Löytö

Minkä aarteen oletkaan löytänyt! Laita ihmeessä ylös tietoja kuka, mistä, koska, kenen, miksi, kenelle. Sillä jos nämä asiat ei sinua nyt kiinnosta, ne kiinnostavat sinua tai muita myöhemmin, kun jäljellä ei ole enää ketään, kuka muistaisi.
Itse tein virheen, etten kysellyt vaarini vanhoista tavaroista ja valokuvista ja nyt on myöhäistä, kun mummukin on jo kuollut, eikä vanhempanikaan ole moisista kyselleet.
Esineen arvoa nostaa kummasti, kun sillä on historia, eikä vain arvailuja, että joo, jostain aataminajoilta. Ja että se on merimiehen aikoinaan Suomeen tuoma harvinaisuus, suorastaan ylellisyys, eikä nykyaikana internetin kautta Keski-Euroopasta ostettu kama jonkun vanhalta, pommituksilta sääsyneeltä vintiltä.
Se, että sulla on oman esi-isäsi Suomeen tuoma palapeli kuulostaa paljon paremmalta kuin se, että joku on ostanut netistä 1800-luvulta peräisin olevan palapelin. No, sekin kuulostaa hyvältä, että on ostanut "Erään"-nimisen merimiehen 1800-luvulla Suomeen tuoman palapelin, seilasi "Jossain siellä"-nimisellä merellä ja koti oli "Täällä"-nimisellä paikkakunnalla. Mutta että on vaan ostanut vanhan palapelin netistä - so what - onhan siellä näitä.
Laita tiedot paperille ja paperi laatikkoon. Se, joka avaa laatikon seuraavaksi löytää uskomattoman aarteen, kun lukee palapelin historian. Historia antaa esineelle sielun, jonka jälkeen löytämäsi palapelikään ei ole enää vain palapeli, vaan sillä on tarina, se on osa kokonaisuutta. Jos päätät säilyttää esineet jälkipolville muista kirjoittaa myös jatkoa, koska ja mistä löysit kyseisen tavaran ja jos tiedät kuka sen on sinne kätkenyt ja tietysti kuka itse olet. Ajattele lappuasi viestinä jälkipolville. Mieti miltä tuntuisi itse lukea sen merimiehen viestiä palapelistä. "Ostin tämän palapelin iloksi ja virkistykseksi morsiamelleni yksinäisten iltojen ratoksi. Ostopaikka Portsmouth, Englanti, ostoaika 18.5.1887. Pieni kirjakauppa sataman lähistöllä." Tai "Isältä. Jouluna 1879. Kosti ja Martti." Sekin kertoo jo paljon.
Että kohtele asiaankuuluvalla arvostuksella esi-isiesi perintöä ja anna perinteiden jatkua muille sukupolville! Eikä niiden tarvitse välttämättä olla sinun, sillä aina on joku, joka on ehkä enemmän kiinostunut esineen historiasta, kuin itse esineestä.