Minusta palsta ei ole ollut väärä, koska monet mt-sairaat ja mt-kuntoutujat kärsivät myös alkoholiongelmasta ja tarvitsisivat apua. AA toiminta ei vain näytä olevan oikea kanava, koska siellä ei tunnuta löytyvän ymmärrystä mielenterveysasioista, vaikka niihin voitte kokouksissanne törmätäkin. Vahingollisia näkemyksiä ja yleistyksiä kyllä sitä vastoin tuntuu löytyvän, vaikka muille jakaa. Yksi jo kirjoittikin lopettaneensa mielialalääkityksen, kun hänelle oli varoitettu sivuvaikutuksista, mutta on onneksi huomannut asiantilan ja aloittanut lääkityksen uudelleen.
Nämä asiat ovat olleet tabuja eikä niistä ole puhuttu. Salaamiseen sen sijaan on käytetty runsaasti energiaa - tarkoitan yksilö tasolla. Tässä alkoholisti ja mielenhäiriöistä kärsivä ovat samalla viivalla ja ikäänkuin kohtalotovereita ja lisäksi usein kummankin takana piilee myös tuo toinen asia eli moni alkoholisti kärsii mielenterveysongelmista, jotka läheskään kaikki eivät johdu alkoholista vaan mielen tasapainon horjumisesta ja vastaavasti toisin päin. Luulin, että tästä löytyy yhteistä auttamis- ja keskustelupohjaa, mutta erehdyin karvaasti. Mutta tämä keskustelu ja näkemysten vaihto, on vain hyväksi eli lakataan lakaisemasta ongelmia maton alle ja puhutaan suoraan, mistä on kyse! Ehkä näin osapuolten näkemykset lähestyvät ja ainakin suvaitsevaisuus ja ymmärrys lisääntyvät - näin ainakin toivon! Kiitän ja kumarran ja totean, että asia on minun osaltani tällä erää loppuun käyty! Jaksakaa hyvin ja suvaitkaa toinen toisianne ja auttakaa hädässä olevia!
Nämä asiat ovat olleet tabuja eikä niistä ole puhuttu. Salaamiseen sen sijaan on käytetty runsaasti energiaa - tarkoitan yksilö tasolla. Tässä alkoholisti ja mielenhäiriöistä kärsivä ovat samalla viivalla ja ikäänkuin kohtalotovereita ja lisäksi usein kummankin takana piilee myös tuo toinen asia eli moni alkoholisti kärsii mielenterveysongelmista, jotka läheskään kaikki eivät johdu alkoholista vaan mielen tasapainon horjumisesta ja vastaavasti toisin päin. Luulin, että tästä löytyy yhteistä auttamis- ja keskustelupohjaa, mutta erehdyin karvaasti. Mutta tämä keskustelu ja näkemysten vaihto, on vain hyväksi eli lakataan lakaisemasta ongelmia maton alle ja puhutaan suoraan, mistä on kyse! Ehkä näin osapuolten näkemykset lähestyvät ja ainakin suvaitsevaisuus ja ymmärrys lisääntyvät - näin ainakin toivon! Kiitän ja kumarran ja totean, että asia on minun osaltani tällä erää loppuun käyty! Jaksakaa hyvin ja suvaitkaa toinen toisianne ja auttakaa hädässä olevia!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ohessa oma mielipiteeni lääkkeiden käytöstä ja AA:sta:
"Usein sanotaan, että ohjelma kieltää lääkkeiden käytön. Tällä tarkoitetaan silloin ainakin keskushermostoon vaikuttavia lääkeaineita. Monella alkoholistilla on huonoja kokemuksia lääkäreistä, jotka ovat kirjoittaneet lääkereseptejä helpottamaan tilapäisesti alkoholistin oloa sen sijaan, että olisivat tiukasti ohjanneet alkoholistia hoitoon. Mielestäni karu totuus on, että alkoholisti saapuu tehoavaan hoitoon, minun kohdallani AA:han, Jumalan armosta ja silloin kun on käyttänyt päihteitä tarpeeksi. Siksi katkeruus ja lääketieteen edustajien halveksiminen saattaa olla yliampuvaa. Kirjassa ”Nimettömät Alkoholistit” sivulla 136 toipuvaa alkoholistia suorastaan kehotetaan kääntymään lääketieteen edustajien puoleen sekä ruumiillisissa että sielullisissa/henkisissä sairauksissa. ”Eläminen raittiina” -kirjassa (alkuperäisteksti vuodelta 1975) varoitetaan alkoholistia puolestaan unilääkkeistä ja kaikista ”tajuntaan vaikuttavista” aineista. Esimerkkilistassa mainitaan muun muassa rauhoittavat lääkkeet, jotka ”helpottavat tärinää ja kätkevät masennuksen”.
