ihmisen oman valinnan seurausta. Masennuksesta kärsivä kieltää käsittelemästä ja siirtymästä jostakin traumasta eteenpäin. Masennusta voidaan hoitaa vain oikeanlaisella terapialla, jossa paitsi annetaan ihmisen oman tahtiin ymmärtää valintansa luonne että osoitetaan vastuun olevan hänellä itsellään. Muuta ei tarvita.
Masennus on
t.i.ruskeepaa
695105
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 43 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 69
Vanhimmat
Ihan vaan mielenkiinnosta kysyisin oletko itse sairastanut masennusta? Aattelin vaan että eihän täällä kukaan sairastaisi jos valinta olisi oma! Itselläni masennus on tällä hetkellä hallinnassa, käyn psykologilla juttelemassa ym. Olen jotenkin ihan sanaton luettuani kirjoituksesi, voiko joku ajatella noin mustavalkoisesti asioista...
No, toivottavasti ne jotka masennukseen ovat sairastuneet ja hakevat täältä jotain ymmärrystä ja kenties apua tilanteeseensa eivät usko kirjoitustasi. Valitsinko itse poikani vakavan loukkaantumisen, petetyksi tulemisen avioliitossa, joiden seurauksena masennukseen sairastuin? Onko sulla vastaus siihenkin?
Kysymyksesi osuu ongelman ytimeen. Miten ihmisen tulisi suhtautua traumaan?
Masennus ei ole mikään status, lääkärien auktoriteetin peruste tai syy omasta vastuusta luopumiseen. Aito lääketieteellinen määritelmä sopii tähän: Masennus on kyvyttömyyttä toimia stressin alaisena.
Kaikki mitä ihminen tekee on seurausta omasta valinnasta. Myös se, että musertuu ongelmien alle. Masennus on myös valinta siitä, että ongelmat näyttävät ansaitsevan musertumisen niiden alle. Ihminen ohjaa tunteitaan ja identiteettiaan, ja masennus on yksi ohjaustapa. Mutta se ei ole ainoa.
sinunkin mennä juttelemaan jollekin oikealle ihmiselle kasvotusten asioistasi.
Passiivis-aggressiivisesta tai psykopaattisesta luonneviasta. He hyökkäävät toisia vastaan täyttääkseen tyhjiön mielessään.
http://en.wikipedia.org/wiki/Psychopathy
http://en.wikipedia.org/wiki/Passive-aggressive
Mistä ongit nuo selvästi provosoivat tekstisi? Esim minä olen aina ollut parhaimmillani stressin alaisena. Olen ollut todella voimakas pahoissa tilanteissa ja noussut jopa tuhkasta. Sairastuin silti masennukseen eikä se tapahtunut aikana jolloin olisi voinut kuvitella. EN myöskään "valinnut"sitä osakseni! Perehdy kotitohtori paremmin siihen,mistä luulet tietäväsi jotain. Pliis.
Et ollut onnellinen stressin alaisena.
Sinäkö sen tiedät?? Et näköjään edes tiedä että stressiäkin voi olla monenlaista..rakentavaa ja hajottavaa . Olen kokenut molempia ja hyvin meni. Sori.et tunne minua.
Sitä kutsutaan deduktiiviseksi päättelyksi. Elämäntilanteesi aiheutti sinulle romahduksen.
;-) sinähän oikea noitatohtori olet! Ei ollut mitään sen kaltaistakaan . Minulla ei ole koskaan ollut romahduksia jotka mitenkään olisivat liittyneet elämäntilanteeseeni. hih. Mutta jatka vain tuota "päättelyäsi" ja siihen liittyvää hakuammuntaa.
Masennus tule aika vaivihkaa ja huomaamatta. Sitä siten pysty kovinkaan helposti ennakoida, eikä sen oireita ole kovinkaan helppo havaita jos sitä ei ole aikaisemmin itse kokenut.
Toivottomuuden tunteen pienimmästäkin syystä kasvaa ja kynnys kokea epäonnistumista laskee ja laskee. Olo on kuin kulkisi paksussa usvassa josta ei ole läpipääsyä.
Pahinta myrkkyä masennukseen on ihmiskontaktien puute/yksinäisyys.
Omakohtaisesti masennuksen kokenut ja siitä selvinnyt. Mikä on mielestäni hyvä saavutus ottaen huomioon jääräpäisyyteni.
omasta valinnasta. Masennus alkaa siitä kun päättää pitäytyä jossakin epätyydyttävässä tilanteessa vastoin omaa parasta. Masennus päättyy siihen kun ihminen toteuttaa oman parhaansa. Ihminen tekee masennuksen itselleen sosiaalisten roolien ja odotusten takia.
Melkoinen jäärä tuo T.I.Ruskeapää. Masennuksen kokeneena voi tasan tarkkaan sanoa, ettei sellaista voi aiheuttaa itse. Se ei ole tahdonvaltainen tila.
Se voi pitkittyäkin ilman omaa valintaa - esim. ei löydä töitä vaikka kuinka hakisi tai vaimon jätettyä uutta sopivaa ei löydykään.
Väitän:
1. kundilla ei ole omaa kokemusta
2. kundilla ei ole mitään opintoja psykiatriasta
-> puoskarin mielipiteitä ja halventavia jopa masentuneita kohtaan!
Masennus on harha, joka kuvaa sitä kuinka vähän kunnioitat itseäsi. Voit olla paljon enemmän kuin masentunut, mutta sen sijaan käytät masennusta sen ilmaisemiseen, että kuinka huono elämäsi on.
