Elämä oli raakaa ja ronskia. Esmo oli täysin tuuliajolla. Hänellä ei ollut työtä eikä kotia. Myöskään naisen kosketuksesta hän ei saanut nauttia. Esmo viettikin päivänsä ryypäten ja tupakkaa poltellen. Eräänä päivänä Esmo käveli kaupungin keskustassa levittäen ympärilleen kusen ja ummehtuneen ulosteen vastenmielistä löyhkää. Yht'äkkiä musta auto kaahasi hirmuisella nopeudella Esmon viereen ja avoimesta ikkunasta työntyi pistoolin piippu.
Esmo oli kauhuissaan. Hän näki jo surkean elämänsä vilistävän nauhana silmiensä edessä. Häntä ei kuitenkaan ammuttu vaan miehet istuttivat hänet auton takapenkille. Esmo oli edelleen peloissaan. Esmolla oli eräs tietty tapa reagoida ahdistaviin tilanteisiin: raivokas ripulointi. Niin kävi nytkin. Esmon takapuoli miltei repesi kahtia kun se alkoi sylkeä paksua ripulitahnaa autonpenkille.
Gangsterit joutuivat paniikkiin, sillä ulosteen haju oli yliluonnollisen hirvittävä. He hyppäsivät liikkuvasta autosta asfaltille ja Esmo jäi yksin takapenkille. Lopulta kuski pysäytti auton. Esmo astui ulos ja kuristi kuskin ohuella siimalla, jonka oli pöllinyt kalastusliikkeestä. Esmoa nauratti. Hän oli miltei musertanut ison joukon kivenkovia gangstereita. Oli syytäkin olla ylpeä.
Esmo riensi kotiinsa ja avasi viinapullon. Hän soitti ystävälleen Pekka Partaselle, joka saapuikin pian kädessään kolmen litran jallupullo. Pojat aloittivat ryyppäjäiset. Yhtäkkiä tuli aivan pimeä. Pojat ajattelivat, että kyse oli auringonpimennyksestä. Siitä ei ollut kyse. Aurinko oli ilman mitään syytä hajonnut ja lakannut olemasta. Pian maa syöksyisi radaltaan äärettömään avaruuteen. Ihmissuvun kohtalo oli sinetöity.
Pojat tajusivat loppunsa tulleen. Jäinen viima hulmutti kaverusten paskaisia hiuksia. He sytyttivät sikarin ja asettuivat kuistille todistamaan maailmanloppua. Molempien mieli oli tyyni. Viina päässä ja sikari sormien välissä oli hyvä kuolla. "On aika lähteä - lähtekäämme kunnialla," pojat ajattelivat!
Esmo oli kauhuissaan. Hän näki jo surkean elämänsä vilistävän nauhana silmiensä edessä. Häntä ei kuitenkaan ammuttu vaan miehet istuttivat hänet auton takapenkille. Esmo oli edelleen peloissaan. Esmolla oli eräs tietty tapa reagoida ahdistaviin tilanteisiin: raivokas ripulointi. Niin kävi nytkin. Esmon takapuoli miltei repesi kahtia kun se alkoi sylkeä paksua ripulitahnaa autonpenkille.
Gangsterit joutuivat paniikkiin, sillä ulosteen haju oli yliluonnollisen hirvittävä. He hyppäsivät liikkuvasta autosta asfaltille ja Esmo jäi yksin takapenkille. Lopulta kuski pysäytti auton. Esmo astui ulos ja kuristi kuskin ohuella siimalla, jonka oli pöllinyt kalastusliikkeestä. Esmoa nauratti. Hän oli miltei musertanut ison joukon kivenkovia gangstereita. Oli syytäkin olla ylpeä.
Esmo riensi kotiinsa ja avasi viinapullon. Hän soitti ystävälleen Pekka Partaselle, joka saapuikin pian kädessään kolmen litran jallupullo. Pojat aloittivat ryyppäjäiset. Yhtäkkiä tuli aivan pimeä. Pojat ajattelivat, että kyse oli auringonpimennyksestä. Siitä ei ollut kyse. Aurinko oli ilman mitään syytä hajonnut ja lakannut olemasta. Pian maa syöksyisi radaltaan äärettömään avaruuteen. Ihmissuvun kohtalo oli sinetöity.
Pojat tajusivat loppunsa tulleen. Jäinen viima hulmutti kaverusten paskaisia hiuksia. He sytyttivät sikarin ja asettuivat kuistille todistamaan maailmanloppua. Molempien mieli oli tyyni. Viina päässä ja sikari sormien välissä oli hyvä kuolla. "On aika lähteä - lähtekäämme kunnialla," pojat ajattelivat!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Just noin mäkin haluaisin lähteä - kunnialla!
Hän teki sen taas. Peräpäähänsä juuttunut kökkösepustelija Höntönen alias Munainen, varsinnainen Anaali-Antero, ei näköjään kykene kirjoittamaan riviäkään ilman anuksensa apua.
Eikä nykyisin ammattikoulussa tosiaankaan opeteta luovaa kirjoittamista tuon enempää? Pidetäänkö siellä äidinkielen tunnit vessassa, vai mistä moinen paskatakertuma?
Kummallinen otus tuo "Teppo". Kritisoi lahjakkaiden runoilijoiden kirjoituksia ilman pienintäkään ymmärrystä todellisesta neroudesta. Tyypillistä keskinkertaisuuden retoriikkaa. Olen tietysti tietoinen siitä, että nero joutuu kohtaamaan kateutta ja panettelua. Hieman minun käy säälikseni noita vähempilahjaisia, heidän elämänsä täytyy olla todella surkeaa.
Älä välitä Rasva. Noita juntteja on aina ollut ja tulee aina olemaan. He eivät itse osaa mitään, ja niinpä heidän ainoaksi keinokseen jää herjata niitä jotka osaavat. Kyllä minuakin tuo Teppo säälittää. Mutta kaikki eivät voi olla samanlaisia sanantaitajia kuin sinä.