän kuin liian siloitellut kuvat. En tarkoita, että itse sellaisia kirjoittelet mutta kaikki on hyvä ottaa huomioon kun uraa jo suunnittelee.
Kiitos realistisista arvioista. Juuri näin pelkäsinkin asian olevan. Ja jos itse olisin rekrytoimassa, niin jos tarjolla on terve ja ei-ihan-niin terve kandidaatti, niin kyllä minäkin sen terveemmän ottaisin.
Sairaanhoidossa on monia erikoistumisaloja, joissa reumasta ei juurikaan ole haittaa, esimerkkinä vaikkapa lasten psyykkinen terapia.
Voihan sitä aina koittaa hakea töitä, nyt kun sairaanhoitajista pulaakin. Se nyt ainakin varmaa ettei töitä saa jos ei haekkaan.
Sittenhän sen näkisit miltä työ tuntuisi. Jos kokisit sen liian raskaaksi ei kai sielä pakko ole pitkään olla. Sitten ainakin varmuudella tietäisi ettei se ole oikea juttu ja voisi yrittää katsella jotain vähän kevyempää hommaa.