Olen melkein pari vuotta opiskellut tradenomiksi tietojenkäsittelypuolella ja motivaatiota ei ole tippaakaan. Aiemmin opiskelin merkonomiksi sekä tietojenkäsittelyn ammattitutkinnon. Ohjelmointi on ihan p...:stä, eikä monet muutkaan aineet kiinnosta pätkääkään. Kursseja on suorittamatta ja uhkana on, että joudun tukiakin palauttamaan, jos en saa niitä suoritetuksi.
Ainoat kiinnostavat aineet liittyvät valokuvaukseen, joita on tosi vähän. En ole enää nuori, osa lapsista jo aikuisia, enkä viitsisi tuhlata turhaan vuosia opiskeluun, jos sen jälkeen on tarjolla jotain järjestelmäsuunnittelua, mikä ei yhtään kiinnosta. Vakitöissä en ole, satunnaisesti teen töitä koulun ohella, joten työhönkään ei voi noin vaan palata. (Olin aiemmin vuosia kotiäitinä)
Olen harkinnut, jos vaihtaisin alaa, ehkä valokuvauspuolelle, mutta onko silläkään alalla töitä??? Omalla paikkakunnallani ei ole kuin valokuvaajan ammattitutkintoa tarjolla, enkä tiedä riittäisikö se työn saantiin. Paikkakuntaa en perheen vuoksi ja taloudellisista syistä voi vaihtaa. Etäopiskelu voisi tulla kysymykseen, jos sellaista olisi tarjolla.
Meinaa masennus ja ahdistus iskeä pikkuhiljaa, jos en keksi ratkaisua. Jos pakolla kitkutan koulussa eteenpäin, onko siitä mitään vastaavaa hyötyä... Onko kellään mitään vinkkejä, mitä kannattaisi tehdä?
Ainoat kiinnostavat aineet liittyvät valokuvaukseen, joita on tosi vähän. En ole enää nuori, osa lapsista jo aikuisia, enkä viitsisi tuhlata turhaan vuosia opiskeluun, jos sen jälkeen on tarjolla jotain järjestelmäsuunnittelua, mikä ei yhtään kiinnosta. Vakitöissä en ole, satunnaisesti teen töitä koulun ohella, joten työhönkään ei voi noin vaan palata. (Olin aiemmin vuosia kotiäitinä)
Olen harkinnut, jos vaihtaisin alaa, ehkä valokuvauspuolelle, mutta onko silläkään alalla töitä??? Omalla paikkakunnallani ei ole kuin valokuvaajan ammattitutkintoa tarjolla, enkä tiedä riittäisikö se työn saantiin. Paikkakuntaa en perheen vuoksi ja taloudellisista syistä voi vaihtaa. Etäopiskelu voisi tulla kysymykseen, jos sellaista olisi tarjolla.
Meinaa masennus ja ahdistus iskeä pikkuhiljaa, jos en keksi ratkaisua. Jos pakolla kitkutan koulussa eteenpäin, onko siitä mitään vastaavaa hyötyä... Onko kellään mitään vinkkejä, mitä kannattaisi tehdä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mullakin on taustalla kolmenvuoden merkonomitutkinto ja nyt opiskelen datanomiksi!Eikä ohjelmointi kiinnosta enää tippaakaan..en tiedä mitä teen!
päätin tämän päivän aikana, että yritän jatkaa opintoni loppuun, vaikka joutuisinkin uusimaan kursseja ja aion lähteä mahdollisimman pian suorittamaan "pakollista" työharjoittelua. Se tuo vaihtelua opiskeluun ja suoritan sen jälkeen jäljellä olevat kurssit.
Yritä sinäkin jaksaa datanomiopintojesi parissa ajatellen, ettei sitä ohjelmointia kuitenkaan ihan joka työssä tarvita :-)
Haluaisin kysyä, kun te kaksi olette merkonomeja, miksi ette tyydy merkonomin hommiin vaan opiskelette vielä datanomiksi ja tradenomiksi ? Terv. merkonomiopintoja suunnitteleva.
tradenomiksi, koska merkonomeja on niin paljon, että suurin osa työllistyy kaupan alalle, (osa kyllä yrittäjiksikin ja itsekin haluaisin, muuta se vaatii paljon pääomaa) usein kassalle. Itsekin olin kassalla töissä monta vuotta ja sitä hommaa olen kurkkuani myöten täynnä, osa-aikaista, raskasta, huonostipalkattua. Lisäksi työttömänä on tosi paljon merkonomeja ja esim. toimistotyöt varsinkin omassa kaupungissani ovat kiven alla.
