Olen seurustellut muutamia kuukaisia miehen kanssa,jolla on 5-v tyttö,joka asuu pääsääntöisesti äitinsä luona.Mies tekee vuorotöitä ja minä normaalia 8-16 päiväduunia.Itsellänikin on tytär (13-v).Oma tyttäreni viettää joka toisen viikonlopun isänsä luona.Minun ongelmaksi on muodostunut se,että tunnen kilpailevani huomiosta miehen lapsen kanssa.Miehen työrytmi on sellainen,että hän tekee 2 viikkoa töitä viikonloput mukaanlukien ja kolmas viikko on vapaata.Aina kun vapaa viikko alkaa,miehen tytär tulee isänsä luokse.Tämä tarkoittaa sitä,että meillä ei ole yhtään yhteistä vapaata viikonloppua ikinä.Pattitilanne.Vaikka itse olen ollut yksinhuoltajana 12 vuotta,huomaan kauhukseni,että alan ärsyyntymään tästä yhteisen ajan puutteesta.Nyt vasta on silmät avautunut ymmärtämään,kuinka toisen lapsi voi rassata hermoja.Ei kai muu auta,kuin yrittää sopeutua tilanteeseen,mutta kun on itse aina saanut viettää säännöllisesti lapsivapaita viikonloppuja,on vaikea sietää sitä,että ne viikonloput vietän lapsenhoitopuuhissa,että saisin tavata miestä.En edes uskalla ehdottaa,että mies muuttaisi hoitovuorojaan minun vuokseni,vaikka se olisi mahdollista.Sehän nyt olisi niin helvetin itsekästä.Vai olisiko?
Mustasukkainen miehen lapselle
Nina
224346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
jumalauta aikuinen ihminen...onkos koskaan käynnyt mielessä että saattaisko se sinun teini-ikäinen tyttäresi hieman ärsyttää myös vastapuolta...jaa,sen naamaa voikin joutua katsomaan hieman enemmän...ku joskus viikonloppuisin..olet aivan sairaan itsekäs ja sairas ..mustasukkainen 5 v...jatka samaa rataa...sillä olet yksinhuoltaja muutaman viikon päästä taas uudestaan...jos sulla olis tollanen duuni ja rajattu mahdollisuus nähdä lastasi...haluaisitko nähdä..?....joo,sehän se pointti on että se mies uhraa kaiken sun takias...
HALOO..1111
Kyllä, kyllä se olisi helvetin itsekästä. Vai olisitko samalla kannalla, jos oman tyttäresi isä alkaisi sumplia tapaamisiaan tytön kanssa, koska hänen uudellensa sopisivat paremmin jotkut muut ajankohdat kuin teillä käytössä olevat? Puhumattakaan nyt siitä, että sinä olet tässä (tai sinun ainakin oletetaan olevan) se aikuinen, jolla on varaa valita. 5-vuotiailla on kovin vähän mahdollisuuksia valita.
Eihän tässä ole ollenkaan kyse lapsesta, vaan parisuhteesta. Turha siis ollenkaan syyttää isäänsä tapaavaa lasta yhteisen ajan puutteesta, eikös vaan..? Lapsi kuitenkin on täysin syytön vallitsevaan tilanteeseen.
Te olette vasta tutustumassa toisiinne, ja silloin siihen ei pitäisi sotkea lapsia. Kyllä se näin on, sillä itselläni ole vähän vastaava tilanne. Mies vaan ei tajunnut sitä, vaan tyrkytty lastaan joka tilanteessa muka "mulle kaveriksi"!!!
Voitte vähäksi aikaa muuttaa rutinoituneita tapoja. Ei se maailma siihen kaadu, ja teidän suhde voi vakiintua rauhassa. Tuollainen tilanne rassaa kenen tahansa hermoja, ja jatkossa tulee sitten suuri riita tuon takia..Kun löydätte miehen kanssa yhteisen elämän, sitten vasta siihen voidaan lapsetkin sotkea..
Tosin..miksi sotkea ollenkaan?? Miettikäähän nyt rauhassa älkääkä hoppuilko. Olen siis samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Eihän se mies lapselle äitiä hae vaan itselleen uutta kumppania.
Kyllä miehet osaavat olla töppöjä kun eivät opi olla tunkematta aina uusien naisiensa elämään. Loppupeleissä lapsi häiriintyy näistä vaihtuvista kuvioista..
