Kevyttä krapulaa oli Summuntaiaamuna, mutta ei enää haittaa.
Kummastuttaa, että täällä ei kukaan kehu miten hyvää viina on. Minusta siinä ei ole mitään vikaa. Juon sitä noin joka toinen viikonloppu ja silloin on aina ihan hauskaa kaikilla. Kukaan ei tappele sekoile tai mitään soitellaan yhdessä ja nauretaan käydään baarissa ja mennään koteihin nukkumaan. Joku nyt voi joskus ottaa hieman liikaa ja oksentaa tai pokata "huonon" naisen, mutta ei tuo nyt liian vakavaa ole.
Koettakaa nyt joku muukin sitä alkoholia kehua tai nuo savuapinat huumeineen vie voiton, kun tuntuvat sitä pilveä niin ylistävän tuolla viereisellä palstalla.
Kummastuttaa, että täällä ei kukaan kehu miten hyvää viina on. Minusta siinä ei ole mitään vikaa. Juon sitä noin joka toinen viikonloppu ja silloin on aina ihan hauskaa kaikilla. Kukaan ei tappele sekoile tai mitään soitellaan yhdessä ja nauretaan käydään baarissa ja mennään koteihin nukkumaan. Joku nyt voi joskus ottaa hieman liikaa ja oksentaa tai pokata "huonon" naisen, mutta ei tuo nyt liian vakavaa ole.
Koettakaa nyt joku muukin sitä alkoholia kehua tai nuo savuapinat huumeineen vie voiton, kun tuntuvat sitä pilveä niin ylistävän tuolla viereisellä palstalla.
Vastaukset 8
Vanhimmat
..on totiesti mukavaa silloin tällöin.
Joka toinen pe/la esim. ihan ok kavereiden kanssa.
Silloin kun se alkaa olla jokapäiväistä ja joka viikonloppuista niin ongelma lähestyy nimeltään alkoholismi.
Silloin tällöin biletystä ei haittaa ketään.
kerro mulle mikä viina on hyvää? kaikki ostamani alkohn tuotteet olen jossain vaiheessa oksentanut ulos joten minä en löytänyt hyvää viinaa koskaan, tai sitten nautein väärin niitä hyviä viinaksia?
Kermalikööri Stroth on aika hyvää. Liköörit yleensä maistuu hyvältä. Sitten olut ja viini käy hyvin makuhermoille. Kirkkaat ja väkevät viinat on kyllä pahanmakuisia ainakin minun mielestä. Sopivan blandiksen kun löytää ne on ihan ok. Tottakai sitä oksentaa ulos mitä vaan jos juo liikaa. Itse olen joskus oksentanut oluesta ulos, kun kittasin sitä liikaa.
Puhuin alunperin lähinnä siitä alkoholin viihdekäytöstä. Itsestäni se on ihan hauskaa ja parantaa tunnelmaa, täysin selvinpäin ei oikein saa yhtä hyvää fiilistä. Samaten koko seurustelu vieraiden kanssa on usein jäykkää ennenkuin on hieman "otettu" sitten tunnelma mukavasti vapautuu.
Eihän sitä kukaan kiistä, että hauskaa se viinan juonti on, mutta vain aikansa. Et ole edennyt urallasi liian pitkälle, ja ei varmaan ikä vielä paina.
Aikanaan siinä hauskuudessa käy aivan kaikille niin, että alkoholista ei nauti yhtään, mutta sitä pitää humaltuakseen juoda kuin Pavlovin ehdollistettu koira.
Väitän, että joka iikalla elämän juomakiintiön alkaessa täytyymään hupaisaa nousuhiprakkaa ei tule sillä kertaa, eikä seuraavillakaan kerroilla, vaikka kuinka yrittäisi harjoitella.
Olen nyt tätä elämäntapaa noudattanut 30 vuotta. Kyllä tuo alkoholi silti kivasti vaikuttaa vielä.
Olet varmaan oikeassa, jos sitä liikaa juo tai liian usein siihen kyllästyy ja turtuu. eikä se enää oikein vaikuta niin hyvin.
Vähän kuin suklaa, kyllä se alkuun maittaa vaan kun on viikon mussuttanut niin eipä tuo enää kolahda.
Ei minullakaan ollut alkoholista pahaa sanottavaa. Ensimmäiset vuodet olivat hauskaa kaveriporukalla pörräämistä, aina tapahtui ja elämä tuntui elämisen arvoista; siiderihommilla siihen tuli rutkasti sisältöä lisää! Sata markkaa illassa oli iso raha, vuorotellen oltiin toisillemme kuskeina ja aamulla saattoi vähän nuppia jomottaa, mutta sehän kuului asiaan. Viikonlopun tapahtumien kertaaminen oli sitäpaitsi maanantaisin lystiä.
