Mulla on ihana mies. Kiltti, hellä ja hyvä. Turvallinen ja ehdottoman uskollinen. Silti on käynyt mielessä, pitäisikö jättää, ennen kuin on liian myöhäistä...
Lyhykäisyydessään jutun juoni on tämä: Muutamia vuosia sitten koin jotakin sellaista, minkä jälkeen seksistä tuli tabu. Inhottavaa, pelottavaa, ahdistavaa. Eikä se painajainen jätä rauhaan vieläkään... Suru, tuska ja viha jää. Kosketuksen sietäminen on vaikeaa aina vaan.
Mies tietää tämän kaiken, ja on sanonut hyväksyvänsä. Hänellä ei ole kuulemma kiire minnekään, haluaa vain auttaa. Ja aina yrittää parhaansa. Mutta se tuntuu pahalta katsoa, kun toinen kyllä haluaisi, mutta itse on kuitenkin aina pantava peli poikki... Ettei antaisi periksi vasten tahtoaan, ja alkaisi vihata rakastaan.
Joskus haluaisin antaa ihanalle miehelleni mahdollisuuden löytää oikean, kokonaisen ihmisen. Jonkun, joka ei pelkäisi niin pirusti, rakkautta, sen kaikissa muodoissa.
Aika näyttää mihin tämä tie johtaa.
Lyhykäisyydessään jutun juoni on tämä: Muutamia vuosia sitten koin jotakin sellaista, minkä jälkeen seksistä tuli tabu. Inhottavaa, pelottavaa, ahdistavaa. Eikä se painajainen jätä rauhaan vieläkään... Suru, tuska ja viha jää. Kosketuksen sietäminen on vaikeaa aina vaan.
Mies tietää tämän kaiken, ja on sanonut hyväksyvänsä. Hänellä ei ole kuulemma kiire minnekään, haluaa vain auttaa. Ja aina yrittää parhaansa. Mutta se tuntuu pahalta katsoa, kun toinen kyllä haluaisi, mutta itse on kuitenkin aina pantava peli poikki... Ettei antaisi periksi vasten tahtoaan, ja alkaisi vihata rakastaan.
Joskus haluaisin antaa ihanalle miehelleni mahdollisuuden löytää oikean, kokonaisen ihmisen. Jonkun, joka ei pelkäisi niin pirusti, rakkautta, sen kaikissa muodoissa.
Aika näyttää mihin tämä tie johtaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kokeillut käydä terapiassa ongelmasi kanssa. Kuvailemiasi miehiä ei kasva joku paikassa ja sellaisesta kannattaa pitää kiinni. Hoida itsesi kuntoon miehesi kanssa niin kasvatte vielä enemmän yhteen.
Tsemppiä matkaan jos aloitat itsesi eheyttämisen
oli kuin minun elämäni ja olen miettinyt samanlaisia asioita.
En vain osaa pukea niitä sanoiksi.
Tämä viikonloppu oli taas se, kun ehdotin miehelleni että lopettaisi itsensä kiduttamisen ja minun kanssani olemisen, ja etsisi itselleen todellakin kunnollisen, HYVÄN ja ehjän parisuhteen, jossa kaikki suhteen osa-alueet olisivat kunnossa.
Hän sanoo rakastavansa minua, eikä ikinä haluaisi ketään muuta vaikka tätä "vaihetta" kestäisi hamaan loppuun saakka..
Jouduimme taas viikoksi eroon töiden takia, ja kovasti itketyttää koko ajan..
Tuntuu että on umpikujassa, kun ei voi antaa toiselle sitä, mitä hän tarvitsee.
Kaikki ahdistaa; televisiosta tulevat "ainavalmis"-naiset ja suhteet, kuvat, kirjat, lehdet, ystäväpiiri... Miksen minä PYSTY?! :,((