Minua ärsyttää suunnattomasti se, että koirapelkoiset aikuiset tartuttaa koirapelkonsa omiin lapsiinsa ja joskus myös muiden lapsiin. Heti aletaan huutamaan ja kiljumaan jos koira tulee lähelle, vähemmästäkin lapsi säikähtää ja yhdistää äidin/isän hädän siihen koiraan. Vaikka ei lapset itsestään ala koiria pelkäämään ellei koira ole esim. purrut. Ja harvaa on.
Minua loukkaa että mulle ruvetaan huutamaan mun koirasta, pitäisivät itse oman päänsä kylmänä ja ajattelisivat lastensa etua eikä tekisi lapsistaankin psykopaatteja. Maailmassa on jo ihan tarpeeksi koiravihaajia ettei niitä tekemällä tarvitse tehdä lisää.
Koirapelkoiset; älkää omia mielenvikaisuuksianne tartuttako lapsiin!!
Minua loukkaa että mulle ruvetaan huutamaan mun koirasta, pitäisivät itse oman päänsä kylmänä ja ajattelisivat lastensa etua eikä tekisi lapsistaankin psykopaatteja. Maailmassa on jo ihan tarpeeksi koiravihaajia ettei niitä tekemällä tarvitse tehdä lisää.
Koirapelkoiset; älkää omia mielenvikaisuuksianne tartuttako lapsiin!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Koirapelko voi monella johtua lapsuudenkokemuksista, ikävistä sellaisista.
Sille ei kyseinen ihminen mitään voi.
Joku voi pelätä hiiriä, rottia, hämähäkkejä....
Pelko tarttuu ilman muuta lapsiinkin, jos aikuinen pelkää. Sillekään ei voi mitään.
Väkisin et saa ihmistä muutettua.
Ehkä viisainta on pitää koirat silloin loitolla noista tilanteista.
Vaikka aikuinen ei itse pelkääkään koiria, niin jokainen äiti varsinkin voi olla niin ylisuojeleva ja pelätä siksi.
Se on aivan luonnollista.
Minun lapset pelkäsivät tuota omaa ronttia, kun se innoissaan hyppi päälle ja kaatoi pienemmät nurin. Tulihan siinä itku ja naarmuja. Ja kyllä huomasi itsekin, että ei uskaltanut lapsia jättää koiran kanssa kahdenkesken, kun näin kävi pari kertaa.
Ei se ole mielenvikaisuutta, vaan suojeluvaistoa.
Mutta ymmärrän kyllä jos joku pelkää koiria, ja se ei kyllä ole mielenvikaisuutta.
Tietysti on erittäin typerää tuputtaa pelkojaan lapsilleen, siinä tosiaan olet ihan oikeassa.
Mutta miksi olet päästänyt koirasi lähelle vieraita ihmisiä? ( olen voinut myös ymmärtää selityksesi väärin ) silloin kyllä on ihan luonnollista että koirapelkoinen alkaa pelkäämään myös lastensa puolesta.
Ja ihan totta sekin että kyllä minuakin loukkaa jos kadulla kuljen koirani kanssa (isokokoinen ja hurjan maineen omaava )ja joku alkaa lapselleen supisemaan että vaihdetaan puolta kun tuolta tulee tollanen tappajakoira. esim. kerran kävi näin; kävelin tosiaan katua pitkin koirani kanssa ja katukivetyksellä istui mies.. no, kun kävelimme ohi, enkä tosiaan päästänyt koiraani lähellekkään miestä, niin mies yritti potkaista koiraani ja huusi että älä tuo sitä rakkias lähemmäs! Mietinpä siinä vain että mitähän väärää tein kun koirani kanssa kävelin kävelytietä pitkin ja ukko joka istuu sillä kävelytiellä rupeaa mesoamaan ja yrittää koiraani potkia...
Jonkinverran rupesi siinä ärräpäitä äijälle lentämään!
