Miksi minä en syntynyt lestadiolaiseen perheeseen? Miksen minä? Miksi olen kaveriporukkani ainut ei lestadiolainen? miksi katselen haikeana www.suviseurat.fi sivujen valokuvia suviseuroista. Lapset on niissä kuvissa niin onnellisia, ja sydäntäni kouristaa kun ajattelen, että tuonne minäkin kuulun. Minä ihan oikeasti uskon Jumalaan ja Jeesukseen, ja he ovat arjessani hyvin tärkeitä. Rukoilen joka ilta, ja kysyn usein tätä samaa kysymystä: miksi en ole lestadiolainen?
Kuuntelen hengellistä musiikkia mielelläni, sydämeni nauttii siitä. Äidiltä sain jouluna lahjaksi tilkkutäkki-cd:n ja se on lempilevyni.
Pidän kirkossa käymisestä ja saarnojen kuuntelusta, mutta en useinkaan pääse niitä kuulemaan, perheemme on tavallinen tapakristitty perhe.
Kaksi veljeäni suhtautuvat lestadiolaisuuteen hiukan halveksivasti, äidin ja isän kuulen joskus juttelevan ohimennen uskovaisuudesta. Enemmän he ovat vastaan kuin puolesta.
Haluaisin elää suuressa perheessä, haluisin monta sisarusta. Kolmella parhaalla ystävälläni on isot perheet, 9,7 ja 11 lasta noissa perheissä.
kun käyn heillä kylässä, tunnen mielessä haikeutta ja pikkiriikkistä kateutta.
Eräs ystäväni pyysi minut kerran mukaan erääseen srk:n tilaisuuteen, ja voi miten minä siellä viihdyin. Rakastan virsien laulamista, raamatun tutkimista, ja varsinkin koulun uskonnontunteja. Opettaja kertoo ne asiat niin mielenkiintoisesti.
Miksi minä en ole lestadiolainen? miksen koskaan päässyt suviseuroihin? Mielessäni on vain noita kysymyksiä. Ja olen vasta 12 vuotta!
Kuuntelen hengellistä musiikkia mielelläni, sydämeni nauttii siitä. Äidiltä sain jouluna lahjaksi tilkkutäkki-cd:n ja se on lempilevyni.
Pidän kirkossa käymisestä ja saarnojen kuuntelusta, mutta en useinkaan pääse niitä kuulemaan, perheemme on tavallinen tapakristitty perhe.
Kaksi veljeäni suhtautuvat lestadiolaisuuteen hiukan halveksivasti, äidin ja isän kuulen joskus juttelevan ohimennen uskovaisuudesta. Enemmän he ovat vastaan kuin puolesta.
Haluaisin elää suuressa perheessä, haluisin monta sisarusta. Kolmella parhaalla ystävälläni on isot perheet, 9,7 ja 11 lasta noissa perheissä.
kun käyn heillä kylässä, tunnen mielessä haikeutta ja pikkiriikkistä kateutta.
Eräs ystäväni pyysi minut kerran mukaan erääseen srk:n tilaisuuteen, ja voi miten minä siellä viihdyin. Rakastan virsien laulamista, raamatun tutkimista, ja varsinkin koulun uskonnontunteja. Opettaja kertoo ne asiat niin mielenkiintoisesti.
Miksi minä en ole lestadiolainen? miksen koskaan päässyt suviseuroihin? Mielessäni on vain noita kysymyksiä. Ja olen vasta 12 vuotta!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Tervetuloa mukaan!
toimia näinkin päin?
Ja kielenkäyttökin on niin tyypillistä 12-vuotiaalle, että...
järkyttävää, että kaiken pitäisi olla feikkiä, Noinko sinä vastaat sellaiselle, joka uskoaan etsii? Itse en ole ennä vl, enkä valitettavasti osaa häntä auttaa. Mutta auttakaa muut, älkääkä aina vainepäilkö...
Hän pääsee vielä pitkälle.
Noin analyyttinen ajattelutapa jo tuossa iässä.
..jotka meille on annettu. vl ottavat sinut varmaan iloiten vastaan. Tuossa sinun iässä (12) taitaa vielä olla niin, että samanikäiset ovat vielä siinä ns lapsenuskossa eivätkä ole tutkineet omaa tietään, joten tuskin osaavat auttaa. Riparin aikaan (15) suurin osa valitsee tiensä, ja ovat silloin erityisen avoimia. Eli sitten vain jonnekin vl rippikouluun (ottavat sinne ulkopuolisiakin). Näet sitten samalla mistä oikein on kyse.