Yleensä ei ryhmissä kukaan ole tavanomaisten fyysisten sairauksien lääkitsemistä vastaan. Poikkeuksena ovat keskushermostoon vaikuttavat lääkeaineet, kuten esimerkiksi vahvat kipulääkkeet tai yskänlääkkeet. Yleinen käsitys onkin, että alkoholistin olisi vältettävä kaikkia huumaavia valmisteita, koska riippuvuusherkkyys voi aiheuttaa ongelmia. Eli suomeksi sanottuna alkoholisti voi jäädä koukkuun valmisteeseen tai se voi edesauttaa juomaan retkahtamista. Maalaisjärjellä ajattelen itse, että pyrin selviämään monenlaisten sairausoireiden kanssa ilman kolmiolääkkeitä. Jos kuitenkin kyseessä on esimerkiksi kirurgisen toimenpiteen aiheuttama todella kova ohimenevä kiputila, saattaisin turvautua pakon edessä näihin vahvoihin valmisteisiin. Toinen poikkeus on tietenkin kova krooninen kipu, kuten hermosäryt, syöpäkivut tai vastaavat, mutta silloin onkin ajateltava jo asiaa aivan eri näkökulmasta ja vahva lääkitys on koettava mahdollisuutena elää ihmisarvoista elämää. Näistä minulla ei ole (onneksi) omakohtaista kokemusta.
Kun tullaan varsinaisten psyykkisten ongelmien puolelle, ollaan jo liukkaalla maaperällä. Asiaa hämärtää se, että juova alkoholisti on masennuksen ja vakavan sielullisen ja henkisen häiriön tilassa. Masennusta ja ahdistusta lievitetään alkoholilla, joka pitkään käytettynä puolestaan aiheuttaa samoja oireita – noidankehä on valmis.
Mielestäni mitään psyykkistä ongelmaa ei voida kunnolla hoitaa kun sairas ihminen juo. Jos alkoholi ja sen mukanaan tuoma elämän kaaostila on ollut masennuksen ja ahdistuksen pääaiheuttaja, alkaa alkoholistin psyykkinen tila kohentua toipumisen edistyessä. Masennus lievittyy muutamassa kuukaudessa ja ahdistus lievenee askelten toteuttamisen mukana, kun elämä alkaa saada normaaleja muotoja ja hyvittäminen helpottaa toipujan oloa. Unihäiriöt, levottomuus ja tuskaisuus lievittyvät alkoholin vaikutuksen kadotessa kehosta ja kun syntyy luottamus toipumisen mahdollisuuteen.
Usein kuitenkin masennus ja tuskaisuus pahenee raittiiden päivien kertyessä. Tällöin saattaa olla syynä toipujan alkoholismiin osaltaan johtanut perussairaus. Psyykkiset ongelmat, joita alkoholisti ei ole voinut käsitellä ja jotka on osin hukutettu viinan avulla nousevat esiin ja uhkaavat ajaa toipujan takaisin juomakentälle. Tällöin näkisin, että muukin keskusteluterapia AA:n lisäksi olisi tarpeen, ja toipuja hyötyy usein selkeästi mielialalääkityksestä. Nykyiset ”uudet” pääosin keskushermoston serotoniinitasoon vaikuttavat (SSRI-) lääkkeet eivät ole huumaavia eivätkä aiheuta riippuvuutta, joten niitä voi alkoholisti mielestäni käyttää, ja monille, minä mukaan lukien, ne ovat elämän tasapainon saavuttamisen ja sen säilyttämisen yksi perusehto.