Mua alkaa jo ärsyttämään sun pikkusievät kommenttis ja toi harrastelija-psykologin ote. Ihan kuin puhuisit lapsille. Kasva ja aikuistu ja kouluttaudu. Joskus vanhemmalla iällä muistele kärkeviä juttujasi ja häpeä. Mene sieltä ikkunan ääreltä töihin ja päde siellä ..jos kykenet.
...
Mielenkiintoinen teoria.
Eräänlainen vaihto-ehto sille, että lääkäri tuputtaa lääkkeitä.
Keskustelut ovat aina hyvästä.
Todelliset ystävät ovat parhaita terapeutteja, mutta heitä on aika vähän tässä nyky-ajassa.
Tietysti jos ystävät, tai siis "ystävät" pettää, se voi ottaa kovasti, ja aiheuttaa masennusta. Mutta siitäkin vain pitää nousta. Mutta katkeroituminen on virhe.
Enkä ymmärrä aina sitä, miksi, kun kehotetaan toimimaan itse, ajatellaan aina negatiivisesti.
Jos sanotaan, että on itse aiheuttanut oman masennuksensa, niin miksi sitä ei edes voisi miettiä hetken hermostumatta.
Mielestäni ne ovat parhaita kavereita, ketkä uskovat vielä toiseen, kun toinen on menettänyt jo elämänuskonsa. Yrittävät auttaa.
Eivätkä heitä vain lääkepurkkia kätöseen ja sano että mene siitä.
Itse olen tehnyt elämässäni virheitä.
Yksin ollessani.
Ja ne virheet horjutti minua joskus aika pahasti.
Mutta jos joku olisi ollut sanomassa, että mietihän vähän. Vaikka kieltänytkin.
Jälkeenpäin sitten ajatteli, että ai kun olisi ollut joku kaveri joka olisi sanonut että, älä tee tyhmyyksiä.
Mutta ei ollut. Yksin piti nousta. Tarttua niihin pieniin asioihin, joista joskus oli ollut onnellinen. Vähitellen nousta.
Mutta pahinta, ja hyvin vaikeaa tuo kaikki on varmaan ihmiselle, joka ei ole koskaan ollut onnellinen. Se on piru jos esimerkiksi koti on ollut hajallaan, pienestä asti. Siitä on varmasti vaikea nousta, mutta ei mahdoton.
Masennuksesta kärsivä ihminen ajattelee, että "olen arvoton. Ystäväni todistivat sen. Olemassaoloni on yhtä turhaa kuin heidän temppunsa oli epäoikeudenmukainen. En ansaitse elää".
Ihminen luopuu kaikista normeista, elämäntavastaan, ongelmistaan, velvollisuuksistaan ja muuttaa asumaan yksin autiolle saarelle. Tuntisiko hän sielläkin itsensä turhaksi? Kun ihminen siellä olisi osa luontoa, tekisi kaiken mitä hengissäselviäminen edellyttää ja onnistuisi siinä, niin silloin hän hyväksyisi itsensä sellaisena kuin on. Hän katsoisi itseään sisältäpäin ja näkisi kuinka paha oli se ristiriita, joka vallitsi hänen itsensä ja vanhan kulttuurinsa välillä. Hän huomaisi, että se miten hän tunsi itsensä, oli yhteneväinen se kanssa, miten hän tunsi itsensä entisessä kultturissaan. Hän näkee, että hän piti itseään samansuuruisena oman asemansa kanssa.
Olet saanut niskaasi tässä ketjussa. Tarkoitan, että kovaa kritiikkiä, jopa henkilökohtaisuuksia.
Aloituksesi,
"Masennus on
ihmisen oman valinnan seurausta. Masennuksesta kärsivä kieltää käsittelemästä ja siirtymästä jostakin traumasta eteenpäin. Masennusta voidaan hoitaa vain oikeanlaisella terapialla, jossa paitsi annetaan ihmisen oman tahtiin ymmärtää valintansa luonne että osoitetaan vastuun olevan hänellä itsellään. Muuta ei tarvita."
oli anonyymi. Ei kohdennettu kenellekään henkilökohtaisesti.
Täysin erilainen tapahtuma, kuin esimerkiksi lääkärinvastaanotto, jossa lääkäri toteaa henkilökohtaisesti ihmisen sairastavan masennusta, lykkää lääkepurkin kouraan.
Käsittääkseni masennus on täysin poissa, kun masentunut nousee viimein tuosta masennuksesta.
Kun päättää, että nyt onkin iloinen, eikä masentunut enää. Tekee sellaisia päätöksiä, josta tulee itselle hyvä mieli, ei tee sitä päätöstä, että vain makaa ja murehtii, olen masentunut, olen masentunut.
Mielestäni, jos tuota tapahtumaa ei koskaan tapahdu, jää masentunut ikuiseksi ajaksi masentuneeksi.
Pakkohan sen on joskus tapahtua, pakkohan ihmisen on joskus tunnettava se tunne, ettei enää ole masentunut. Ja silloin jokin asia on niin suuri, joka on syrjäyttänyt tuon masennuksen. Ja mikä on tuo asia, joka on syrjäyttänyt tuon masennuksen, niin mielestäni ihminen on silloin itse tehnyt jotakin.
Vai onko masennus sitten sellaista, että se tulee tuosta vain. Kun ihminen menee nukkumaan, seuraavana aamuna ihminen on masentunut? - Onko se sellaista?
Ja kun siitä parannutaan, se tapahtuu hetkessä, yhdessä yössä.
En itse tiedä, onko tuollaista masennusta olemassa.
