Tähänastisilla uteluillani olen selvittänyt, että monien automerkkien 90-luvun moottoreilla päästään hurjiin, useiden satojen tuhansien kilometrien ajomääriin. Puolen miljoonan rikkominenkaan ei ole mikään ihme.
Muistelen toisaalta, että nuoruudessani 60- ja 70-luvuilla sataa tonnia lähestyvään autoon alettiin jo odotella moottoriremonttia. 200 tuhatta ilman täyskorjausta oli jo erikoismaininnan arvoista. Isän työkaverin Vivan kone oli loppu 50 000:n vaiheilla, ja jotkin Ladat levisivät 30 000:ssa. Vaihtomoottorit tekivät kauppansa, kunnes jossain vaiheessa 80-luvulla hävisivät markkinoilta.
Nyt toivoisin muistoja 50-70-lukujen moottoreitten ajomääristä, sekä lyhyemmistä että pitemmistä, ja kärryjen kestoista muutenkin. Paljonko on kehitytty?
(Postasin tämän poikkeuksellisesti useampaan osastoon saadakseni laajan vastaajapiirin.)
Muistelen toisaalta, että nuoruudessani 60- ja 70-luvuilla sataa tonnia lähestyvään autoon alettiin jo odotella moottoriremonttia. 200 tuhatta ilman täyskorjausta oli jo erikoismaininnan arvoista. Isän työkaverin Vivan kone oli loppu 50 000:n vaiheilla, ja jotkin Ladat levisivät 30 000:ssa. Vaihtomoottorit tekivät kauppansa, kunnes jossain vaiheessa 80-luvulla hävisivät markkinoilta.
Nyt toivoisin muistoja 50-70-lukujen moottoreitten ajomääristä, sekä lyhyemmistä että pitemmistä, ja kärryjen kestoista muutenkin. Paljonko on kehitytty?
(Postasin tämän poikkeuksellisesti useampaan osastoon saadakseni laajan vastaajapiirin.)
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässä tosiaankin näkyy, miten kehitys on kehittynyt. Muistelisin, että eräskin setämies kertoili 60-luvulla ajelleensa Skodalla. Ehkä se nyt ei ollut ihan länsiautojen veroinen, ja niinpä tarina meni jokseenkin näin: "...virranjakajan kansihan siihen piti uusia viiden tuhannen välein ja öljyt neljän tuhannen. Ja kuudenkymmenentuhannen jälkeen tehtiin venttiiliremontti, ja kone porattiin vähän sen jälkeen..."
Kun lisäksi listalla oli ollut nykyihmiselle käsittämättömään tahtiin mm. jarrupalojen vaihtoa ja laakerien kiristystä, niin onpa ollut entisaikaan vähän erilaista kuin nyt.
Vastakkaisena esimerkkinä voisin mainita oman harrastepelini, Mersu 220SEb -64. Kytkin- ym. remontteja en muista, mutta varmaa on se että koneella on ajettu nyt (alkuperäinen) noin 230 tkm. Käsittämättömän vähän melkein 40-vuotiaaseen autoon, mutta totta. Joka tapauksessa kone on vielä venttilinvarren kumeja lukuunottamatta täysin tiukka ajomäärästä huolimatta.
Eli kyllä 60-luvun tuotteissa lienee ollut myös melkoiset erot.
autoissa oli aivan jättiläismäiset erot. Jos 60-lukulainen tuotaisiin kokeilemaan ja tutkimaan nykyautoja, hän sanoisi että ne ovat melkein samanlaisia kaikki. 60-luvulla pikkuauto oli täysin toisesta maailmasta kuin iso, mutta nykyään molemmat ovat luotettavia ja mukavia ajettavia, ja kaikki tärkeä varustus on kunnossa kummassakin.
Kyllähän ne Kuplatkin kestivät n.30000 km koneella, eikä ne muutkaan halvat olleet parempia, kuten Simca, Morris, Mosse ym. Mersut ja Volvot olivat kestävimpiä. Myös jenkit, esimerkkinä vaikkapa raggareiden väheksymä Rambler, olivat yllättävän lujia. Mikä moottreiden lujuutta on tehnyt nykypäivänä, niin öljyt, ne ovat parantuneet.
Meillä oli pitkään em. peli. Muistan isän kiroukset autoa kohtaan. Joka vuosi uusittavia osia pakoputki ja jarrupalat, ruosteen kanssa taisteltiin myös. 80 tkm ja männänrenkaat ja kansi uusiksi. 120 tkm, poraus ja laakereita koneeseen. Suurinta hupia oli takajarruhihnojen uusiminen, niihin kun piti itse niitata uudet kulutuspalat. Lucas-sähköjärjestelmän knassa oli kosteilla keleillä ongelmia, sytkä ei pysynyt kohdallaan, sytytystulppia paloi, samoin katkojankärkiä. Auto oli ollut enne meitä jollain kaupparatsulla, joka oli vuodessa rällännyt 50 tkm, mahtoi olla koettelemusten vuosi, ainakin nykymittapuun mukaan.
Setäni osti siis v 1960 uuden Mersu 180B:n (olen muuten nähnyt viime vuosina liikenteessä samanlaisia ainakin 4 eri yksilöä). Ostin sen häneltä kai 1968, kun sillä oli ajettu 110 000km eli hänen käsityksensä mukaan sen täytyi olla loppu. Valitettavasti en silloin vielä tiennyt tarpeeksi autoista ja venttiilien säätö unohtui, joten 150 000 kohdalla ne paloivat ihan puhki ja kansiremontti seurasi. Samassa yhteydessä purin muunkin moottorin ja vaihteiston ja kaikki kulumat mitattiin, mutta niitäpä ei ollutkaan - kaikki (kampiakselin laakerit, männät, sylinterit, nokka-akseli kannessa!) olivat tehdasmitoissa. Kannen lisäksi ei ollut mitään korjattavaa.
Ruoste oli tuon auton riesa, ja aikanaan myin sen pois ruostumisen takia. Ja moottorista kuuluvan kolinan takia,jonka syytä en silloin selvittänyt. Mutta autolla oli silloin ajettu n. 300 000km. En tiedä, korjattiinko autoa enää ajokuntoon.
Nyt ajelen 1992-mallisella Citroen BX:llä, jolla on mittarissa 315 000km. Auto on ruosteeton ja moottorin kunto moitteeton. Eiköhän tuolla vaikka toisen mokoman aja.
Terveisin Xsara Exclusive -02...
Varmaan nuo viimeiset BX:t olivat aika lujia vehkeitä. Mikä malli noin tarkemmin? 1,6-kone?