Onko muita, joilla laskettu aika heinä- tai kesäkuussa?? Jos on, niin onko minkälaisia oloja ollut? Itsellä alku oli todella vaikeaa ja nesteytyksessäkin käytiin, mutta nyt jo alkanut helpottaa.
Asia joka näin ensisynnyttäjää vaivaa on tuo vatsan kasvu ja masennus. Itsellä tuntuu että vasta kasvaa aivan silmissä ja ystävät ja tuttavat vertaavat kokoajan itseensä ja omaan vatsaansa, joka on ainakin minusta aika ahdistavaa. Puhutaan että ompa kamalan kokoinen maha ja hirveän kokoinen maha jne... jotenkin sitä kun kuitenkin ei ole tottunut oman kehonsa muutoksiin, niin tuollainen arvostelu ja kommentointi ahdistaa ja saa itselle jollain tapaa surullisen olon.
Ajattelinkin että onko muilla vatsa alkanut kasvaa oikeen kunnolla millä viikoilla? Itse olen nyt 21 1 ja vatsa näkyy jo kunnolla.
Olisin myös halunnut tiedustella etä onko muilla ollut masennuksen tunnetta aina välillä raskauden aikana??? Jotenkin sitä kun ei asiasta niin paljoa tiedä, niin on aina ajatellut että mahdollinen masennus tulee vasta synnytyksen jälkeen. Itsellä ollut välillä päiviä, jolloin tuntuu olo todella yksinäiseltä miehen ollessa töissä ja sitä pillahtaa itkuun pienimmästäkin. Kamalasti olen myöskin painajaisia nähnyt, onko muilla ollut samantapaisia oireita?? Olisi kiva kuulla onko muidenkin odottavien äitien kuulumisia.
Asia joka näin ensisynnyttäjää vaivaa on tuo vatsan kasvu ja masennus. Itsellä tuntuu että vasta kasvaa aivan silmissä ja ystävät ja tuttavat vertaavat kokoajan itseensä ja omaan vatsaansa, joka on ainakin minusta aika ahdistavaa. Puhutaan että ompa kamalan kokoinen maha ja hirveän kokoinen maha jne... jotenkin sitä kun kuitenkin ei ole tottunut oman kehonsa muutoksiin, niin tuollainen arvostelu ja kommentointi ahdistaa ja saa itselle jollain tapaa surullisen olon.
Ajattelinkin että onko muilla vatsa alkanut kasvaa oikeen kunnolla millä viikoilla? Itse olen nyt 21 1 ja vatsa näkyy jo kunnolla.
Olisin myös halunnut tiedustella etä onko muilla ollut masennuksen tunnetta aina välillä raskauden aikana??? Jotenkin sitä kun ei asiasta niin paljoa tiedä, niin on aina ajatellut että mahdollinen masennus tulee vasta synnytyksen jälkeen. Itsellä ollut välillä päiviä, jolloin tuntuu olo todella yksinäiseltä miehen ollessa töissä ja sitä pillahtaa itkuun pienimmästäkin. Kamalasti olen myöskin painajaisia nähnyt, onko muilla ollut samantapaisia oireita?? Olisi kiva kuulla onko muidenkin odottavien äitien kuulumisia.
Vastaukset 12
Vanhimmat
oon rv:lla 22. Mulla ei oo mitään masennusta eikä mielialan vaihteluja onneksi ollu ainakaan vielä.
Omasta mielestäni massu on pieni mutta ei muiden. Ihmeellisiä unia oon nähny mutta en painajaisia, mutta tosiaan ne unet on sitäkin oudompia.
Mulla on iso maha ja masennusta. Olen lyhyt (160cm) ja kohtu on eteenpäin kallistuva, ja maha on kaikki tuossa edessä. Maha alkoi näkymään jo rv 8 ja nyt rv 26 se on melkost suuri, eli yläkäyrillä sf-mitta.
Masennusta on ollu koko raskauden ajan. Pimeä vuodenaika ei helpota asiaa yhtään. Omia ajatuksiaan ei pääse pakoon, kun ei saa edes viinilasillista ottaa. Lisäksi on pelkoja, pelkään tulevaisuutta ja synnytystä ja vauvan vointia jne. Uskon kuitenkin et vauvan synnyttyä tajuaa et on kannattanu kärsiä. Nyt ei vielä tajua mitä sieltä on tulossa. T. itkupilli
Juu.
