Minusta tuntuu että vajoan yhä syvemmälle johonkin mustaan kuiluun. Yhä enemmän asioita jää tekemättä. Opiskelu tyssää loppusuoralle kun ei pysty keskittymään ja sosiaalisten pelkotilojen vuoksi. Muutenkin keskittyminen aiheuttaa vaikeuksia. Tuntuu myös että unohtelee asioita jatkuvasti.
Haluaisi vaan olla. Maata vaikka sängyssä ja tuijottaa kattoa. Kuolemantoiveitakin on, lähinnä että jos kuolis milloin tahansa niin samapa tuo.
Tuntuu ettei ole muuta tulevaisuutta kuin tyhjä oleminen. Ei ole kokenut paljon mitään, kun on pelokas ja itsetunto on niin matala. Eikä ole enää halujakaan tehdä mitään, paitsi olla. Nettiriippuvuus toimii itsellä huumeen tavoin, siihen voi hukuttautua ja unohtaa kaiken, hetkeksi.
Jonkin verran masentunut kai olen ollut jo yläasteiästä. Nyt olen pian 30v. Tulenko lopultakin umpikujaan itseni kanssa, kun tähän mennessä olen jotenkin ajelehtinut eteenpäin... Tällä hetkellä minut pitää jotenkin pinnalla tärkein ihmissuhteeni, mutta senkin jatko on epävarma, koska en pysty sitoutumaan kun en tiedä mitä haluan. Tuntuu että annan senkin mennä menojaan ja sitten vajoan kokonaan olemattomuuteen, kääriytyen vain itseeni kunnes tukahdun.
Haluaisi vaan olla. Maata vaikka sängyssä ja tuijottaa kattoa. Kuolemantoiveitakin on, lähinnä että jos kuolis milloin tahansa niin samapa tuo.
Tuntuu ettei ole muuta tulevaisuutta kuin tyhjä oleminen. Ei ole kokenut paljon mitään, kun on pelokas ja itsetunto on niin matala. Eikä ole enää halujakaan tehdä mitään, paitsi olla. Nettiriippuvuus toimii itsellä huumeen tavoin, siihen voi hukuttautua ja unohtaa kaiken, hetkeksi.
Jonkin verran masentunut kai olen ollut jo yläasteiästä. Nyt olen pian 30v. Tulenko lopultakin umpikujaan itseni kanssa, kun tähän mennessä olen jotenkin ajelehtinut eteenpäin... Tällä hetkellä minut pitää jotenkin pinnalla tärkein ihmissuhteeni, mutta senkin jatko on epävarma, koska en pysty sitoutumaan kun en tiedä mitä haluan. Tuntuu että annan senkin mennä menojaan ja sitten vajoan kokonaan olemattomuuteen, kääriytyen vain itseeni kunnes tukahdun.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ihan kuin olisin itse kirjoittanut tuon. Erona oli vain se,että minä puolestani pelkään kuolemaa ihan hysteerisesti. Mietin koko ajan,että jokin syöpä on ainakin varmasti.
Tämä väsymys on kamalaa. Ei jaksa edes meikata ja pesullekin on itsensä pakotettava. Tekisi vain mieli nukkua ja nukkua. Sinun kannattaa mennä puhumaan että saat apua. Minäkin sain mielialalääkkeitä jotka auttoivat tosi hyvin. Kunnes ne vaihdettiin toisiin pari viikkoa sitten ja nyt olen ihan toimintakyvytön TAAS.
Toivon sulle kaikkea hyvää. Kyllä se aurinko vielä paistaa usko pois!!!! :)
1. Miksi nuori? ihminen pelkäät kuolemaa - oikeasti voin kertoa sinulle sen, että yleensä syöpä on niin kivulias, ettei siitä ole enää epäilystäkään.
2. Meikata ei tarvitse, ellet mene töihin tai ravintolaan.
3. Toiminta auttaa - eivät lääkkeet.
Olen jo 40 joten en nuori enää...;/
Lähisuvussani pari tapausta joissa syöpä vaivihkaa edennyt liian pitkälle. Ei muuta kuin kipulääkitystä lähinnä. Ja kun saan tuollaisen asian päähäni,että minulla tietenkin myös on se edessä,olen siitä sitten täysin varma.
Tiedän että toiminta auttaisi,mutten jaksa toimia. Kaikki asiatkin jää hoitamatta...
Nyt kun kirjoitan tätä tunnen itseni hiukan oudoksi.....
Olit kiltti kun vastasit noin rohkaisevasti. :)
Mulla sama tilanne - opiskelut takana mutta työnhaku tökkii.
Ilman muuta viet opinnot loppuun.
Mulla samoja ajatuksia - kun ei palkkatyötä - että elämä on turhaa.
Koeta aikuistua ja unohtaa YLÄASTEIKÄ!!
Nyt ryhdistäydyt opinnoissasi - siinä sinulle järkevää tekemistä lähiajaksi!
Hei "tyhjä" tyyppi.
Miksi sinun on helpompi olla vaan ja maata? Tiedätkö, että se on pakoilua, ja niin on myös ne kuoleman toiveet. Tiedätkö mitä haluat? Minä tiedän, helpotusta. Sitä kaikki haluaa. Et halua parantua, koska se on kivuliasta. Asioiden kohtaaminen on kivuliasta. On paljon helpompaa ajatella että tämä mitä olen tähän kirjoittanut on soopaa, ja vajota sinne pimeään kuiluun.
Asia on vaikea, tiedän sen. Tai sitten se on erittäin helppo. Yhtenä päivänä tajuat sen.
Ei ole mitään ulkopuolista voimaa pitämässä sinua synkkyydessä. Ei ole mitään masennusta mikä tulee ulkoa ja saa sinut valtaasi. On vain sinä itse.
Rakkautta.
...kirjoitettu. Sait minutkin oikein miettimään. (omaa tilannettani) Kiitos ja rakkautta myös sinulle.
Se, mitä kirjoitit sai minut kyllä ajattelemaan. Ehkä tosiaan pakenen. Vastuuta omasta elämästä, omista valinnoista. En tiedä... sisälläni on paljon ristiriitaisia tunteita ja haluja. Uupumus johtuu varmaankin osaksi siitä kun ei osaa ratkaista niitä. Ei ole helppoa valita jos tahtoo täysin vastakkaisia asioita.
Etenkin kun passiivisesta ajelehtimisesta on tullut osa omaa persoonaa, sen kautta on aina määritellyt itsensä. Sen kuoren rikkominen vaatisi paljon enemmän voimavaroja kuin minulla on ja etenkin uskoa ja luottamusta elämään, mikä on minulla vähissä.
Kiitos muillekin kommentoineille.