Tervehdys!
Taas on tullut elämässäni vastaan asia, joka onnistuu pienen pääni niin täydelliseen sekasortoon saattamaan, ettei oikein auta muu, kuin tilittää jonnekin, missä ehkä on ihmisiä, jotka hyvillä mielipiteillään johonkin suuntaan mua osaisivat tämän päätöksen suhteen opastaa, vaikka tokihan kaikki lopultakin on kiinni itsestä, mutta..
Olen 24 vuotta tässä hahmossa tällä pallolla tallaillut tyttönen. Luonteeltani olen aina ollut se äijistä äijin, vaikka mua on avokätisesti siunattu ihan hyvillä ulkoisilla naisellisilla ominaisuuksilla, joita iän karttuessa olen ainakin miesvaltaisessa ystäväpiirissäni oppinut hyödyntämään vaikka miten. Joskus pienenä, ikää taisi olla siinä 12-13 vuotta yksi poikapuoleinen tuolloinen ystäväni otti ja raiskasi mut. Sellainen oli ensimmäinen kosketukseni seksiin. Toinen kerta tuli paria vuotta myöhemmin vastaan silloisen poikaysyäväni kanssa, joka julmasti kiristi valitsemaan suhteen ja seksittömyyden väliltä. Ajan mittaan tuosta mulle luonnottomasta ja epämiellyttävästä asiasta muodostui normaali käytäntö, asia, jota saatoin tarjota niin hyville miespuolisille ystävilleni, kuin sen hetkisille seurustelukumppaneille. Eihän tuo touhu koskaan merkinnyt mulle sen suurempia ja sillä sai miehen kuin miehen hyvälle tuulelle. Lopulta tuon jatkuttua vuosia löysin viimein seurustelukumppanin, tämäkin mies, jonka kanssa ihmisenä kaikki paitsi seksi toimii erittäin hyvin. Tämä ensimmäinen täyden luottamukseni arvoiseksi osoittautunut yksilö on elämässäni asia, josta en nyt monen vuodenkaan jälkeen haluaisi luopua (joku hullu puhuisi ehkä sielunkumppanista:). Kuitenkin haaveenani on löytää ihana nainen ja perustaa perhe tuon kanssa, kunhan sellainen joskus tulee vastaan. Miehen kanssa en seksiä tai perhettä halua. Pahinta on, että oma mieli muuttuu aina pitkissä suhteissa miehiin hankalaksi. Pitkä ja vaikea masennus iskee. Uskon tämän johtuvan siitä, että yritän toteuttaa asioita omaa luontoani vastaan. Mutta mä en todellakaan haluaisi joutua valitsemaan hyvän elämänkumppanin ja tuntemattoman, ehkä ikinä toteutumattoman tulevaisuuden perheen fyysisen rakkauden väliltä ja kuitenkin tuon valinnan vielä joskus teen. Ahdistaa.
Taas on tullut elämässäni vastaan asia, joka onnistuu pienen pääni niin täydelliseen sekasortoon saattamaan, ettei oikein auta muu, kuin tilittää jonnekin, missä ehkä on ihmisiä, jotka hyvillä mielipiteillään johonkin suuntaan mua osaisivat tämän päätöksen suhteen opastaa, vaikka tokihan kaikki lopultakin on kiinni itsestä, mutta..
Olen 24 vuotta tässä hahmossa tällä pallolla tallaillut tyttönen. Luonteeltani olen aina ollut se äijistä äijin, vaikka mua on avokätisesti siunattu ihan hyvillä ulkoisilla naisellisilla ominaisuuksilla, joita iän karttuessa olen ainakin miesvaltaisessa ystäväpiirissäni oppinut hyödyntämään vaikka miten. Joskus pienenä, ikää taisi olla siinä 12-13 vuotta yksi poikapuoleinen tuolloinen ystäväni otti ja raiskasi mut. Sellainen oli ensimmäinen kosketukseni seksiin. Toinen kerta tuli paria vuotta myöhemmin vastaan silloisen poikaysyäväni kanssa, joka julmasti kiristi valitsemaan suhteen ja seksittömyyden väliltä. Ajan mittaan tuosta mulle luonnottomasta ja epämiellyttävästä asiasta muodostui normaali käytäntö, asia, jota saatoin tarjota niin hyville miespuolisille ystävilleni, kuin sen hetkisille seurustelukumppaneille. Eihän tuo touhu koskaan merkinnyt mulle sen suurempia ja sillä sai miehen kuin miehen hyvälle tuulelle. Lopulta tuon jatkuttua vuosia löysin viimein seurustelukumppanin, tämäkin mies, jonka kanssa ihmisenä kaikki paitsi seksi toimii erittäin hyvin. Tämä ensimmäinen täyden luottamukseni arvoiseksi osoittautunut yksilö on elämässäni asia, josta en nyt monen vuodenkaan jälkeen haluaisi luopua (joku hullu puhuisi ehkä sielunkumppanista:). Kuitenkin haaveenani on löytää ihana nainen ja perustaa perhe tuon kanssa, kunhan sellainen joskus tulee vastaan. Miehen kanssa en seksiä tai perhettä halua. Pahinta on, että oma mieli muuttuu aina pitkissä suhteissa miehiin hankalaksi. Pitkä ja vaikea masennus iskee. Uskon tämän johtuvan siitä, että yritän toteuttaa asioita omaa luontoani vastaan. Mutta mä en todellakaan haluaisi joutua valitsemaan hyvän elämänkumppanin ja tuntemattoman, ehkä ikinä toteutumattoman tulevaisuuden perheen fyysisen rakkauden väliltä ja kuitenkin tuon valinnan vielä joskus teen. Ahdistaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vaikeita asioita joudut nyt pohtimaan. Ja kivinen on ollut tiesi. Kerron nyt omia ajatuksiani tilanteestasi, vaikka todella vaikeaa on ulkopuolisen, sinulle tuntemattoman henkilön mitään kommentoida.
