Hyvät ystävät, seurusteleeko joku asperger aikisen kanssa? Minä serustelen ja ikiusia ongelmia esiintyy, vaikka yritän ajatella aspergerin kautta. Mies ei ymmärrä milloin loukkaa minua syvästi. Pitää esimerkiki ihan luontevana pitää netissä seksi ja elämänkumppani-ilmoituksia, voi mainiosti cahttailla vaikka yökaudet. Tietääkö kukaan miten voisi toimia?
Asperger aikuinen
Loviliisa
179502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
jos toi on oikea juttu niin vakuutan ettei johdu aspergerista. hepulla on muitakin pahoja ongelmia.
ehkä kannattaa jättää hänet sinne tietokoneen ääreen ja siirtyä etsimään uutta.
Ei todellakaan tuo miehesi käyttäytyminen johdu assista se on muuten häiriitynyt, ota ja lähde
Varmaan vähän vaikuttaa, että minkä ikäiset ihmiset ovat kyseessä. Minkä ikäisiä te sitten olette? Tuo ei kyllä varsinaisesti ole as-piirre millään tavalla, vaan typerä piirre ihmisissä yleensä, eikä ole myöskään narsismia vaälttämättä.
Helposti noita asioita tulee yhdistettyä assiin, mutta jos henkilö olisi normaali, niin tilanne voisi olla toinen.
Asutteko yhdessä?
Mutta kuulostaa siltä, että hän ei ole kovin vakavasti suhteessa. : / Älä suotta pidä kiinni, jos et itse hänestä niin kovasti välitä.
Ikää on varsin aikuiseksi asti ja miehellä diagnosoitu assilapsi (hänkin hipoo aikuisuutta jo). Eli ei niinkään vaan keksitty juttu ja oireiston perässä vaan keksitty. Asperger oppii, älykkäitä ovat. Tunnetaidoiltaan kuitenkin usein avuttomia. Riepoo tämä, tottakai. Ja voi olla että joskus pinna tulee niin täyteen että suhde saa jäädä, vaikka se muuten onkin ihanteellinen. Rajansa tietenkin kaikella. No, katsellaan elämää eteenpäin.
Voisiko tuon taulukon avulla analysoida?
ilman alan koulutusta ei pitäisi mennä tekemään kovin pitkälle meneviä päätelmiä erilaisten taulukoitten perusteella (oletan että oli tarkoitus viitata erääseen nettitaulokkoon).
Parasta olisi vain itse miettiä, sietääkö tuollaista käytöstä tulevat vuosikymmenet. Tilannehan ei tule korjaantumaan, päinvastoin. Siinäpä miettimistä.
Assi, lapsi tai aikuinen jää herkemmin "koukkuun" ja syntyy riippuvuus asiaan kuin asiaan.
Eli heille on luonteenomaista addiktoitua, juuttua tiettyihin toimintoihin,riippuvuudet, rutiinit,rituaalit ja toistuvuus täyttää elämää.
Voin kuvitella aikuisen assin chat-riippuvuuden, sillä olen sen itsekin havainnut aivan lähipiirin asseista.On oma aikuisuutta hipova diagnosoitu As-nuori ja seurustelukumppanini, jo vuosia seurusteltu, mutta suhde onnistuukin vain kun emme muuta yhteen. Kumppanillani on kova riippuvuus tiettyihin chatteihin(moneen muuhunkin) ja monasti miettinyt, että vaikka hän saisi "konkreettisia sähköiskuja" tietyistä toimistaan, hän menisi uudelleen ja uudelleen samaan, sillä riippuvuus hallitsee elämää.
Seurustelukumppanilla ei ole diagnoosia, mutta on niin ilmeinen As (olemme puhuneet siitä paljon) sanoisin , että "rasittavampi As" kuin oma lapseni. Myös miehen aikuinen poika on As, voisi kuvailla sanoilla "tyypillinen" oman tien kulkija,"mustavalkoinen", aina yksin, ei koskaan ollut kaveria, tietyissä asioissa lahjakas, jne.. Kumppanini suvussaan , kuin minunkin suvussa ilmeisiä Asseja, joita ei ole tutkittu tai diagnosoitu ja suurin osa on täysin tietämättömiä koko oireyhtymästä. Osa pärjännyt elämässä hyvin, osa taas ei.
Omalla kohdalla käynyt niin, että myös lapseni isä on selkeä Assi, jolla ei ole diagnoosia.Itse asiassa kuuli ensimmäisen kerran minulta koko asiasta ja ei ole kieltänytkään, kun on tutustunut AS-aineistoon. Tottakai itsessäni on paljon assipiirteitä ja olen tullutkin siihen päätelmään, että jokin samankaltaisuus "vetää" puoleensa, kun olen langennut As-persooniin. "Vakka kantensa valitsee, vakan kansi kantimensa."
