eilen olin yliaikaiskontrollissa ja lääkäri totesi, että nippanappa saattaa mahtua, mutta kannattaa totutella ajatukseen sektiosta (leikkauskammon vuoksi pyysin päästä jo aiemmin kontrolliin, koska epäilin isoa vauvaa -eivät ottaneet). torstaina aloitetaan käynnistys "kypsyttelyllä", ilmeisesti siis prostaglandiinimurusia kohdunsuulle. jos ei parissa päivässä tehoa, niin sitten yritetään käynnistää oksitosiinitipalla. haluaisin kuulla, miltä tämä järjestely teidän mielestänne kuulostaa. itseä hirvittää ajatus kaksi vuorokautta kestävistä rankoista supistuksista, jotka eivät sitten lopulta välttämättä kuitenkaan johda synnytykseen, jos kohdunkaula ei katoa ja kohdunsuu aukea tai jos lapsi todella on liian suuri syntymään alateitse. toisaalta ajatus mahan aukiviiltämisestä tuntuu aivan hirveältä ja pelkään sitä miten sitten selviän vauvan kanssa kotona kipeän haavan kanssa. en ole aiemmin jännittänyt synnytystä, mutta nyt molemmat vaihtoehdot tuntuvat aivan kammottavilta. onko jollakin kokemuksia vastaavasta menettelystä? en tiedä yhtään mitä ajatella. pelottaa sekin, että vauvalle tapahtuu jotain, jos liian ahtaasti joutuu tulemaan. pitäisikö kuitenkin vaatia leikkausta? mutta inhoan sairaaloita ja olin toivonut voivani vain käydä synnyttämässä vauvan ja lähteväni sitten hänen kanssaan kotiin. jos synnytys onnistuisi, olisi se vauvalle parempi tapa tulla tänne maailmaan (ainakin joidenkin lähteiden mukaan), kun taas leikkaus tarkoittaisi, että yhteensä viikon joutuisin maata kipeänä sairaalassa. ihan pieleen menee kaikki ja itkettää.
käynnistys+mahdollinen sektio
helppa (rv 41+5)
71547
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tamperelaisena mulle on tullut sellainen käsitys, että jos TAYSissa tarjotaan sektiota, niin silloin on hyvin todennäköistä, että alateitse on käytännössä mahdotonta synnyttää.
Muuten siinä sairaalassa pihdataan sektiota viimeiseen asti sellaisilta tapauksilta, jotka esim. Vammalassa olis leikattu ehdottomasti.
En halua pelotella, mutta sinuna en lähtisi yrittään alateitse, vaan tarttuisin tuohon sektiovaihtoehtoon (jopa vähän lääkäriä painostaen).
Et kertonut, oletko ensisynnyttäjä, mutta jos olet, niin sinua ei kuitenkaan kotiuteta pikana. Sektiohaavan kipuihin saat lääkettä, kun taas alapäänleikkaukset on "luonnollista ja parantavaa kipua", jota ei hoideta.
Liian suuren lapsen alatiesynnytyksessä on juuri niitä riskejä, joista saattaa jäädä elämänmittaiset jäljet. Jos esim. happi loppuu ja tulee joku aivovaurio. Lieviä ikäviä juttuja on sitten solisluun katkeaminen tai muut murtumat.
Kun verrataaan sektion ja alatien riskejä on siinä suuri ero, verrataanko sellaista alatietä, jossa kaikki näyttää olevan kunnossa (siis ennen synnytystä) ja sektiota vai verrataanko sinun tapausta ja sektiota. Alatie saattaa olla turvallisin silloin, kun kaikki asiat ovat valmiiksi hyvin. Sinun tapauksessasi riskejä on ilmennyt jo ennen alkamista.
Minusta on hyvin suuri vaara, että käy juuri, niin kuin epäilit ja joudut kokemaan kummatkin synnytykset turhaan, kun voisit ihan oikeutetusti saada leikkauksen. Yritä olla ajattelematta sitä operaatiota. Siinä on kuitenkin verho edessä ja saat keskustella miehesi tai tukihenkilösi kanssa operaation ajan. Sektiossa on aina paljon enemmän asiantuntijoita tarkkailemassa tilannetta ja kaikenlaista apua lapselle tarjolla heti synnyttyä. Minusta se kuulostaa sinun tapauksessasi turvallisemmalta.
olen kyllä samaa mieltä mitä tuossa ylempänä luki. taidat päästä itse jopa "helpommalla" jos vauvatulee sektiolla maailmaan.se kuulostaa paljon turvallisemmalta kummankin puolesta.
ei kannata pelätä turhia. kyllähän se haava varmasti on pitemmänkin aikaa kipeä ja aina täytyy osata pyytää apua vauvan kanssa jos siltä yhtääkään tuntuu.
veikkaisin muuten että jos vauva on suuri ni kyllähän siinä saattaa tuolta alhaalta revetä paikatkin aika pahasti.
