Onko kenellekkään käynyt vastaavaa, että jäi ilman kivunlievitystä koska paikalla oli vain yksi anestesialääkäri joka oli mukana hätäsektiossa toisessa synnytyksessä? En saanut epiduraalia, enkä muutakaan puudutusta. Ponnistusvaihe kesti kamalat 1h40min ja luulin kuolevani tuskiini. Ilokaasusta ei mitään apua. Luulin että tällainen ei ole edes mahdollista! Lisäksi vuosin synnytyksen jälkeen 1400ml verta, mutta silloin onneksi saatiin sentään gynegologi paikalle. Onko tämä nyt sitten tätä hoitohenkilökunnan vähyyttä vai mitä? Päivä oli sunnuntai, joten ei tietenkään täyttä miehitystä paikalla.
Kivunlievitystä ei annettu
####
658761
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 65
Vanhimmat
Jopa hätäsektio voi viivästyä asian vuoksi. Öisin ja viikonloppuisin on kuulemma vajaa miehitys. Se johtuu myös siitä, että kyseisistä lääkäreistä on pulaa, eli ei ole välttämättä sairaalan linjaus. On kuitenkin muitakin kivunlievitysmahdollisuuksia, joihin ei tarvita anestesialääkäriä, eli ei kai sitä ihan kokonaan ilman kivunlievitystä jää.
se varmaan mahdollista että noin käy, mutta valitettavaa. Olisikohan kätilö voinut antaa muuta kivun lievitystä, jos puudutus ei ollut mahdollinen, esim. kipulääkettä lihakseen. Ja jos talossa olisi ollut esim. kaksi gynekologia, niin parakervikaalipuudutuksen antaa gynekologi eikä anestesialääkäri. Olen pahoillani kokemuksestasi.
Ei kai vaan Tays minne minä olen menossa?
Siksi kannattaa miettiä myös muita kuin epiduraalia vaihtoehtoina. Koska silloin kun resurssit on pienet menee tietysti kiireellisemmät ohi. Minulle sanottiin keskimmäisen synnyttyä hätäsektiolla, että oli todella tuuria, että oli paljon leikkaussalikapasiteettia käytössä, oli keskipäivä keskellä viikkoa. Olimme todella nopeasti salissa, ja lapsemme jouduttiin silti elvyttämään, ja hän kärsi hapenpuutteesta. Viivästys olisi kuitenkin aiheuttanut vielä pahempia vaurioita. Lääkäreilläkin on kuitenkin työaikarajoitteet, eikä tilanne parane muuta kuin saamalla lisää lääkäreitä. Niitäkin kyllä palkattaisiin, mutta kun ei ole saatavilla.
Sinulle, joka kysyit, että oliko kyseessä TAYS - tuskinpa, vaikka en tietysti voi olla varma. Itse synnytin ko. sairaalassa keskellä yötä ja sunnuntaina. Sain epiduraalin heti, kun sitä kaipasin, ja lopulta mentiin hätäsektioon, eikä mitään tällaisia probleemia onneksi ollut.
Kiitti kun vastasit mulle. Ehdin jo hätääntyä et mites Taysissa. Tällai ensisynnyttäjänä kun tuo jännitys pukkaa päälle. Uskon itsekin et isossa sairaalassa on monta anestesialääkäriä paikan päällä.
Ei se kivunlievitys ole muutenkaan ihan automaattista. Minä jäin ilman, koska vauvan sydänäänet eivät olleet parhaat mahdolliset. En siis saanut ilokaasua, en mitään.
11 tunnin jälkeen päädyttiin hätäsektioon.
Itselläni kävi myös niin ettei epiduraalia saanut. Syynä oli yöaika, eikä anestesialääkäriä (joka nukkui) voinut herättää...Kyseessä oli Porvoon sairaala, keväällä 1999.
Mitään muuta apuakaan ei saanut, Petidiniä ei voinut antaa ja ainoa apu tarjolla olikin sitten ilokaasu. Tosin eipä siitä juurikaan mitään apua ollut.
Kätilö hieroi jalkapohjiani ja hoki hokemistaan että "rentoudu". Sen jälkeen kun kuulin etten saisi epiduraalia oli rentoutuminen kauhun takia mahdotonta. Synnytinpä sitten jakkaralla, luomusti 4500 grammaisen tytsyn. Muistot olivat järkyttävät ja seuraavan kohdalla hoin kuin mantraa, kun h-hetki saapui, miehelleni "ei Porvooseen, ei porvooseen".
Tunne siitä, että on toisen armoilla eikä se toinen tee kaikkeaan auttaakseen on jättänyt melkoiset muistot. En tiedä pelkäsikö kätilö herättää narkkaria vai uskoiko hän itse niin täysin siihen hieronnan auttavaan voimaan, ettei siksi suostunut mihinkään muuhun ja "valehteli" ettei epiduraalia voinut saada. Tiedä häntä.
Todellakin noin voi käydä. Anestesiologeja päivystää tietty määrä sairaaloissa (eri päivinä ja vrk aikoina voi määrä vaihdella) ja esim. onnettomuuksien tai muiden hätätapausten (vaikka nyt tuo hätäsektio) sattuessa resurssit eivät riitä kaikkeen. Jonkun on pakko antaa odottaa ja usein sitä prioriteettilistaa aletaan käymää läpi sellaisista, jotka eivät ilman nukkumatin palveluita selviä.
Olen pahoillani puolestasi, että olet joutunut kokemaan moista. Itse sain sektion, kun pelkoneuvolassa maalailin tuollaisia piruja seinille... Myönnän, että ehkä ylireagoimista, mutta tieto tuo tuskaa.
Aina joskus tuommoista sattuu, sille ei voi mitään. Pääsääntöisesti toimivaa yksikköä kohti (keskussairaala/aluesairaala) on yksi anestesialääkäri, yliopistosairaaloissakin tavallisesti vain yhden anestesialääkärin vastuualueena on synnytyssali/gynen leikkuri.