Se sun omatunto alkoi kolkuttaa. Niin siinä ennemmin tai myöhemmin käy, kun tunkee isän ja lapsen väliin.
usko minua!!
voit olla aivan varma, että tulevaisuus ei tuo helpotusta tilanteeseen.
mitä enemmän aikaa menee toisen lapsi ärsyttää enemmän ja enemmän. varsinkin kun se yhteinen aika puuttuu kokonaan.
tällä kokemuksella mikä mulla on, en enää jäisi moiseen tilanteeseen.
et oikein voi pyytää isältä muutosta lapsen tapaamiseen, se ei olisi oikeutettua lasta tai hänen äitiään kohtaan-sopimus on aikanaan tehty ja exää pitää kunnioittaa niin, että siitä pidetään kiinni koska hänhän on oman elämänsä luonut sen sopimuksen ympärille. saatikka sitten tyttöä kohtaan.. se olisi todella väärin. suoraan sanoen itsekästä sinulta edes pyytää.
älähän "pilaa" omaa elämääsi jos nyt jo ärsyttää-se vain kasvaa. uskohan se että rakkaus mitä tunnet miestä kohtaan ei voita sitä ärsytyksen tunnetta mikä aikanaan valtaa mielesi kun olet sitä elämää elänyt tarpeeksi.
tietenkin on sanomatta selvää, etten usko, että näytät lapselle negatiivisia tunteita missään vaiheessa, joten hän ei kärsi asiasta-koska ei tiedä.
itsesi takia-pyydä puhelinnumero ja sano että soittelet....
Edellinen kirjoittaja on aivan oikeassa.
Jos miehen lapsi ja hänen tapaamisensa isänsä kanssa ärsyttää jo nyt, ei tulevaisuus varmasti ole sen parempi.
Itse olen naimisissa yh-isän kanssa, lapsi on meillä AINA, ja on todella kiinni isässään.
Jos olisin ymmärtänyt ajoissa häipyä kuvioista, olisi me kaikki säästytty paljolta harmilta.
Sun oma lapsi on jo iso ja muuttanee n. viiden vuoden kuluttua omilleen, jolloin olet itse "lapsivapaa", mutta miehen lapsi pyörii kuvioissa vielä kymmenen vuotta ja toki senkin jälkeen.
Ehdottomasti kannattaa lähteä pois suhteesta. Pian saat ristiksesi lapsen. YH-isät tuppaavat lykkäämään lapsensa kasvatuksen naiselle. Ja siinä olet etkä sano puolikasta poikkinaista sanaa lapselle, joka saattaa sinun näkökulmastasi olla täysi riiviö. Parisuhteen kannalta on järkyttävää, miten mies edes olettaa sinun sopeutuvan tilanteeseen...Minun neuvoni on, että katoat nopeasti omille teillesi, ja nautit vapaudestasi. VAPAITAKIN miehiä saa, kun lapsesi on jo niin iso ettei häiritse uutta sinun suhdettasi.
En omalta kohdaltani katsele miehiä joilla
noin pieniä lapsia kun oma on teini-ikäinen.
Ens kasvatat oman ja sitten olet kiinni miehesi
lapsessa seuraavat 10v.Siitä tulee taakka,on
tärkeää saada olla kahdestaan.Älä välitä noista
haukkumisista ,kuuntele sydämesi ääntä.
Etsi vapaa mies.
Jos miehelläsi on sen kahden viikon työputken jälkeen viikko vapaata, niin eikö miehen lapsi voisi olla hänellä sen viikon ja sitten viikonloppu vapaata? Ei pitäisi olla ihan mahdotonta.
Tapaamisten pitäisi joustaa elämäntilanteiden mukaan. Jospa yrittäisit jutella miehen kanssa asiasta? Edellyttäen tietysti, että myös sinä olet valmis tarpeen vaatiessa joustamaan ja että todella haluat tämän miehen kanssa olla.
Muussa tapauksessa yhdyn edellisiin; juokse.
Haluaisin vielä täsmentää,että miehen ex-vaimo on ns. elämäntapatyötön ja tapaamiset olisivat sovittavissa toisinkin exän kanssa (sen tiedän).