Ajan kuluessa tavaroita saattoi mennä joskus illalla hukkaan, muisti saattoi joltain osalta iltaa olla vähän hukassa. Useimmiten tapahtumat palasivat mieleen, kun soitti aamulla pakollisen krapulapuhelun mukana olleelle kaverille. Mitä nyt tapahtumien kronologinen järjestys saattoi vähän heittää, hassua! Joskus oksetti jopa illan aikana, mutta laattaaminen oli hauskaakin - vedet silmissä olutta päälle ja menoksi.
Viikonlopusta kannatti ottaa kaikki irti. Perjantaina kun oli kivaa, miksei voisi käydä baarissa myös lauantaina ja tuplata hauskuus? Joskus joutui tosin lähtemään oluelle jo lauantaina aamupäivällä ja yksin, kun kavereilla oli muuta tekemistä ennen iltaa. No, baarissahan on aina muitakin, ei siellä yksin tarvitse istua jos on sosiaalinen tyyppi ja "haluaa tutustua ihmisiin" eikä missään nimessä vittuilla. Karaokekin on keksitty, ja päivälaulujen merkeissä ilta varsinaisine menoineen tuleekin nopeammin kuin kotona päänsäryssä haukotellen. Jos ruokakaan ei aamulla maistunut, aamutupakin ja ensimmäisen tuopin puolivälin paikkeilla alkoi maailma näyttää huomattavasti kirkkaammalta.
Myöhemmin tuli pantua merkille, että tutut ihmiset alkoivat soitella minulle usein huonolla hetkellä. Naurettavaa, että aikuisen ihmisen pitää jättää tuoppi tiskille ja kipittää kuppilan ulkopuolelle lässyttämään kännykkään, kun kaverilla tai vanhemmilla ei ole kuitenkaan sen kummempaa asiaa soittaa. Tottahan toki minä olin aina "kauppaan kävelemässä", kun kysyttiin missä olin sillä hetkellä - mikäs sen luonnollisempaa arkipäivänä. Muutenkin oli vähän kiusallista, kun kaverit saattoivat mainita minun muka juovan liikaa. Hommani olin aina hoitanut tunnollisesti, vapaa-aikana saa ottaa joskus jos siltä tuntuu!
Jossain vaiheessa alkoi pitkän viikonlopun tai useamman päivän "oman loman" pitämisen jälkeisenä selvänä yönä nukkuminen olla vähän vaikeaa. Uni ei tahtonut tulla millään, tai sitten heräilin tuon tuostakin säpsähtäen. Unessa oli yleensä jotain piirteitä viimeksi kuluneilta baaripäiviltä, tai sitten ei. Muistelin lukeneeni kyseessä olevan ns. liskojen yön, eli aivot kelailevat humalassa tapahtunutta ja järjestelevät tapahtumia oikeille paikoilleen. Kovalevyn päivitystä siis.
Myöhemmin unet alkoivat olla jostain syystä ikävämpiä, vaikka otin mielestäni samaan tahtiin kuin ennenkin. Aloin pelätä nukkumista juhlinnan jälkeisenä ensimmäisenä yönä. Uniin tuli outoja ihmisiä, tilanteet olivat jotenkn uhkaavia. Minua ajettiin takaa, joku koira saattoi käydä päälleni. Näin unessa sutttuisella sisäpihalla miehen sätkivän seinän vieressä: se olin minä ulkopuolisin silmin. Kerran oli kadulla kasa kärpästoukkia, ohitseni käveli kissa, ja kissalla oli minun kasvonpiirteeni.
Kerran heräsin siihen, että syöksyin sängystä seisaalleni ja älisin apua. Loppuyönä puhuin puhelimessa, torkuin verhot auki ja valot päällä ja kuuntelin radiota hiljaisella voluumilla. Myöhemmin hoksasin pitää telkkarin auki liskojen yön varalle ja torkkua; jos sattuisinkin säpsähtämään, heräisin ainakin chat-juontajan ääneen, enkä olisi ainakaan yksin pimeässä.
Kun rahat loppuivat tai ottaminen loppui yleiseen heikkouteen syömättömyydestä ja univelasta johtuen - yleensä 3 - 5 päivän jälkeen -, olin pari päivää melko vetämättömässä kunnossa. Ja vähän säikkykin selvinpäin. Mitään jännittävämpää ei uskaltanut katsoa telkkarista edes kaverin seurassa, kaikki odottamattomien naamojen ilmestymiset ruutuun säikyttivät vaikka kyseessä olisi ollut vain tv-mainos. Pimeä pelotti, omat kasvotkin vessan peilissä joskus. Kädet saattoivat vähän täristä, ja jaksaessani jossain vaiheessa lähteä ruokakauppaan tuntui, että vastaantulijat kiinnittivät minuun huomiota.