Sinun harmiksesi taitaa olla niin, että vl-piireissä sinut nähdään aina vähän erillaisena, hyväksytään kuitenkin.
PS. Tämä palsta tuskin on oikea paikka sinun ikäisille etsiä uskoa. En ole vl.
...mutta täytyy silti sanoa, että olisinpa voinut kirjoittaa itse tuon viestin. Niin samat ajatukset täällä.
Minä tosin olen jo lähemmäs 30v. ;)
Ei mikään tunnu niin oikealta kuin lestadiolaisuus ja usko. Ja ei mikään, ei mikään harmita niin paljon kuin se, etten syntynyt uskovaiseen perheeseen (vaikka aika uskonnollisia vanhempani ovatkin ja sukunikin on vl), koska silloin olisi niin paljon helpompaa opettaa nyt omillekin lapsille uskonasioita ja mennä seuroihin jne.
Välillä tuntuu, että eikö Jumala minusta uskovaista halunnut ja tarkoittanut, kun parannuksen saaminenkin tuntuu niin vaikealta (kun yksin on niin vaikea mennä ry:lle) ja kun edes mieheni ei ole ihmeemmin kiinnostunut uskon asioista.
Kyllä saatte olla onnellisia, jotka olette syntyneet uskovaiseen kotiin.
Sinulla kuulostaa olevan nyt etsikon aika,jolloin Jumala erikoisesti kutsuu sinua valtakuntaansa. Rohkaisen sinua menemään seuroihin rauhanyhdistykselle.Jumala ei puhuttele ihmistä iankaiken,kannattaa silloin olla kuuliainen Jumalan äänelle kun sen kuulee. Kukaan meistä ei tiedä montako päivää tai minuutta on elämää jäljellä.Eli rokaise mielesi ja mene seuroihin!!Toivon sitä sydämestäni.
on niin vaikea lähteä. Aina minä iltaisin päätän, että seuraavalla kerralla menen varmasti, mutta kun se hetki tulee, niin kotiin jään. Kun miehellekin on niin vaikea sanoa kuinka kovasti haluaisin, kun pelottaa, ettei hän minua tuekaan ja kannusta tai että tyrmää koko ajatuksen...Puhumattakaan muista läheisistäni.
Kohta 5v tämä on tällaista ollut.
Halu on ihan kamala, mutta kynnys niin korkea.
Käsittääkseni olet avaaja. Sanoit olevasi 12-vuotias. Olet todella varhaiskypsä kuten avauksestasikin jo kävi ilmi. sinula on jo puoliso ja 5 vuotta olet elänyt etsikon aikaa....
ymmärtääkseni tuo, "oletpa sitten feikki tai et" -kirjoituksen kirjoittaja.
mennä yhtäkkiä ensimmäistä kertaa rauhanyhdistykselle,niin tunnetko ketään uskovaista(siis vanhoillislestadiolaista)kelle voisit mennä kylään ja jutteleen?Kun tietäisin asutko lähelläkään minua/meitä,kutsuisin sinut/teidät päiväkahville. Olen kotiäiti,4 lasta pörrää tässä ympärilläni.Ois ihana jutella.Sekin on sielunvihollisen puhetta,että mies ei varmaan tukis ym.Sielunvihollisella kyllä riittää esteitä parannuksen teolle!Olen kuullut monia pariskuntia,kuinka toinen on ensin löytänyt sisälle Jumalan valtakuntaan,saanut syntinsä anteeksi ja sit on käynyt niin ihanasti et puolisokin on ymmärtänyt ja uskonut synnit anteeksi. (Ei sielunvihollinen tuotakaan sinulle koskaan kuiskaa.)
Miestäsi pelkäät? Avioliitossa ei pitäisi olla mitään mitä ei voi puolisonsa kanssa jakaa. Luota siihen, että hän kuuntelee sinua näin tärkeässä asiassa, ja kerro sen olevan sinulle tärkeää että voisit olla onnellinen.
Mielestäni on kaikista viisainta kun avoimesti puhut nyt miehellesi mitä sinä haluat ja mikä sinusta tuntuu oikealle. Kuuntelet myös miehesi mielipiteen avoimesti ja sen mitä hänellä on kerrottavaa. Vaikka hän olisikin kielteisellä linjalla, niin koitatte yhdessä löytää sen oikean ratkaisun ja mielipiteen, pyritte pitämään sen mikä tuntuu hyvälle ja oikealle.
Sitten yhdessä miehenne kanssa rukoilette Jumalaa johdattamaan toimimaan teidät yhdessä oikeaan ratkaisuun. Jos ratkaisu on se, että teistä tulee vl-uskovaisia, niin silloin varmasti menette ensinmäisen kerran yhdessä sinne seuroihin.