En tietenkään halua sotkeutua isän ja lapsen välisiin suhteisiin,mutta ihmettelen,miksi penska nostetaan jalustalle puolijumalan rooliin (tyyliin;lapselta kysytään mm.joka kerta erikseen saako isin uusi naisystävä nukkua tänään isin kanssa vai haluaako lapsi nukkua isin kanssa ja akka pannaan sohvalle).En ole koskaan olettanut,että yksikään ex-miehistäni olisi ollut koko ajan riemuissaan siitä,että oma lapseni asuu luonani.Tiedän kyllä hyvin,että viikonloppuvapaat ovat tulleet tarpeeseen,ihan varmasti lapsi on toisinaan ärsyttänyt.Ei kukaan voi olettaa,että vieraan lapsi välttämättä koskaan muuttuisi rakkaaksi,minulle (ja lapselleni) on riittänyt,että toimeen tullaan.Onnentoivotukset kaikille niille,jotka ovat kiintyneet puolisonsa lapsiin.
Se nyt on sanomattakin selvää,ettei lapsille ärtymystä koskaan näytetä.Kysymys on siitä,miten kaksi aikuista ihmistä pystyy näitä ikäviäkin tunteita käsittelemään keskenään.Minä en pysty.
Onhan se selvää,että lapset kasvatetaan ja laatuaikaa heidän kanssaan vietetään,mutta elämässä on muutakin (työ,parisuhde,harrastukset,ystävät).Jos kakru laitetaan AINA kaiken edelle,niin mitä jää,kun lapsi lentää pesästä.
Mäkin törmäsin mun ex-miesystävän (yh-isä) tapauksessa siihen, että lapsi oli kuin puolijumala. Vähän enemmän tilannetta seurattuani huomasi, että isä ei uskaltanut olla vanhempi. Hän ikäänkuin vyörytti omaa avuttomuuttaan, ja pisti lapsen päättämään asioistaan. Minusta vanhemman pitää uskaltaa tehdä päätöksiä. Meidän tapauksessa murrosikäinen tyttö saneli koska isä saa olla minun luona. Kummallista, että tuollaista asiaa edes tytöltä kysyttiin...
omiin rutiineihisi, olet tottunut säännöllisyyteen ja että kaikki menee m
ielesi mukaan. Joustamattomuutesi on kamalaa. 5 vuotias lapsi on aina ykkösenä miehesi elämässä.
Jos sitä et kestä niin järkevänä aikuisena tiedät mitä tehdä.
Älä pilaa viisivuotiaan lapsen lapsuutta omien halujesi tähden.
puolisot ovat toisilleen tärkeimmät. Jollei niin ole, on suhteessa jotain vikaa, silloin pitää tutkia tarkasti, kannattaako jättää suhde vai voiko vikaa korjata jotenkin.
Uusioperheessä kyllä useinmiten ne lapset ovat etusijalla! Nehän ovat kuuluneet elämään jo ennen sitä nykyistä puolisoa.
Mietinkin tässä kerran, mitä mahtoi eräs pappismies tarkoittaa, kun sanoi, että paras lahja minkä mies voi lapsilleen antaa, on rakastaa näiden äitiä enemmän kuin mitään muuta?!
Ei ole vissiin tämä mies kuullut uusperheistä? Minä en ainakaan katsoisi hyvällä, jos mieheni rakastaisi lastensa äitiä kovin paljon...Se kun en satu olemaan minä =)
Ehkä ns. ydinperheessä ovat vanhemmat toisilleen ne kaikkein tärkeimmät, hehän ovat yhdessä vielä, kun lapset lähtevät maailmalle ( jos siis hyvin käy..) Mutta minä ainakin uskon, että miehelleni ovat hänen lapsensa paljon minua tärkeämpiä. En sitä täysin hyväksy, mutta niin se vaan on.
Minun uusperheessäni oli ainakin itsestään selvää, että mieheni ja minä olemme pari ja tärkeimmät toisillemme :)
Kyllä lapset tietysti joskus kiukuttelivat, esim. mieheni poika jokaikisellä lomalla murjotti ensimmäisen päivän, koska vaati saada jakaa hotellihuoneen isänsä kanssa. Se ei tietystikään tullut kuuloonkaan, aviopari jakaa parisängyllisen huoneen ja lapset kakkosmakuuhuoneen emmekä ottaneet tuommoista asiaa edes keskustelun alle.
