Muistan kuinka vielä 80-luvulla Oulun seudulla epilepsiasta hyssyteltiin eikä siitä oikein kehdattu puhua avoimesti. Vanhempani selittivät kavereilleni tekosyitä, kun minun piti olla pois koulusta. Ja voi sanoa, että minuakin hävetti sairauteni. Katselin kateellisena, kuinka luokkakaverit avoimesti puhuivat allergioistaan ja astmoistaan. Nyt asia on toisin, kun muutin pk-seudulle.
Miksi epilepsia oli ennen niin kiusallinen aihe?
Miksi epilepsia oli ennen niin kiusallinen aihe?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Eiköhän melkein kaikkea vähänkään poikkeavaa ole hävetty, varsinkin pienemmissä piireissä. Pääasia että asiat myös muuttuvat.
muista, niin antiikin Kreikassa epiä pidettiin "jumalaisena tautina" ja myöhemmin se muuttui kiroukseksi.
Mahdollisesti myös nimitys kaatumatauti edesauttoi.
En muista mistä asian luin ja jos joku tietää linkin, niin laitahan se tänne.
Sairastuin aikuisiällä epilepsiaan. Äitini kauhistui asiasta. Hän vain voivotteli sitä miten tytölle pitikin sellainen tauti tulla. Voi voi voi...
Kerran kun olin sitten eräässä työpaikkahaastattelussan ja äitini oli kyyditsemässä minua niin tajusin lopullisesti miten kamala asia sairauteni oli äidilleni. Nimittäin kun palasin haastattelusta autolle niin kerroin äidilleni saaneeni työpaikan. Silloin äitini puhkesi kyyneliin. Hän sanoi etten voisi enää koskaan saada töitä sairauteni vuoksi. Olin ymmällä sillä sairauteni oli kuitenkin ihan hyvin kurissa.
"Vanha kansa" puhuu kaatumataudista ja pitävät sitä hullujen sairautena. Niin minun vanhempani ainakin.
Sain siis työpaikan ja äitini sanoi että oli uskonut etten voisi enä koskaan saada työpaikkaa. Hän oli siis niin iloisesti yllättynyt, että puhkesi kyyneliin.
Tuon tapauksen jälkeen aloin puhumaan hyvin avoimesti sairaudesti. Olen sitkeästi levittänyt tietoa epilepsiasta ja uskon poistaneeni usealta ihmiseltä ennakkoluulot sairautta kohtaan.
Sain kaksi vuotta sitten lopputilin työpaikastani epilepsian takia.
En ollut koko asiasta työnantajalleni maininnut, koska lääkitys antaa lähes 100% suojan. Muutaman "ison" kohtauksen olen saanut, mutta nekin kaikki tolkuttomassa krapulassa tai sitten alkuaikoina kun haettiin oikeaa lääkitystä. (alkoi 24-vuotiaana) Auroja tulee 5-15min ennen huipennusta.
"Normaalisti" kärsin yksinkertaisista osittaisista kohtauksista, joihin ei liity tajunnan häiriöitä, eikä niitä edes ulkopuoliset huomaa...
Yrityksen johtaja-omistaja sai suuresta suustani johtuen tietoonsa sairauteni ja lopputili tuli kuuden vuoden työsuhteen jälkeen niin että kolahti.
Syynä oli se etten ollut tulotarkastuksessa kertonut vaivaani...
Kyseessä ei ollut mikään tekosyy. Jatkuvasti oltiin kehuttu ja liksa nousi kaksi kertaa siinä ajassa kuin toisilla kerran.
Syy ei ollut itse työssäkään: en ollut lentokapteeni tai telineasentaja.
Kun työnantajalleni selvisi sairauteni, niin sain perääni "varjon". Oli kuulema käsketty katsoa, etten tee mitään hulluuksia;)
Muutama viikko meni ja sitten sainkin kenkää.
Myöhemmissä puhelinkeskusteluissa herra johtaja ilmoitti, "meillä ei ole varaa pitää vammaisia, jos jotain tapahtuu niin tulee hemmetin kalliiksi"
Kukin taplaa tyylillään?))))