Ahdistus- ja unilääkkeiden suhteen olen itse varovaisella ja pääosin kielteisellä kannalla. Ne aiheuttavat usein voimakasta riippuvuutta ja voivat olla ensimmäinen askel alaspäin kohti juomista. Poikkeustilanteita varmasti on, mutta näiden lääkkeiden suhteen olisin varovainen ja niiden käyttö vaatii alkoholismia hyvin tuntevan lääkärin hoitoa. Tärkeintä näissä kysymyksissä on mielestäni lääkkeen todellinen käyttötarkoitus: käytetäänkö valmisteita mahdollistamaan toipumista ja vakavista kriiseistä selviämistä vai onko lääkkeen käyttötarkoitus huumaavan vaikutuksen ja tokkurasta saatavan unohduksen ja tilapäisen helpotuksen hakeminen.
Ahdistus ja masennus ovat mielestäni merkkejä siitä, että ihminen elää ristiriidassa kykyjensä ja arvojensa sekä elämäntilanteensa välillä. Toisin sanoen ihminen vaatimustaso (ja mielikuva muiden ihmisten asettamista vaatimuksista ja toiveista) elämään ja omaan itseensä nähden on suhteettoman korkea. Näissä ongelmissa toipumisohjelma ja sen mukanaan tuoma nöyryys avaavat alkoholistin silmiä ja auttavat omalta osaltaan kokonaisvaltaisen paranemisen alkuun. Itse käyn terapiassa ja käytän mielialalääkkeitä, mutta vain raittius päivä kerrallaan on kohdallani mahdollistanut toipumista masennuksesta ja muista vakavista psyykkisistä ongelmista. Ja tämän kaiken takana on hengellinen kokemus siitä, että olen saanut Jumalan armon osakseni päästessäni AA:n piiriin."
Kertomuksesi on kuin suoraan minun tarina.
Oman "järjen" käyttö ei todellakaan ole kielletty. Kyllä rehellisesti apua hakeva tietää mitä suuhunsa pistää, myös lääkkeiden suhteen. Alkoholin vaihtaminen lääkkeisiin ei todellakaan ole ratkaisu.
Itse joudun tai "saan" käyttää mielialalääkkeitä, vaikka olenkin AA:ssa toipuva alkoholisti. Silti minun parhaat lääkkeeni ovat kokonaisvaltainen "hoito" AA:ssa, runsas liikunta ja "luojan" aurinko, varsinkin kaamosaikoina.
Olen kahteen eri otteeseen raitistumiseni jälkeen sairastunut vakavaan masennukseen, psykiatrin diaknoosi oli depressio.
Nyt elän elämäni parasta aikaa(jo muutaman vuoden)ja minun kiitokseni menevät ammattiauttajille sekä suurenmoiselle AA-yhteisöllemme. Molemmista paikoista olen hakenut täydestä sydämestäni apua ja sitä myös saanut. Olen löytänyt myös oman Korkeimman Voimani, jota kutsun Jumalaksi. Sitä en "tyrkytä" kenellekkään, sen enempää kuin AA:takaan. Ne on jokaisen löydettävä ja myös löydettävissä, jos on vain aitoa oma tahto. Näin minä uskon tänään.
Voimia kaikille "kohtalotovereille" ja meille kaikille!
mutta silkkaa asiaa.
Omana käsityksenäni haluaisin lisätä tuohon vain sen, että itse en ainakaan pidä tarpeellisena tilittää palavereissa lääkitystäni enkä liioin kommentoi muiden lääkityksiä, vaikka välillä näenkin että selkeästi bentsopöllyssä oleva ihminen käyttää puheenvuoron.