Jos hommia on muualla, kipuepiduraalit saavat odottaa. Suuntaa antavana nyrkkisääntönä usein on, että mitä pienempi sairaala, sen huterampi on valmius kaikenlaisiin yllättäviin resursseja vaativiin tilanteisiin. Isommassa yksikössä on aina suurempi venymisvara erikoistilanteissa. Jos saisin valita, laittaisin oman vaimokkeen mahdollisimman isoon (lue: yliopistosairaalaan) synnyttämään.
mikään tae,että kaikki onnistuu ja kaikki on mahdollista. Onpahan siitäkin kokemusta
tuota nyt enää ruikuttaa????
Ollutta ja mennyttä jo ja ilmeisesti hengissä selvisit, kun tänne pääsit valittamaan...
Jos lapsellakin kaikki hyvin, niin ole hiljaa ja nauti äitiydestä.
muut äidit on kyllä näköjään yksi syy olla hankkimatta lapsia!
Muuten ponnistusvaiheessaa et saisi edes ilokaasua synnytit missä tahansa. Lasta ei synnytetä hengitellen... Lisäksi riippuu paljon sairaalasta saatko epiduraalin "lisäpaukkuja" loppuun asti. Monessa paikassa ei saa enää ponnistusvaiheessa lisää epiduraalia, joten kärsittävä on.
Miksi lapsen teon pitäisi olla helppoa ja nautinnollista? Kaiken pitäisi nykyihmisille ollan niin pirun helppoa. Itse synnytin ekan lapseni saaden kivunlievitykseksi vain ilokaasua ja kipulääkettä. Toisen kohdalla en saanut mitään, koska synnytys oli jo niin pitkällä. Purin vaan hammasta ja pakersin sen maailmaan vaikka sattu ihan helvetisti. Ekalta toistakymmentä tikkiä, toisen kohdalla en kyselly, kyllä se jotain kokoon kursi.
Nykyään on vaan menty siihen, että mikään ei saisi tuntua missään.
Miksi pitäisi sattua nykyaikana kun on mahdollisuus lievittää kipua?
Just just. Kielletään syöpäsairailtakin kipulääkitys. Eihän heidänkään elämänsä kuulu olla nautinnollista...tai lastensairaaloista voitaisiin poistaa kipulääkitykset kokonaan, oppivatpahan heti alusta asti että elämä on yhtä tuskaa...ja kuoleminenkin.
tosissaan kannata ottaa lukekaapa sen kirjoituksia niin huomaatte! Näyttää olevan vain catilla paha tarve kommentoida vähän kaikkea
se riippuu täysin siitä onko kivun hankkinut tieten tahtoen. Lapsia ei ole pakko tehdä, jos ei ole valmis kestämään kipua, mutta syövän saat vaikket haluakaan. Mielestäni tupakoitsijoilta voisi kieltää keuhkosyövän kipulääkityksen. haha, saatte taas aihetta kitisemiseen ja henkenne haukkomiseen äskeisen lauseen johdosta :)
Nykyaika on sitä että pienimpäänkin kipuun maataan kotona sairaana ja otetaan särkylääkettä, vaikka ilmankin pärjäisi. Ja niitä työnnetään jo pikkulapsillekin.
yhtään mitään kipulääkityksestä ja yleensä kivun lievityksestä, koska et oikeaa kipua varmasti ole koskaan joutunut edes kärsimään, joka kyllä paistaa kirjoituksistasi.
miltä tuntuu ilman kivunlievitystä synnyttäminen. Kun liha repeää, se ei kamalan kivalta tunnu. Mutta kysehän onkin nyt ihan eri asiasta, eli siitä että nykynaisille kaikki kipu on hirveää.
oikeaa kipua,koska sehän alkaa helpottaa heti, kun synnytys on ohi! Elä tosissasikaan luule tietäväsi kivusta mitään.
Kuitenkin on oikein että synnytyksen aikaista kipua lievitetään sitä haluaville
hellittää joskus.
Sanot mitä sanot, mutta totuushan on että kaikilla ihmisillä on kipukynnys erilainen. Toiset kestää kipua paremmin kuin toiset. Se ei tee ihmisestä huonompaa, jos ei ehdoin tahdoin halua tuntea liikaa kipua. Olen ymmärtänyt, että synnytyskipua ei voi ottaa kokonaan pois, sitä voi vain lieventää (tiedä sitten olenko oikeassa). Miksi näin ei saisi tehdä, jos kerran siihen on nykypäivänä mahdollisuus? Miksi pitäisi kärsiä hirveästi, että haluaa saada lapsen, että haluaa synnyttää? Kyllä se kipu on varmasti hirveää ollut ennenkin, ei vain nykynaiselle, mutta silloin ennen ei ollut paljonkaan vaihtoehtoja. Väitän, että jos ennen vanhaan olisi ollut vastaavat kivunlievitykset kuin nykyisin, niin kyllä niitä olisi käytetty ihan mielellään!
Kyllähän kaikki kipu hellittää joskus, viimeistään sitten kun henki ei enää kulje.
Olisitko valmis tuntemaan raastavaa kipua monta vuotta, joka hellittää vasta sitten kun kuolet?
tietävää, kun et näköjään tiedä asiasta mitään! On olemassa myös syntymä sairaita lapsia, jotka tarvivat läpi elämän kivunlievitystä, että se siitä!
Mene opettamaan se koiras vaikka kusemaan!
