joopa joo..
Lueskelin noita aiempia viestejä ja sain huomata että aika moni etsii kainaloonsa omaa kultaa..
Tai osa oli muuten vaan eksyneitä koska eivät tiedä mitä ovat..
Enkä nyt kuitenkaa voi sanoa että itselläni olisi asiat sen paremmin..mulle selvää on se et olen tosiaanki bi, ja mieheni tietää ja hyväksyy sen. mutta tää onkelma number kaksi..mistä sen ihanan ihmisen sit löytäs? Hm, siinäpä vasta pulma. Missä te kaikki oikein "pyöritte"? Mistä huomaa et toinen on oikeasti kiinnostunut? Mulla taitaa olla vielä paljon opettelua tällä saralla =) mutta onneksi olen oppimis haluinen ja kykyinen.. ;) Ehkä mäkin joskus löydän hänet.
Jatkan etsimistä...
Lueskelin noita aiempia viestejä ja sain huomata että aika moni etsii kainaloonsa omaa kultaa..
Tai osa oli muuten vaan eksyneitä koska eivät tiedä mitä ovat..
Enkä nyt kuitenkaa voi sanoa että itselläni olisi asiat sen paremmin..mulle selvää on se et olen tosiaanki bi, ja mieheni tietää ja hyväksyy sen. mutta tää onkelma number kaksi..mistä sen ihanan ihmisen sit löytäs? Hm, siinäpä vasta pulma. Missä te kaikki oikein "pyöritte"? Mistä huomaa et toinen on oikeasti kiinnostunut? Mulla taitaa olla vielä paljon opettelua tällä saralla =) mutta onneksi olen oppimis haluinen ja kykyinen.. ;) Ehkä mäkin joskus löydän hänet.
Jatkan etsimistä...
Vastaukset 7
Vanhimmat
eli mistä kirjoittelet?
20 kilsaa Ouluun on matkaa..eli ei saavuttamattomissa ;)
Niin... samoja ongelmia on..itsellä myös. Jotain haluisin..läheisyyttä....toisen naisen... hiljalleen katsoa..tutustua...edetä.... Hhmm..oletko minkä ikäinen, ja mistä päin?
eli noin 20 kilsaa on tosiaanki meiltä Ouluun ja ikää on kertynyt 33 vuotta ;)
Entä ite??
Ikää 39....ja Oulusta noin parinsadan km:n päässä asustelen. Suhteessakin olen. Ois mukava tutustua..ihan vaix muuten vaan....-kin : )
Niinhän se on, että bi-ihmisiä ei välttämättä helpolla löydä. Itse "pyörin" ihan normaaleissa ympyröissä: Töissä, kaupassa ruokaostoksilla, joskus pyörähdän viihteelläkin :)Se, että mistä tietää toisen olevan kiinnostunut, onkin vähän hankalampi kysymys... Itse yritän ottaa katsekontaktia ja jos kiinnostukseni kohteen katseen tavoitan, niin hymyilen. Yleensä hymyyn vastataan hymyllä :)Siitä sitten vaan rohkeasti juttusille, joskus on uskallettava ottaa se askel tyhjän päälle...
Yhden naisen kanssa se kiinnostus alkoi hahmottua ja näkyä sillälailla pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasi, että toinen pörräsi siinä lähettyvillä koko ajan (mitä ei ollut aikaisemmin tapahtunut)ja keksi "tikusta asiaa" :) Itselläni vaan tuotti aluksi vaikeuksia erottaa se, että haluttiinko minusta ystävää vai jotain vähän enemmänkin. Pikkujutuista se sitten vähitellen hahmottui...
Kyllä sen väistämättä huomaa, jos molemmilla on vastustamaton tarve pyrkiä toisen lähelle. Pitkiä katseita ja varovaisia kosketuksia, esim. hiusten koskeminen ainakin omalla kohdallani ylittää "tietyn rajan."
Kai se on niin, että itsekunkin on omalla kohdallaan ne lähestymisen keinot löydettävä. Toiset ihmiset lähestyy hienovaraisesti ja toiset vähän suoraviivaisemmin. Ottaa siitä sitten selvää...
Onnea kuitenkin etsintäyrityksille, eiköhän se oma kulta joskus sinullekin löydy :) Pidä mieli avoimena ja ylitä itsesi rohkeudessa, niin kyllä se siitä...
Moi vaan!Lueskelin noita sinulle tulleita vastauksia ja huomasin ettei ole helppo tutustua.Olen sellainen bi nainen että minuun tutustuvat helposti ja tulevat minun luo.Jutellaan ja yhtä äkkiä haluaa olla mun kans. Olen avoliitossa ja kokemusta on tullut elämän varrella jo useampi.Olen vanhempi mutta nuorekas 50v. Ei kukaan usko mun ikää.
Olis kiva vaihtaa ajatuksia vaikka postilla.Onko sulla osoitetta?