Kiitos Siisseli. Tällä palstalla aina välillä unohdetaan lasten ja aikuisten (vanhempien) asema perheessä. Luulenpa, että suurimmat ongelmat lapsiperheissä tulee juuri silloin, kun lapsi pääsee määräämään perhettä.
Määrääkö lapsi ns. ydinperheessä, että äiti/isä nukkuukin olohuoneen sohvalla, kun hän haluaa äidin/isän viereen. Kun esim. isä tekee reissuhommia ja on vain viikonloppuina kotona, määrääkö lapsi silloin äidin olohuoneen sohvalle nukkumaan, kun hän haluaa nukkua isän kanssa makuhuoneessa? Tuskinpa. Miksi siis näin pitäisi olla uusperheessä?
Oli piristävää luke Siisselin mielipide, ja oikeassa hän on.
Aikuisten ei pidä päästää lapsia pomottamaan. Lapsesta kasvaa tyrannimainen aikuinen jos hän oppii että kaikki tanssivat hänen pillin mukaan..
Niin olen samassa jamassa..
Poika on vasta 3½. Mutta se vie minusta kaikki mehut. En tunne mitään sitä lasta.
Lapsen äiti ottaa pojan silloin kuin huvittaa ja sille sopii ja tuokin sen sitten melkein heti.
Poika on käytännössä koko ajan meillä ja ehkä pari yötä viikossa äidille.
Rakastan miestäni, mutta en tiedä mitä tehdä..jaksanko tälläistä elämää enään kauan?!
...keskustella miehen kanssa. Vaikka tuntuu vaikealta niin kannattaa ottaa asiaa varovaisesti esille ja keskustella asiat läpi. Haluaako miehesi työstää tilannetta niin että saisitte sen toimimaan vai onko hänen mielestä parasta jättää koko asia sikseen? Jos vain sopeudut tilanteeseen se rupeaa ärsyttämään ajan mukaan vielä enemmän ja suhde lopahtaa kuitenkin jossain vaiheessa. Kannattaisi keskustella miehen kanssa mitä hän ylipäätäänsä haluaa teidän suhteesstanne pidemmän päälle ja mitä hän on valmis tekemään jotta pääsisitte sinne. Molempien täytyy osata joustaa niin eiköhän se ratkaisu löydy.
Meilläkin oli alussa vähän samanlainen tilanne (miehellä ennestään kaksi lasta, mulla ei kuitenkaan yhtään), jutelltiin pitkään ja hartaasti asioista. Vaikka oli välillä vaikeeta niin kyllä se kaikkille tyydyttävä ratkaisu löytyi ja olemme onnellisempia kuin koskaan.
Onnea tulevaisuuteen.
ei ole lainkaan kohtuutonta vaatia miestä järjestämään lapsettoman viikonlopun esim. kerran kuukaudessa. Jollei miehelle noinkin vaatimaton toive käy, tosiaankin, JUOKSE, sillä silloin siinä miehessä on muutakin vikaa.
Nyt huomaan miten onnekas olen ollut naituani ulkomaalaisen miehen - hänen lapsensa edellisestä liitosta kävi Suomessa vain kerran vuodessa :)
Täällä muutamat jo suosittelivatkin keskustelemaan asiasta miehen kanssa. Totesit kylläkin ettet pysty käsittelemään vaikeita asioita. Niitä kuitenkin tulee suhteissa eteen ennemmin tai myöhemmin. Yksi hyvän suhteen edellytyksistä lienee kyky keskustella. Jos toiselle ei pysty kertomaan omista ajatuksistaan lienee usein taustalla pelko ja jos tuo pelko on toisesta johtuvaa voi miettiä onko silloin yhdessä oikeanlaisen ihmisen kanssa.
Tilannetta voisi auttaa jo se, jos pystyisit kertomaan kumppanillesi mitä tunnet esim. niissä tilanteissa kun lapsi saa päättää missä sinä nukut. Voit todeta ilman mitään sen kummempaa syyttelyä tai vaatimuksia, että sinusta tuntuu pahalta. Minusta näistä nukkumis yms asioista päätävät aikuiset keskenään ja lapsen voi huomioida esim. hankkimalla hänelle ikioman pedin.