En ymmärrä

Pari tuntia sitten tapahtui jotain, jota en käsitä, en ymmärrä.

Olen saanut niin pahasti takkiin rakkaudessa, että päätin olla ihastumatta enää ainakaan kevyesti. Tuli kuitenkin mies, joka huomasi minut, ja joka aina kohdatessamme tervehti minua iloisesti periksiantamattomalla tavallaan yhä uudestaan. Ihastuin häneen, eikä hän ole voinut olla huomaamatta vaikeankainoa olemustani hänet kohdatessani.

Parisen kuukautta on vierähtänyt, ja olen ollut aikeissa kirjoittaa hänelle, mutta kaikki lässähti tänään. Aivan siinä selkäni takana piteli hän reppuselässään neitokaista ja heillä molemmilla oli kovasti hauskaa. Luulen tyttösen olleen saman, jonka kanssa mies hassutteli taannoin syksylläkin, mutta olen päätellyt silloisen suhteen olevan taaksejäänyt, koskapa olen saanut mieheltä niin paljon huomiota. Kamala tilanne. Halusin oksentaa, niin pahalta tuntui.

Näen miestä miltei joka päivä, eikä hänen kohtaamisensa voi olla enää entisenlaista, vaikka hän kuinka hymyilisi minulle. Luulin että välillämme oli enemmän, miksi hän teki niin?
4830
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Ehkä se on vain niin, että hymyt ja ystävällisyys tulkitaan monesti väärin. Itse olen herkästi hymyilevä nainen ja huomaan sillä aiheuttavani väärinkäsityksiä. Mutta korjaan kyllä tilanteen ja vähennän sätelyä, jos huomaan jonkun turhaan ihastuneen.. Vaikea sanoa mitä mies sinusta ajatteli. Ehkä piti ainakin kivana tyyppinä.

Äänestä

Se jolla on köykäisempi askel pääsee kait reppuselkään...

Äänestä

Niin, hiukan samanlainen juttu minulla oli viime syksynä. Tai mies ei tervehtinyt, kun ei mitään varsinaisia tuttuja oltu, mutta niistä katseista olisin hyvinkin ollut erehtyväinen uskomaan, että kiinnostunut hän on. Itse kiinnostuin. Mutta ujona onnettomana, eihän sitä uskalla mitään tehdä.

Samoilla luennoilla kävimme ja parit kerrat häntä baarissakin näin. Aivan ensimmäisen kerran kun samaan baariin satuimme alkusyksystä, olin iltaa viettämässä kaverini kanssa, seurassa oli mies, jonka kanssa minulla oli pientä säätöä. se säätäminen päättyi siihen, kun mies kertoi seurustelevansa... Mutta voin kuvitella, että tuosta on kuitenkin jäänyt kuva tälle toiselle että en ole vapaa.

Kiinnostuin pikkuhiljaa tästä opiskelutoveristani ja pari kuukautta kärvisteltyäni vihdoin päätin, että nyt on pakko tehdä jotain, että saisi edes selville, voisiko kiinnostus olla molemmin puolista. Mutta en ehtinyt tehdä mitään, kun näin hänet kaupungilla kävelemässä käsi kädessä jonkun tyttösen kanssa... Damn...

Harmittaa. Joko viivyttelin ihan liikaa tai sitten vain kuvittelin hänen kiinnostuksensa. Koulussa häntä edelleen näen silloin tällöin, mutta enää en voi mitään tehdä...

Äänestä
  • .. teille nm. "Mie myös" ja "juttu.." lohduttavista kirjoituksistanne. Se on merkillistä, kuinka joukossa on aina myös toisen tuskalla pilailevia, kuten nm. "sen".

    Itkeskelin eilen ja olin hyvin väsynyt. Tänään alkoi palautumiseni, joka osittain hukkui rankkaan työntekoon, mutta tauoilla vaivuin mietteisiini, jolloin mielessä etuili kysymys: Miksi? Kun näin hänet jälleen tänään tyttösen kanssa, olin vain ääneti huutava kysymysmerkki.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Raskas askel kirjoitti:

Pari tuntia sitten tapahtui jotain, jota en käsitä, en ymmärrä.

Olen saanut niin pahasti takkiin rakkaudessa, että päätin olla ihastumatta enää ainakaan kevyesti. Tuli kuitenkin mies, joka huomasi minut, ja joka aina kohdatessamme tervehti minua iloisesti periksiantamattomalla tavallaan yhä uudestaan. Ihastuin häneen, eikä hän ole voinut olla huomaamatta vaikeankainoa olemustani hänet kohdatessani.

Parisen kuukautta on vierähtänyt, ja olen ollut aikeissa kirjoittaa hänelle, mutta kaikki lässähti tänään. Aivan siinä selkäni takana piteli hän reppuselässään neitokaista ja heillä molemmilla oli kovasti hauskaa. Luulen tyttösen olleen saman, jonka kanssa mies hassutteli taannoin syksylläkin, mutta olen päätellyt silloisen suhteen olevan taaksejäänyt, koskapa olen saanut mieheltä niin paljon huomiota. Kamala tilanne. Halusin oksentaa, niin pahalta tuntui.

Näen miestä miltei joka päivä, eikä hänen kohtaamisensa voi olla enää entisenlaista, vaikka hän kuinka hymyilisi minulle. Luulin että välillämme oli enemmän, miksi hän teki niin?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu