Karjala Takaisin!

Ei tarvi sekoitaa Luovutettu Suomen Karjalaa ja Karjalan Tasavaltaa

"Vastapainona yhteiskunnan varoja nielevä jälleenrakennusurakka. Mm. Viipurin kunnallistekniikka kokonaan uudelleen rakennettava samoin katuverkosto. Miinuksena myös alueen mukana tuleva venäläisväestö "

Plussana tulee kehittyvä suomalainen Karjala ja täystyöllisyys.

tulee .. kirjoitti:

"Vastapainona yhteiskunnan varoja nielevä jälleenrakennusurakka. Mm. Viipurin kunnallistekniikka kokonaan uudelleen rakennettava samoin katuverkosto. Miinuksena myös alueen mukana tuleva venäläisväestö "

Plussana tulee kehittyvä suomalainen Karjala ja täystyöllisyys.

Lue lisää

Jos katselee tyhjenevää Pohjoiskarjalaa. Miten luovutetut alueet tulisvat poikkeamaan tästä, alkuinnostuksen jälkeen???? En usko, että mitenkään.

" Karjala on ollut kautta aikojen osa Venäjää. Keskiajalla se oli Novgorodin aluetta, myöhemmin osa yhtenäistä Venäjää. Eli Suomen pitäisi luovuttaa Etelä- ja Pohjois-Karjala Venäjälle, jos niitä perinteisiä aluerajoja noudatetaan."

Väärin menee. Suomi irrottautui Venäjästä 1917. Sitä ennen sillä oli jo autonominen asema. Kun Suomen rajat määriteltiin 1917 ja 1920, kuului Karjala siihen olennaisena ja laillisena osana.

Karjalassa on asunut jo 1600-luvula suomalaisenemmistö. vasta 1944 lähtien se on tyhjentynyt N:liito imperialismisn uhalla suomnalaisista, enemmistökansasta.

Kun valtio saavuttaa itsenäisyyden, on se koskematon valtiosubjekti alueineen ja rajoineen.
T't' koskemattomuutta loukkasi N:liitto ja Stalin 1939.

itsenäinen valtio kirjoitti:

" Karjala on ollut kautta aikojen osa Venäjää. Keskiajalla se oli Novgorodin aluetta, myöhemmin osa yhtenäistä Venäjää. Eli Suomen pitäisi luovuttaa Etelä- ja Pohjois-Karjala Venäjälle, jos niitä perinteisiä aluerajoja noudatetaan."

Väärin menee. Suomi irrottautui Venäjästä 1917. Sitä ennen sillä oli jo autonominen asema. Kun Suomen rajat määriteltiin 1917 ja 1920, kuului Karjala siihen olennaisena ja laillisena osana.

Karjalassa on asunut jo 1600-luvula suomalaisenemmistö. vasta 1944 lähtien se on tyhjentynyt N:liito imperialismisn uhalla suomnalaisista, enemmistökansasta.

Kun valtio saavuttaa itsenäisyyden, on se koskematon valtiosubjekti alueineen ja rajoineen.
T't' koskemattomuutta loukkasi N:liitto ja Stalin 1939.

Lue lisää

Tutki itsekin historiaa; Venäjän keisari Aleksanteri I antoi autonomiselle Suomelle lisäalueita ja liitti mm. osan Karjalasta Suomeen. Ja koko Suomi oli silloin Venäjää.

Karjala ei koskaan ole kuulunut yhdelle valtiolle. Nykyisin alue kuuluu Suomelle ja Venäjälle, mutta aiemmin se on kuulunut myös mm. Neuvostoliitolle, Ruotsille ja muutamille historiallisille valtioille (mm. Novgorodille).

Finlandia kirjoitti:

Tutki itsekin historiaa; Venäjän keisari Aleksanteri I antoi autonomiselle Suomelle lisäalueita ja liitti mm. osan Karjalasta Suomeen. Ja koko Suomi oli silloin Venäjää.

Karjala ei koskaan ole kuulunut yhdelle valtiolle. Nykyisin alue kuuluu Suomelle ja Venäjälle, mutta aiemmin se on kuulunut myös mm. Neuvostoliitolle, Ruotsille ja muutamille historiallisille valtioille (mm. Novgorodille).

Lue lisää

" Tutki itsekin historiaa; Venäjän keisari Aleksanteri I antoi autonomiselle Suomelle lisäalueita ja liitti mm. osan Karjalasta Suomeen. Ja koko Suomi oli silloin Venäjää.

Karjala ei koskaan ole kuulunut yhdelle valtiolle. Nykyisin alue kuuluu Suomelle ja Venäjälle, mutta aiemmin se on kuulunut myös mm. Neuvostoliitolle, Ruotsille ja muutamille historiallisille valtioille (mm. Novgorodille)."

Tämä Venäjä tunnusti Suomen Suomen SUURRUHTINAANMAAN RAJOISSA (Karjaloineen) itsenäiseksi valtioksi 1917 ja 1920. Siinä ei ole mitään sanomista.

Tämä Suomen Karjala, kuuluttuaan sitä ennen jo Suomen suurruhtinaskuntaan kuului näin ollen 1920 lähtien myös itsenäiseen Suomen valtioon, kuten Tarton rauhanopimuskessa on maininta "ikuisiksi ajoiksi".

Venäjän Karjala ei ole koskaan Suomeen kuulunutkaan, ja joka ei ole koskaan ollut suomalaisenemmistöinen, toisin kuten Suomen Karjala, ns. Vanha Suomi oli, kunnes se NL:n toimesta sodan uhalla pakotettiin alkuperäisväestö pois ja asutettiin täysin vierasta väkeä tilalle vsta 1944 lähtien. Joka oli YK ihmisoikeussopimusten ja Geneven sopimusten vastainen ihmissoikeusrikkomus.