Minä olen saanut viikkoja vasta kahdeksan täyteen ja vatsa on mahdottoman kokoinen. Olen ollut turvoksissa jo ennen kuin tein koko testiä.
Tämä on mun toinen lapsi.
Huvittavaahan on etten ole vielä käynyt lääkärissäkään (aika on ylihuomenna..)Työkavereillekin oli jo pakko kertoa, kun tuntuu ettei sitä voi näkemättäkäään olla!!!! Toivon, ettei sentään kaksosia (tai miksei..) ... Äidin suvussa kun on niitäkin.
itsellä laskettuaika heinäkuun 8. päivä, joten viikkoja nyt 20 2.
maha on tullut selvästi esille, ainakin muiden ihmisten mielestä, vaikken ite sitä kummosena pidä..
en ole huomannut sen erikoisempaa masennusta, paitsi välillä iltaisin on hirvittävä ikävä miestä ja itkuunkin meinaa siinä pillahtaa :)
välillä näen painajaisia ja hyvin usein todella outoja unia..
ja nyt ne unet jopa jäävät herkemmin mieleen.
muutaman kerran olen nähnyt unta vauvastakin, mutta ovat uniin eksyneet jopa entiset miehenikin..
aivan outoja unia kerrassaan :)
jännitän aina seuraavaa neuvolakäyntiä, peläten, että kuuluuko ne sydänäänet..
ultrauksessa olin viime viikolla ja kolmen viikon päästä uudestaan, koska sikiö oli viikkoihin verraten pienikokoinen.
lääkäri sanoi kaiken olevan kunnossa, ja niin uskonkin, mutta ihmetyttää tuo pienuus :)
laskettu aika 8.7. Vatsa on jo aikasta iso. Tämä on minulle toinen raskaus. Esikoinen syntyi viime keväänä. On kyllä ollut aika useinkin ahdistusta ja masennuksen tunnetta.Osittain johtuu parisuhdeongelmista. Onneksi ihana esikoinen auttaa jaksamaan. Odotusaika on nyt mennyt niin paljon nopeammin kuin ensimmäisellä kerralla etten ole edes hirveästi uutta tulokasta ehtinyt miettimään.
Täällä yksi megapötsi! Pituutta huimat 157cm, painoakin 86kg ja sf-mitta käyrien yllä. Ja kyllä siitä kuulenkin tutuilta (ja ei-niin-tutuilta). Mutta enhän minä mitään hernettä kasvatakaan, vaan vauvaa! Otan lähinnä kohteliaisuutena tuollaiset päivittelyt. Olen intoa täynnä kuin ilmapallo, kauan tätä sai tehdäkin ja viimein tärppäsi. Ja arvatkaapa olenko ylpeä tästä rantapallosta!?!
t: Viime metrien vaappu (rv 38 3)
Mullakin koko raskausajan ollut masennusta silloin tällöin, välillä tosi monta päivää itkua, nyt alkaa vähän helpottaa kun kevätaurinko tuo valoa ja synnytyskin jo lähenee (olen nyt rv 37 6, ensimmäistä odottelen. Luullakseni masennus on aika yleistä varsinkin esikoista odottaessa, pelko pärjäämisestä, elämänmuutoksesta, siitä että joku toinen on "varastanut" kropan jne. Itselläni vatsa on ollut pieni (alakäyrällä kokoajan) ja välillä ärsyttää ihmisten kommentit "oletko nyt ihan varma että synnytät kohta", "miten voit olla noin pieni" jne. Vaikka vatsa todellakin näkyy ja painoakin on tullut 7,5kg. Olen liikkunut paljon ennen raskautta ja jatkanut samaa rataa odotusajan, kaikilla on erilainen vatsa ja se on vain hyväksyttävä. Onnea ja voimia kaikille odottaville, iloitkaamme elämän ihmeestä ilman turhia paineita!;)
kommentit vatsan koosta innostuneesti vastaan, en lainkaan pidä sitä pahana. Minusta on ihanaa kun vatsa kasvaa, ja aion nauttia siitä muutmasta kuukaudesta suuren vatsan kanssa täysin rinnoin. Enkä todellakaan yritä esim piilotella sitä löysien vaatteiden alla, vaan haluan että muutkin näkevät vatsani. Tämähän saattaa olla vaikka viimeinen kerta, kun minulla on tuollainen vatsa, siitä pitää ottaa kaikki irti! :)
Olen ollu masentunu raskauden aikana, tammikuun loppupuolella tapahtu romahus, josta pikkuhiljaa selvitään.. Masun kasvu vaivasi alkuraskaudessa, ku itselläni vatsa on ollu lihaksikas ja ennemmin monttu ollut alavatsalla.. Olin rv8, ku kävin ostamassa itelleni ekat äitiysvaatteet, vatsa pyöristy niin nopeesti ja se todella vaivasi. Lisäksi ku mieheni oli niin innoissaan mun pyöristymisestä ja oli koko ajan mun sivuprofiilia ihastelemassa, se alko vaivaan mua entistä enemmän.