Siitä en kyllä osaisi sanoa mitään.
Tämä on tietysti hieman eri aihe.
Kaunis mieli elokuva on erikoinen elokuva. Siinä mies järkeili itsensä nk. terveeksi. Mutta todellisuudessa oli varmaan hyvin yksinäinen.
Tuo on kyllä erikoista. Jos yhtä-äkkiä kaverini sanoisi, että tuossa on joku kolmas, jota minä itse en näkisi.
Miten minä suhtautuisin tuohon. Kyllä lähtökohta on se, että jos hyvä kaveri sanoo, että näkee jotakin, mitä itse en näe, niin kyllä minä hyvänä kaverina yrittäisin nähdä sen, minkä kaveri sanoo näkevän.
Ja jos en kovan yrittämisen jälkeen näkisi samaa, niin sitten sanoisin, että asia ei ole noin.
Tai jos kaveri näkee mielikuvitus kavereita, niin oikean ystävyyden on mentävä mielikuvitus kavereiden ystävyyden ohi. Mielestäni on tehtävä sellaisia asioita, mitä mielikuvitus kaveri ei pysty tekemään.
Esimerkiksi minä, hyvä ystäväni, ja kaverini mielikuvitus-ystävä, viettäisimme iltaa. Me kaikki kolme.
Päätettäisiin yhdessä, että vietämme kolme rietasta iltaa. 1. illan juomat tarjoan minä. Toisen illan juomat tarjoaa kaverini. Kolmannen illan juomat tarjoaa ystäväni mielikuvitus-kaveri.
Perskele. Kolmantena iltana tuo mielikuvitus ystävä kieltäytyisi tarjoamasta meille muille. Tuollaista ei kannata kaverina pitää, päätettäisiin ystäväni kanssa heittää tuo "kaveri" ystäväpiiristä.
Mutta en tiedä.
Takaisin tähän asiaan.
Toisaalta ihmetyttää, miten masentuneilla riittää noin paljon energiaa kuluttaa aikaansa toisen ihmisen herjaamiseen.
Mutta hyvähän se on, että toisilla energiaa on. Tuo energia nostaa ihmiset masennuksesta, se tulee juuri ihmisen sisältä.
- Tuskin sinua paljon heilauttaa nuo herjaukset.
- Itsekin silloin tällöin aina paskaa saanut niskaan. Vaikka olen vain oman mielipiteen kertonut, missään kohtaan en ole muita mihinkään velvoittanut.
Tämäkin ketju on saanut paljon keskustelua aikaan. Mielestäni vain hyvä asia. Eri näkökantoja.
Oma lainaus
"Vai onko masennus sitten sellaista, että se tulee tuosta vain. Kun ihminen menee nukkumaan, seuraavana aamuna ihminen on masentunut? - Onko se sellaista?
Ja kun siitä parannutaan, se tapahtuu hetkessä, yhdessä yössä.
En itse tiedä, onko tuollaista masennusta olemassa.
Siitä en kyllä osaisi sanoa mitään."
- Tai en tiedä osaisinko sanoa tuollaisesta. Kukaan kavereistani ei ole koskaan masentunut noin. En ole itse tavannut sellaista henkilöä henkilökohtaisesti.
Taas omaa lainausta.
"Tämä on tietysti hieman eri aihe.
Kaunis mieli elokuva on erikoinen elokuva. Siinä mies järkeili itsensä nk. terveeksi. Mutta todellisuudessa oli varmaan hyvin yksinäinen."
- Siis kun mies sairastui, hän oli hyvin yksinäinen.
Lopultahan sitten miehen vaimo teki erittäin hienosti.
Kyllä vaimo on miehelle erittäin tärkeä ihminen.
Mielestäni koko elokuvan nimi "Kaunis mieli" - kuvaa tuon naisen tekemisiä.
Mies itse ylisti elokuvan lopussa vaimoaan. Mielestäni tuo oli liikuttava kohtaus.
Sinähän se tännekin löysit sitten tiesi. Jotenkin en yhtään ihmettele että asetut ruskeepään puolelle koska et itsekään tiedä masennuksesta hölkäsen pöläystä. Ihmiset menevät henkilökohtaisuuksiin koska heitä ärsyttää kun joku tulee kertomaan heidän ongelmistaan, vaikka kyseisellä henkilöllä ei ole minkäänlaista tajua mistä on kyse.
Ymmärrätkö että se voi hieman ärsyttää? Varsinkin kun masentuneilla on usein pinna aika kireällä. Koska sinäkään et tiedä masennuksesta et voi ymmärtää mistä nämä ihmiset täällä niin hiillostuvat. Ja ihmettelit miten ihmisillä riittää energia tähän. Koneen ääressä näpyttäminen ei vie paljon energiaa.
Kaikki masentuneet eivät muuten kulje lääkepurkki kourassa. Ja miksi sitä niin paheksutaan että sairauteen syödään lääkkeitä?
Masennus on todellinen luikertelija joka muodostuu ensin hyvin hitaasti. Se kehittyy vaivihkaa, eikä sille tajua tehdä yleensä mitään ennenkuin tulee se rysähdys.
Masennus on silmiä avaava kokemus. Sinusta se on poissa kun se viimein on poissa. Vähän huono vertaus, mutta verrataan nyt kuitenkin. Ihminen joka on raiskattu onkin äkkiä tullut tietoiseksi että niin voi käydä. Ennen sellaista ei olisi osannut ajatellakaan osuvan omalle kohdalle. Se hajoittaa jonkin suojan, mikä lie turvallisuuden illuusio. Koska niin on käynyt niin voi käydä toistekin. Tajuatko? Mahdottomuudesta on tullut mahdollista. Masennuksessa on sama juttu. Se on kerran tullut, se voi tulla uudestaan.
