väärät tunteet

Pakko kirjoittaa jonnekin; ne tunteet mitä tunsin sinua kohtaan hyvä työkaverini olivatkin vain ystävyyttä. Tulkitsin ne väärin, olin niin onnessani kun tapasin pitkästä aikaa ihanan ihmisen. Luulin sitä ihastukseksi. Nyt tiedän, että tärkeintä on että en karkoittanut sinua, vaan saan pitää ihanan ystävyytemme.Olemmehan molemmat varattuja, ja molemmat totesimme olevamme kunnollisia, joten onneksi järki voitti!!!
Kyllä nämä sulle vielä joskus sanonkin, mutta nyt kun emme näe pitkään aikaan, haluan ne tänne kirjata.
Onkohan kukaan muu tulkinnut tunteitaan väärin? Eikö tunteiden tulkitseminen joskus olekin vaikeaa, vai onko vain mulle?
2904
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Itse tulkitsin tunteeni ensin ystävyydeksi sitten syväksi ihastumiseksi ja vähän liian myöhään rakastumiseksi. Nyt tiedän rakastavani entistä työkaveriani, jota en kenties koskaan saa. Hän päätyi viettämään kulisisavioliittoa, koska ei riittävän aikaisin ollut aivan varma minun tunteistani ja hänen miehensä tarvitsi puolison hyvälle ulkomaankomennukselle.

Sellaista sattuu - joskus se sattuu ihan vietävästi. Aika näyttää, miten tässä käy. Sen ainakin olen oppinut, ettei pois silmistä ole pois mielestä.

Äänestä

Yritin koko ajan valehdella, että tunteet on vaan ystavyyttä, kunnioitusta, ihailua tai jopa turvan hakemista. Mitä enemmän olen asiaa kieltänyt, sitä "pahemmaksi" se sisälläni on kasvanut. Olen niin saatanan ihastunut kuin olla ja voi. Ihan koskee.

Joo, oon varattu, mutta en tiedä oliko tää juttu sitä mitä hain. Olen alkanut nähdä asiat toiselta kantilta. Miten paljon on antanut toisen muuttaa itseään. Miten paljosta on luopunut. Ja miten paljon on odottanut joitain juttuja, jotka koskaan ei käy toteen. Olenko siis pettynyt nykyiseen suhteeseeni? Kai. Ja kai tää siis tulee loppumaan jossain vaiheessa kuitenkin, vaikka uutta suhdetta en alottaisikaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


mellu kirjoitti:

Pakko kirjoittaa jonnekin; ne tunteet mitä tunsin sinua kohtaan hyvä työkaverini olivatkin vain ystävyyttä. Tulkitsin ne väärin, olin niin onnessani kun tapasin pitkästä aikaa ihanan ihmisen. Luulin sitä ihastukseksi. Nyt tiedän, että tärkeintä on että en karkoittanut sinua, vaan saan pitää ihanan ystävyytemme.Olemmehan molemmat varattuja, ja molemmat totesimme olevamme kunnollisia, joten onneksi järki voitti!!!
Kyllä nämä sulle vielä joskus sanonkin, mutta nyt kun emme näe pitkään aikaan, haluan ne tänne kirjata.
Onkohan kukaan muu tulkinnut tunteitaan väärin? Eikö tunteiden tulkitseminen joskus olekin vaikeaa, vai onko vain mulle?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu