en vaan jaksa tätä kamppailua enää. vaikka pakko kait on. olen niiiiiiiin ällöttävä itseni mielestä. 166 ja 58. paino noussut viikossa kolme kiloa. huomenna en syö. paitsi jugurttia. mä en uskalla puhua kellekään. terapeutillekin vaan valehtelen. kukaan ei saa mua estää. mä tahdon taas olla laiha ja kaunis. mä en kestä ku mun ulkonäköä kehutaan. ku ei ne tajua että voisin olla niin paljon kauniimpi. mä vielä näytän niille. olen tyhmä. tiedän. mutta ei kiinnosta. mua ei saa enää estää. mä laihdun. piste. vauhti jolla taas putoan on kova. mä putoan. ja olen vain siksi onnellinen.
haluan kuolla
enkuli
81483
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Älä tee itsellesi enää pahaa, älä kiduta itseäsi! Anna terapeutin auttaa!
Anorektisen laihana et varmasti ole kaunis!
Kirjoituksesi on hurjaa luettavaa ja äitinä tunnen ihan kamalaa tuskaa puolestasi!
Anna itsellesi lupa rakastaa itseäsi, pyydän!
Varmasti moni lähimmäisesi kärsii, kun huomaa sinun hätäsi!
Oletpa tosiaan aika pulskassa kunnossa. Voit hyvin laihduttaa 15 kiloa ja voit paljon paremmin. Muussa tapauksessa ei varmaan kannata elää.
Olen sinua painavampi ja lyhyempi. Mä taidan olla ihan ekstra ällöttävä sit. kiitos kun tuli hyvä mieli viestistäsi.
siis saada jollekin muulle paha olo. olen pahoillani, jos näin kuitenkin tein. ongelmahan on siinä että koen itseni ällöttäväksi vaikka minun kokoiseni tai pienemmät tai isommat näyttävät aina paljon paremmalta. ja näin siis ovat varmasti myös parempia ihmisiä.ei ollenkaan kieroutunutta...? ja kiitos sinulle joka kannustit laihduttamaan sen 15 kiloa. tämä hölmö pää kun sai siitä taas lisää tarvetta laihduttamiseen.. ei kait pitäis enää kirjottaa mitään tänne kun aina joku ymmärtää sen väärin. miksi kaikki 35 kiloset sitten saa haukkua itseään täällä läskiksi mutta minä en? en tajua.
olen lopussa. anteeksi tilitys.
kunhan vain ymmärtäisivät seuraukset! En usko, että yksikään joka soimaa itseään tai tarkoituksella loukkaa toista, saa hyvän mielen tai on yhtään onnellisempi, päinvastoin. Sinäkin Enkuli kun hyppäsit ulos tuosta omaan napaan tuijottamisesta ja alkaisit katsella elämääsi ja itseäsi heiman "kauenmpaa" huomaisit, että elämässäsi on paljon kaikkea kivaa, jos vain annat olla. Odota muutama vuosi kun elämäkokemusta ja näkemystä tulee lisää, huomaat, että kilojen kanssa taisteleminen on yksi parhaista tavoista haaskata elämäänsä. Itse voivottelin vuosikausia "lihavuuttani" vaikka olin hoikka. Nyt olen paljon pyöreämpi mutta hyväksyn itseni tällaisena ja NAUTIN elämästäni. Toisaalta itsekkyyden väheneminenkin toi aivan uudenlaista potkua elämään!
kyllä mä myös nautin elämästäni. ja tiedän että elämässäni on paljon kivoja asioita joista olen todella onnellinen. mutta syömishäiriö on kuitenkin sairaus, joten pelkkä 'omaan napaan tuijottamisen lopettaminen' ei välttämättä niin helposti onnistukaan vaikka sitä yrittäisi. ja yrittänyt kyllä olen, usko pois. taikka itsekkyydestä. olen monessa suhteessa liiankin epäitsekäs. nojoo, tyhmää tämä jauhaminen, koska kukaan ei kuitenkaan tiedä mun elämästä ja elämänkokemuksesta täällä mitään. en vaan tahdo puhua mua ja mun historiaa tunteville ihmisille.
paha olla. ei voi mitään. myös hyvä olla. ja sen vuoksi vielä tässä istun ja näpyttelen.
Kuules. Itse painoin joskus 70kg, ollessani 163cm! Kukaan ei minua silloinkaan läskiksi sanonut, mutta itse tyhmänä menin ja laihdutin puolessa vuodessa 20kg! Sain niskoilleni suvun kauhistelut ja huolet, kaverit huolestuivat ja rupesivat saarnaamaan ja pahimpana vielä lääkärit ja terveyden hoitajat. Nyt olen lihonnnut kahdeksan kiloa, harmittaa, koska vielä 55 oli mielestäni hyvä painomäärä, mutta nyt kun tuli äkisti 3kg lisää niin vähän ärsyttää, mutta täytyy sanoa, että onnellisempi näin, kuin elämä vaa'an ja nälän välillä.
Ihan tosi. Laihdutetaan lapset sitten muutaman vuoden päästä, niin ainakin se asia on sitten omissa käsissämme, eikä haittaa kasvuamme.
olen ajatellut pitkään aivan samoin, sitten toteutin "unelmani"(2001) ja hetken leijuinkin aivan kun taivaassa, mut totuus tavoittaa hyvin nopeasti...kaikkeen tottuu ja turtuu, mutta ei häpeään ja tuskaan. jossain vaiheessa vaikka haluaisikin parantua, siis nyt. Kun aineenvaihdunta on niin hidasta että 600kcal ravinnosta huolimatta paino pysyy normaalina(160/50) kaikesta on tullut vain elämäntapa ja masennus on pahentunut koska ei ole kropalla ravintoa, joten...Älä aiheuta itsellesi oravanpyöraa, yritä vaikka vielä kerran hyväksyä itsesi ja mennä eteenpäin, kyseenalaista mielummin liian paljon kuin liian vähän:-)