Hei!
Minkälaisia kokemuksia teillä on riiseneistä?
Luin, että ne tarvitsee paljon liikuntaa. Miten paljon tämä tarkoittaa käytännössä?
Miten aktiivinen ja harrastava pitää olla, että koira on ns. kotonaan? Onko pakko harrastaa?
Kiitos kerrotuista kokemuksistanne!
Minkälaisia kokemuksia teillä on riiseneistä?
Luin, että ne tarvitsee paljon liikuntaa. Miten paljon tämä tarkoittaa käytännössä?
Miten aktiivinen ja harrastava pitää olla, että koira on ns. kotonaan? Onko pakko harrastaa?
Kiitos kerrotuista kokemuksistanne!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meill on ollu aina suursnautsereita et kokemusta on 20 vuoden ajalta.
kylhän ne tykkää liikkuu kuuden tunnin lenkit mun enon kaa oli niille taivas.
Kyll niitten kaa kaupungissa pärjää väh kolme kertaa päiväs ulos ja vähintää puolen tunnin lenkki per kerta ni saavat hyvin liikuntaa viikonloppusin ym vapaa päivisin ois hyvä jos koiran voi viedä koira puistoon tai jonnekkin missä se saa kaahottaa ihan sydämmensä kyllyydestä.
Aivan ihana rotu suosittelen et kadu upean luonteisia ja niiden kaa on kiva liikkuu.Mäkin oon kunnon anti liikkuja mut kyll koiran kaa on kiva lähtee lenkille.Suosittelen......
JUST SELLAINEN KOIRA MIKÄ OIS KANSSA IHANA OMISTAA
2 SUURSNAUTSERIA 3 SUURSNAUTSERIA JA SITTEN 4 UROSTA JA 2 NARTTUA JA 5 TUONTIKOIRAA < SUURSNAUTSERIT < USA.RUOTSI.SAKSA.ITALIA.VENÄJÄ JA SITTEN TAMPEREELTA HAETTUJA 1 JA VIHDISTÄ HAETTUJA 2
Kerrassaan loistavia kokemuksia! Meidän taloudestamme löytyy yksi kääpiö-ja yksi suursnautseri. Hugo (tuo riiseni) tulee kohta 7-vuotta ja on kerrassaan mainio otus!
Suursnaku on aktiivinen koira, mikä juuri tarkoittaa tuota liikunnan ja tekemisen tarvetta. Sillä pitää mielellään olla jotain älykästä puuhaa liikkumisen ja ulkoilun lisäksi - se voi olla kouluttamista johonkin palveluskoiralajiin, tehtäviä, leikkejä, mitä vain. Mitäänhän ei toki ole pakko tehdä - suursnautserista tulee vain helposti joko turhautunut ja sitten myöhemmin ongelmallinen otus, joka rähisee muille koirille ja pistää sisustuksen uusiksi yksin ollessaan jos sen kanssa ei puuhastella tarpeeksi.
Tuo kaikki on toki aika yksilöllistä. Hugon kanssa käytiin ties missä koulutuksissa (jälki, toko, suojelu) sen ollessa nuorempi ja se on ollut pitkillä lenkeillä, vapaana metsässä, mökillä etc. Eli koska aktiviteetiä on ollut tarpeeksi, koskaan ei ole sen kanssa ollut mitään ongelmia. Myös tuo käppänän tulo taloon teki Hugolle hyvää sen ollessa pari vuotias - se otti elämäntehtäväkseen valvoa tuota pentua ja jaksoi leikkiä Sulon kanssa päivästä toiseen. Vieläkin Sulo saa tulla vaikka syömään sen kiposta ilman mitään reaktiota...,ja nyt kun parina viime vuotena en ole enään työkiireiden takia ehtinyt/jaksanut käydä kovinkaan paljoa missään koulutuksissa niin silti hyvin on pärjätty. Aamulla käydään lenkillä (välilä juosten), sitten pojat ovat päivällä tunnin pari vapaana aidatulla pihalla, ja iltaisin sitten kävelylle ja vapaana metsään. Hyvin on tuo riittänyt.
Kannattaa kuitenkin huomioida että erityisesti uros on itsepäinen ja hankala koulutettava ja vaatii lempeän mutta päättäväisen otteen. Tosin motivoituna se tekeekin asiat sitten kyllä parta putkella...:-)
Minusta suursnautserit ovat kerrassaan loistavia otuksia - niillä on luonnetta ja omaa tahtoa mutta silti ne ovat sellaisia suuria kölliäisiä sille päälle sattuessaan. Kerrassaan valloittavia ja persoonallisia otuksia. Ainakin meidän taloudessa tulee aina olemaan yksi iso partaveikko...
Poikea suursnakukerhon kotisivuille, siellä on myös tietoa ja linkkejä ja pentulistat yms.
http://www.saunalahti.fi/~sssk/
Jos omaat kokemusta koirista ja/tai olet valmis tekemään huomattavan määrän töitä niin voin kyllä suositella suursnautseria - siitä saa upean koiran moniin eri tarkoituksiin.
Hei!
Kiitos viestistäsi. Unohdin mainita, etten ole aikaisemmin omistanut koiraa, mutta olen kyllä ollut niiden kanssa tekemisessä jonkin verran. Aikaisemmmin olin tuttu näky tottistreenien reunalla, mutta sittemmin on harrastus jäänyt.
En ajatellut harrastaa koiran kanssa näitä varsinaisia palveluskoiralajeja, mutta tottelevaisuutta olen ajatellut kouluttaa sen verran, että pärjää hyvin, vaikkei kisoihin menisikään. (Siis hyvin pärjäämisellä tarkoitan enemmän kuin vaan istu ja maahan. Vähän niin kuin tottista, muttei kisatasolle ja omin ehdoin.)
Suosittelisin harkitsemaan suursnauteria hyvin huolellisesti. Kuten yllä totesin niin rotu ei ole helppo ja varsinkin uros vaatii paljon töitä. Jos kuitenkin päädyt tähän rotuun niin harkitse mieluummin nartun ottamista.
Onnea joka tapauksessa.