Kirjoitanpas oikein omalla nimimerkillä, niin saan minäkin haukut niskoille.. on tää sellanen palsta, ettei täällä kyllä jaksa paljoa enää pyöriäkään xD
Joo eli hyvä Cat, se on totta, että mikään ei saisi sattua. Itse en edes HALUA ottaa mitään kivunlievityksiä ja jotkut ihmiset alkavat sen takia ylimielistellä, senhän pitäisi olla selvää että pitäisi vaatia kaikkki mahdolliset lääkitykset (sivuvaikutuksineen!) epiduraali nyt vähintäänkin! Omituinen itsestäänselvyys nykyaikana, että synnytyksen pitäisi automaattisesti edetä epiduraalin ym siivittämänä. Kaikki eivät vaan halua pumpata itseensä vieraita aineita. Pelkästään apteekin yleiset särkylääkkeetkin voivat olla todella vaarallisia, josta itselläni on kokemusta, niin en todellakaan aio alkaa kokeilemaan, miten kävisi jonkun tehokkaan epiduraalin kannsa, kun pelkän pienen päänsärkypillerinkin takia voi joutua sairaalaan. Kaikki eivät toki ole niin herkkiä lääkkeille, mutta vaikkei se itsessä tuntuisikaan, niitten vaikutukset ovat mittavat. Sitä vaan luotetaan sokeana siihen, mitä apteekista saa tai mitä lääkäri määrää. Kerran kävin paikkauttamassa varvastani lääkärissä (lasinsirpale) ja koska sitä särki, lääkäri iski kaksi vahvaa särkylääkettä mukaani. Eipä tullut syötyä..
Synnytys on luonnollinen asia. Kukaan ei ole tässä ketjussa puhunut syntymäsairaitten lasten kivunlievityksestä! Synnytyksetkään ei kaikilla mene aina niin helposti ja "luonnollisesti", joten on hyvä, että on kivunlievitystäkin, mutta pitäisi sen verran osata ajatella omalla päällä, ettei kaikkea laske jonkun kipupiikin varaan!
Juu ja ei tartte sanoa, ettenkö tietäisi kivusta mitään, tiedän siitä paljon enemmän kuin moni muu, vaikka en olekaan vielä synnyttänyt. Turha myöskään sanoa, että synnytyskipua ei voi edes kuvitellakaan - monet ihmiset ovat sanoneet, ettei se ole tuntunut paljon missään tai että se ei ole ollut niin pahaa mitä luuli, eikä siihen mielestäni pidäkään asennoitua elämänsä pahimpana kipuna. Ja synnytyskipu kestää niin vähän aikaa, että tietyllä asenteella senkin voi kääntää voitokseen. On suurempiakin kärsimyksiä. Ihmisen elimistö on rakennettu niin, että kivunsietokykyä löytyy kyllä, jos niitä voimavaroja haluaa käyttää. Toki kaikilla se ei toimi niin vahvasti, voi olla häiriöitä. Kivunhallintaan eivät kaikki pysty, enkä sitä väheksykään, mutta suurin osa näistä epiduraalin kannattajista on sitä mieltä - keitä olen itse kohdannut, että kaikkien pitäisi ottaa tuo piikki ja että on muka joku esittämisen tarve, jos ei halua pumpata niitä lääkeaineita selkäänsä tai muualle. Synnytys ei ole niistä lääketieteellisistä kivunlievityksistä kiinni..! On paljon muita keinoja, rentoutusharjoitukset, hypnoosi, jooga, akupunktio yms..
Oli vaan hauska lukea Catin teräviä kommentteja, samaistuin häneen xD Tosin täytyy sanoa, että muistathan Cat kuitenkin huomioida ihan tosiasiana ihmisten erilaisten kipukynnyksen - monet pelkäävät kipua paljon ja silloin kivunlievitys on tarpeen, sillä pelko pahentaa kipua. Mutta jos on vahva luonne ja kykenee kohtaamaan synnytyksen sellaisena kuin se on, siitä varmasti selviää, mikäli kaikki sujuu muiltakin osin ongelmitta.
"Mielestäni tupakoitsijoilta voisi kieltää keuhkosyövän kipulääkityksen".
Aivan, myöskin lapsettomilta munasarjasyövän saavilta voisi kieltää kipulääkityksen, runsaasti seksiä harrastaneilta kohdunkaulansyövän saavilta samoin sekä ei lapsiaan imettäneiltä rintasyövän saavilta naisilta tietysti saman logiikan mukaan myös. Kaikki nuo kun sattuvat olemaan kyseisten syöpien riskitekijöitä ja siten tulkittavissa myös omien valintojen kautta aiheutetuiksi taudeiksi.
Katsos cat, näitä asioita miettivät terveydenhuollon asiantuntijat, professorit, lisurit ja lääkärit ympäri maailmaa ja uskoisin heillä olevan hieman parempi tatsi tähän hommaan kuin sinulla.
Liiallisesta lääkityksestä olen samaa mieltä kanssasi, joka oireeseen on oma tabunsa, mutta siihen että lähdetään vetämään rajoja kenen tauti tai tila on itseaiheutettu on loputon suo, koska periaatteessa kaikki on itseaiheutettua.
"Mutta jos on vahva luonne ja kykenee kohtaamaan synnytyksen sellaisena kuin se on, siitä varmasti selviää, mikäli kaikki sujuu muiltakin osin ongelmitta."
Muistapas sitten 28 viikon kuluttua, ei kipulääkitystä se on vain heikkoja varten! Ja vaikka lapsesi kärsisi kivun aiheuttamasta hapenpuutteesta, niin älä anna ylipuhua itseäsi ottamaan kipulääkettä. Sinun henkinen vahvuutesihan on tärkeintä kaikessa, ei lapsi. Kyllä se akupunktio auttaa vauvaasikin, ja mitä siitä hapenpuutteesta voisi muka olla seurauksena -aivovamma, so what, kyllähän vahva ihminen sellaisenkin hoitaa.
Ja olethan sinä kestänyt jopa lasinsirpaleen varpaassasi, joten kyllä sinä tiedät mitä synnytyskipu hurjimmillaan on, sinä olet suuri ja valaistunut....kuten kaikki synnyttämättömät ovat suhteessa synnytyskipuun ja lapsettomat lapsenhoitoon.
Ah anna meidän paistatella valossasi! Harvalle on tuollainen viisaus suotu. Tietoa ennen kokemusta, wow!
Siskoni ainakin sai ilokaasua myös ponnistaessa. Oli kyllä toinen jo kyseessä joten tiesi miten ponnistaa.
Pistin viikot ed. viestiin väärin..
Mistä sinäkin taas keksit tuon, että kivunlievitys on vain heikkoja varten??? En sanonut mitään sen suuntaista! Nimenomaan totesin ja korostin, että kaikki eivät kestä kipua yhtä hyvin. Eli mikä on ongelmasi sen kanssa, ettei KAIKKI halua pumpata itseensä keinotekoisia lievitysaineita???