Kun tätä keskustelua kuuntelee - tuntuu, siltä että täällä assin maineella tahrataan kunnon psykoja ja skitsoja!
Kyllähän siinä hyviä pointteja on, mutta tosiaan se sopii paremmin tämmötteiden harrastelijoiden materiaaliksi, kuin tietosanakirjaan asiasta mitään tietämättömien ihmisten luettavaksi...
Jotkut kohdat olivat sellaisia, että niissä raja ei ehkä ole niin selkeä. Eli itselleni voisin huomata joitain psykopaatin ja joitain skitsofreenikon piirteitä tuosta taulukosta...
Utelen teiltä assien puolisoilta, että millatteita ne assit sitten on, että onko totta, että ne on kylmiä ja pitää teitä "loviliisoina"?
Ite haluisin kyllä välittää aidosti...
mies on erittäin tunteellinen ja romanttinen.
Joten tunnepuolella ei ainakaan mitään kylmyyttä.
Hän sanoo itse (olen havainnut saman), ettei tunne meidän perheen ulkopuolisia kohtaan empatiaa, vaikka kuulisi (on kuullut) millaisista kohtaloista ja vastoinkäymisistä.
Jos minulla on surua ja purskahdan itkuun, kerran kävi niin, että mies itki kanssani myötätunnosta.Olin ihmeissäni, mutta hän totesi että minun itkuni herkisti. Toisen ei olisi sitä tehnyt. Minä olen liiankin herkkä tuntemaan empatiaa ja suren muittenkin murheita liikaa..
Tämä osioittaa taulukon hyödyn. Se auttaa ymmärtämään paremmin itseämme. Eikö tämä ole arvo sinänsä. On tietenkin asioita, joissa haluamme kehittyä. Siinäkin taulukko voi auttaa meitä. Ehkä haluamme korjata joitain narsistisen psykopatian piirteitä. Toisaalta voi olla, että skitsofrenian piirteet asseille on voimavara.
ettei narsisti pysty myöntämään narsistisia piirteitään. Se on hänelle ihan lähtökohtaisesti mahdotonta.
Itse olin naimisissa 16 vuotta AS-miehen kanssa, yhteiseloa tuli täyteen melkein 18 vuotta ja 4 yhteistä lasta kunnes..... en enää kertakaikkiaan jaksanut. Ihan yksinkertaisesti seinä tuli vastaan.
Nyt yritän kasata rippeet itsestäni kasaan ja oppia elämään oikeata elämää... yksinhuoltajana ½ vuotta ja tunnelinpäässä taitaa sittenkin näkyä valoa.
Älä hajota itseäsi Assin takia (anteeksi kaikki assit), As-ihminen ei voi itselleen mitään, etkä sinä tule jaksamaan koko elämääsi antamalla aina anteeksi.
Itse annoin anteeksi pahoinpitelyt, kylmyyden, tappouhkaukset (todellisia yrityksiä), yms.
Mieti tarkkaan.
Miehen jälkeen elän jokapäiväistä elämää As-tyttäreni kanssa ja joka päivä muistan sen helvetin missä elin ennen eroani.
Viha on luonnollinen tunne, mutta se alkaa syömään omaa itseä. Siksi oman terveyden kannalta kannattaa olla itsekäs ja antaa anteeksi. Itselleni esimerkkinä toimii Nelson Mandela. Kuinka hyvältä nyt tuntuu, kun voin asettua vihan yläpuolelle.
Teen opinnäytettä aspererista ja oon lukenu aika paljon kaikkea siitä.. Minun mielipiteeni ongelmaanne oisi ehkä käydä vaikka jossain esim. lääkärin luona tai puheterapiassa.. Se voisi auttaa..
tuskin auttaa terapia. Kyllä ihmisen pitää tietää mikä on oikein ja mikä on väärin vaikka asperger olisikin.
Ei asperger poista itsekunnioitusta tai estä tajuamasta virheitään.
Yksin eläminen on vaikeaa, etenkin kun tietää olevansa muihin verrattuna erilainen ja kun oma maailman näkemys on tyysti eri.
Luulisi äijän olevan taivaissa kun on löytänyt jonkun joka oikeasti haluaisi rakastaa.
Jos siihen vastaa pistämällä deitti ilmoja nettiin, niin vika on kyllä muussa kuin aspergerissa.