Mietiskelit voiko masennuksesta parantua yhdessä yössä. Tuskin. Olisi aika outoa. Tapahtuuhan sitä varmaan ihmeitäkin, mutta syvä masennus ja varsinkin pitkäaikainen sellainen on niin uuvuttava ettei siitä kovin helposti nousta.
Ihminen ei välttämättä parannu masennuksesta. Se voi kestää hyvinkin pitkään. Jos se ei ala loppua niin monilla on tietty tie ulos. Tiedät varmaan mikä..
"Sinähän se tännekin löysit sitten tiesi."
- Kiinnitin vain huomiota Ruskeepään kirjoitukseen. Saahan sitä kommentoida.
"Jotenkin en yhtään ihmettele että asetut ruskeepään puolelle koska et itsekään tiedä masennuksesta hölkäsen pöläystä."
- Mielestäni tässä asiassa nyt ei ole puolia. En näe, että Ruskeepää on masentuneita vastaan, vaan pikemmin masentuneiden puolella ja yrittää auttaa.
"Ihmiset menevät henkilökohtaisuuksiin koska heitä ärsyttää kun joku tulee kertomaan heidän ongelmistaan, vaikka kyseisellä henkilöllä ei ole minkäänlaista tajua mistä on kyse."
- No itse näen, että tuossa oli kysymys vain ajatusmaailman muuttamisesta. Ei varsinaisesti siitä, että joku tulee sanomaan, että nyt on jotakin täysin vialla.
Entä jos Ruskeepää olisikin oikeassa. Silloin sellainen masentunut, joka on masentunut omiin valintoihinsa, huomaisi tuon ja saisi avun.
"Ymmärrätkö että se voi hieman ärsyttää? Varsinkin kun masentuneilla on usein pinna aika kireällä."
- Miksi näin? Miksi masentuneen pinna on kireä?
"Koska sinäkään et tiedä masennuksesta et voi ymmärtää mistä nämä ihmiset täällä niin hiillostuvat. Ja ihmettelit miten ihmisillä riittää energia tähän. Koneen ääressä näpyttäminen ei vie paljon energiaa."
"Kaikki masentuneet eivät muuten kulje lääkepurkki kourassa. Ja miksi sitä niin paheksutaan että sairauteen syödään lääkkeitä?"
- En varsinaisesti paheksu, mutta on hyvä jos masennukseen olisi muita teitä kuin lääkkeet. Esimerkiksi monet masennuslääkkeitä syövät valittelevat lääkkeistä aiheutuneita oireita, mm. suurta väsymystä ja seksuaalisia häiriöitä, jotka johtuvät lääkkeistä. Viime viikolla oli lehdessäkin tuosta.
Ja jos, jos itse näkee pienenkään mahdollisuuden olla ilman lääkkeitä, niin onhan se parempi.
Onhan siedätyshoitoa olemassa esimerkiksi allergioihin, siinä ei ota lääkettä, vaan siedättää itseään.
"Masennus on todellinen luikertelija joka muodostuu ensin hyvin hitaasti. Se kehittyy vaivihkaa, eikä sille tajua tehdä yleensä mitään ennenkuin tulee se rysähdys.
Masennus on silmiä avaava kokemus. Sinusta se on poissa kun se viimein on poissa. Vähän huono vertaus, mutta verrataan nyt kuitenkin. Ihminen joka on raiskattu onkin äkkiä tullut tietoiseksi että niin voi käydä. Ennen sellaista ei olisi osannut ajatellakaan osuvan omalle kohdalle. Se hajoittaa jonkin suojan, mikä lie turvallisuuden illuusio. Koska niin on käynyt niin voi käydä toistekin. Tajuatko?"
- Vaikea sanoa.
- Mutta onko se 100% aina noin.
- Eikö kumminkin olisi mahtavaa, jos masennuksesta voisi päästä 100% pois.
"Mahdottomuudesta on tullut mahdollista. Masennuksessa on sama juttu. Se on kerran tullut, se voi tulla uudestaan.
Mietiskelit voiko masennuksesta parantua yhdessä yössä. Tuskin. Olisi aika outoa. Tapahtuuhan sitä varmaan ihmeitäkin, mutta syvä masennus ja varsinkin pitkäaikainen sellainen on niin uuvuttava ettei siitä kovin helposti nousta.
Ihminen ei välttämättä parannu masennuksesta. Se voi kestää hyvinkin pitkään."
- Miksi masennus hiipii pikkuhiljaa. Miksi se ei liiku salaman-nopeasti. Ja jos se liikkuu hiljaa, eikö omilla toimillaan voi ehkäistä sitä. Sitähän sanotaan, että täytyy puuttua ajoissa, miksi noin sanottaisiin, jos ajateltaisiin että mitään ei ole tehtävissä esimerkiksi alkuvaiheessa. Eikö tuollainen ole juuri ihmisen omaa toimintaa ja ajatusten muutosta.
Eikö joissakin tapauksissa ole mahdollista, että ihmisen omat valinnat saisivat ihmisen masennuksen partaalle.
"Jos se ei ala loppua niin monilla on tietty tie ulos. Tiedät varmaan mikä.."
- Mutta tuo tie ei ratkaise yhtikäs mitään. Silloin mielestäni vain luulee, että on menettänyt kaiken.