No ulkoillessa tulee tilanteita jolloin ihmiset kohtaavat. Esim. kapealla kävelytiellä saattaa tulla tilanne jossa ihmiset ohittavat toisensa läheltä. En minä aio autotielle hypätä aina kun joku äiti lapsineen tulee vastaan. Varsinkaan kun tuota koirapelkoa ei välttämättä näe heti, vaan valitus saattaa alkaa vasta kohdalla. menisi itse toiselle puolelle tietä.
tänään taasen näin kun nuoret tytöt ulkoiluttivat pentukoiraansa, ja koira pääsi vahingossa vapaaksi ja tytöt yrittivät ottaa sitä kiinni mutta pentu oli niin leikkisä että luuli että tytöt haluavat vain leikkiä, ja tytöillä meni hetki ennenkuin saivat koiran kiinni. Koko tämän ajan joku hysteerinen äiti huusi tien penkalta että "ottakaa koira kiinni, lapsi pelkää". Tytöt kyllä koko ajan yrittivät, huuto ei siihen auta yhtään! Todella kuvottavaa käytöstä. Ja lapsi tosiaan näytti siltä että pelkää enemmän äidin huutoa kuin koiraa. Ja olisiko ollut järkevää huutamisen sijaan vaikka ottaa lapsi ja viedä kauemmas. Mutta tuntuu että nämä ihmiset nauttivat valittamisesta ja urputtamisesta ja sen takia eivät poistu paikalta vaikka tilanne raukeaisi sillä.
Sitäpaitsi, pelko ei ole riittävä syy ihmisen loukkaamiseen.
Pelkäänhän minäkin isoja, pelottavannäköisiä ja lihaksikkaita miehiä yksin ollessani pimeällä kadulla mutta en minä ala heille huutamaan että "pysy kaukana minusta".
Mutta veikkaampa että oikeasti pelkäävä ihminen ei tarkoita loukata sinua, vaan ihan oikeasti pelkää.
Kuten jo tuossa aiemmin sanoin että kyllä se tietysti minuakin tuollaiset tilanteet loukkaa, mutta kai myös sinulta riittää ymmärrystä oikeasti pelkääville.
Tietysti on näitäkin huomionkipeitä ihmisiä jotka hinnalla millä hyvänsä haluavat heitä sääliteltävän ja voivoteltavan että " voi kun nyt teille tuli tällainen hirveä trauma kun näitte sen ison koiran siellä toisella puolen katua.. "
Tiedän tapauksen missä perheen äiti pelkää kuollakseen koiria ja on sitten tartuttanut asenteensa hyvin lapsiinsa. Hyvä koira on kuollut koira.
Eipä tarvi meille tulla.
ei tuollaisista kannata välittää. Anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
olen huomannut neuroottisista vanhemmista huolimatta,että lapset kasvaessaan ei omi niitä pelkoja jos ei se luonteeseen kuulu.
Kyllähän nuo pelot on sellasia asioitata, ettei niille voi mitään, oli se pelko mikätahansa.
Ei se ole mitään ilkeyttä jos pelkää koiria, kyllä
se koiranomistajankin pitää ymmärtää.
taitaa tuo koirapelkoisuus johtua tietämättömyydestä. jos koirapelkoiset ihmiset tutustuisivat koiriin, niin ei varmasti enään niin pelottaisi. koira muistuttaa sutta, sitä ne pelkäävät. (?)
pelkoa vastaan voi myös taistella. esim. jos pelkäät pimeää, et silti voi välttää koko elämäsi aikana pimeää. sama pätee koiriin. mutta niin kuin tuolla sanottiin jo, ei ketään voi pakottaa. omalla äidillä syntyi kauheat traumat koiria kohtaan kun iso koira kävi pikkuveljeni kimppuun tämän ollessa noin 4v. mutta silti äiti ja pikkuveljeni oppivat että kaikki koirat eivät ole samanlaisia. kaikesta huolimatta meillä on ollut aina isokokoisia kilttejä koiria