Kun se avioliitto solmitaan, niin ei ole enään kahta on vain yksi, ja siksi se puolisonkin näkemys on kummankin otettava huomioon. Avioliitto kun solmitaan, niin silloinkin kehoitetaan avioparia myöhemmissä mutkissa kääntymään yhdessä Jumalan puoleen.
Tilanne on silloin paljon helpompi jos ihminen ei ole avioliitossa, silloin voi tehdä ne ratkaisut ihan yksin. Mutta avioliitossa miehen on kunnioitettava sinun toiveitasi ja sinun miehesi toiveita, siksi on tärkeää, että yhdessä haette sitä oikeaa.
Vl-uskokin voi tuoda avioliittoon ongelmia vaikka sinä kokisit sen oikeakasi, mutta puolisosi ei koekkaan, ja vl-usko vaikuttaa myös puolisosi elämään. Ainakin siitä ehkäisyasiasta olisi hyvä kekustella. Jos sinä et vl-uskovaisena hyväksy ehkäisyä ja miehesi ei-vl ihmisenä sen hyväksyy, niin miten sitten jatkossa toimitte, siten ettei avioliittonne siitä kärsi? Jos se tulee kärsimään, niin silloin ette ole pitäneet sitä mikä olisi ollut hyvää.
Vaikea on tilanteesi ja siksi varmasti kynnyskin tuntuu korkealle. Mutta jos olet jo 5 vuotta asian kanssa paininnut ja olet varma, että vl-usko on se sinun uskosi, niin ota mitä pikimmin miehesi kanssa asia puheeksi, niin pääset eteenpäin asiassa. Ja jos et ole vielä miehesi kanssa kerran jutellut, niin mistä sitä tietää vaikka hänellä olisi samanlaiset ajatukset kuin sinulla, mutta hänkään ei uskalla kertoa sinulle kun pelkää sitä mikä on sinun kantasi asiaan? Ota sinä siis se ensinmäinen ja tärkeä askel, niin saatte tietää yhteisen toiveenne, ja turvaudutte rukouksissanne Jumalaa johdattamaan teidät oikealle tielle.
En minä tiedä miksi miestäni pelkään (kuten myös muitakin läheisiä; vanhempiani, sisaruksiani). Kai se toisten mielipide pelottaa.
Ehkäisystä onkin jo juteltu ja sitä ei olla käytetty näiden viiden vuoden aikana ollenkaan ja miehelle se sopii.
Ehkä minä turhaan pelkään hänen reaktiota, koska tuonkin asian on ottanut niin hyvin...
Muutenkin elämme hyvin pitkälti ns. uskovaisen elämää.
Mutta joka tapauksessa, totta puhut. Paremmin minun pitäisi miehelleni näistä asioista puhua. Olen vain niin huono puhumaan yhtikäs mistään...
Kannata yhtään välittää siitä mitä muut ovat mieltä jos oma ratkaisunne tuntuu oikealle ja hyvälle. Kaikki ihmisethän eivät ajattele asioista samoin kuin itse ajattelee.
Ehkäisyasiassa ei varmastikkaan ole mitään epäselvää kun se päätös tehdään yhdessä miten toimitaan. Ei meilläkään käytetä ehkäisyä. Tiedän, että mieheni ei välttämättä uusia lapsia toivoisi, mutta ei ole koskaan ollut mitään painostusta ehkäisynkäyttöön, yhdessä olemme toimineet niin automaattisesti miten parhaaksi näemme. Itse toivoisin lapsia, mutta en vain uskalla juuri tällähetkellä tietoiseti heitä lisää vastaanottamaan, jos lapsia siunaantuu niin se on sitten Jumalan Tahto jolle emme mitään voi, ja rakkaudella lapset jotka annetaan vastaanotamme.
Sekin tilanne saattaa muuttua jos sinusta tulee vl ja miehesi ei ole. Nyt kun sinäkin olet vasta n. 30v. niin lapsia kerkiää siunaantumaan vielä vaikka kuinka monta jos luoja suo. Ja sitten miehesi haluasikin voimien puutteessa käyttää ehkäisyä ja sinä et, niin silloin voi syntyä niitä ongelmiakin. Se selviää vasta kun lapset tuovat mukanaan elämään niitä asioita lisää, ja sitten vasta tietää sen miten voimavarat riittävät. Lapsetkin ovat niin erilaisia.