Ihan kiva oli sekin kun anoppi oli huolissaan lapsenlapsistaan. Kaatumatautiset eivät kuulema voi tehdä lapsia?!
Eikä tästä ole kuin viitisen vuotta aikaa...
Onneksi joillekin on käynyt paremmin. Itse sain myös potkut johtuen työnantajan ymmärtämättömyydestä. Töitä sain, vaikka kerroin sairaudesta ennen haastatteluun tuloa ja ehkä jo sen vuoksi. Sanoin, että en tule edes haastatteluun, jos epilepsiaa pidetään teillä esteenä, kuten monissa työpaikoissa. Haastattelussa vakuutin olevani paras ja jämeryyteni kai näkyi ulospäin. Virheen tein, että sanoin tekeväni mitä vaan töissä, kun siihen minusta ei sitten kuitenkaan ollut. Tähän työnantaja vetosi hiillostaessa minut pois.
Haastattelun jälkeen työpaikalle palkattiin toinen epileptikko ja hän oli ollut ihmeissään, kun työnantaja oli tiennyt sairaudesta niin paljon ja ei pitänyt ollenkaan pahana. Hän oli tottunut toisenlaiseen kohteluun haastatteluissa. Hän sai töitä yhden hyvän esimerkin johdosta helpommin.
Tsemppiä! Älä kadota uskoa, että teet vielä töitä. Jos tuollainen oli työnantajan suhtautuminen, niin ehkä on parempi olla muualla töissä. Työkykyinen varmaan olet kuitenkin.
Tsemppiä! Älä kadota uskoa, että teet vielä töitä. Jos tuollainen oli työnantajan suhtautuminen, niin ehkä on parempi olla muualla töissä.
Ei mulla itsetunnossa vikaa ole... Suomalaisittain katsoen;) Uudet konnuudet menossa, ammattilaisista on huutava pula.
Sen opin, että tämmösten varttilitraepileptikoiden kannattaa pitää leipäläpi kiinni.
Jos on tämmöinen vähemmän itsestään ilmoitteleva epilepsia, niin siitä puhuminen aiheuttaa joko totaalisen työttömyyden tai lopputilin.
Ehkä jotkut asiat muuttuu kun firmoissa johto nuorentuu?
Ymmärrän oikein hyvin suhtautumisesi ja se on rationaalista. Ei todellakaan kaikkien tarvitse mainostaa epilepsiaa vaan pitää ottaa realiteetit huomioon ja työtä on tehdävä, että elää.
Valitettavasti armeijan käymättömyys paljastaa, että jokin sairaus on minulla ja sen jälkeen onkin haastattelu yleensä loppu. Tai ei pitäisi häkeltyä asiasta, vaan voihan sitä koettaa selittää asian.
Jos totta puhun, niin minua ei työelämä edes hirveästi kiinnosta. Raha kyllä kiinnostaa. Työ ei ole minulle itseisarvo, ellei sillä sitten saa toteutettua itseään. Vittumaisessa työssä menee vaan hermot ja onhan oltava jotain kivaakin työtä.
Mä oon ollu 3 vee firmassa eikä vieläkään ole ollut mitään tulotarkastusta. Eipä siis ole ollut velvollisuutta kertoa... :)
PS. Jostain syystä keliakiat tms. allergiat kuitataan olankohautuksella, mutta epilepsia johtaa irtisanomiseen!
koska siitä ei ole tietoa.Vaikka nykyään tietoa jo paljon onkin,tietämystä siitä miksi juuri tietty henkilö on sairastunut ei juuri ole.Ja sitten se liitetäänkin jo kaikenlaisen muuhun päävammaisuuteen ja se että niitä on pidetty pahan hengen aikaan saannoksina uskonnollisissa piireissä(niinkuin monia muitakin sairauksia) ei ole tehnyt suhtautumistavalle hyvää.
pidetään muuten niitä allergioitakin joissakin piireissä pitkälti päänsisäisinä ongelmina (tunne-elämän ongelmina)jotka vain tulevan ulos kutinana ym. -