Hei kaikki äidit ja odottajat!
Opiskelen kolmatta vuotta kasvatustieteitä ja työn alla on nyt erityispedagoginen proseminaarityö. Tarkoituksenani on käsitellä sikiöseulontaa eri näkökulmista. Toivoisin, että kirjoittaisitte minulle kokemuksistanne.
Eli mistä syistä olette osallistuneet tai jättäneet osallistumatta seulontoihin? Haluaisin myös kuulla, millaiseen ratkaisuun olette päätyneet, jos seulonta on paljastanut lapsen vamman ja miksi?
Voitte kirjoittaa minulle (halutessanne anonyymeina) sähköpostiin: [email protected] tai vastata tähän ketjuun 20.3.2006 mennessä.
Henkilökohtaiset tietonne/nimimerkkinne eivät tule näkyviin tutkielmassani, eikä näitä tietoja luovuteta kenellekään.
Kiitokset etukäteen kaikille osallistujille!
Opiskelen kolmatta vuotta kasvatustieteitä ja työn alla on nyt erityispedagoginen proseminaarityö. Tarkoituksenani on käsitellä sikiöseulontaa eri näkökulmista. Toivoisin, että kirjoittaisitte minulle kokemuksistanne.
Eli mistä syistä olette osallistuneet tai jättäneet osallistumatta seulontoihin? Haluaisin myös kuulla, millaiseen ratkaisuun olette päätyneet, jos seulonta on paljastanut lapsen vamman ja miksi?
Voitte kirjoittaa minulle (halutessanne anonyymeina) sähköpostiin: [email protected] tai vastata tähän ketjuun 20.3.2006 mennessä.
Henkilökohtaiset tietonne/nimimerkkinne eivät tule näkyviin tutkielmassani, eikä näitä tietoja luovuteta kenellekään.
Kiitokset etukäteen kaikille osallistujille!
Vastaukset 18
Vanhimmat
aborttia.
Ei seulonta ole vielä abortti, eikä kaikki käy seulonnoissa siks että tekisivät abortin jos jotain poikkevaa näkyis! Te jotka ette mee seulontoihin taidatte pelätä että ette pystyis pysymään abortin vastaisessa kannassanne jos tietäsitte että teille itelle on tulossa vammainen lapsi. Jotku käy ultrassa ja saa tietää että heille on tulossa vammainen lapsi ja alkavat hakemaan tietoa ja valmistautumaan siihen, eikä suinkaan juokse varaamaan aborttiaikaa!
eikös seulontoihin voisi osallistua myös osatakseen varautua mahdolliseen tulevaan, siis vaikka abortti ei vaihtoehtona olisikaan?
Osallistuin np-seulontaan, koska se tavallaan kuuluu asiaan, eikä aiheuta erillisiä toimenpiteitä eli tehdään ainakin täällä ekan ultran yhteydessä. Oli ihanaa tietää että kaikki on kunnossa. Eipä tarvi sitten raskausaikana sellaisia pohtia (vaikka tulos ei tietenkään ole absoluuttinen). Itsellä olisi voinut tulla kysymykseen abortti, mutta vaikea sanoa näin jälkeenpäin.
Osallistun kaikkiin seulontoihin (2 kpl),
jotka täällä Helsingissä saa.
Haluamme tietää, onko lapsellamme kaikki ok.
Ja jos ei ole, niin valmistautua henkisesti
mahdolliseen vammaisuuteen tai muuhun sen kaltaiseen.
Aiomme myös mennä yksityiselle 3D-ultraan.
Lapsen olemme päättäneet kuitenkin pitää,
oli seulontojen tulos mikä tahansa.
(Mieheni on insinööri, joka haluaa tietää aina kaikesta, että
"mitä se on syönyt" ja olemme molemmat perusluonteeltamme uteliaita ;-))
Osallistuin kaikkiin seulontoihin, meilläkin täällä itäisessä suomessa niskapoimu katsotaan ekan ultran yhteydessä ja lasketaan sen ja verikokeen (ja iän?) perusteella down-riskisuhde. Tottakai halusin tietää kaiken mahdollisen tulevan lapseni terveydestä! Ja jos np-tulos olisi ollut poikkeava, olisin mennyt varmasti myös lapsivesipunktioon. Sitä en osaa sanoa, mitä olisin tehnyt, jos se olisi osoittanut lapsen olevan vammainen. On liian vaikeaa miettiä sitä mahdollisuutta näin teoreettisesti.