Karjala oli itsenaisen Suomen aluetta talvisotaan asti. Ja viela muutaman vuoden jatkosodan aikanakin.

"koko Karjalan palauttamis-keskustelu on pelkkää huu haata."

Miksi helvetissä sinä sitten olet täällä seriffinä?! Ulos täältä ja äkkiä!

Osoitit myös, ettet tunne edes historian perusteita: Suomen Karjala oli keskiajalta vuoteen 1721 joko kokonaan tai osittain Ruotsilla, mutta ASUTUS OLI SUOMALAISTA. Viipurin lääni oli ennen talvisotaa Suomen suomenkielisin lääni.

Vuonna 1812 Venäjä antoi Suomen Karjalan takaisin Suomelle, Aleksanteri I:kin tiesi, että Suomi on sen oikeudenmukainen omistaja. Suomi oli tuolloin autonominen suuriruhtinaskunta, ei suoraan Venäjän alainen.

1920 Venäjä tunnusti Suomen suuriruhtinaskunnan rajoissa lisäten siihen Petsamon.

Kirjoitat profiilissasi olevasi isänmaallinen. Tämä on selvästi valehtelua. Kukaan isänmaallinen ei väheksyisi ja pilkkaisi Suomen etuja noin tai ehdottaisi Suomen osien luovuttamista sortajalle.

Eroa seriffin hommista tältä palstalla, ole hyvä.

on Neuvostoliiton suora seuraaja, kuten oli edeltäjäkin. Se on vastuussa Neuvostoliiton teoista. Ei murhaajakaan pääse vastuusta muuttamalla nimeään murhan jälkeen.

"Suomen valtio ei koskaan anele Karjalaa takaisiin, koska Suomella ei ole minkäänlaisia oikeuksia saada sitä takaisin."

- Oletko pinnannut koulusta koko ajan kun et tiedä, millaisella "oikeudella" N.Liitto otti Suomen?

Suomen valtio... Tuo ei ole totta. Et ole koskaan varmaan eduskunnassa käynytkään eli tuosta voisit olla aivan hiirenhiljaa. NYKYINEN hallitus on kelvoton ja ajavat muiden maiden oikeuksia ennen Suomen ja se on huono juttu.

Sinulla ei ole minkäänlaista käsitystä nykyisestä yhteiskunnasta, mitä sheriffiltä vaaditaan. Et ole neutraali sheriffi, ja jos vielä osoitat olevasi puolueellinen niin hups, et olekaan sheriffi enää.

Suomen kansa koostuu monista heimoista. Emme ole kuitenkaan ikiajoista alkaen kansoittaneet tätä maata. Suomeen on tultu kaukaa idästä ja myös vierailta mailta, Saksasta, Puolasta, Venäjältä, kauempaakin. Suomen kansa koostuu nyt varsinais-suomalaisista, satakuntalaisista, hämäläisistä, pohjalaisista, savolaisista, lappilaisista ja karjalaisista. Mainitsin tahallisesti karjalaiset viimeksi, koska he ovat lähinnä nykyistä itärajaa. Unohtaa ei myöskään sovi suomenruotsalaisia. Historiaa tuntevat tietävät heidän suuren osuutensa Suomen rakentamisessa. Se on ollut jopa ratkaiseva monin paikoin.
Suomalaisena pitää itseään moni sellainenkin, joka ei ainakaan juuriltaan ole suomalainen.

Kun mietin, missä on rajamme oikea paikka, ajattelen samalla väistämättä Karjala-kysymystä. Karjalaisen heimon kokemuksia ei voi ohittaa puhuttaessa Suomen itärajasta. Rauhoja on tehty ja rajoja piirretty. Karjalan kansaamme on tönitty milloin rajasta omalle, milloin taas vihollisemme puolelle.

Historian ensimmäinen paperille vahvistettu rauha oli Pähkinäsaaren rauha vuonna 1323. Sen rauhansopimuksen mukaan raja jätti Karjalan Suomen rajojen ulkopuolelle.

Myöhemmin on tehty monta rauhaa ja monta rajaa. Tulivat Täyssinän, Stolbovan, Uudenkaupungin, Turun ja Haminan rauhat. Ja tuli sitten Suomea suuresti koskettava Tarton rauha. Mutta ne eivät vaan kelvanneet. Piti
tehdä vielä Moskovan ja Pariisin rauhat. On ollut, niinkuin sanotaan: "Jokaiselle jotakin."

Missä on se kaikkitietävä, joka voi sanoa, mikä näistä rajoista on se tärkein, oikein ja ehdottomasti viimeinen raja?

Arvoisat lukijani - luuletteko, että Pariisin rauha vuonna 1947 tulee olemaan se viimeinen rauha, jonka Suomen nyt itsenäinen valtakunta, on solminut? Kuten jokainen tietää, ei Tarton rauhaakaan vuonna 1920 edel¬tänyt sota. Niitä pieniä kahakoita Kannaksella vuonna 1919 ei voi kutsua sodaksi. Venäläisten siirtymistä Suomesta vuonna 1918 ei edeltänyt myöskään sota Suomen ja Venäjän välillä, eikä meillä ollut sota, kun tehtiin Kei¬sari-Saksan ja Venäjän välinen rauha Brest-Litovskissa.

Vastaavanlaisia tilanteita rajojen uudelleen syntymisessä voi tulevaisuudessakin tapahtua.

Kaikki kansamme ryhmät ja heimot ovat nyt hitsautuneet sangen hyvään yhteisymmärrykseen. Mutta minä varoitan siitä, että ryhdytään hakemaan sellaisia erilaisuuksia tai erivapauksia, jotka johtavat riitoihin.