Ite masentuminen ei kuitenkaan johtunu masun kasvamisesta, vaan kaikesta muusta. Aloin potea huono-äiti-syndroomaa jo rv12 , olin ihan takuuvarma, ettei minusta tule hyvää äitiä. Mieheni yritti kannustaa ja tukea ja nostaa mun mielialaa kaikin keinoin ja mie työnsin tätä luotani pois sen minkä ehin, ja lopulta halusin jopa erota :( Siinä vaiheessa tajusin sit iteki et tarvin apua ja soitin mielenterveysneuvolaan josta mut sitte ohjattiin kriisikeskukseen. Se auttoi :) Sain siis apua onneksi ajoissa ja nyt tilanne alkaa tasaantua, tunnen itseni onnelliseksi ja tiedän, että musta tulee paras äiti omalle vaavilleni ;) Hankkikaa ajoissa apua, ei se hulluksi leimaa!! Sain myös tietää, etten tod. ole ainoa, vaan masentuminen on hyvin yleistä..
Mulla kans iso massu sf yläkäyrillä, istukka etuseinässä ja ylhäällä.. Oon siitä kuiten hyvin ylpeä, oon alkanu nähä sen niin kuin mieheni näkee, kauniina :) siellä on meidän rakkauden täydentymä.. Rakastan lastani ja hänen takia haluan olla myös onnellinen, ku äidillä on hyvä olla, niin myös vauvalla.. Nyt on pimeä talvi takana, lähtekää ulos aurinkoon kävelylle, vaikka sitten viimeisillä voimilla, jos siltä tuntuu, mut huomaatte sen jälkeen voivanne paljo paremmin!!
Nautitaan keväästä, pian on kesä ja saahaan vaavit ulos massuista ;D Jaksamista kaikille!! -LA 16.6-
Ihanaa ihmiset että kirjoittelitte omia tuntojanne. Sain paljon hyvää mieltä ja uskoa nyt siihenkin etten ole asioiden kanssa yksin ja ainut, joka tuntee näin. Etten ole mitenkään epänormaali tai epäonnistunut. Kiitos teille kaikille siitä ja mukavia keväisiä päiviä massujenne kanssa!! :)
Hei!
Mulla kans on todella iso maha, kaikki sitä päivittelee niin, että itsekin alkaa pelätä, onko kaikki kunnossa ja syönkö liikaa. Painoa tullut nyt n.6kg eli ihan kivasti, kai. Tänään ultrassa sitten osoittautui, että vauva vastaakin rv 22 vaikka piti olla 19 6. Eli mistähän tämä parin viikon lisäys johtuu? Olenko syönyt liikaa vai miksi vauva on kasvanut?
Mua ei oo kauheasti masentanut, vaikka aiemmin olen kyllä ollut aika oikukas. Painajaisia on kauheesti ja todella outoja unia, esim. lesboilusta vaikkei se kyllä tosiaankaan kiinnosta. Kauhea huoli on kyllä vauvasta koko ajan. Ja huoli siitä, teenko kaiken oikein.
Voi voi. Eiköhän tää tästä iloksi muutu! Tsemppiä sullekin!
Mua on myös ahdistanut jonkin verran se, kun ihmiset ihmettelevät vatsani kokoa. Mulla tuli vatsa joskus vkolla 22 näkyviin. Kilojakin tuli juuri viikoilla 17-22 eniten. Olen ollut hoikka ja urheilullinen ennen ja tämä on ensimmäinen raskaus. En syö edes mitenkään paljon, useasti ja vähän kerrallaan. Jotenkin tämä oma keho on niin outo, kun se kasvaa ja pitäisi olla onnellinen tästä, kun olemme jo monta vuotta yrittäneet lasta. Haluaisinkin olla loppuajan ihan omissa oloissani, mutta taitaapi olla vaikeaa, kun on niin paljon ystäviä ja tuttavia. Mutta ei jaksaisi kuunnella kaikenmaailman vertailuja painosta tai vatsan koosta alituisesti.