Viime vuonna hakeuduin psykologille, ja minussa todettiin keskivaikea masennus. Olo ei sillä helpottanut, epämääräinen ahdistus säilyi. Ajattelin, että alkoholillakin saattaisi olla osuutta asiaan, mutta olin melko varma että alavireisyyteni johtui muista syistä, elämäntilanteestani. Olin baarireissujen ulkopuolella enimmäkseen yksin kotona, uni-valverytmi mitä sattuu, opiskelut rästissä ja rahat koko ajan lopussa, tilapäisistä vipeistä huolimatta -
Tästä tuli nyt pitkä kirjoitus, mutta kun keskustelun aiheena on viinan hyvyys, en voinut olla kertomatta yhtä esimerkkiä siitä, miten viinan hyvyys vaihtui keskinkertaisuudeksi, siitä huonoudeksi, lopussa silkaksi pahuudeksi ja itsetuhoiseksi käyttäytymiseksi. Raittiudesta olen saanut nauttia tätä kirjoittaessani 23 kokonaista päivää, en enää omin voimin, vaan AA:n tuella. Vaikka elämäntilanteeni ei ole näiden ensimmäisten viikkojen aikana paljonkaan muuttunut, tunnen olevani vasta nyt vapaa.
Päivä kerrallaan.
Sullakaan ole alkoholista kovin ruusuista kerrottavaa. Ikävää. Itse kuitenkin olen 40 vuotias, joten luulen, että kyllä se ottaminen hanskassa pysyy edelleen, onhan tuo pysynyt jo 37 vuotta.
Kaipa se on liityttävä kohta noihin pilvenpolttelijoihin, kun sitä niin kehuvat haitattomammaksi kuin alkoholia.
Vaikka en vieläkään löydä muuta ongelmaa alkoholista omalta kohdalta kuin se v...tun aamukrapula. Illalla jo alkaa rajoittamaan juomistaan kun pelkää sitä krapulaa, veden juomista ja laskuhumalassa ympäri huushollia kevelemistä, jotta ei tule mentyä kännissä nukkumaan, kun siitä yleensä seuraa se kauhein krapula.
Eikö sulla alkanut missään vaiheessa hälytyskellot soida, kun kaverit asiasta mainitsi ja itsekin kerroit tekemisistäsi muunneltua totuutta?
Niin, olisi pitänyt ilmeisesti pysähtyä jo vuosia sitten ja kuunnella sisintään. Hälytyskellot olivat soineet nyt tarkemmin ajateltuna jo vuosia sitten, mutta ne oli helppo vaimentaa ja kaunistella totuutta itselleen ja muille. Kaiken aikaa oli tietysti hirveä syyllisyys sen takia, kun ei voinut olla lähimmille ihmisille rehellinen, erityisesti vanhempieni suhteen jotka ovat olleet aina raittiita. Vuosien varrella heidän kanssaan käydyt keskustelivat menivät oman suhtautumiseni osalta "kyllä kyllä" -periaatteella. Luulin, että raittiiden ihmisten on turha tulla neuvomaan ilman omia humalakokemuksia, miten minun tulisi menetellä...
Alettuani käydä nytttemmin AA:ssa uskalsin myöntää ääneen itselleni ja muille olevani alkoholisti. On ollut helpompaa sanoa "kato, mä oon sellainen tuurijuoppo jne." ja pitää itseään ajottaisena suurkuluttajana. Paskan marjat, tajusin että nuo termit ovat vain kiertoilmaisuja sille, millä muotoa alkoholismi sairautena minussa ilmenee. Aiemmin ajattelin alkoholistin tarkoittavan henkilöä, joka on juo joka päivä, mutta olin väärässä.
Ollakseen alkoholisti ei ole sinänsä merkitystä sillä, kuinka usein ja kuinka paljon juo, mitä juo, missä juo ja kenen seurassa. Tyypillisin merkki alkoholistisesta käyttäytymismallista on se, että ihminen joutuu toistuvasti monenlaisiin vaikeuksiin juomisensa takia, menettää käytännössä aina itsekontrollin jo muutaman juoman jälkeen, ja joskus pidempienkin raittiiden jaksojen aikana ajatukset pyörivät "nyt en juo ainakaan kahteen viikkoon" -tyylisten ajatusten ympärillä. Muuten alkoholisti - etenkin jos ei ole vielä kokonaan alkoholisoitunut ja sairaudessaan edennyt krooniseen vaiheeseen - on usein selvinä kausina lämminsydäminen, kiltti ja tunnollinen ihminen, joka ei halua kenellekään pahaa. Alkoholistissa on käytännössä kaksi persoonaa, joista selväpäinen on aivan erilainen kuin se tuntematon olento, joka ottaa vallan juomisen alkaessa.