Olemme liiaksikin nähneet viime aikoina, miten riitaisa kansa voi oman valtakuntansa sisällä tuottaa tuhoa. Jumala varjelkoon Suomen kansaa enää vastaavaan erehtymästä.

Liioittelenko, jos väitän, että itsenäisyytemme aikana ja sen tavoittelussa karjalaiset ovat kärsineet kaikkein eniten? Joku sanoo, että ovat saamelaisetkin kärsineet. Aivan niin, ovat kyllä, myönnän. Silti en koskaan lakkaa ajattelemasta, kuinka paljon Karjalan heimo on kärsinyt enkä tapaa, jolla se on kärsimyksensä kantanut.

Alueena karjalaisten kokemukset ovat samaa maantieteellistä luokkaa kuin, jos raja kulkisi nyt esimerkiksi Porista Loviisaan ja jos kaikki sen länsipuolella asuvat oli¬sivat kärsineet karjalaisten kokeman kohtalon. Kysyn teiltä, rakkaat varsinais-suomalaiset, uusmaalaiset, hämäläiset, satakuntalaiset, olisitteko jaksaneet kantaa saman taakan yhtä ylväällä tavalla kuin Karjalan kansa on tehnyt.

Tämä ylväys on hyvä punnita nykypäivän kylmissä väittelyissä tarpeellisuudesta ja tarpeettomuudesta, joissa Karjala-kysymykseen sotketaan vielä puheet rahasta. Niin paljon kuin raha merkitseekin, olen pitkän elämäni aikana oppinut, ettei se ole kaikki kaikessa. Se on vain osa mielestäni usein huomattavan vähäinen osa - arvioitaessa tärkeitä asioita kuten ihmishenki, kansalaisylpeys, kuuluminen samaan suureen yhteisöön, ja kunniakasmenneisyys.

Eräs suurmiehemme on sanonut: "Yhden sukupolvenkärsimykset eivät kansan historiassa merkitse mitään, sillä pääasia on, että kansa voi katsoa taakseen, sankarilliseen menneisyyteen."

Hyvät nykypäivän vaikuttajat, vallanpitäjät - miettikää joskus näitä sanoja, kun te sukeltaudutte hartioitannemyöten ja vieläkin syvemmälle, rahaan ja palkkiokysymyksiin. Kansalaistunne ja ylpeys siitä, että minä olensuomalainen, mitataan aivan muilla arvoilla, paljon suuremmilla, kuin rahalla.

Voimme kiittää Herraa siitä, että rajamme on monia kertoja siirtynyt nimenomaan niillä alueilla, joissa on asunut Karjalan heimo. Oikeuden minulle sanoa näin antavat kokemukseni rauhan ja ennenkaikkea sodan aikana nähtyäni läheltä sen kärsimyksiä. Suurenmoisella tavalla se on antanut sen vääryyden, joka on kulkenut Karjalankansan ylitse.

Vähää ennen kuin Neuvostoliiton joukot, sotaa julistamatta, hyökkäsivät maahamme, oli tehty karjalaisiakoskeva evakuointipäätös. Oli päätetty, että se osa Karjalaa evakuoidaan, josta kaiken. todennäköisyyden mukaantulisi sotatoimialue. Evakuointi onnistui. Ja sitten se epäonnistui. Tapahtui sellainen käsittämätön virhe, että ai¬noastaan muutamaa päivää ennen sodan syttymistä 30.marraskuuta 1939 jo evakuoitu karjalaisväestö palautettiin kimpsuineen ja kampsuineen, vauvoineen ja vanhuksineen koteihinsa. Koulut avattiin, lukuja jatkettiin. Kului vain muutama päivä ja samat vanhukset ja vauvat, naiset, nuoret tytöt ja pojat joutuivat kiireellä uudelleen mieron tielle. Ovet eivät kouluista ehtineet sulkeutua, kun pommit jo tippuivat. Virhe oli tehty, anteeksi antamaton virhe. Ja seuraukset olivat raskaat.

"Minkä takia lähtivät mieron tielle", viisastelijat ovatmyöhemmin heittäneet, sellaiset ajattelemattomat, jotkaolivat silloin lapsia tai eivät olleet vielä syntyneetkään.

Heille minä vastaan kysymällä: "Olisitteko tahtoneet, että suomalaisilla siviileillä olisi ollut sama kohtalo, joka nyt toteutuu entisessä Jugoslaviassa?"

Voin vastata viisastelijoille myös veteraanipolven puolesta, mitä me olisimme ajatelleet Siiranmäessä, Ihantalassa, Vuosalmella, Nietjärvellä, Ilomantsissa tai Hattu¬vaarassa, jos siellä kylät olisivat olleet täynnä vanhuksia,naisia, lapsia. Ristin käteni siitä, että me sodimme nämä kunniakkaat, Suomen itsenäisyyden pelastaneet sodat alueilla, joissa ei ollut muita kuin viholliset ja puolustajat. Väestö ei jäänyt jalkoihimme.
Tämän tietää vain Tammenlehvä-sukupolvi. Muut katsovat sotaa televisiosta.
Vajaa puoli miljoonaa suomalaista - se oli prosentuaalisesti valtava osa maamme silloisesta kansasta - jätti kotinsa, menetti omaisuutensa, lukuunottamatta sitä vähää, jonka jaksoi omilla käsillään kantaa.

Muut suomalaiset - virkavallan pakottamina - ottivat heidät huostaansa. Karjalaiset otettiin vastaan monil¬la tavoilla. Oli sydämellisiä, auttamishaluisia ovia selkoselällään, mutta jotta ei totuus unohtuisi - oli myös vastaanottajia, jotka tarjosivat huonoimman, kylmän vajansa. Toisten nurkissa, usein isäntäväkensä suureksi harmiksi, karjalainen väestö yritti rakentaa uutta tulevaisuutta ja tottua ajatukseen, että iäksi oli menetetty kaunis koti, jossa karjalainen kotirakkaus hohti jokaisesta kulmasta.