Saa tottakai kommentoida. Minusta vain jotenkin tuntuu ja näemmä todella monesta muustakin tuntuu että tuo kyseinen henkilö on täällä ihan muuta kuin auttamista varten. Hän sanoo että masennus on itsesääliä. Eli toisinsanoen masentuneet ihmiset ovat itsekeskeisiä kun niin typerästi valittavat surkeaa elämäänsä vaikka he voisivat ihan hyvin vain nousta ylös ja *pim* he olisivatkin iloisia taas.
Minä nään tässä asiassa puolia. Joko pitää masennusta aivan todellisena ja hoitoa vaativana sairautena tai sitten sitä ei pidä sellaisena. Ajatusmaailmaa voi tottakai muuttaa vaikka mihin suuntaan, kuitenkaan se ei välttämättä poista masennusta. On todella väsyttävää yrittää kerta toisensa jälkeen muuttaa ajatteluaan positiiviseksi. Ja miksikö se väsyttää? Koska kun on pistänyt itsensä likoon täysillä ja yrittänyt koota itsensä niillä viimeisillä voiman rippeillä mitä on jäljellä ja kun se sitten ei olekaaan onnistunut.. sitten tulee taas mielialan romahdus ja seuraavaa yritystä varten on jäljellä vähemmän voimia ja vähemmän toivoa että siitä pahasta olosta voisi päästä eroon.
Jos joku on masentunut omiin valintoihinsa ja ruskeepää on hänet autuaalla viestillään pelastanut niin hyvä juttu.
Miksi pinna on kireällä? Nooh, kun nukkuu pari tuntia yössä ja koko ajan on väsynyt, ahdistunut jopa nurkkaan ajettu olo niin voit uskoa että hermot on pinnassa.
Jotkut eivät yksinkertaisesti pärjää ilman lääkkeitä. Tulee tietenkin heti mieleen että mitenkäs ennen kun ei ole ollut lääkkeitä. Yksilöt joiden elämä on ollut ilman lääkitystä mahdotonta ovat menehtyneet tai he ovat olleet ns. kylähulluja. Näin uskoisin. Siedätyshoitoako masennukseen? Vaikea on antaa pieniä määriä masennusta ihmiselle kun se masis tahtoo olla koko voimallaan siinä ihmisessä ihan koko ajan.
Olisi aivan mahtavaa jos pääsisi 100% eroon masennuksesta, eikä se ole mahdotonta. Mutta pelko siitä että tietää miten kamala olo voi itselle tulla on kieltämättä pelottavaa.
Elämään kuuluu että välillä on alamaissa ja surullinen. Typerää olisi jonnekin terveyskeskukseen rynnätä kun on pari päivää ollut hiukka surullinen. Ei siinä arvaa mistä on kysymys. Minulla ollut mitään hajuakaan sanan merkityksestä ennenkuin se pamahti päälle. Siinä meni kuukausikaupalla aikaa. Ensin sellainen mikään ei tunnu missään-olo, väsymys tuli uniongelmien seurauksena. Kaikki meni stressin piikkiin. Pikkuhiljaa hävisi kaikki kiinnostus kaikkeen. Yritin kyllä piristyä, tein kaikkea sitä mikä saa minut iloiseksi, mutta se ei sytyttänyt enää. Jotenkin kaikki mistä ennen oli nauttinut menetti merkityksensä, eikä tilalle löytynyt mitään uutta. Enkä minä minnekään mennyt olostani valittamaan. Arvelin että se on vain jotain joka menee itsestään ohi. Tutuille kun sanoin asiasta olivat kaikki sitä mieltä että "kyllä se siitä". Tilannettaan vähätteli. Eihän ollut mitään syytäkään koko oloon. Mutta se ei mennyt ohi. Paheni vain päivästä päivään ja olin ihan paniikissa.
Jos masennus olisi itsesääliä niin melko raju itsesääli saa olla. Ei se ole pelkästään se mieliala vaan tulee myös ruumiillinen paha olo. Ensin väsyy mieli, sitten keho. Minulla romahti fyysinen kunto, iho kärsi, ruoansulatuksesta puhumattakaan, maha aina kipeä, muisti pätki todella pahasti. Kaikkea sellaista. Ei siinä ollut itsesäälistä kyse. Kun minä yritin kertoa muille miten hirveältä minusta tuntui, en minä mitään sääliä halunnut. Mitä helvettiä se olisi minua auttanut? Minä halusin sen olon pois. Masentuneen valitus on epätoivoista avun pyytämistä, ainakin minun kohdallani.
Tuossa toisessa ketjussa keskulteltiin sinusta, käy heittämässä kommenttia sinne jos tahdot.
"Saa tottakai kommentoida. Minusta vain jotenkin tuntuu ja näemmä todella monesta muustakin tuntuu että tuo kyseinen henkilö on täällä ihan muuta kuin auttamista varten."
- Itse en näe asiaa noin.
"Hän sanoo että masennus on itsesääliä. Eli toisinsanoen masentuneet ihmiset ovat itsekeskeisiä kun niin typerästi valittavat surkeaa elämäänsä vaikka he voisivat ihan hyvin vain nousta ylös ja *pim* he olisivatkin iloisia taas."
"Minä nään tässä asiassa puolia. Joko pitää masennusta aivan todellisena ja hoitoa vaativana sairautena tai sitten sitä ei pidä sellaisena."
