että elämä on kuoleman odotusta.
Jos nyt saisitte tietää, että teillä on viikko elinaikaa jäljellä, miten sen ajan viettäisitte ?
Jos nyt saisitte tietää, että teillä on viikko elinaikaa jäljellä, miten sen ajan viettäisitte ?
Tiesittekö
Ajatelma
15805
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
asti, lääkäreillä ei ole oikeutta toteuttaa ennusteitaan eikä kuolemantuomiota muutenkaan Suomen laki tunne.
En minä ainakaan odota kuolemaa, enkä muista koko asiaa juurikaan.
Jos minulla olisi viikko aikaa, en taitaisi sen kummempaa tehdä kuin muutenkaan.
Elämähän on kuolemista.
Ekö Juice niin kertonut.
Hän kertoi asioista.,
Mietimme jokin kadonnut.
Miks elon eteen kulkisimme,
Meil rakkaus on
Kaikenko sulkisimme,
tiellä kohtalon.
Ehei ei, eletään kun aika on.
Miks kuoloa miettisimme,
En oo niin lohduton
Elämä parhaillamme
ain eessä yhä näin.
Tiedäthän ystäväin.
kuin jäädä odottelemaan kuolemaa.
Yksi ystäväni muistuttaa erityisesti vanhuksille, ettei saisi antaa periksi esim. sairauden jälkeen, vaan pitäisi ponnistella pitääkseen huolta liikunta- ja toimintakyvystään. Jos tässä iässä tai vähän vanhempana jää makoilemaan ja välttää ponnisteluja, voi tosiaan käydä niin että elämästä tulee kuoleman odottelemista.
Opetellaan elämään niin kuin tämä päivä olisi viimeinen ja pidetään huoli, ettei asioita jää sopimatta omien läheistemme kanssa.
Jos tietäisin eläväni vain viikon, alkaisin luultavasti suunnitella hautajaisiani, kun kaikki muut kuolemaani liittyvät asiat ovat järjestyksessä. Luultavasti jättäisin kirjalliset ohjeet, enkä keskustelisi siitä aiheesta enempää.
Jos kunto sallisi, matkustaisin varmaankin läheisteni kanssa jonnekin kauniisiin maisemiin ja viettäisimme mahdollisimman paljon aikaa yhdessä ulkona luonnossa. Muistelisimme hyviä yhteisiä kokemuksia ja iloisia asioita elämän varrelta. Haluaisin jättää vielä uusia hyviä muistoja heille lohdutukseksi ja auttaa heitä hyväksymään tulevan.
Niin luulen, mutta totuus voi tietysti olla ihan toisenlainen.
tiesi puoli vuotta aikaisemmin pian kuolevansa. Hän meni hyväkuntoisena ja ummetusta lukuunottamatta terveenä miehenä lääkäriin, joutui samantien leikkaukseen ja todettiin ettei mitään ollut tehtävissä. Hän kävi töissä niin pitkään kun kykeni. Kävimme useimmiten kahdestaan lounaalla ja keskustelimme paljon myös kuolemaan liittyvistä asioista. Hän valitti, ettei oikeastaan "saanut edes tehdä kuolemaa rauhassa", kun vaimo heittäytyi melkein hysteeriseksi joka kerran kun hän tunsi olonsa heikoksi ja halusi levätä tms. Hän ei välttämättä olisi halunnut keskittyä lohduttamaan läheisiään ja esiintyä niin reippaana kuin olosuhteet vaativat.
Toisaalta hän iloitsi siitä, että oli ehtinyt elää elämäänsä täydesti ja lastensakin asiat olivat järjestyksessä. Kaikki olisi ollut hänen mielestään ihan hyvin, ellei hänen olisi tarvinnut olla huolissaan vaimostaan.
Vain viimeisen viikon hän joutui olemaan sairaalassa.
Kaikkien on joskus kuoltava ja se totuus meidän kaikkien on hyväksyttävä. Yleensä kuoleva itse hyväksyy sen mitä tuleman pitää. Jälkeenjääville omaisillehan se suurin suru jää. Itse olen joutunut seuraamaan läheisen elämän hiipumista ja kun kuolema viimein korjasi, tuntui jopa helpottavalta hänen puolestaan, että pääsi kivuista ja kärsimyksestä.
sen ajan perheen kanssa ja järjestelisin lasten asiat hyvään malliin....
Onneksi emme kuitenkaan tiedä aikaamme lähteä.
Vaikka olisikin hyvä järjestellä asiat, mutta ehkä on parempi että emme tiedä.
Tieto lisää tuskaa.
sitä jollain tapaa jo aatteleekin sillai että säästää lasten tileille rahaa..:)
...vasta elämänkokemuksen myötä. Jos tuota ajattelee kehdosta alkaen, joutuu hautaan jo pelkästä ajatuksesta...
Jaa että mitäkö? Kait vähän siivoisin...joitakin henkilökohtaisia dokumentteja heittäisin h...h... harakoille. Ja sitten läheisten kanssa lomalle...pitäsihän sitä kait juhlia... loppugeimit...
Menisin pankkiin, ottaisin velkaa niin paljon kun saa, sitten tsekkaisin nopeat lähdöt ja ostaisin menolipun mahdollisimman kauaksi lämpimään :-)
- Kyllä ne sieltä pois tuovat sitten aikanaan -
muistoksi isot velkasi. Todella kaunista.
ei jää perillisiä vaan ainoastaan ikäviä ihmisiä, sama kai tuo
No mutta aina on muistettava, että ELÄMÄ on siinä välissä, onneksi.
Ei elämä ole kuoleman odotusta missään tapauksessa. Elämä on elämistä varten. Kuolema on vihollinen, joka lopulta vie meidät kaikki.
Tässä iässä pitäisi jo tehdä itselleen asia selväksi: Joskus se vihollinen iskee, mutta elämistä se ei pysty estämään.
Kun sairas ihminen tietää lopun lähestyvän, niin se antaa ihmiselle sellaista varmuutta, jota muilla ei ole. Se tekee ihmisestä nöyrän ja kypsän ja useimmiten tyynen. Viikko on vähän lyhyt aika, mutta yleensä esimerkiksi sattohoidossa olevat ihmiset vaikuttavat hyvin rauhallisilta ja valmistautuneilta. - Olen kuullut erään vanhan ihmisen sanovan, että hän odottaa jännityksellä sitä kokemusta eli siis kuolemaa.