Opiskelun myötä avautuu mahdollisuus parempiin töihin (toivottavasti) ja omalla kohdallani olen haaveillut, että saatan joskus tulevaisuudessa pyrkiä opettajakorkeakouluun pätevöitymään. Sinne ei ole mahdollista hakea, jos ei ole alla korkeakoulututkintoa.
YRITÄ VAAN JAKSAA OPISKELE SE AMMATTI JA KUN SE ON SAAVUTETTU NIIN RUPEA HARRASTAMAAN VALOKUVAUSTA .ITELLÄNIKIN TULOSSA AMMATIN VAIHTO EIKÄ PALJON KIINNOSTAISI,MUT PAKKO SE ON JAKSAA KUN PANKKI MUISTUTTAA KERRAN KUUSSA VIELÄ JONKUN VUODEN.
valokuvausta yli 20 vuotta ;-), viimeiset 10 vuotta järjestelmäkameralla ja äskettäin hankin vasta digijärkkärin, jonka jälkeen innostus on kasvanut. Onkin ehkä parempi harrastuksen myötä ainakin toistaiseksi kehittää taitoja ja katsoa jos vielä joskus.... voisi valokuvaajan haaveen toteuttaa.... eihän sitä koskaan tiedä :-D
Täällä on tuttavani suorittanut valokuvaajan ammattitutkinnon:
http://www.llai.fi/sivu/fi/koulutus_ja_opiskelijapalvelut/koulutuskalenteri/?tila=yksi&uid=39&alue=
Saa nähdä toimiiko linkki.
Oletko tietoinen, miten tuttavasi on työllistynyt koulutuksen jälkeen? Voisin ehkä ajatella tulevaisuudessa, että hakisinkin valokuvaajan koulutukseen, vaikka kävisinkin ensin tämän koulun, esim. myöhemmin työn (jos joskus jotain saan) ohella. Olen ollut valokuvauksesta kiinnostunut 11-vuotiaasta saakka, jolloin sain lainaksi isäni vanhan laatikkokameran :-)
http://www.etaopisto.fi/kuvataide/valokuvaus.htm
olen itse kanssa "vanhus" väärällä alalla ja täältä olen löytänyt hyviä itsensäkehittämis juttuja, opiskelin mm. työpsykologiaa täällä.SUOSITTELEN!
minusta tuntuu aivan samalta. Opiskelen terveydenhuoltoalalla ja tuntuu että motivaatiota ei ole lainkaan. Haluaisin jotain aivan muuta.
Tuntuu että tässä ketkutetaan tentistä toiseen ja viikosta toiseen.
Tuntuu että luettu asia ei jää päähän kun kiinnostusta ei yksinkertaisesti ole.
Monesti olen harmitellut että yleensä pääsin opiskelemaan.
Minulla on myös sama tilanne että omaa työpaikkaa ei ole koska olen ollut paljon kotiäitinä.
mitä kannattaisi tehdä, niin ei tekisi niin paljoa vääriä ratkaisuja. Taaksepäin katsottuna kyllä huomaa, että useimmiten kaikesta opitusta on ollut myöhemmin hyötyä, tavalla tai toisella. Suosittelen kirjaa, joka on avannut ainakin omat silmäni: John Grayn "Miten saat sitä mitä haluat ja haluat sitä mitä sinulla jo on?" Kirjassa puhutaan selkeästi siitä, miten jokaisen pitää tehdä juuri sitä mikä kiinnostaa ja mitä on aina halunnut tehdä, koska se on juuri tarkoitettu tälle ihmiselle.
Itse olen huomannut, että kun tekee sitä mistä tykkää, niin ovet vain pikkuhiljaa avautuvat. Aikaa saattaa mennä kauankin ja takapakkeja tulla, mutta sieltä se tulee kun on tullakseen. En oikein ymmärrä tätä buumia että koulutusvaihtoehtoja ajatellessa pitäisi ottaa huomioon vain työllistyminen ja mahdollisimman suuri palkka. Perimmäinen motivaatio nousee kyllä ihan jostain muusta.
Tuttavani tekee päätyönsä ohella valokuvaajan töitä toiminimellä. Ja ei, hänellä ei ole ammatillista koulutusta, vaan on liikkeellä harrastajapohjalta. Nettiportfoliosta on paljon hyötyä! Datanomiksi opiskelevana osaisit varmasti omat työsi esille. Kannattaa siis ryhtyä toimeen nyt eikä huomenna!