En enää ikinä päästä ketään lähelleni, en enää ikinä luota kehenkään, en enää ikinä rakastu kehenkään ja ehkä mun ei enää ikinä tarvitsisi itkeä. Näin mä lupasin itselleni viime keväänä. Tuli ripari ja tutustuin yhteen jätkään. Syksymmällä aloimme liikkua enemmän samoissa porukoissa ja eräänä päivänä huomasin tämän jätkän päässeen lähemmäksi minua kuin kukaan muu koskaan ennen. Se kuunteli mua... puhuttiin rakkaudesta, onko sitä edes?! Huomasin hänen olevan ainoa jätkä, johon tässä maailmassa voisin luottaa. Pelkäsin myöntää itselleni rakastuneeni tähän jätkään. Kuka nyt minua rakastaisi?! Olin niiiin kauan jankuttanut itselleni, ettei kukaan koskaan voisi rakastaa minua... kehittänyt ympärilleni kovan kuoren, jonka tämä jätkä oli kuitenkin murtanut, päässyt sisälleni. Viimein sain myönnettyä itselleni ja tälle jätkälle tunteeni ja nyt olemme onnellisesti yhdessä. Mutta vieläkin mielen perukoilla kaihertaa kysymys: rakastaako hän minua kuitenkaan?! Päässäni kummittelee oma ääneni, joka jankkaa, ettei kukaan koskaan voisi rakastaa minua! Rakkaus on riski, jonka tahdoin kuitenkin ottaa! Uskaltaa tekin, se kannattaa!
voiko kukaan koskaan rakastaa minua?!
iiris
4437
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ota hänet testiin.. en tarkota ihan valheen paljastus konetta mutta kokeilkaa ny sitäkin :))
tarkotin että tee hänelle kynttilä illallisia ja muuta romattista kyllä hän sinulle sanoo taikasanat *minä rakastan sinua*
ikänne?
ns. meinaan...Mä en oo uskaltanut kertoa tunteistani ikinä tälle jätkälle, vaikka oonki rakastanut sitä jo kaks vuotta... Mä olen kauheen "viilee" muille jätkille, ja tä mun rakkauteni on ainut johon mä todella todella luotan..Ja kerron sille kaikkee henkilökohtast...Se on mun kuuntelijani! =)
Mulla on vähän sama tilanne tietyllä tavalla...
oon seurustellu n.5kk ihanan jätkän kans, joka on suoraan mun unelmista ja haaveista. Mut en vaan uskalla päästää sitä liian lähelle mua!
Oon miettiny et mikä hemmetti mussa mättää...!!!
Se sanoo useesti et se rakastaa mua ja kaikki mun tutut ja sen kaverit sanoo et se on ihan läpeensä rakastunu muhun...ja siis uskon sen enkä edes epäile, mutta silti mä pidän mun kuoren tiukasti kiinni. En tiedä et pelkäänkö päästää sitä lähelle sen takia et vaan sillon se voi mua satuttaa. Ja jossain alitajunnassa tykyttää et jos päästän sen lähelle niin sillon just se satuttaa... Ei se kuitenkaan luottamuspulasta, ja siit et se vois pettää, johdu, koska tiedän et se ei ikinä vois tehdä sellasta. Oon jopa pohtinu sellasta vaihtoehtoa, et oon joku tunnevammainen, joka ei vaan pysty rakastamaan!!! Vaikka kovasti haluaisin...:(
Vielä en oo keksiny syytä mut ehkä ajan kanssa...ehkä?
sama juttu mäki lupasin et en päästä ketään lähelleni enään,en luota kehenkään,en rakastu kehenkään!!mut miten kävi tutustuin netin kautta jätkään joka asuu 30km:n pääs ja ny olen sen kans,ollu jo 3kuukautta(lauantaina oli kyl lähel ett menetän sen)
ja en luota muihin jätkiin ku siihen!!!