Np-ultrassa kävin jotta varmistui että masussa on sikiö ja ettei suurempia poikkeavuuksia olisi (olisin päätynyt aborttiin jos siinä vaiheessa olisi ilmennyt poikkeavuuksia), en kuitenkaan hätäillyt vaikkei niskaturvotusta saatu edes mitattua kun vauva näytti muuten terveeltä. Rakenneultraan menin oikeastaan ihan vaan katsomaan vauvaa ja siinä toivossa että sukupuoli selviäisi. Voisin käydä ultrassa vaikka joka viikko katsomassa vauvaani. En ymmärrä niitä jotka kieltäytyvät ultrista, jos he kerta niin meuhkaavat etteivät hyväksy aborttia niin mikseivät sitten hyväksy sitä että lapsen poikkeavuuden saisi tietää hyvissä ajoin että on aikaa sopeutua. Ei seulonnat ole sama kuin abortti!
Emme menneet seulontaan, koska emme kokeneet sitä välttämättömäksi. Tulokset eivät ole lähellekään 100% varmoja, joten joka tapauksessa voi olla niin, että loppujen lopuksi tulos onkin päinvastainen kuin mitä seulonnan tulos on.
-Ellu
en ole osallistunut seulontoihin, koska en ole halunnut etukäteen tietää lapsen vammasta (en voisi luopua siltikään lapsestani) ja toiseksi, siinä on pieni keskenmenonriski olemassa..
rakenneultrassa kävimme, mutta se onkin ainoa juttu..
Seulonnoissa ei ole mitään keskenmenoriskiä! Jos tarkoitat lapsivesipunktiota, niin siinähän riski kai on, mutta eihän sitä tehdä, ellei np-tulos ole poikkeava. Vanhemmille odottajille kai tarjotaan mahdollisuutta mennä siihen..?
Ultratessa ei ole mitään keskenmenon riskiä.
Mistä moisen keksit?
Säteilyturvakeskuksen sivuilla ultrasta on seuraavaa faktaa:
Ultraäänitutkimus
Ultraäänitutkimus on hyvin yleisesti käytetty kuvausmenetelmä. Sitä käytetään muun muassa odottavan äidin sikiön tutkimuksessa ja yleensä vatsan alueen tutkimuksissa. Ultraäänitutkimusta käytetään yleisesti myös sydämen, sappirakon ja pehmytosakudosten tutkimuksissa sekä mammografiaa täydentävänä tutkimuksena. Suomessa tehdään lähes 500 000 ultraäänitutkimusta vuosittain.
Ultraäänitutkimukset täydentävät röntgentutkimuksia ja ovat osittain korvanneet niitä. Ultraääntä käyttämällä voidaan välttää röntgensäteilyn aiheuttama säteilyhaitta. Ultraäänialtistuksen ja syövän syntymisen välisestä yhteydestä ei ole tieteellistä näyttöä.
Kun odotin esikoista verikokeista näkyi et on mahdollista että meille olisi tulossa sairas lapsi.Kävin perinnöllisyys polilla juttelemassa riskeistä ja päädyin lapsivesipunktioon.Halusin itse tietää onko tuleva lapsi sairas ja valmistautua henkisesti.Abortti ei käynyt mielessäkään,koska mitään varmaa en vielä tiennyt.Lopulta tuli tulokset ja terve lapsi oli tulossa.Sain huokaista helpotuksesta.
Nyt odotan toista lasta ja ei ole epäilystäkään etten menisi tutkimuksiin.Haluamme ehdottomasti tietää jos lapsemme on vakavasti sairas!
Sain tietää raskausviikolla 22 sairastavani raskausajan toksoplasmoosia. Lääkärini suositteli minulle lapsivesipunktiota, jonka avulla voitaisiin aloittaa mahdolliset hoidot. Tuloksista varmistui, ettei toksoplasmoosi ole tarttunut sikiöön, ja aloin syömään lääkettä joka ehkäisee tartuntaa. Lapsivesi näytteen tulos ei ollut 100% varma, emmekä noilla viikoilla olisikaan voineet enää mitään tehdä, joten päätimme ottaa vastaan sen mitä annetaan. Meille siunautui kaikinpuolin terve ja ihana poika, josta monesti olemme kiittäneet!