"Ajatusmaailmaa voi tottakai muuttaa vaikka mihin suuntaan, kuitenkaan se ei välttämättä poista masennusta. On todella väsyttävää yrittää kerta toisensa jälkeen muuttaa ajatteluaan positiiviseksi. Ja miksikö se väsyttää? Koska kun on pistänyt itsensä likoon täysillä ja yrittänyt koota itsensä niillä viimeisillä voiman rippeillä mitä on jäljellä ja kun se sitten ei olekaaan onnistunut.. sitten tulee taas mielialan romahdus ja seuraavaa yritystä varten on jäljellä vähemmän voimia ja vähemmän toivoa että siitä pahasta olosta voisi päästä eroon."
"Jos joku on masentunut omiin valintoihinsa ja ruskeepää on hänet autuaalla viestillään pelastanut niin hyvä juttu."
- Kuulostaisi mukavalle, jos näin jonkun kohdalla tapahtuisi.
"Miksi pinna on kireällä? Nooh, kun nukkuu pari tuntia yössä ja koko ajan on väsynyt, ahdistunut jopa nurkkaan ajettu olo niin voit uskoa että hermot on pinnassa."
"Jotkut eivät yksinkertaisesti pärjää ilman lääkkeitä. Tulee tietenkin heti mieleen että mitenkäs ennen kun ei ole ollut lääkkeitä. Yksilöt joiden elämä on ollut ilman lääkitystä mahdotonta ovat menehtyneet tai he ovat olleet ns. kylähulluja. Näin uskoisin. Siedätyshoitoako masennukseen?"
"Vaikea on antaa pieniä määriä masennusta ihmiselle kun se masis tahtoo olla koko voimallaan siinä ihmisessä ihan koko ajan.
Olisi aivan mahtavaa jos pääsisi 100% eroon masennuksesta, eikä se ole mahdotonta."
"Mutta pelko siitä että tietää miten kamala olo voi itselle tulla on kieltämättä pelottavaa."
"Elämään kuuluu että välillä on alamaissa ja surullinen. Typerää olisi jonnekin terveyskeskukseen rynnätä kun on pari päivää ollut hiukka surullinen. Ei siinä arvaa mistä on kysymys. Minulla ollut mitään hajuakaan sanan merkityksestä ennenkuin se pamahti päälle. Siinä meni kuukausikaupalla aikaa."
"Ensin sellainen mikään ei tunnu missään-olo, väsymys tuli uniongelmien seurauksena. Kaikki meni stressin piikkiin. Pikkuhiljaa hävisi kaikki kiinnostus kaikkeen. Yritin kyllä piristyä, tein kaikkea sitä mikä saa minut iloiseksi, mutta se ei sytyttänyt enää. Jotenkin kaikki mistä ennen oli nauttinut menetti merkityksensä, eikä tilalle löytynyt mitään uutta."
"Enkä minä minnekään mennyt olostani valittamaan. Arvelin että se on vain jotain joka menee itsestään ohi. Tutuille kun sanoin asiasta olivat kaikki sitä mieltä että "kyllä se siitä"."
"Tilannettaan vähätteli. Eihän ollut mitään syytäkään koko oloon. Mutta se ei mennyt ohi. Paheni vain päivästä päivään ja olin ihan paniikissa."
"Jos masennus olisi itsesääliä niin melko raju itsesääli saa olla."
"Ei se ole pelkästään se mieliala vaan tulee myös ruumiillinen paha olo. Ensin väsyy mieli, sitten keho. Minulla romahti fyysinen kunto, iho kärsi, ruoansulatuksesta puhumattakaan, maha aina kipeä, muisti pätki todella pahasti. Kaikkea sellaista. Ei siinä ollut itsesäälistä kyse."
"Kun minä yritin kertoa muille miten hirveältä minusta tuntui, en minä mitään sääliä halunnut. Mitä helvettiä se olisi minua auttanut?"
"Minä halusin sen olon pois. Masentuneen valitus on epätoivoista avun pyytämistä, ainakin minun kohdallani."
Kuulostaa siltä, että sinä pärjäisit. Pärjäätkö?
mutta sinä et näytä tietävän masennuksesta yhtään mitään. Ihmisen elämässä on paljon asioita johon ei voi itse vaikuttaa - ajattelisi sitten miten positiivisesti tahansa.Et ilmeisesti itse ole kokenut masennusata ja siksi kirjoittelet tuollaista soopaa.
Ihmisen elämässä on tosiaan paljon ulkoisia asioita joihin ei voi itse vaikuttaa,mutta oman suhtautumistapansa niihin voi valita tai opetella.
Sinun surusi ei ole mikään pyssy, jota voit käyttää kilpailussa sosiaalisesta statuksesta.
Niin voi. Sosiaaliset roolit ja ihmisen kokemat odotukset toisilta käyvät aina ristiin sen kanssa, että ihminen valitsisi mitään suhtautumistapoja elämäänsä. Ymmärtääkseni tämä oli myös Emile Durkheimin ajatus.
puukosta selkääsi. Miten siihen pitäisi reakoida?
huomaa ettet tiedä masennuksesta mitään. Etsi joku toinen palsta johon menet ihmisiä ärsyttämään meitä ei tarvitse mitätöidä me ollaan heikoilla muutenkin. Mene vaikka syöpäpalstalle kieltämään että syöpä ei ole sairaus ja siitä parantuu ajattelemalla toisin - saisit tasaväkistä vastusta.
Siis kun minä saan puukosta selkääni, niin miten sinun pitäisi siihen reagoida? Vai voisinko minä vielä jotenkin reagoida?