Aika lääkitsee haavat. Niin sanotaan. Ja tottakin se on. Mutta sellaiset kokemukset, joissa karjalainen kansamme on elänyt, eivät jää taakse, jälkiä jättämättä.

Siitä huolimatta, että karjalaisia sijoitettiin Varsinais¬Suomeen, Hämeeseen, Pohjanmaalle, Savoon ja vaikka he ovat sulautuneet kaikkialla paikalliseen väestöön, he ovat säilyttäneet poikkeuksellisen voimakkaan heimoylpeyden, menneitten muistamisen ja rakkauden menettämiinsä kotiseutuihin.

Kylmät ihmiset sanovat, että tällainen puhe on pelkkää tunnetta. Ettei tunteilla pelata. Väitän vastaan: Tunteilla pelataan elämässä paljon. Ja usein. Historiantutkijoiden pitäisi tämä huomata.

Sitten koitti aika, jolloin osa tästä puolesta miljoonasta suomalaisesta siirtyi takaisin menetetylle kotialueelle ja sai nähdä sen tuhottuna ja hävitettynä.
Silti se oli oma kotiseutu. Olivathan sentään järvet tallella ja metsästäkin osa, vaikka rintamalinja kulkikin aivan ohitse. Minä luulen, etteivät esimerkiksi Taipaleella "Kirvesmäen ja Terenttilän kylien näkymät juurikaan muistuttaneet sitä kaunista, vaurasta seutua, minkä sen asukkaat olivat jättäneet marraskuussa 1939.

Mitä tapahtui? Jäätiinkö itkemään ja kiroilemaan? Ei. Tartuttiin lapioihin, kuokkiin, kirveisiin ja ryhdyttiin korjaamaan tuhon jälkiä. Vaikka ei voitu luottaa siihen, että jääminen alueelle olisi lopullista.

Suurta tyydytystä tuotti jo sekin, että rauniotalonsa säästyneellä hellalla saattoi keittää perunat ja järvestä nostetut kalat niille vanhuksille ja lapsukaisille, jotka yrit¬tivät saada aikaan jotain pelloilla.

Ja se toteutui, mitä osattiin odottaa. Evakkoon lähdettiin uudelleen. Tehty työ meni hukkaan. Vaan näkyykö se karjalaisista tänään? Luulen päinvastoin, että ne vuo¬det 1942, -43, -44, loivat heihin - kun he tekivät kaikessa parhaansa - sellaisen henkisen pääoman, jota meillä on yhä mahdollisuus heissä ihailla ja arvostaa.

Karjala-kysymys on esillä taas. Ollaan monta eri mieltä. Sanotaan, että siinä on jo pantu "piste iin päälle".

Puhutaan Karjalan takaisin ostamisestakin, suurilla rahoilla. Minä sanon: "Siihen me emme ryhdy. Sillä tavalla ei voi käsiään pestä vastuusta."

Uskon, että Karjala-kysymyksestä tullaan keskustele¬maan vielä hyvin kauan. Karjalaiset itse, ylpeinä heimotunteistaan, eivät tule sanomaan, ettei asia enää kiinnosta.

On sula mahdottomuus, että Karjalan Liitto tai iäk¬käät suomalaiset, joilla on henkilökohtaisiakin muistikuvia menettämästään maasta, voisivat vetää henkselit kaiken historian ja vääryyden ylle. Sitä he eivät tule tekemään. Eikö ole siis viisaampi ratkaisu, että heidän annetaan elää toivossa? Viel uusi päivä kaiken muuttaa voi.

Olen itse sotinut Karjalassa ja olen seurannut karjalaisten elämää rauhan aikana. Sukulaissuhdekin minulla Karjalaan on. Yksi suora esi-isäni on haudattu Hiitolan kirkon lattian alle, kuten säätyläisille oli tapana tehdä 1600-luvun loppupuoliskolla. Hän oli elänyt Pukinhovin kauniissa kartanossaan Laatokan järven rannalla. Pohtiessani omaa kantaani karjalaiskysymykseen en mieti mene¬tettyjä kartanoita tai ylipäätään yksityiskohtia. Mietin sitä suurta vääryyttä, joka on tapahtunut ja jota ei ole vielä korjattu.

Minä olen liiaksikin sotinut. Sotimaan en kehota täs¬säkään asiassa. Mutta voi olla, että usein käyttämäni sanat "oikeus voittaa" saattavat pitää vielä paikkansa Karjalakysymyksessäkin.

Joku voi sanoa, että olihan Karjala Novgorodia, venäläinen alue, Pähkinäsaaren rauhan jälkeen.

Häneltä minä kysyn: "Oliko ylipäätään valtakuntia olemassa nykyisessä mielessä?" Eivätkö "rajat" olleet melko summittain ajateltuja? Eivät niihin aikoihin maanmittarit kaukoputkilIaan katsoneet rajan tarkkaa sijaintia.

"Raja" kulki korpien ja soitten halki. Johonkin kohtaan pantiin jonkinlainen kivi, jossa olivat kruunupään nimikirjaimet.

Kyllä raja vielä voidaan muuttaa oikein hyvin. Meidän historiamme aikana Karjalan heimo on kuulunut enemmän länteen ja Suomeen kuin itään ja Novgorodiin, keisarikuntaan, Neuvostoliittoon tai Venäjään. Tämä on historiallinen totuus. Eikä sitä voi kukaan kumota.

Kaksi viimeistä rauhaa, Moskovan ja Pariisin rauhat, ovat olleet tyypillisiä pakkorauhoja, sanelurauhoja.