Ymmärrän tunteesi, mutta uskon myös sektion olevan jopa suotava sinun tapauksessasi. Itse synnytin pojan viime pääsiäisenä ja poika jäi jumiin synnytyskanavaan, elvytys ei auttanut ja poika kuoli 8 tunnin kuluttua syntymästä. Nämä "kivut" kestävät vielä. Olen jälleen raskaana ja torstaina olisi tarkoitus mennä suunniteltuun sektioon Turkuun. Pelkään myös leikkauksia / sairaalaa ihan hirvittävästi, mutta toista kertaa en halua kokea mitään niin hirvittävää kuin viime pääsiäisenä. Kohdallani myös kävi niin, että "matemaattisesti" lapsi mahtuu syntymään alakautta, jos kaikki menee muuten hyvin, mutta kun ei sitten mennytkään...
Onnea synnytykseen, yritä ajatella, että olet sairaalassa vain vähän aikaan suhteessa siihen, että voit saada terveen, elävän lapsen!
Minulla käynnistettiin raskausmyrkytyksen vuoksi. Ensin viikon ajan (ensin kaks päivää ja välipäivä sit taas kaks päivää) yrittivät kännistää kapseleilla eli niillä jotka laitetaan kohdunsuulle. Sen viikon jälken meni lapsivesi, mutta mitään ei tapahtunut, supistukset ei alkanu. Seuraavana päivänä laittovat synnytys saliin ja aloittivat tipalla käynnistämään. Sitten alko tapahtua, aukesin 3cm:stä 10 cm:iin 20 minuutissa. Supistukset kyllä tuntui ja epiduraali ei auttanut, ilokaasulla vaan. Neljä tuntia tipan aloituksen jälkeen syntyi ihana terve poika! Kaiken tuon jälkeen jäi kuitenkin positiivinen kokemus koko hommasta.
Onnea synnytykseen!!!
Kuten edellinenkin, niin minun raskauteni käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia rv.36 5. Eli tippa käteen kahdeksalta aamulla ja odottelemaan alatie synnytystä. Supistukset saatiin aikaiseksi, paikat aukesi ihan normaalisti,eka epiduraalipuudutus epäonnistui, toinen onnistui, mutta oltiin jo niin pitkällä, että siitä ei enään ollu hyötyä, mutta ponnistuksen yhteydessä vauva vaan ei päässyt kunnolla kanavaan eikä näin ollen mahtunutkaan tulemaan. Eli 10 tunnin yrityksen ja totaalisen väsymisen jälkeen päädyttiin sektioon. Jos olisin saanut valita, olisin heti valinnut sektion. Mutta valinta on sinun !
Moi!
olenko ymmärtänyt oikein et ponnistit 10 tuntia?
Itselleni kans käynistetiin ja joutuin ponnistumaan 2.42min mutta silti en oo mitenkään kauhuissa synnytyksestä.. Ja iso poika tuli eli 3890 ja 52. Synnyttäisin uudellen vaikka heti:)
Ole killti ja terkene et oliko se niin et 10 tuntia ponnistuksta muuten en saa yörauha....:)
vaikuttaa siltä, että sektio todellakin olisi parempi vaihtoehto minulle. myös muualta saamani mielipiteet asiasta tukevat tätä. ajatus ei enää tunnu niin kamalalta, kun mietin toista vaihtoehtoa ja siihen liittyviä riskejä. huomenna kun menen laitokselle aion ehdottomasti pyytää uuden arvion vauvan koosta ja siitä mahtuuko tulemaan. jos se myös tällöin vaikuttaa epävarmalta, aion pyytää sektiota, vaikka hirvittäisi kuinka. kun kaikki on mennyt tähän asti hyvin, en ole valmis riskeeraamaan vauvan terveyttä tässä loppuhuipennuksessa. kuulin tänään myös, että sektiota ei tarjottaisi sen takia, että maksaa niin paljon enemmän kuin tavallinen synnytys ja että jos epäillään, että vauva ei mahdu, niin se ei todennäköisesti tule mahtumaan, vaikka haluaisivat ensin synnytystä kokeilla. inhottaa, jos täytyy alkaa vääntää kättä asiasta tällaisen syyn vuoksi. vaan eiköhän sektioon ole kuitenkin tässä tapauksessa perusteet. kiitos todella paljon vastauksista. ymmärrän nyt, että sektio ei sitten kuitenkaan ole niin pelottava vaihtoehto, vaan todennäköisesti turvallisempi ja helpompi sekä vauvalle että minulle.