Kuule ei se vauva mistään hapenpuutteesta kärsi silloin, kun kipu on hallinnassa.
Tulen kyllä sitten kertomaan, miten synnytys meni! :D
Kaikkiin asioihin ei tarvitse kokemusta, ei edes siihen lastenhoitoon. Vai luuletko, että esim. perheneuvolassa työskentelevän tulee olla äiti, tai parisuhdeterapeutin elää parisuhteessa?
On mahdotonta ponnistaa kunnolla varsinkin jos ottaa ilokaasua tai yleensäkään hengittelee/huutaa kovin. Kyllä kaikki tietää, kun vatsa on kovalla on pakko ponnistaa kovaa se kakki ulos. Ihan sama juttu kun työntää vauvaa ulos, ellei ole synnyttämässä seitsemättä lasta ja peffa on ihan lörpsö...
ennenkuin ne kokee. Ja esim.lasinpalasen menoa varpaaseen ja sen kivun kestämistä ei voi verrata synnytyskipuihin. Ja jos synnytys on nopea, niin mikäs siinä, mutta juuri niiden kipujen kesto/pituus tekee niistä raskaat. Itselläni on korkea kipukynnys, mutta synnytyksen pitkä kesto otti vallan ja halusin kipulääkitystä.
Se haluaako/ei kipulääkitystä ei tee äidistä parempaa/huonompaa vaan se hyvä äitiys näkyy vuosien varrella, miten lastaan hoitaa ja kasvattaa..
Esim.epiduraali helpottaa kipuja, mutta vaikeuttaa ponnistamista, mutta pääasiahan on saada se vauva maailmaan. Tsemiä sulle ja kaikille muillekin äideille.
olekaan, mutta kyllä ne piinantunnit unohtuvat, aika parantaa haavat. Lapsi on ainutlaatuinen palkinto näistä ponnisteluista!
..vaan mainitsin sen esimerkkinä siitä, miten lääkkeitä otetaan/tarjotaan pienimpäänkin vaivaan.
tunnu missään, mutta synnytys oli toinen juttu.En myöskään syö särkylääkeitä, kuin kerran tai kaksi vuodessa. Pointtini olikin se, että äitinä voit olla hyvä/huono, vaikka lääkityksen synnytyksessä haluaisit, eikä se ole indikaattori mihinkään. No, sinäkin voit kertoa kokemuksesi, kun olet sen läpikäynyt...
En minäkään missään vaiheessa ole puhunut mitään hyvästä tai huonosta äitiydestä kivunlievitysten suhteen, ne jotka eivät ymmärrä ihmisiä, jotka eivät ota puudutteita, alkavat aina selittää siitä. Jännä juttu, minulla kun pointtina on vain se, että haluan varmasti tuntea ponnistukset jne. enkä halua sivuvaikutuksia aineista.
älä pelkää=) Se osuus kirjoituksestasi pisti silmään, kun mainitsit, että nykypäivänä mikään ei saisi sattua, kyllä ne synnytyksen tuskat ehtii kokemaan, vaikka ottaisi/haluaisi kaikki puudutteet. Itsekin kuvittelin, että au naturel hoidan koko homman, mutta kummasti mieli muuttui, kun pari päivää supisteli, niin että ei nukuttu,( vauva olikin komeat 4300g ja itse olen kokoa 36) joten ähkimistä se vaati ja olin tosi kiitollinen kun tarjottiin epiduraalia ja paracervikaalia. Silti jäi hyvä mieli koko tapahtumasta.
Asenteesi, en tarvitse mitään, voi aiheuttaa sinulle pettymyksen, jos niin ei käykään. Kannattaa siis lähteä avoimin mielin ja valmiina kaikkeen...
Tunnen kyllä itseni ja vahvuuteni, joten tiedän, että vaikka se synnytys sitten olisikin elämäni suurin tuska, vaikken lähdekään siihen ajatellen siten, mutta varautuen tietysti, että voi sattua ihan hirveästi, niin silti se on menee ohi.
Kyllä ne puudutteet vaikuttavat siihen, ettei synnytys tunnu ihan samanlaiselta kuin ilman puudutteita. Ja en tiedä miten paljon olet asiaan perehtynyt, kuulostat siltä ettet kovinkaan paljon, mutta olen lukenut muilta palstoiltakin tarpeeksi paljon huonoista kokemuksista puudutteitten käytössä ja ihan asiantuntijoittenkin lausuntoja aiheesta. Niin tai näin, synnyttää voi ilman lääketieteellisiäkin kivunlievityksiä ja hyvin moni on sen tehnyt omasta valinnastaan ja onnistunut. Minullakin on paljon kivunlievityskienoja, joskaan ei mitään piikkejä.
Olen synnyttänyt alakautta kaksi lasta enkä ole koskaan tuntenut supistuksia. Sairaalaan olen lähtenyt vedenmenon jälkeen.
Ekalla kerralla kohdunsuu oli 5 cm auki, kun olin sairaalassa. Hoitsu kysyi, milloin supistukset ovat alkaneet. En kyennyt sanomaan, kun en niitä tuntenut. Vedenmenoon saakka pelasin korttia mieheni ja sisareni kanssa enkä siksi lähtenyt liikkeelle ihan heti veden mentyä. Piti pelata pelit loppuun :D
Toisella kerralla vesi meni yöllä useita viikkoja ennen laskettua aikaa. Silloin lähdimme sairaalaan heti. Supistuksia en silloinkaan tuntenut, vaikka sain tipan niiden edistämiseksi.
Hyvin kumpikin silti on ulos tullut.