Älä ainakaan turhaan masennu! Edes syyllisen tuomitsemisesta ei minulle olisi iloa.
kertoo vain siitä, että et ole niin sairas, ettei sinun täytyisi kutsua itseäsi masentuneeksi. Käytät sitä tekosyynä sosiaalisessa kilpailussa. Haluat toisten leiman, jotta voit suojautua passiivis-aggressiivista kilpailua vastaan yhteiskunnassa.
Masennuksen kokeneena suutuin tosissani tuolle s:n Ruskeepäälle. Tulla nyt masentuneille näsäviisastelemaan. Jätkällä ei ole kokemusta meidän sairaudesta ja jätkä on pahimman luokan näsäviisastelija.
P:le kun menin sille vastaamaan niin näsäviisasteli mullekin. Ei se edes halua olla asiallinen. Toi sun juttus että menis syöpäosastolle pottuilemaan oli tosi hyvä!
"Viha on hyödyllisempi tunne kuin epätoivo". Et ole masentunut.
Masennus on itsesääliä, jonka tarkoitus on protestoida epäoikeudenmukaisuutta vastaan.
että jos se on itsesääliä niin eikö silloin masentuneen pitäisi olla jatkuvalla säälikerjuulla eikä pakoilla tuttaviaan ja eristäytyä omiin oloihinsa sekä ilmoittaa läheisille ettei halua tavata ketään. Ihme möllerö olet :D
olen mielenkiinnolla lukenut näitä juttuja ,ja joissakin kohdin osuit oikeaan,mutta useimmissa olit hiukan hakusessa. Tämä lauseesi "masennus on itsesääliä..."todisti lopullisesti ettet sä jätkä tiedä mitään koko aiheesta! eihän sulle voi kun nauraa! hehheh :-))))
menen jo palauttamaan se kirja kirjastoon. se saattaa olla jo myöhässä.
Ei koska se on niin syvää itsesääliä, että ihminen ajattelee koko maailman olevan hyödytöntä hänelle. Toiset ovat osa sitä itsesääliä, joka saa ihmisen katsomaan kaikkea hyödyttömänä.
kertoo vain ihmisen oman arvottomuuden tunteen.
no et selittänyt ollenkaan suurta viisauttasi mitä "pilkkasin" siis kerroppas poika tarkemmin tai perustele ilman lässytyksiä lauseesi"masennus on itsesääliä" ???
itsesääli
Itsesääli on huomion kerjäämistä tekemällä itsestä raunio. Sen funktio on todistaa tapahtunut vääräksi.
Vaikka masennuksen itsesääli täyttääkin tämän kriteerin, se on kuitenkin eri asia kuin että ihminen olisi itse vastuussa masennuksestaan. Ihmisellä on tavallaan oikeus kohdella itseään valitsemallaan tavalla, vaikka se onkin väärin.
olet mahtava älykkö :D .."tekemällä itsestä raunio" Joku ehkä säälittelee itseään mutta väärälle palstalle olet nyt tupsahtanut kertomaan itsensä raunioksi tekemisestä. En toivoisi masennusta edes pahimmalle vihamiehelleni. Kukaan ei valitse masennusta hyvän olon sijaan.
Sinulla on hyvinkin pakonomainen tarve hössöttää tuota mielipidettäsi vaikka kaikki täällä huomaavat ettet osaa perustella mielipiteitäsi mitenkään, ainakaan järkevästi. Koukkaat vaan jostain kysymysten ohi ja jatkat samaa höpönpöppöö. Olet vähän samanlainen tapaus kuin eräs M135 jolla on tapana toistaa samaa asiaa ja jättää kantansa perustelematta. Tosin sinun mielipiteesi ovat paljon älyttömämpiä. Tai enpä tiedä, tuo toinen sortuu aivan uskomattoman ihmeelliseen mustavalkoiseen ajatteluun.
Olenkin toiminut intuitiivisesti, enkä ole pohtinut rationaalisesti sitä mitä sanon.
Uskon siihen, että masentuneella ihmisellä on mielessään jokin ongelma, joka on niin vakava, että se masentaa. Yritin ilmaista sen puhumalla ihmisen kyvystä ratkaista ongelmia omalla järjellään. Aluksi puhuin myös terapiasta, joka ensin selvittää ongelman ja sitten huolehtii siitä, että potilas käyttää uutta tietoaan ymmärtääkseen itseään paremmin.
Masennus ei ole välttämätöntä. Tosin se ei ole vapaaehtoistakaan. Se on näkökulma ongelmaan, jonka ihminen voi itse muuttaa. Kaveritkin voivat kertoa ihmiselle, että näkökulman muutos on paikallaan. Näkökulmaa ei voi muuttaa, jos ei tiedä miten se tehdään. Mutta ongelma ei aina myöskään tarkoita samaa kuin ratkaisematon.
Ratkaisu tällaiseen näkökulmaan on löytää uusi näkökulma, joka ei tee elämästä niin vaikeaa. Se näkökulma on eläminen uudella tavalla, joka osoittaa ihmiselle, että hänellä on arvoa toisellakin tavalla kuin sillä tavalla, jonka hän on menettänyt. Se asia, että elämä on helpompaa uudella näkökulmalla, on ensimmäinen uusi tapa nauttia elämästä.
Jos vaikka kaverit repivät bänksit tehneen kaverinsa sängystä ylös hänen maattuaan siinä viisi päivää, hänet ohjataan ajattelemaan muuta kuin sitä mikä häntä masentaa. Hänelle annetaan kotitöitä ystävän luona, puutarhan hoitoa toisen takapihalla, elämyksiä, juhlia, matkoja toisiin maihin ja kaikkea sellaista, joka tuottaa uusia tuntemuksia ihmisessä. Masennuksen perimmäinen syy on tärkeää ymmärtää, jotta muut asiat näyttävät mahdollisilta.