Kirjoituksestasi huokuu kylmyys. En tarkoita loukata millään tavalla, mutta siltä minusta tuntui. Kylmyys ja syvä alistuneisuus miehiä kohtaan. Toisaalta taas käytät miehiä hyväksesi ja minusta itsesi nöyryyttäminen ja toisaalta taas hyväksikäyttäminen kuuluvat yhteen. Tiedät sisimmässäsi, että sinulla on seksin avulla valta miesten suhteen, pystyt hallitsemaan heitä, mutta toisaalta et pysty päästämään irti itsesi alistamisesta. Näkisin sinut masokistisena persoonana. Anteeksi nöyrimmästi, jos olen väärässä. On aina hivenen uhkarohkeaa lähteä tuntemattomalle kommentoimaan.. :)
Minusta tilanteesi on sen kaltainen, että tarvitset keskusteluapua. Minusta masennuksesi johtuu myös osaksi käsittelemättömistä traumoista ja heikosta itsetunnosta. Koen, että sinulla on heikko itsetunto, koska olet antanut itseäsi vasten tahtoasi alistaa. Oletko suhteessasi onnellinen? Seksi on tärkeä osa parisuhdetta ja kuuluu parisuhteeseen. Minusta voisit lähteä pohtimaan elämääsi sen pohjalta, että mikä tekee juuri sinut tällä hetkellä onnelliseksi. Ei ole merkitystä sillä oletko lesbo vai bisse. Olitpa sitten lintu tai kala, et voi olla suhteessa, jossa et ole onnellinen. Se ei ole oikein sinua, eikä kumppaniasi kohtaan.
Kun olet saanut apua ja selkeyttä elämäntilanteeseesi,opit arvostamaan itseäsi ja käsittelet menneisyytesi, varmasti löydät sopivan kumppanin itsellesi. Se ei ole mitenkään mahdotonta, vaan pikemminkin erittäin todennäköistä. :)
Halitus ja nöyrimmästi anteeksi, jos höpöjä rustailin! :)
Tulipa kumma olo, kun joku rehellisesti kertoo näkevänsä noinkin lyhyestä kirjoitelmasta kaiken sen pinnan läpi, minkä rakentamiseen ihminen käyttää elämästään vuosia. Suurin osa asioista osui vieläpä ihan kohdalleen, mutta syvimmistä sielun haavoista on niin vaikea kirjoittaa julkisesti, että siksipä en oikeita osumia ala sen tarkemmin analysoimaan tässä. Pitänee vain toivoa, että elämääni vielä joskus osuu joku kaltaisesi tarkkanäköinen ystävä, jolle voin olla todellinen itseni, enkä sitä, mitä tunnen, että multa odotetaan. Kiitos ajatuksistasi :)
Vaikeaa on, totta. Itse tein valinnan sielunkumppanini ja tulevaisuuden onnen välillä, ja en voi sanoa, etteikö olisi päiviä jolloin kadun koko asiaa, mutta. Seurustelimme muutamia vuosia, ja oikeasti ajattelin olevani onnellinen hänen kanssaan. Kaikki muu sujui, paitsi seksi. Ajattelin jatkuvasti, että kyllä sekin asia korjaantuu, kunhan vaan maltan odottaa painostamatta. Väliajat kasvoivat viikoiksi, ja lopulta kuukausiksi, ja aloin ajattelemaan, että onko tässä oikeasti kaikki mitä haluan. Yritimme keskustella, sovimme "treffejä", ja oikeasti molemmat yritimme kyllä. Se ei vaan onnistunut. Sanoin hänelle kuukausi sitten, että nyt on pakko erota, en halua "tuhlata" aikaa yhtään enempää sellaiseen suhteeseen, missä en voi olla onnellinen. Loppujenlopuksi keskusteltuamme, tajuttiin molemmat kuinka erilaisia olemmekaan. Tulevaisuuden toiveet ja suunnitelmatkaan eivät menneet yksiin ajallisesti. Ja vaikka molemmat rakastamme toisiamme, meillä ei ole sitä kipinää mitä onnelliseen suhteeseen kuuluu. Nyt yritämme olla ystäviä, ja olen varma, että se onnistuu kyllä ajan kanssa. Kumpikaan ei halua luopua toisesta. Hän on edelleen se mun kallio.
Tää asia ei nyt ihan suoraan liity sun elämään, mutta valintakysymykseen ehkä kuitenkin. Tuttu ja turvallinen, vai se kauhean tuntematon tulevaisuus. Vaikka kadun välillä, olen silti onnellisempi nyt, kun olen aikoihin ollut. Enkä palaisi entiseni kanssa yhteen enää, uskon että jossain oikeasti on joku, jonka kanssa kaikki asiat toimii, eikä kenenkään tarvitsisi "tyytyä" pelkkään hyvään oloon.