On ihan pakko kommentoida tätä ketjua ja lähinnä siten, että ymmärrän Jihuu.n pointin. Tai en pelkästään ymmärrä vaan kokeilin sitä toisen lapseni synnytyksessä. Ensimmäisessä synnytyksessä sain epiduraalin ihan muutamista senteistä, nukuin suurimman osan ajasta ja heräsin hirvittävään ponnistamisen tarpeeseen. Kätilön tutkaistessa tilanteen olin täysin auki ja pää nätisti jo tulollaan. Synnytys kesti kaiken kaikkiaan vajaat 5 tuntia ja ponnistusvaihe 7 minuuttia. Helppo oli synnytys, myönnetään, mutta jälkeenpäin jäi mietityttämään, että olisinko selvinnyt ilman mitään ja jotenkin koko synnytys jäi pimentoon ollessani ”liian” kivuton tai oikeastaan täysin kivuton.
Salikätilönä tiedän synnytyksen vaiheet ja joka ikisen siihen liittyvän pienenkin yksityiskohdan. Tiedän, että kipu kestää vain rajatun ajan, ponnistaessa ei saa pelätä kipua vaan on vain työnnettävä kivusta huolimatta, mitä kauemmin yrittää välttää ponnistamista, sen kipeämmäksi se muuttuu jne. Tullessani uudelleen raskaaksi päätin, että kokeilen ilman kipulääkitystä. Ja niin tein. Kipu oli kyllä helvetillinen, raastoi, repi ja tuntui kuin olisin palanut sisuskaluja myöten. Jokaisen supistuksen aikana laskin hiljaa mielessäni hammasta purren ja ehdin aina kolmeenkymmeneen kun kipu hellitti. Avautumisvaihe kesti reilut 2 tuntia.
Ponnistusvaiheessa sydänäänet alkoivat takkuilemaan ja muistan miettineeni, että vauva on saatava ulos NYT. Yksinkertaisesti keskityin siihen ponnistamiseen samoin kuin ohjaan synnyttäjiä –keuhkot täyteen ilmaa, suu kiinni ettei ilmat karkaa ja työntö niin pitkään kun ilmaa riittää, nopeasti uudet ilmat sisään ja uusi työntö ja samaa rataa niin kauan kuin supistusta kesti. Kolmella työnnöllä vauva oli ulkona.
Rehellisesti sanottuna en usko, että olisin pystynyt siihen noin, jos en olisi hoitanut satoja synnytyksiä ja tiennyt sen lisäksi myös omasta kokemuksesta miten synnytys menee, mikä on normaalia, mitä pitää tehdä, miten pitää ponnistaa, miten kauan se kipu kestää…
Oma kipukynnykseni on keskivertoa, kuten useimmilla naisilla, mutta synnytykseni ovat olleet helppoja, joten en tiedä miten olisin kokenut 10 tunnin tai sen yli kestävän, synnytyksen lääkkeittä.
Yksi hyvä puoli tästä kokemuksesta oli (vauvan lisäksi tietysti), nimittäin se että nyt tiedän tasan tarkkaan miten saatanalliset kivut voi synnyttäjällä olla ja jos hän apua niihin kaipaa, niin minä myös sen hänelle viivyttämättä suon ja jos hän kokee pärjäävänsä ilman, niin tehtäväni on tukea häntä valinnassaan ja auttaa vaihtoehtoisten keinojen käytössä. Minusta tuli yksinkertaisesti empaattisempi kätilö kertaheitolla.
yhtään mitään,vaikka lukisit kirjastollisen kirjoja, niin se täytyy itse kokea, ennenkuin siitä voi esittää lausuntoja. Olen kolme lasta synnyttänyt,luomusti ja ilman, sanonpa vaan että kyllä se synnyttäminen tuntuu ihan mukavasti, molemmilla tavoilla.
No enhän minä tietenkään tiedä, MILTÄ se tarkalleen ottaen tuntuu, voin vain arvella muitten kokemusten perusteella. Mutta pointtinani tässä oli se, että niitä lääkkeitä ei automaattisesti tarvitse siihen synnyttämiseen, sen voi tehdä ilmankin.
Olen kuullut niin monta kertaa muistakin asioista, että "et tiedä mitä se on tai miltä se tuntuu, sittenpähän näet" ja ainapahan on asiat menneet sillä tavoin, miten olen niihin asennoitunut. Että näinkin voi käydä.
mutta jos siihen haluaa kivunlievitystä, niin se ei muuta kokemusta YHTÄÄN huonommaksi tai vähemmän arvokkaaksi. Äiti on pakertanut lapsen maailmaan, se on tärkeintä. Synnytys on sellainen kokemus, että siitä voi puhua, vasta kun sen on itse kokenut, koska ethän voi tietää, miten juuri sinun synnytyksesi menee. Lopputuloshan tässä on tärkein, jos ennen on synnytetty saunassa, ilman kivunlievityksiä, niin olipahan elämä muutenkin täysin erilaista.
Naurettavaa, kun joku besserwisseri täällä kuvittelee etukäteen tietävänsä, miten synnytys etenee ja miten itse siihen suhtautuu. No, omaa oloaan siinä vain tekee vaikeammaksi, sillä asenteella.
Bravo! Voin sanoa, että sinun viestisi se vasta päivän vitsin onkin.
Kyse oli yksinkertaisesti synnyttämisestä ilman kivunlievityksiä, ja sinä leimaat minut besserwisseriksi joka on tietävinään sitä tai tätä. Kuule, minun asenteestani ei tule ongelmia, synnytykseen on hyvä valmistautua, sinulla on varmasti vaikeaa itsesi kanssa.
pikku synnyttäjä täällä puhkuu, onko hormoonitasapaino sekaisin? Kyse oli siitä, että sinä kuvittelet tietäväsi jotain synnytyksesta, ja pikkuvanhana selität, miten sinä ainakin synnytät luomusti. Ja kauhistelet kuinka nykyään otetaan lääkettä, joka vaivaan. Varmasti särkylääkkeitä syödäänkin liian helposti. Mutta lääketiede on kehittynyt huimasti, noista saunassa synnyttämis-päivistä, ja synnytykseen on kehitetty kivunlievitys. Turhista kivuista ei tarvitse kärsiä, koska synnytyksestä voi jopa jäädä parempi mieli, kun on halunnut kivunlievityksen. Se, että joku ei näitä tarvitse, on ihan hyvä juttu. Mutta jos äiti haluaa kivunlievityksen, hän ei ole sen heikompi tai koe synnytystapahtumaa vähemmän intensiivisesti.