Moi!
Kyllä kävimme kummassakin seulonnassa eli np- ja rakenneultrassa. Mieleeni ei missään vaiheessa edes tullut mennä sinne sen takia, että saisimme selville vakavia sairauksia. Menimme lähinnä katsomaan, että vauvalla on kaikki hyvin ja ekaan ultraan varmistamaan, että siellä on vauva! En halunnut seerumiseulaan, koska minulle riitti se, että näin vauvan sykkeen ja liikkeet.
Minusta ultrissa käynti oli yksi raskauden kohokohdista. Koska siihen oli mahdollisuus, niin en mistään hinnasta olisi jättänyt niitä väliin. Onhan se tulevalle isällekin ihana kokemus nähdä vauva. Äidille vauva on odotusaikana konkreettisempi kuin isälle, joten kyllä isäkin pystyy paremmin valmistautumaan lapsen tuloon, kun on nähnyt pikkuisen.
Päätimme mieheni kanssa yhdessä, että emme osallistu seulaan. Kaikki kolme ultraa olen käynyt tekemässä ja niistä olen saanut tarpeeksi tietoa lapsestani. Toisessa ultrassa (rv12) lääkäri yritti mitata niskapoimun, mutta se ei oikein onnistunut, sillä sikiö oli huonossa asennossa. Rakenneultrassa katsoivat sitten kaikki elimet ja se riitti meille.
Päätös olla tekemättä seulaa lähti siitä, että pelkäsin stressaavani itseni kipeäksi, kun odottaisin tuloksia. Ja jos tuloksissa olisikin ollut jotain, en olisi voinut ottaa loppuraskautta rennosti. Eikä sekään ole hyväksi lapselle. Ymmärrän toki heitä, jotka haluavat tietää asiat etukäteen ja näin voivat varautua tulevaan. Ja seula on hyvä asia, että vanhemmat voivat tehdä ratkaisuja jo odotusaikana. Itse haluan ehkä kuitenkin olla tietämätön ja pitää odotusajan mahdollisimman rentona ja huolettomana. Syntymän jälkeen voin sitten alkaa miettimään mitä siitä eteenpäin.
Toisaalta seulakaan ei ole täysin 100% varma. Tiedän lähipiiristäni tapauksen, jossa lääkäri oli sanonut, että on mahdollista, että lapsi on jollain tavoin kehitysvammainen. Vanhemmat ottivat tiedon vakavasti, mutta abortti ei ollut heillä edes mielessä. Lopulta sieltä syntyi kuitenkin täysin terve ja ehkä kiltein ja rauhallisin lapsi jonka tiedän. Ehkä tämä myös antoi sysäyksen päätökseemme olla tekemättä seulaa.
En nyt haluu mitenkään pilkkua viilata, mutta ultrathan on seulontaa. En minäkään halunnut seerumiseulontaan, mutta ultrissa kyllä kävin.
Totta, että ultrat ovat myös tavallaan seulontaa, mutta silloin suurin osa suomalaisista naisista olisi osallistunut seulaan. Uskoisin, että kyseisen ketjun aloittaja tarkoitti juuri tuota seerumiseulaa. Jos olen väärässä niin korjatkaa...
Itselleni annettiin nauvolasta paperi, jossa kerrottiin seuraavaa (lähes suora lainaus): "Seulontaa haluavat vapaaehtoiset odottavat naiset antavat neuvolassa 9 - 13. viikolla verinäytteen, jossa määritellään raskauteen liityvä valkuaisaine ja raskaushormoni. Tämän tiedon sekä äidin henkilökohtaisten raskausajan tietojen (paino, ikä, tupakointi ym.) perusteella määritellään riski saada Down-lapsi. Tämän jälkeen äiti tekee ratkaisun tehdä lisätutkimuksia."
Tähän seulaan en itse halunnut osallistua jo edellä mainituista syistä.
Sikiöseulontoja olen tarkoittanut:Sikiöseulonnalla tarkoitetaan raskaana oleviin naisiin kohdistettuja seulontoja, joiden tarkoituksena on todeta sikiön sairaus tai vamma.