mä hyväksyn abortin vain raiskaustapauksissa, jos raiskauksen uhri ei todellakaan voi kuvitella pitävänsä sellaisen säälittävän paskan lasta.ei raiskausta tarvitse syntymättömälle lapselle kostaa.siinä on myös omaa verta ja omia geenejä.. en itse tekisi aborttia vaan antaisin ajan näyttää mitä tapahtuu.keskenmeno ei ole myöskään mahdoton, se tapahtui kaverilleni joka raiskattiin. Hän päätti antaa ajan näyttää ja kohtalo päätti näin.päätös oli todella hyvä ja kaikki meni hyvin.itse yrittäisin käydä jossai avustusjutuissa ja vaikka psykologilla keskustelemasssa, jos vain pystyis.. mutta jokainen päättää ite! pitää muistaa ettei lapsi silti ole osa "äidin" kehoa vaan oma erillinen keho..
Yksi
mielipide^
16939
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ja ikää oli ?? Monasti nämä minä-en -ainakaan-hyväksy- jyrkät lauselmat kertovat vain sen, ettei ole ikää eikä ainakaan elämänkokemusta kovinkaan paljon.
Kyllä maailma opettaa, sinutkin, jos ei muuta niin hiljaa kävelemään.
mitä sinä et hyväksy??? Voi luoja, että sulla vislaa päässä...
Ketjun aloittaja aloitti viisaasti, hyvä kun toit mielipiteesi esille. Toivottavasti olet nuori ja pidät aina tuon mielipiteesi.
Mutta älä välitä, näitä päästä vislaavia kun löytyy tästä maailmasta ihan liikaa, niin kuin tämäkin tässä...
..useimmat ihmiset ajattelemaan laaja-alaisemmin. Ei tietysti kaikkien mielipiteet muutu, mutta usein kovasti pehmenee kun paras ystävä tai tuttu joutuu asian eteen ..tai sitten jopa oma itse. Yhtäkkiä ei vaahtoakaan murhaamisesta tai vastuuntunnoista kun näkee rakkaan ihmisen kamppailun tai joutuu itse sen eteen. Itsekin siinä nuorempana luulin tietäväni kaiken (olin tosi kova vaahtoamaan mielipiteitäni), mutta mitä vanhemmaksi tulen sitä enemmän huomaan etteivät asiat ole mustavalkoisia. Tätä palstaa kun lukee niin jatkuvasti törmää samanlaiseen tarinaan: "En ollut ikinä ajatellut aborttia vaihtoehtona kunnes.."
Ikä ja kokemus, sitä juuri, enpä huomannut mainita olevani 51-vuotias neljän lapsen äiti.
Seksivalistukseni on ollut omille lapsillenikin, jos on ikää ja vastuuta mennä sänkyyn, on oltava vastuuta myös seurauksiin. Minulla on molempia tasamäärät, sekä tyttöjä että poikia. Poillenikin olen sanonut, että jos tyttö tulee raskaaksi, vastuu on myös heillä.
Kyllä läheltä on tullut myös nähtyä ikäiseni tuttava, joka teki abortin kahden lapsen jälkeen. Hän, joka oli niiiin herkkä ja tunteellinen tai sellaisen kuvan aina itsestään antoi. Olen pahollani, mutta käsitykseni hänestä muuttui sen myötä, valitettavasti myös arvostus.
Mutta tuo "En ollut ikinä ajatellut aborttia vaihtoehtona kunnes.." voisi jatkua
"En ollut ikinä ajatellut ajaa kännissä kunnes.."
"En ollut ikinä ajatellut lyödä puolisoani suutuspäissäni veitsellä kunnes.."
"En ollut ikinä ajatellut pettää puolisoani kunnes.."
Niinpä, elämä opettaa mutta jokaiselle annetaan mahdollisuus valita jo ennen kuin mitään tapahtuu.
ketjun aloittajan kirjoituksessa... Palstalla abortti, keskustellaan abortista ja siitä toimenpiteenä..
ei tarvi noin kauheasti suuttua.. lue vähän enemmän näitä juttuja, jokainen kirjoittaa täällä omista kokemuksista ja mielipiteistä.. ootko huomannut että täällä liikkuu todella paljon myös GALLUPPEJA HYVÄKSYTKÖ VAI ETKÖ? sehän on mielipiteiden ilmaisua vai?
pitänyt mennä vaikka armomurhapuolelle keskustelemaan tästä asiasta? Juttu liittyi aborttiin eikä mihinkään muuhun. viisastu vähän!
No, minulla on siis jo 27 -vuotiaana enemmän ymmärrystä ja armoa ihmisyyttä kohtaan kuin sinulla keski-iässä. Tämän tähden tosiaan mainitsinkin, että "useimmat ihmiset", en suinkaan kaikki. Vastuusta en puhunut mitään, se pitää minunkin mielestäni kaikkien kantaa. Tulen 9-henkisestä perheestä ja arvot on minulla lapsuudesta asti ollut ihan kohdallaan, ja samat asiat on meidänkin päähäni taottu. Armo ja suvaitsevaisuus, ihmisen vajavaisuuden ymmärrys ja inhimillisyyden ja hyvyyden tukeminen on myös arvoja mihin minä uskon, en suvaitsemattomuuteen enkä tuomitsemiseen. Eikös se vielä mennyt myös niin, että ken synnitön on, se ekan kiven heittäköön...
"Armo ja suvaitsevaisuus, ihmisen vajavaisuuden ymmärrys ja inhimillisyyden ja hyvyyden tukeminen on myös arvoja mihin minä uskon, en suvaitsemattomuuteen enkä tuomitsemiseen."'
Hyviä arvoja kaikki, tosin tekstisi ei vaikuta kovin suvaitsevalta, ja myöskin tuomitsevan oloinen on.
"No, minulla on siis jo 27 -vuotiaana enemmän ymmärrystä ja armoa ihmisyyttä kohtaan kuin sinulla keski-iässä. Tämän tähden tosiaan mainitsinkin, että "useimmat ihmiset", en suinkaan kaikki"
"Itsekin siinä nuorempana luulin tietäväni kaiken (olin tosi kova vaahtoamaan mielipiteitäni),"
Taidat olla vielä se nuori.
Vielä sinä aikuiseksi kasvat ja opit ajattelemaan.
..on mielestäni juuri sitä, että myöntää kehittyvänsä ja muuttuvansa suvaitsevaisemmaksi ja ymmärtäväisemmäksi. Mitäs ihmeteltävää siinä on? Se on minun mielestäni aivan hyvä aikuisuuden määritelmä ja tavoittelemisen arvoinen juttu.
Muiden mielipiteetkin, vaikka ne olisivat toisia kuin sinun.
Se on vasta suvaitsevaisuutta.
Sinä KUVITTELET olevasi suvaitsevainen ja avarakatseinen.
..mutta kyllähän suvaitsevaiseksi itsensä luokitteleva ihminen saa myös mielipiteensä ilmaista. Mikä ratkaisee on kuinka tosielämässä toimii ja kuinka hyvä on lähimmäinen lähimmäiselle.
Aika tunteetonta lähettää tollasta,vaikka oliskin sun mielipitees... On meinaan aika herkkä aihe...
Ei ketään voi mennä tuomitsemaan eikä aukomaan päätänsä,varsinkaan jollei ite ole käyny kyseistä asiaa läpi.
Tämä oli vaan mun mielipiteeni.
Niin ja kohtaloon ei aina kannata varmastikkaan luottaa, asioille on tehtävä itsekin jotain. Oman itsen, ja lapsen parasta ajatellen.