Kuten sanottua, kannattaa lähteä synnytykseen avoimin mielin ja katsoa mitä tulee, jossain tapauksissa voi kivunlievitys tulla "pelastavana enkelinä". Sinun asenteellasi se olisi aikamoinen pettymys;"En pystynytkään synnyttämään ilman".
Kiitos vain huolenpidostasi, mutta minulla ei ole vaikeaa itseni, tai kenenkään muunkaan kanssa. Aurinkoisia kevätpäiviä ja älä nyt ihan päivittäin sitä synnytystä mieti =)
Niin todellakin, kerro ihmeessä, mistä sinä keksit tuon litanian tuohon siitä, tekeekö joku asia jostakusta paremman äidin vai ei? Minä kun en ole sanallakaan maininnut mitään kenenkään paremmuudesta! Mainitsin vain sen, että oma elämäntapani on ilman lääkityksiä tavoin ja toisin niin pitkälle kuin mahdollista, ja vaikka lääkepuolikin on vuosien varrella kehittynyt, ehkä sinunkin kannattaisi ottaa huomioon myös se, minkälaisia riskejä niissä puudutuksissakin on ja että jotkut haluavat ne riskit välttää. Kuten taisin jossain kohtaa sanoakin, edes ne särkylääkkeet eivät ole vaarattomia. Se, että otin ne puheeksi, tai oikeastaan - en ottanut, vaan kommentoin Catin tekstiä, hän puhui lääkkeistä alunperin. Ja vaikka jollakulla on heikompi kipukynnys kuin jollain toisella, ei se tarkoita sitä, että hän olisi mitenkään heikompi äitinä tai synnyttäjänä.
En sentään ihan joka päivä synnytystä mieti, ahkerasti kuitenkin, onhan minulla meneillään synnytysrentoutus ja hypnoosiharjoitukset ja pian joogakin ja muut opiskeltavat vaihtoehtomenetelmät, jotta niitä sitten osaa käyttää oikeassa tilanteessa.
Miksi se sinua noin paljon vaivaa, jos joku haluaa synnyttää melkein vanhan ajan mukaisesti "sauna"menetelmällä? En minäkään kritisoi kavereitani, jotka ovat nyt sitä mieltä, että ottavat kaikki puudutukset jotka saavat! Kotona olisikin ihanteellista synnyttää, mutta sen verran varuillani olen että menen varuilta sairaalaan, jos kaikki ei menisikään hyvin. Suurin osa synnytyksistä kuitenkin menee. Ja ihan varmasti se vauva tulee sieltä ulos ilman puudutuksiakin! Vaikutat siltä, ettet oikein tajua sitäkään, miten tärkeää on kyetä rentoutumaan synnytyksen aikana. Siinä tekee elimistö ja lihakset kovaa työtä. Ja rentoutuminen on varmasti helpompaa, kun tekniikkaa harjoittelee.
Kuulin muuten ihan samaa paasausta ennenkuin olin raskaana, jos vaikka sanoin miten tyhmää mielestäni on tupakointi raskausaikana tai se, ettei harrasta liikuntaa ollenkaan, puhumattakaan alkoholin käytöstä. Aina joku halusi päästä sanomaan, että mikä sinä olet puhumaan kun et ole raskaana. No, tässäpä sitä nyt ollaan raskaana! Toivottavasti olette vielä syyskuussa linjoilla, niin voin kertoa synnytystarinani, siinäpähän sitten olette niin viisaita kun kaikki menee suunnitelmieni mukaan. Niin - ja suunnitelmanihan siis on pelkästään lääkkeettömät kivunlievitysmenetelmät ja päättämäni synnytysasento. Näittenkin ehtona on toki se, ettei tule mitään komplikaatioita, vaan että synnytys sujuisi ongelmitta. En minä koe mitään pettymystä, vaikka kokisin esim. hätäsektion.
Sanot, ettei turhaa kipua tarvitse kärsiä, mutta en olekaan lähdössä kärsimään - vaan synnyttämään, ja se on edelleenkin ihmiselle ihan luonnollinen tapahtuma, siitä et pääse yli etkä ympäri.
Mulla synnytys käynnistettiin. Sain ilokaasua ja epiduraalin joka ei auttanut, puutu vain yläselkä ja oik. reisi eli ei paljon ollut iloa siitä. Ja synnytys kun käynnistettiin kapseleilla ja tipalla niin kivut oli sen mukaiset. Mutta positiivinen muisto jäi kaikesta huolimatta!
Tosiaan ei ollut tarkoitus ruikuttaa vaan kertoa että näinkin voi käydä. Ei mikään niin mukava kokemus ja halusin tietää onko tämä ihan yleistä. Valmennuksissa aina puhutaan kaikista mahdollisista avuista mitä voi saada ja onhan se aika pettymys jos ei mitään niistä irronnut. Silloin oli vielä ainut gynegologikin mukana sektiossa, joten en tosiaan saanut mitään puudutuksia. Kätilä ei kuulemma voi niitä laittaa. Olin Salon aluesairaalassa missä hoito muuten oli aivan ensiluokkaista, enkä syytä heitä jos ei henkilökuntaa ole tarpeeksi. Onneksi kätilöni oli muutenkin aivan ihana ihminen ja kannusti rauhoitellen loppuun asti. Oma kipukynnykseni ei ole mikään matala, olen kokenut aikaisemminkin leikauskipuja yms. mutta tämä kyllä vei voiton kaikista. Herkemmälle tämä voisi olla traumaattinen kokemus. Lapsi kuitenkin oli voimissaan koko synnytyksen ajan mikä oli pääasia. Nykyään kun katselen häntä unohdan kyllä kaiken kivun minkä hänen takiaan kestin.
...mitä tehdään silloin kun äidin voimat loppuvat ja/tai kipu on liian voimakasta eikä paikalle saada anestesialääkäriä. Täytyy sanoa että tämä kysymys aiheutti itselleni hieman paniikkia tunnin ponnistelun jälkeen kun tajusin että nyt aletaan olemaan aika sippi.