Neuvostoliitto ei saavuttanut päämääräänsä sotimalla. Suomen puolustus kesti ja Suomi saavutti viimeisessä sodassa selvän torjuntavoiton.

Jossittelu ei kelpaa - me saavutimme kesällä 1944 suurhyökkäyksen torjunnassa eittämättömän torjuntavoiton.

Siksi ei olisi ollut kohtuutonta, jos Moskovan pakkorauhan rajat olisi silloin muutettu. Sen sijaan tämä pakkorauhassa saneltu raja säilyi, vaikka vihollinen ei ollut jalallaan alueella käynyt kuin korkeintaan sotavankina kuljetettaessa. Rajamme oikea paikka olisi ollut entinen Suomen ja Venäjän välinen raja tai korkeintaan neuvotteluissa vuonna 1939 ehdotettu raja. Mutta jouduimmekin luovuttamaan paljon lisää karjalaisalueita.

Entisellä Neuvostoliitolla, nykyisellä Venäjällä ei ole niihin alueisiin mitään moraalista omistusoikeutta. Ei vähäisintäkään.

Neuvotteluteitse - jos vastapuolelle pöytää voisimme saada rehtejä ihmisiä - voisimme tehdä sovinnon kunhan meille sanottaisiin: "No niin, korjaamme vir¬heemme. Raja on siinä, mihin pääsimme, muu osa on Suomea."

Näin toimivat rehdit ihmiset, jotka tavoittelevat pysyvää rauhaa.

Tähän alueeseen pitäisi kuulua myös Viipurin. Vanha kuuluisa Hansa-kaupunki, kauppiaiden vilkas ja varakas keskus on yhä osittain raunioituneena ja sitä korjataan - suomalaisilla rahoilla. Se on irvikuva.

Kuinka voi ensin riistää jotain toiselta, antaa sen rappeutua ja vielä luottaa siihen, että "kyllä ne tulevat ja omilla rahoillaan korjaavat tämän, joka nyt on minun, mutta ennen oli heidän"? Kyllä meillä nyt on lupa korjata Viipurin linna, arkistot, kirjastot, Monrepos.

Ensin meiltä vietiin omia alueitamme, sitten meiltä vaadittiin sotakorvauksia, nyt me maksamme korjaukset siellä. Rupeammeko me vielä maksamaan heille myös heidän jokapäiväisen leipänsä?

Karjalan Liiton tarpeellisuudesta voidaan olla monta mieltä. Mutta sen tapa esiintyä julkisuudessa ja sen ta¬voitteet ovat kaikki hyviä ja kunnioitettavia.

Se haluaa edesauttaa yhteenkuuluvaisuuden ja heimo¬ylpeyden säilymistä ja varjella karjalaisen kansanosan rakkautta menetettyä kotiseutua kohtaan.

En ole havainnut sen tavoitteissa keinoja saada menetetyt alueemme takaisin. Mutta ylläpitämällä tällaista karjalaisuuden henkeä se estää tulevien sukupolvien vierottumisen karjalaisuudesta. Jos sellainen tapahtuisi, seolisi kohtalokasta.

Tapaan usein karjalaisia. Olen ollut mm. puhumassa Hämeenlinnassa, Parolassa, jossa oli hyvin paljon kivennapalaisia. Erään puheeni jälkeen siellä sanottiin leikillisesti: "Kenraalista pitäisi tehdä kunniakivennapalainen."

Olen puhunut Turussa, jossa urheilukenttä oli täpösen täynnä karjalaisia viettämässä uusikirkkolaisten juhlaa. Ja monessa muussa paikassa olen saanut tavata Karjalan heimon yhteenkuuluvuutta vaalivia ihmisiä omissa kylä- ja pitäjänjuhlissaan.

Sain vielä nähdä vanhoilla päivilläni senkin, kuinka Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen suomalaiset lähte¬vät suurin joukoin katsomaan omia ja isien asuinsijoja. Ja viedään vielä tuliaisia heille, jotka nyt asuvat meidän omissa kotipaikoissamme. Tällaiseen käyttäytymiseen kykenevät vain henkisesti suuret ihmiset.

Äyräpäässä, entisellä taistelualueellani on nyt kaksi muistolaattaa kunnioittamassa äyräpääläisiä ja sankarivai¬najia. Kirkko on raunioina, mutta laatat on kiinnitetty juhlavin menoin suuren suomalaisjoukon myötävaikutuksella rauniokirkon runneltuihin lattialautoihin. Jos niiden luo joskus ilmestyy kukkia Suomesta ja jos Äyräpään nykyiset isännät ja emännät kohtelevat niitä kunnioituksella, olen kiitollinen. Jos he ovat kunnon ihmisiä, he tekevät niin.

Olen saanut Siiranmäessä ja Äyräpäässä käyneiltä aseveljiltäni muistoksi kristallimaljakon, joka on täytetty Äyräpään rauniokirkon seudun hiekalla sekä villiruusun, jonka he olivat poimineet Seppäsen rauniotaion pihasta Siiranmäessä.

Jalkaväkirykmentti 7:n komentopaikassani kaikki kolme lottaa olivat karjalaisia. Kyllä hyviä lottia oli kaikkialla Suomessa, mutta minä luulen sittenkin, että näissä karjalaistytöissä oli jotain erilaista, joka teki heistä niin erinomaisia myös lottatyössä. He olivat nimittäin niiden viimeisten joukossa, jotka näkivät oman heimonsa entiset kotiseudut. Se teki heistä rohkeita ja uskallanko sanoa ylpeitä - tietäessään, että "minä tyttö olen puolustanut heimoni omia asuinalueita loppuun asti".

