Erosimme v-04 ja teimme osituksen paikallisessa oikeusaputoimistossa. Ex vaati myös eräänlaisen "sopimuksen" tekemistä jossa jouduin lupaamaan exän lapselle, edellisestä liitosta tontin, mikäli hän sitä vaatii. Tuomari sanoi jo sopimusta tehdessämme, ettei sopimus ole muuta kuin hurskas toivomus ja minun ei ole pakko sitä noudattaa, koska kyseinen tila on yksin nimissäni. Kuinka on, onko sopimuksella lainvoimaa, jos en tahdo joskus luovuttaa tonttia minulle vieraalle ihmiselle, vaan säästän sen omille lapsilleni?
Sopimuksen sitovuus
Perttu
91050
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Onko miehelläsi mitään perusteita moiselle toiveelle? Näin sivullisesta kuullostaa todella oudolta. Onko miehesi kenties avustanut rahallisesti tontin hankinnassa? Minusta (siis yksityiskohtia tuntematta) ei sinulla ole mitään syytä antaa omaisuuttasi pois ventovieraalle. Miehesi poika perii omat vanhempansa, ei sinua.
Toisaalta jos olet sopimuksen tehnyt ja lupauksen antanut, on se mielestäni ainakin moraalisesti sitova vaikkei laillisesti olisikaan. Pitäisi aina miettiä kahdesti ennen kuin menee lupaamaan mitään :D
Tehtiinkö siis jokin sopimus oikein virallisesti paperille? Eli allekirjoititko jotain? Jos et allekirjoittanut, on aika vaikea näyttää toteen, että kyseistä "sopimusta" on koskaan ollutkaan.
Joka tapauksessa kannattaisi mielestäni ottaa asia esille uudelleen hetimiten. Säästyy sillä tavalla nimittäin harmeilta myöhemmin, kun asiat ovat ajan kuluessa unohtuneet, tai pahimmassa tapauksessa riitelemässä on ainoastaan niitä perillisiä, ei enää alkuperäisiä "sopijaosapuolia".
Johan tuossa tulee ongelmaksi sekin, että jos perittävää ei sinulta jää merkittävästi, niin omilla lapsillasi on aina oikeus lakiosaan, vaikka olisit jotain virallisesti jollekulle muulle testamentannutkin. Eli onko jäämistöä kenties jäämässä jälkeesi niin paljon, että tontin luovutus olisi edes mahdollista ilman, että omien lastesi lakiosaoikeus tekisi siitä mahdottoman?
Muutenkin tuo "sopimus" kuulostaa luvalla sanoen omituiselta.
Tonttia koskeva sopimus olisi ollut tehtävä maakaaren muodossa eli sen olisi oltava kaupanvahvistajan hyväksymä, muutoin se ei ole sitova.
Eli siis teitte jonkinlaisen esisopimuksen kiinteistön luovutuksesta. kaupanvahvistajan vahvistamanakin olisi voimassa enintään 5 vuotta.
Eikö maakaaressa juuri ole, että kiinteän omaisuuden esisopimus on tehtävä kaupan vaatimusten muodossa ollakseen pätevä?
Eli kirjallisena täyttäen lain vaatiman määrämuodon ja kaupanvahvistajan vahvistamana.
Myös lahjaan pätee samat muotovaatimukset.
Siis jouduin tällaisen lupauksen antamaan saadakseni eron ilman vielä suurempaa riitaa. Sopimuksessa vain lupaan antaa tontin exän lapselle mikäli hän sitä pyytää. Siitä ei ole sen virallisempaa paperia kuin meidän molempien allekirjoituksilla varustettuna juuri tuolla sanamuodolla kirjoitettu sopimus. Oikeusavustaja sanoi jälkeenpäin minun voivan esimerkiksi myydä tontin rauhassa kenelle vain, koska se on nimissäni eikä sitä ko. sopimuksella voi estää...
on mielestäni myös moraaliselta kannalta pätemätön. Ei todellakaan sinulla ole mitään velvoitteita luovuttaa omaisuuttasi käytännöllisesti katsoen ventovieraalle henkilölle.
Olet tehnyt lahjanlupauksen. Se on sinänsä sitova, mutta kun sitä ei ole tehty laissa säädetyssä muodossa (ks. maakaari), se ei ole sitova.
Ks. myös edellinen vastaukseni
Myy tontti pois. Sillä asia on kunnossa.
On turhaa jättää kuoleman jälkeen perillisille ja perintöä norkoavalle ulkopuoliselle sellaista riidan aihetta.
Voinko tehdä ihan itse oman sopimuksen jolla exän tytär ei tahdo/vaadi ko. tonttia? Koko juttu on exän kiusantekoa ja hänen tyttärensä (18v) sitä mieltä, ettei tule vaatimaan minulta kyseessäolevaa mökkitonttia.
Jos teen hänen kanssaan sopimuksen, jossa ilmenee , ettei hänellä ole vaatimuksia suhteeni, niin voiko ex riitauttaa asiaa myöhemmin, jos hän saa sopimuksemme selville?
Onko sopimus sitova tulevaisuudessa ex-vaimon tyttären suhteen?