Kaverit eivät aina voi auttaa ihmistä perustavassa dilemmassa, jonka taas terapeutti voi tehdä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että terapeutti kertoisi mikä ongelma on ja että miten se ratkaistaan. Terapeutti antaa työkaluja ihmisen omaan toipumiseen. Kaverit voivat estää epätoivon ja saada ihmisen pyrkimään uusiin asioihin, mutta joskus ihminen hyötyy enemmän ammattimaisesta ohjauksesta. Sairaalahoidollakin on oma roolinsa, jossa se irroittaa ihminen elämänsä velvollisuuksista, jolloin hän voi antaa periksi, antaa tunteilleen tilaa ja nähdä itsensä ulkopuolelta.
Masennuksesta toipuminen edellyttää ihmiseltä perustavan ongelman tunnistamista, sen taakse jättämistä ja uuden sisällön luomista. Eikö intuitiivisuutenikin osoittanut, että ihmisellä on kykyä täysin uusien näkökulmien kehittämiseen? Sellaisten näkökulmien, joilla ei ole mitään tekemistä konkreettisten tapahtumien tai rationaalisen järjen kanssa.
1. Onko sinulla mitään alan koulutusta vai puoskaroitko vain?
2. Trauma - kuten työttmyys tai yksin jääminen - voi pitkittyä. Ei sitä persaukinen heti iloiseksi ryhdy tai uutta kumppania heti löydy. Eivätkä nämä ole itse aiheutettuja. Esim. firma voi mennä alta ja vaimo häippästä rikkaamman miehen mukaan!
3. Terapialla ei välttämättä ole paskan merkitystä vaan mielekkään tekemisen löytäämisellä, elämän uudelleen suuntaamisella tai sattumallakin (esim. tapaa sen elämäänsää naisen).
4. Terapeuteissa on helvetin isoja eroja. Osa pätyeviä - osa ei.
5. Jos sinulla ei ole omakohtaista kokemusta masennuksesta - älä tule näsäviisastelemaan masennuksen kokeneille!
asiaan äläkä statukseeni.
Tapa suhtautua ongelmiin on valinta, joka saattaa sekä tietoinen että tiedostamaton.
Narsistisen luonnehäiriön pääpiirteistä useimmat osuvat sinuun, hyvä t.i.ruskeapää:
a) Heikko itsetunto ja itsekeskeisyys
b) Ihailun ja huomionherättämisen tarve
c) Pätemisen tarve
d) Tarve käyttää hyväksi ja manipuloida muita ihmisiä
e) Kyvyttömyys pitää yllä tunnepitoisia ihmissuhteita
f) Kypsymätön tunne-elämä
g) Sisäinen tyhjyys ja kyvyttömyys kestää masennusta
h) Hallittu käyttäytyminen ja avointen psyykkisten häiriöiden puuttuminen
Kun narsistisen luonnehäiriö sisältää agressiivisuutta ja epäsosiaalisuutta, täyttyvät psykopatian tunnusmerkit.
Sinulla on liian huono osumatarkkuus.
Mikä ei osunut?
Vastus
epärationaalinen suhtautumistapa, joka on sosiaalisen riippuvuuden merkki. Aivan kuten väittäminen, että masennuksen kriittinen arviointi kuuluu instituutioille, kuten psykiatria.
Napakymppihän se taisi olla:)
Jotenkin vaikuttaa että olet nimenomaan statusta vailla yhteiskunnassa,ja siksi koet tarvetta päteä tällaisella palstalla. Ihmettelen kun jossain sanoit masennuksen olevan oma valinta...nyt sanot että valinta voi myös olla tiedostamaton...(tapa suhtautua ongelmiin voi aiheuttaa masennusta) Olet muissakin kohdissa mennyt vähän sekaisin jutuissasi. Perehdy sairauksiin ennen kuin latelet "tietojasi".
Analyysini on sirpaleinen.
Ihminen voi toimia väärin tietämättään.
Ärsyttää kun en saa nauttia samoista asioista kun muut,
oon muuttunut kusipääksi masennuksen myötä, ja mikä inhottavinta, MUUT EI TUNNE MUA!!!
Vain vanhemmat tuntevat mut oikeelta luonteelta...
Jos tuttavani,joka työnsä puolesta tietää masennuksesta kaiken,lukisi tuon tiivistelmäsi kyseisen sairauden synnystä,tavasta elää,ja sen hoidosta,hän varmasti kuolisi nauruun. Tietenkin se olisi hänen oma valintansa kuinka lähtee. ;-)
Hauskoja hetkiä kaikille jotka lukevat t.i.ruskeepaan valittuja viisauksia! :)
ei taida yrittää muuta kuin ennätystä keskusteluketjun pituudella. Hän yrittää vain provosoida eteenpäin. Katkaistaan ketju tähän!!!
nyt loppu tää vastaaminen!!!!
Joo niin tehään.
Oli pakko tulla vielä.
minäkin käyn välillä vilkaisemassa.... kröhöm..;/
Eiköhän jätetä se itsekseen tänne pätemään kuitenkin?? ;-)
mullakin hauskaa ny edes vähän. sillä taitaa olla maaninen vaihe, yritetään ymmärtää..kohta voidaan tukea :')
kohta me kaikki ollaankin niitä ns.tukijoita. On se kurjaa toisaalta,mutta toisaalta ei säälitä,tunnen livenä yhden samanlaisen tapauksen............:(