Oletko sinä koskaan miettinyt sitä, että miksi sinä haluat liittyä vl-uskovaiseksi? Onko halusi päästä Taivaaseen ja pelastua? Minun mielestäni rukoile ainakin ensin avoimesti ja käänny Jumalan puoleen, ja jos Hänen tahtonsa on että sinusta tulee vl, niin silloin varmasti se kynnyskin seuroihin menoon madaltuu.
Vaikeahan niistä aroista asioista on puhua, mutta usein puhuminen auttaa, muuten ei saa koskaan selville sitä mitä se puoliso on todellisuudessa asioista mieltä. Kaikki vain perustuu omaan oletukseen jos asioista ei keskustella. Aloita se puhuminen tunnustellen ja varovasti, varaudut siihen, että vastaan voi tulla vaikka mitä mielipiteitä, mutta ohjaa sinä keskustelua oikeassa hengessä jotta pääsette hyvään lopputulokseen.
Nyt on varmasti elämässäsi yksi sellainen hetki jolloin Jumala sinua herättelee ja siksi sinua uskonasiat kiinnostavat. Siksi on tärkeää, että käännyt myös rukoksissasi Jumalan puoleen ja annat Hänen johdattaa sinut sille oikealle tielle. Luota siihen, että mikään ei ole hänelle mandotonta.
Tai tuntisitko ketään vanhoillislestadiolaista, jonka voisit pyytää mukaasi johonkin hengelliseen tilaisuuteen, vaikka Nokian missioon tai herännäisseuraan?
Itse en ole syntynyt vl-perheeseen mutta saanut parannuksen armon juuri tuon ikäisenä. Siitä vaan rohkeasti mukaan seuroihin ja rippikouluun kun se ajankohtaiseksi tulee. Kannattaa varmasti puhua vl kavereille tästä asiasta ja uskoa omalle kohdalle syntien anteeksi antamuksen evankeliumi. Sen voi saarnata myös elävässä uskossa olevat lapset.
Ja puhumaan tuntemuksista ja kysymyksistäkin ihan minkä ikäisen vaan uskovaisen kanssa.Jo pienikin lapsi osaa ja voi saarnata synnit anteeksi,niin tottakai myös sinun ikäinenkin.se on kallein lahja maan päällä mitä saada ja omistaa voi!! itse oon saanu syntyä uskovaiseen kotiin,ja vielä säilyäkin uskomassa.
älä kuitenkaan yksin mene aikuisille vl juttelemaan. Jos ei muita samanikäisiä löydy niin vaikka äiti mukaan.
Käydä niinkin hyvin, että äiti innostuukin enemmän kuin lapsi:)
Onkohan tuo jokin ikä että ihminen alkaa tekemään niitä omia ratkaisujaan? Minunkin aviomiehen vanhemmat ovat liittyneet vl-liikeeseen n. 10 vuotiaana, ensin epäillen mutta sitten uskoneet sen ainoaksi oikeaksi tavaksi pelastua.
Olen itsekin 12-vuotias ja kertomuksesi kosketti sen vuoksi suunnattomasti. Voin sanoa vain, että tämä lapsuudenusko on elämäni parasta aikaa. Jokaisella meillä on kuitenkin oma tehtävä ja osamme tässä ajassa ja tahdon rohkaista sinua, että alat elämään elämää niinkuin sydämessäsi tunnet. Voi kuinka haluaisin olla siellä ja lohduttaa sinun särkynyttä mieltäsi. Kannattaa kirjoittaa vaikka Siionin Kevääseen ja lukea sitä kirjastossa. Sieltä voi saada myös mese-kavereita. Kirjoitellaan! T: Minttu 12v Ranua
Luin kirjeesi ja huomaan, että olet kyselevälä paikalla OLET etsimässä elämälle tarkoitusta,
Olet vielä nuori ja sinulla on lest, nuoria kavereina . Minä itsekkin olin lestaperheestä kävin suviseur, siellä voit sinäkin käydä kavereiden kanssa,Mutta jos käyt kirkossa ja rukoile usko omalle kohdallesi evankeliumi mitä sinulle saarataan ei sitä tarvitse olla lest, On muitakin hengellisiä koteja Olen itsekkin kulkenut Sley. Kansanlähetys. Heränneideinen samoin kirkon piireissä
kaikissa on hyvä olla
mene omanpaikkakuntsi seurakuntanuoriin Kyllä sinulle paikka löytyy, Minä itse eikä minun sisarukseni ole tässä liikkeessä siis lestat,
Minun hegellinen koti on oma seurakunta rakas kirkko. ja käyn herättäjä juhlissa kesäisin ja Sleyn juhlissa Rukoile niin sinulle löytyy oma paikka ,