Minulla oli miltei vastaavanlainen tilanne. Pyysin epiduraalia, mutta anestesialääkäri ei ehtinyt paikalle vasta kun kohdunsuu oli 8 senttiä auki, jolloin ei epiduraalia enää annettu. Kohdunkaulanpuudute oli seuraavana listalla, mutta kun sitä oltaisiin ryhdytty antamaan olin jo täysin auki, joten sekin peruttiin. Avautumisvaihe kesti yhteensä 2 tuntia.
Ponnistusvaihe kestikin 3 tuntia ja en silloin edes ilokaasua saanut. Se auttoi hyvin avautusmisvaiheessa ja olin ihan kauhuissani kun kätilö riisti maskin multa ponnistusvaiheen alussa. Ne kolme tuntia tulenkin sitten muistamaan varmasti lopun elämääni.
Mäkin menetin verta synntyksen II ja III vaiheen aikana yhteensä 1,5 litraa, eikä mulla kyllä edes gynekologia käynyt. Seuraavana päivänä sain sentään punasoluja, että pääsin tolpilleni.
Mä synnytin tiistaipäivänä, mutta siihen aikaan oli kyllä synnärillä ruuhkaa.
Mo, enää ei väliä miten synnytys meni kun katsoo puolivuotiaan tyttöni nauravaa suuta ja sädehtiviä silmiä niin vaikka olisi ollut tuplasti pahempi synnytys tekisin sen hänen vuokseen. :)
Kaikissa sairaaloissa Suomessa (pidetään sivistysvaltiona) EI SAA epiduraalin lisäannoksia ponnistusvaiheessa. Eli epiduraali ei LIEVITÄ kipua enää ponnistusvaiheessa. On sairaaloita (Suomessa), joissa saa epiduraalin lisäannoksia loppuun asti. Eli niin se vaan naiset menee. Itse olen alan ammattilainen ja olen synnyttänyt sairaalassa, jossa ei saa ponnistusvaiheessa lisäannoksia epiduraaliin. On kurjaa kun kova kipu palaa kun pitäisi saada ponnistettua pienokainen maailmaan. Sairaala, jossa synnytin vedottiin tieteelliseen näyttöön, että lisäannosten antaminen ponnistusvaiheessa lisää instrumenttisynnytysten määrään ja kolmannen asteen repeämiä (väliliha repeää peppuun asti). Oikeasti tuollaisia tutkimuksia ei ole olemassa. Ei ole riittävää otosta tai sitten ei ole tilastollisesti merkittäviä eroja. On vain suuntaa antavia tutkimuksia.
Mikä tutkimus se oli, muistatko? Kiinnostaisi ihan näin kätilönä (myös) tietää. Olen sairaalassa töissä jossa lisäannoksia annetaan tarvittaessa loppuun asti ja olemme miettineet systemoidun kirjallisuuskatsauksen pohjalta miettiä mikä se todellinen näyttö on.
En kuollaksenikaan muista, mutta niitä on useita tutkimuksia(brittiläisiä ja yhdysvaltalaisia). Käytä esim googlea ja laita hakusanoiksi obstetric, analgesia, epidural, 2nd stage, contineous epidual analgesia during labour...
En ole terveydenhuoltoalalla, enkä edes koskaan synnyttänyt, mutta tutkijan mielenkiinnosta tein hieman hakuja tietokantoihin. Näyttää tosiaan siltä, että lääkärikunta jakautuu epiduraaliasiassa kahteen leiriin. Tässä kaksi artikkelia, jotka myöhäisestä epiduraalista löysin:
Torvaldsen S, Roberts CL, Bell JC, Raynes-Greenow CH. "Discontinuation of epidural analgesia late in labour for reducing the adverse delivery outcomes associated with epidural analgesia.", Cochrane Database Syst Rev. 2004 Oct 18;(4):
"There is insufficient evidence to support the hypothesis that discontinuing epidural analgesia late in labour reduces the rate of instrumental delivery. There is evidence that it increases the rate of inadequate pain relief in the second stage of labour. The practice of discontinuing epidurals is widespread and the size of the reduction in instrumental delivery rate could be clinically important; therefore, we recommend a larger study than those included in this review be undertaken to determine whether this effect is real or has occurred by chance, and to provide stronger evidence about the safety aspects."
Pace MC, Aurilio C, Bulletti C, Iannotti M, Passavanti MB, Palagiano A. "Subarachnoid analgesia in advanced labor: a comparison of subarachnoid analgesia and pudendal block in advanced labor: analgesic quality and obstetric outcome." Ann N Y Acad Sci. 2004 Dec:
"These results suggest that low-dose bupivacaine-fentanyl spinal analgesia represents an important option for pain relief in late labor, not the least because the procedure does not upset the dynamics of delivery or alter vital parameters and is welcomed by women in labor who are still able to collaborate actively in the birth of their baby."
Täytynee perehtyä tietokantoihin. Meillä on, kuten varmaan joka paikassa, minimaalisesti aikaa thdä näitä hakuja työajalla. Mutta täytyy saada pomo ymmärtämään, että mikäli aiotaan saada näyttöön perutuvaa tietoa, täytyy olla aikaa paitsi hakea artikkeleita ja tutkimuksia, niin myös aikaa (ja taitoa) arvioida niiden tieteellistä kompetenssia. Systemoidun katsauksen tekeminen vaatii aikaa. Huvittavaa sinänsä, että näyttöä vaativat sekä organisaatio että asiakkaat, mutta resursseja niiden tekemiseen ei anneta.
ponnistusvaihe voi kestää kolmetuntia???Pitkittynyt ponnistusvaihe on jo kyseessä,jos aktiivisesti ponnistetaan esim. neljäkymmentäminuuttia.