Suoralainaus kirjasta
Adolf Ehrnrooth - Marja-Liisa Lehtonen : Kenraalin testamentti

Finlandia kirjoitti:

Tutki itsekin historiaa; Venäjän keisari Aleksanteri I antoi autonomiselle Suomelle lisäalueita ja liitti mm. osan Karjalasta Suomeen. Ja koko Suomi oli silloin Venäjää.

Karjala ei koskaan ole kuulunut yhdelle valtiolle. Nykyisin alue kuuluu Suomelle ja Venäjälle, mutta aiemmin se on kuulunut myös mm. Neuvostoliitolle, Ruotsille ja muutamille historiallisille valtioille (mm. Novgorodille).

Lue lisää

Finlandia: >>Tutki itsekin historiaa; Venäjän keisari Aleksanteri I antoi autonomiselle Suomelle lisäalueita ja liitti mm. osan Karjalasta Suomeen. Ja koko Suomi oli silloin Venäjää.

Karjala ei koskaan ole kuulunut yhdelle valtiolle. Nykyisin alue kuuluu Suomelle ja Venäjälle, mutta aiemmin se on kuulunut myös mm. Neuvostoliitolle, Ruotsille ja muutamille historiallisille valtioille (mm. Novgorodille).

Onneton yritys! kirjoitti:

"Suomen valtio ei koskaan anele Karjalaa takaisiin, koska Suomella ei ole minkäänlaisia oikeuksia saada sitä takaisin."

- Oletko pinnannut koulusta koko ajan kun et tiedä, millaisella "oikeudella" N.Liitto otti Suomen?

Suomen valtio... Tuo ei ole totta. Et ole koskaan varmaan eduskunnassa käynytkään eli tuosta voisit olla aivan hiirenhiljaa. NYKYINEN hallitus on kelvoton ja ajavat muiden maiden oikeuksia ennen Suomen ja se on huono juttu.

Sinulla ei ole minkäänlaista käsitystä nykyisestä yhteiskunnasta, mitä sheriffiltä vaaditaan. Et ole neutraali sheriffi, ja jos vielä osoitat olevasi puolueellinen niin hups, et olekaan sheriffi enää.

Lue lisää

Tuo muiden maiden oikeuksien ajaminen ennen Suomen oikeuksia oli myöskin syynä siihen että Suomi hävisi jatkosodan ja menetti Karjalan toisen kerran ja joutui myöskin maksamaan suuret sotakorvaukset sodan vuoksi jonka välttäminen oli käytännössä mahdotonta mikäli Suomi ei Baltian maiden tavoin halunnut joutua Neuvostoliiton miehittämäksi, katso https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/hannumononen/278702-suomen-ratkaisut-1940-41-ja-jalkipyykki-2019/ . Itärintaman sota olisi nimittäin todennäköisesti päättynyt Suomen ja Saksan voittoon jos Mannerheim ei olisi Presidentti Rytin siunauksella syyskuussa 1941 kieltäytynyt jatkamasta Suomen menestyksellistä hyökkäystä Karjalan kannaksella Leningradiin tai edes Pähkinälinnaan saakka eikä myöskään olisi kieltäytynyt katkaisemasta Muurmannin rataa kuten linkistä https://jput.fi/erillissota.htm käy ilmi. Katso myös:
1) https://jput.fi/Suomi_pelasti_Venajan.htm
2) https://history.army.mil/html/books/104/104-23/CMH_Pub_104-23.pdf sivut 347-348

En tiedä onko liioittelua kutsua varsinkin Mannerheimia Suomen Quislingiksi näiden kieltäytymisten vuoksi. Myöskin Presidentti Ryti oli osaltaan syyllinen Suomen tappioon kun antoi hyväksymisensä ja tukensa näille kieltäytymisille sen sijaan että olisi nimittänyt jonkun muun ylipäälliköksi Mannerheimin sijasta viimeistään syyskuun 1941 alussa.

”Karjala on ollut kautta aikojen osa Venäjää. Keskiajalla se oli Novgorodin aluetta, myöhemmin osa yhtenäistä Venäjää. Eli Suomen pitäisi luovuttaa Etelä- ja Pohjois-Karjala Venäjälle, jos niitä perinteisiä aluerajoja noudatetaan.”

Oliko Karjalan väestö venäläistä keskiajalla? Jos oli niin jaa jokin uskottava linkki joka vahvistaa sen?

”Suomen valtio ei koskaan anele Karjalaa takaisiin, koska Suomella ei ole minkäänlaisia oikeuksia saada sitä takaisin. Ja miltä sitä pyydetään? Neuvostoliitto on hajonnut, joten koko Karjalan palauttamis-keskustelu on pelkkää huu haata.”

Minkä lain mukaan ryöstösaalis on ryöstäjän omaisuutta? Venäjä, joka nykyisin pitää Karjalaa ja muita Suomelta ryöstettyjä alueita hallussaan, on tietysti se jolta Karjalaa pyydetään takaisin (merkillistä ettet sinä sitä ymmärrä). Ja miksi sinä osallistut tähän Karjalan palauttamiskeskusteluun jos se mielestäsi on pelkkää huuhaata

Venäjällä on paljon toisen maailmansodan Neuvostoliiton "sotavoittona" saamia alueita. Jos Venäjä luovuttaisi esim. Karjalan takaisin niin se joutuisi luovuttamaan myös japanin saaret jne. eli jos luovuttaa yhden alueen pitäisi luovuttaa muitakin. Poliittinen mahdottomuus. Sitä paitsi japanin saaret olisivat kuitenkin ensimmäisenä ja siitä karjalaan menisi iäisyys. Ja jos tsetseniaakaan ei annettu itsenäistyä niin, miten te kuvittelette saavanne Karjalan takaisin.