Mutta minusta tuossa a-holistin viestissä oli kaikki oleellinen, joten omalta osaltani jään odottelemaan uudempia aiheita.
täysin puhdas pää 100%
kirjoituksesta sain käsityksen, että olet raitistunut tämän vuoden alusta. Taidat olla kuitenkin olla ollut AA:ssa jo pidemmän aikaa. Hyvää raittiutta ja tervehtymistä sinulle.
Vielä juodessani koin alkoholin ja alkoholismin aiheuttamia pelko- ja ahdistustiloja. Sain lääkäriltäni masennukseen serotoniinilääkettä (Seronil). Sain raittiudesta kiinni v. 2002 ja siitä asti raittiuteni on pitänyt, kiitos hienon AA-yhteisön. Raittiuden edetessä olen pikkuhiljaa jättänyt Seronil-lääkkeen käyttöä ja olenkin jo ollut n. 2 vuotta kokonaan ilman sitä, hyvällä menestyksellä. Koen tänä päivänä olevani hyvin, tai melko hyvin tasapainossa mielenterveydeltäni.
Koska olen nykyisin "timmissä" työkunnossa, teen myös paljon työtä. Ja joskus tulee kieltämättä paiskittua aivan liian paljon työtä. Me kaikkihan tiedämme, että väsymys ja uupumushan siitä seuraa.
Juuri väsyneenä ja uupuneena koen jonkinasteista "yliherkkyyttä" masennukselle, ts. saan pienenkin vastoinkäymisen jälkeen debressiiviä mielialoja.
Olenkin ylirasittuneena keventänyt työtahtiani sekä levännyt hyvin. Hyvän unen ja levon jälkeen mielen tasapainoni palautuu ja debressio häviää.
Korostankin, että hyvä lepo saattaa korvata monen ärtymys- debressio ja mielen pahoinvoinnin tilan.
Tämä pitäisi monen mt-potilaan muistaa.
Ainakin minulla se auttaa lähes 100-prosenttisesti!
levon merkityksen ja painottaisin myös ravinnon merkitystä. Jos verensokeri pääsee laskemaan liian alhaiseksi niin se voi aiheuttaa ärtymystä. Jopa Nimettömät alkoholistit -kirjassa on kehotettu pitämään aina suklaapatukkaa mukana (ja sitäkös kohtaa minä olen soveltanut mielelläni... :-) )
Mutta varsinaista kliinistä depressiota näillä konsteilla ei tietenkään korjata, ne ovat vain apuna, ja asiat on helpompi nähdä oikessa mittakaavassa kun on hyvin syönyt ja levännyt.
Juttuja. Varmaan juuri tuo itsensä lukeminen on oiva tie tietämykseen ettei aina tarvi turvautua lääkkeisiin. On omakohtainen kokemus. En tarvitse enään mitään lääkitystä. Etenkin sokea usko, että lääkäri tietäisi kaiken. Eihän ne raukat nyk. ehdi potilaisiin paneutua toden teolla. Joisitteko, uskoisitteko jos lääkäri määräisi levottomuuteen pirtuannoksen. Omaa järkeä saa varmasti käyttää ja myös havannoida itseään.
Kiitän tässä vielä lopuksi kaikkia lämpimästi viesteitä, vaikka välillä poltinkin roppuni. Itse asiassa minulle kävi juuri noin eilen kuin ylhäällä on kirjoitettu eli unohdin syödä ja aivot uppoutuivat täysin tähän keskusteluun, jolloin suhteellisuuden tajuni petti lopuksi pahan kerran. Eli olen varmaan myös anteeksi pyynnön velkaan niistä viesteistä, jotka koitte loukkaavina tai liian hyökkäävinä. Nöyrin anteeksi pyyntö tähän loppuun ja jatketaan päivä kerrallaan tätä elämää eteenpäin. Kiitos