...ilmeisesti johtui käsittääkseni huonoista supistuksista ja tämä aiheutti vielä lopussa istukan kohdan vuodon. Jos joku asiantuntija voisi vielä kommentoida, joskos tähän olisi voitu jollain tavalla antaa apua jo ajoissa. Runsaan vuodon jälkeen hb oli enää vähän yli 70 ja sen takia piti sairaalassa viipyä melkein viikko ennen kuin olin voimissani pääsemään kotiin. Lisäksi imetykseni alkaminen meni ihan mönkään koska olin niin heikko ja väsynyt.
puudutuksia enää anneta loppuvaiheessa, mutta olen aivan varma että olisin ollut paremmin voimissani jos avautumisvaihe olisi ollut helpompi. Yritin kaikkea mahdollista "luomua" luten jyväpusseja, ammetta jne mutta kivut olivat niin rankat että oksensin joka paikassa.
supistusheikkous ja ns. atoninen verenvuoto kulkevat kyllä nimenomaan käsikädessä. Synnytyksesi olisi ehdottomasti tarvinnut supistuksia voimistavan tipan. Saitko sellaisen?
Tilanteessasi ihanteellisinta olisi ollut, että kätilö heti huomatessaan supistusten heikkouden olisi aloittanut tipan ja lisännyt sitä tarpeen mukaan. Tämä tippa vaatii usein kyllä seurakseen jossakin vaihessa sen kunnon kivunlievityksenkin. Supistukset tulevat voimakkaammiksi ja kivuliaammiksi ja silloin harvalla enää auttaa lämpöpussit, hieronnat, aquarakkulat, akupunktio tai vyöhyketerapiat.
Hoitamattomasta tai riittämättömästi hoidetusta supistusheikkoudesta on myös ihan luonnollisena seurauksena pitkä ponnistusvaihe. Vauvan on periaatteessa tarkoitus syntyä supistusten ja ponnistamisen avulla. Jos ei supistuksissa ole riittävästi voimaa niin ulostyöntö jää sen ponnistamisen varaan. Usein lääkärit tällaisessa tapauksessa auttavat imukupin, ns. nostokupin, avulla äidin ponnistaessa.
tipan sain silloin kun vuoto alkoi istukan kohdasta, tai niin ainakin ymmärsin. Kukaan ei ainakaan maininnut siitä ponnistusvaiheen aikana. Voi olla tietenkin että en sitä tajunnut, koska olin aika sekavassa tilassa. Lisäksi imetyksen alkaessa supistukset olivat vielä tosi kivuliaat, mikä varmaan johtui kyseisestä lääkityksestä. Voiko kätilö auttaa tällä imukuppisysteemillä, vai pitääkö silloin paikalla olla lääkäri?
Imukuppi vaatii aina lääkärin, mutta kai sinulle kutsuttiin paikalle lääkäri? Meillä ei katsella kovinkaan pitkälle yli puolentunnin ponnistuksia ilman tulosta, vaan paikalle kutsutaan lääkäri ja varmuuden vuoksi se imukuppi.
Olen epäkollegiaalinen kun sanon tämän, mutta virhe synnytyksessäsi oli juuri tämä ettei sitä tippaa laitettu jo avautumisvaiheessa niitä supistuksia tehostamaan. Supistusheikkoudesta seuraa melkein poikkeuksetta pitkittynyt synnytys tai ponnistusvaihe ja verenvuoto, koska supistuminen ei ole riittävää.Jokaisen kätilön tulisi tietää tämä ja osata ennaltaehkäistä ja varautua toimenpiteisiin, joita tilanne vaatii. Toinen kyseenalainen juttu oli se, ettei siihen pitkään ponnistusvaiheeseen reagoitu mitenkään.
Missäpäin synnytit?
vasta kun vapautui muista hommistaan jolloin oma ponnistusvaiheeni oli jo kestänyt pitkästi yli tunnin. Synnytin Salon aluesairaalassa ja niin kuin aikaisemmin sanoin hoito muuten siellä oli hyvää. Enkä tietenkään voi kätilöäkään asiasta syyttää jos koko talosta ei tosiaan aikaisemmin paikalle lääkäriä irronnut. Mutta kaiken tämän jälkeen olen vain vihainen jos henkilökuntaa ei ole tarpeeksi saatavilla. Mahtaako olla yleinenkin ongelma Suomessa? Toinen asia joka ottaa päähän on valmennuksien sepustukset mitä kaikkea apua pystytään tarjoamaan tarvittaessa. Pitäisi muistaa mainita sana JOS on mahdollisesti resursseja siihen.
Ainakin synnytysten "ruuhka-aikoina" on hyvinkin mahdollista ettei saa puudutuksia,itsellä kokemusta Taysista jossa anestesialääkäri saattaa olla kauankin sektiossa ym.Ainakin ensisynnyttäjien olisi hyvä tietää karu totuus,ennenkö "suunnittelee" synnytyksensä.Hätätapaukset menevät aina kipujen edelle!
Sinulle kavi juuri niinkuin minulle synnytyksessa.Olen asunut puolet elamastani Espanjassa joten synnytin taalla. Kaikki lehdet ym. ovat pullollaan hienoja kivunlievityskeinoja mutta niita ei kayteta. Ainoat kaytossa olevat ovat rauhoittavia tipan kautta ( eivat poista kipuja mutta tekevat uneliaaksi ) tai epidural jota ainakaan Malagan julkisissa sairaaloissa ei anneta juuri kenellekkaan, yksi joka kuudesta naisesta saa sen. Minulle naurettiin kivunlievitysta pyytaessani ja sanottiin etta nukutuslaakarit ovat "lakossa" ja silla siisti. Sen jalkeen en nahnyt yhta siivoojaa lukuunottamatta ristinsielua ennen kuin lapsen paa oli ulkona. Sinun tapauksessa toimittiin ilman muuta vaarin koska jokaisella naisella on OIKEUS epiduraliin jos haluaa olla ilman kipuja mutta tama on todellisuutta maasta riippumatta. Uskallan kuitenkin vaittaa etta suomessa asiat on viela hyvalla mallilla. Suomessa tuskin katilot voivat toimia kuten taalla ja "hylata" synnyttajan kokonaan. Itselleni jai valtava trauma synnytyksesta mutta ei kivusta vaan totaalisesta heitteilejatosta.