Jos Karjala olisi ainoa "sotavoittoalue" niin Venäjä olisi varmaan antanut sen jo takaisin. Karjala on täynnä epämääräistä roskasakkia, mistä varmaan mielellään haluisi eroon... Mutta eipä Suomen valtiovaltakaan niitä alleen halua, onneksi.

Onneksi aika ajaa asian ohi...

~johnny~ kirjoitti:

Venäjällä on paljon toisen maailmansodan Neuvostoliiton "sotavoittona" saamia alueita. Jos Venäjä luovuttaisi esim. Karjalan takaisin niin se joutuisi luovuttamaan myös japanin saaret jne. eli jos luovuttaa yhden alueen pitäisi luovuttaa muitakin. Poliittinen mahdottomuus. Sitä paitsi japanin saaret olisivat kuitenkin ensimmäisenä ja siitä karjalaan menisi iäisyys. Ja jos tsetseniaakaan ei annettu itsenäistyä niin, miten te kuvittelette saavanne Karjalan takaisin.

Jos Karjala olisi ainoa "sotavoittoalue" niin Venäjä olisi varmaan antanut sen jo takaisin. Karjala on täynnä epämääräistä roskasakkia, mistä varmaan mielellään haluisi eroon... Mutta eipä Suomen valtiovaltakaan niitä alleen halua, onneksi.

Onneksi aika ajaa asian ohi...

Lue lisää

"enäjällä on paljon toisen maailmansodan Neuvostoliiton "sotavoittona" saamia alueita. Jos Venäjä luovuttaisi esim. Karjalan takaisin niin se joutuisi luovuttamaan myös japanin saaret jne. eli jos luovuttaa yhden alueen pitäisi luovuttaa muitakin."

Niin en pitääkin luovuttaa ne alueet, mitkä sille eivät kuulu ja mitkä se on ottanut vääryydellä ja voiman oikeudella.

ohitse. kirjoitti:

"enäjällä on paljon toisen maailmansodan Neuvostoliiton "sotavoittona" saamia alueita. Jos Venäjä luovuttaisi esim. Karjalan takaisin niin se joutuisi luovuttamaan myös japanin saaret jne. eli jos luovuttaa yhden alueen pitäisi luovuttaa muitakin."

Niin en pitääkin luovuttaa ne alueet, mitkä sille eivät kuulu ja mitkä se on ottanut vääryydellä ja voiman oikeudella.

Lue lisää

Milloin ruvetaan. Piirtämään. Maailman kartta. Kokonaan uusiksi. Kaikki alueet takaisin. Mitä on sotien valloitettu!!! Tulispa melkoonen, Hulaballoo.

Äimäsen Käkönen kirjoitti:

Milloin ruvetaan. Piirtämään. Maailman kartta. Kokonaan uusiksi. Kaikki alueet takaisin. Mitä on sotien valloitettu!!! Tulispa melkoonen, Hulaballoo.

Onneton yritys sille, että meillä ei ole oikeutta Karjalaamme.

"Älkää Karjalanne ihailijat höpöttäkö,Shirinouski tulee ja ottaa koko Suomen ja vie teidät
takasiperiaan !"

Ei taida onnistua niin helposti nyt kun Suomi on NATO:n täysjäsen.

"Mitä on sodassa hävitty ja siitä johtuen sopimukset alueluovutuksista tehty on menneen
talven lumia. Suur-Suomi haaveet on pikku hiljaa haudattava ja hyväksyttävä se tosiasia,
mitä tuli tehtyä."

Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen provosoimattomasti 30.11.1939 ammuttuaan neljä päivää aikaisemmin Mainilan laukaukset joista se sitten syytti Suomea (katso https://fi.wikipedia.org/wiki/Mainilan_laukaukset ). Näin alkoi talvisota, joka päättyi Moskovan rauhansopimukseen 13.3.1940. Lenkissä https://fi.wikipedia.org/wiki/Talvisota kuvataan Moskovan rauhansopimuksen solmimisen aikana vallinneita olosuhteita seuraavasti:

"Neuvostoliitto painosti Suomea ankarasti rauhaan siitä huolimatta, että taistelut olivat maaliskuun alkupäivinä jo kääntymässä ratkaisevasti sen eduksi. Syynä oli, että Stalin piti liian suurena riskinä jatkaa taistelua, joka oli johtamassa Neuvostoliittoa länsivaltoja vastaan suursodan kokonaisasetelmassa. Hän laski, ettei Suomen välitön miehittäminen ollut sen riskin arvoista, ja Suomen alue voitaisiin ottaa haltuun joskus myöhemminkin tilaisuuden tullen. Rauha olisi Neuvostoliitolle arvovaltatappio, mutta sekin olisi pienempi harmi kuin joutuminen sotaan Ranskaa ja Britanniaa vastaan.[90]

Saksalaisten päämotiivina tilanteen rauhoittamiseen lienee ollut länsiliittoutuneiden avustussuunnitelmat, jotka uhkasivat rautamalmin saantia Pohjois-Ruotsista. Hitlerin päätavoitteena oli bolševismin lyöminen ja elintilan hankkiminen idästä.[91] Siten talvisota ravisteli suursodankin asetelmia. Maaliskuun 1940 alkuun mennessä Suomen armeija oli kuitenkin tullut pisteeseen, jossa sen taistelukyky uhkasi romahtaa ja siksikin pääministeri Risto Rytin johtama valtuuskunta alistui Moskovassa sanelurauhaan 8.–10. maaliskuuta 1940."

Neuvostoliitto/Venäjä ei siis vain varastanut vaan suorastaan ryösti Karjalan Suomelta. Minkä lain mukaan ryöstösaalis on ryöstäjän omaisuutta?

Jatkosotaakaan Suomella ei käytännössä ollut mahdollisuutta välttää mikäli halusi säilyttää itsenäisyytensä ja välttää Baltian maiden kohtalon, katso:
o 1) https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006258622.html
o 2) https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/hannumononen/278702-suomen-ratkaisut-1940-41-ja-jalkipyykki-2019/

Eikä voi myöskään sanoa että Suomi aloitti jatkosodan. Lenkissä https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Jatkosota jatkosodan alkamista kuvataan seuraavasti: ”Neuvostoliiton hyökkäykset Suomea vastaan alkoivat 22. kesäkuuta kello 06:05, jolloin Neuvostoliitto pommitti suomalaista laivasto-osastoa merellä. Tämän jälkeen samana päivänä Suomi osallistui eteläisen Suomenlahden miinoittamiseen. Samana päivänä Saksa aloitti hyökkäyksen Neuvostoliittoon. Pommituslennolta palanneita saksalaiskoneita pysähtyi Suomen alueella tankkaukseen. Neuvostoliitto vastasi pommittamalla lentokoneilla ja tykeillä suomalaisia sotilaskohteita Suomessa. Suomi pidättäytyi vastaamasta tuleen ja yritti vakuutella puolueettomuutta uudessa sodassa. Suomen ja Neuvostoliiton välillä vältyttiinkin merkittäviltä sotatoimilta muutaman päivän ajan. 24. kesäkuuta 1941 Neuvostoliitto evakuoi lähetystönsä Helsingissä.[17]

Kesäkuun 25. päivänä 1941 Neuvostoliiton ilmavoimat pommittivat Helsinkiä, Turkua ja Porvoota sekä tusinaa muuta paikkakuntaa noin 500 koneella, joista ammuttiin alas Suomen alueelle 27 konetta. Näiden pommitusten ja aiempien tapahtumien perusteella eduskunnalle antamassaan tiedonannossa hallitus oli tehnyt sen johtopäätöksen, että maa oli joutunut sotatilaan. Tämän kannanoton eduskunta hyväksyi.[35] Vielä samana päivänä 25.6. pääministeri Jukka Rangell totesi radiossa, että Suomi oli jälleen sodassa Neuvostoliiton kanssa.”

Itärintaman sota olisi todennäköisesti päättynyt Suomen ja Saksan voittoon jos Mannerheim ei olisi Presidentti Rytin siunauksella syyskuussa 1941 kieltäytynyt jatkamasta Suomen menestyksellistä hyökkäystä Karjalan kannaksella Leningradiin tai edes Pähkinälinnaan saakka eikä myöskään olisi kieltäytynyt katkaisemasta Muurmannin rataa kuten linkistä https://jput.fi/erillissota.htm käy ilmi. Katso myös:
1) https://jput.fi/Suomi_pelasti_Venajan.htm
2) https://history.army.mil/html/books/104/104-23/CMH_Pub_104-23.pdf sivut 347-348

En tiedä onko liioittelua kutsua varsinkin Mannerheimia Suomen Quislingiksi näiden kieltäytymisten vuoksi. Myöskin Presidentti Ryti oli osaltaan syyllinen Suomen tappioon kun antoi hyväksymisensä ja tukensa näille kieltäytymisille sen sijaan että olisi nimittänyt jonkun muun ylipäälliköksi Mannerheimin sijasta viimeistään syyskuun 1941 alussa.

Oletko sinäkin EmakkoPojan kusen juoja ja Avaran sontapalloilla leikkijä?

Yhdistyneen Saksan talous oli Itä-Saksan jälleenrakennuskuluista huolimatta ainakin ennen koronaa paremmassa kunnossa kuin Suomen jolla ei ole Tarton rauhan rajoja ”riippanaan”, katso https://keskustelu.suomi24.fi/t/15748073/saksa-porskuttaa

Mikä siinä on ränsistynyt? Vain jotkut rakennukset. Luonto lähes koskematon.

Koska alkuperäinen suomalainen väestö ajettiin pois ja tilalle tuotiin uusi väestö muualta Neuvostoliitosta. Se oli etninen puhdistus.

Anonyymi kirjoitti:

Koska alkuperäinen suomalainen väestö ajettiin pois ja tilalle tuotiin uusi väestö muualta Neuvostoliitosta. Se oli etninen puhdistus.

Kukaan ei ajanut heitä pois. Suomi evakuoi kaikki, sekä halukkaat että haluttomat.

Miksi Pietarille tarvitaan suojavyökyke? Ei muille suurille kaupungeille tarvita suojavyöhykkeitä. Taitaa olla koko suojavyöhyke ajattelu sitä samaa etupiiriajattelua mitä Putin nyt hokee. Stalinismin ajoista muutenkin oppia hakee, ja kieltää niiden hirmutekojen tutkimisen.

Muuten, Karjalan Tasavallalla on suuri ongelma. Väestön määrä on pudonnut 540 000 ihmiseen, kun se vielä taannoin oli noin 715 000
Väestö vanhenee kovaa vauhtia, ja nuoriso muuttaa pois. Muuttoliike olisi huomattavasti suurempi, jos länteen vain jotenkin vielä pääsisi. Sota rokottaa omalta osaltaan nuorison vähenemistä, ja Suomen vastaisen rajan sulkeuduttua tärkeä kauppatie katkesi. Metsätalous oli tasavalle tärkeä työllistäjä, ja viennin veturi.
Nyt kauppakumpaneita täytyy etsiä kaukaa. Afrikasta ja Iranista on tuotettu vieraita tutustumaan alueiden tarjontaan.
Ehkä Karjalan tasavallan alasajo pysähtyy Afrikkalaisin opein, ja yhteistyöllä. Yrittäjät siellä vain eivät ole tyytyväisiä nykymenoon.