Miksi adoptiolapsi oikein syrjäytyy? Onko se "ihonvärikysymys"
MM Tämä Amerikkalainen(Englanniksi)lehtiartikkeli antaa tiettyä valaisua ongelman perisyyhyn:
http://www.usatoday.com/news/nation/2005-09-13-adoption_x.htm
Rasismi on adoptiolapsilla VAKAVA ONGELMA, mutta se ei ole silti pääsyy lasten syrjäytymiseen!
Vielä rasismiakin suurempi ongelma on lasten usein "kotona" kokema psykologinen, fyysinen ja peräti seksuaalinen väkivalta. Tämän takia myös Venäjältä ja muualta Itä-Euroopasta adoptoidut lapset syrjäytyvät!
Millaisissa kodeissa sitten tällaista pahoinpitelyä tapahtuu? No, ihan millaisessa tahansa! Yksi esimerkki nyt on vaikkapa "eksoottiset" Kiinalaislapset! Minä en ole mikään selvännäkijä tai ennustaja mutta veikkaan, että aika iso osa näistä lapsista alkaa syrjäytyä joskus 12-16 vuotiaina. Ensimmäinen näkyvä osa tätä syrjäytymistä ovat VAKAVAT riidat vanhempien kanssa! Miksi näin?
Aika yksinkertaista;hyväksikäyttäjä ja pahoinpitelijä kun ei erityisesti ole ihastunut uhrinsa "itsenäistymisestä" Tätä seuraa hyvin voimakas vastareaktio, jonka päätehtävänä on "suojella" lasta ulkopuoliselta maailmalta. Tyypillistä on, että vanhemmat esiintyvät mm lapsen "pelastavana enkelinä" yhteiskunnan ja ympäristön häntä kohtaan harjoittavalta rasismilta. Kyse on siis klassisesta kikasta;ensin luot ongelman(tuot lapsen tänne, joka on Suomessa rasismin kohteena)ja sitten ratkaiset sen! Ja SINÄ olen sankari=P
Näitä pahoinpitely ja hyväksikäyttö tarinoita tulee vielä USEITA! Pientä esimakua tästä antaa se, että näitä ongelmia Suomessa oli jo 20-vuotta sitten, ja niistä ajoista kansainväliset adoptiot ovat KUUSINKERTAISTUNEET!
Monet kuitenkin yhä sinnikkäästi kieltäytyvät hyväksymästä ja tunnustamasta ongelmaa. He esittivät 1990-luvulla "ratkaisun";Adoptoidaan valkoisia lapsia Itä-euroopasta, niin ei tule ongelmia!
Ihan kiva, varsinkin tuon rasismin suhteen! Tästä nyt jäi vain huomiotta se pikku juttu, että nämä lapset syrjäytyvät ENSISIJAISESTI kotona koetun pahoinpitelyn ja hyväksikäytön, ja vasta sitten ulkopuolelta koetun rasismin uhreina!
Siitä ei kuitenkaan päästä mihinkään, että pian saa Suomikin oman "kulttuurisesti rikkaan" oirelevan väestönosan, joka ei tule todellakaan asumaan missään Itä-Helsinkiläisessä lähiössä, vaan KAIKKIALLA aina Helsingistä Rovaniemelle!
Tästä tulee lastenpsykiatrialle ja yhteiskunnalle ISOOOOOO lasku, muuta en aiheesta sano!
MM Tämä Amerikkalainen(Englanniksi)lehtiartikkeli antaa tiettyä valaisua ongelman perisyyhyn:
http://www.usatoday.com/news/nation/2005-09-13-adoption_x.htm
Rasismi on adoptiolapsilla VAKAVA ONGELMA, mutta se ei ole silti pääsyy lasten syrjäytymiseen!
Vielä rasismiakin suurempi ongelma on lasten usein "kotona" kokema psykologinen, fyysinen ja peräti seksuaalinen väkivalta. Tämän takia myös Venäjältä ja muualta Itä-Euroopasta adoptoidut lapset syrjäytyvät!
Millaisissa kodeissa sitten tällaista pahoinpitelyä tapahtuu? No, ihan millaisessa tahansa! Yksi esimerkki nyt on vaikkapa "eksoottiset" Kiinalaislapset! Minä en ole mikään selvännäkijä tai ennustaja mutta veikkaan, että aika iso osa näistä lapsista alkaa syrjäytyä joskus 12-16 vuotiaina. Ensimmäinen näkyvä osa tätä syrjäytymistä ovat VAKAVAT riidat vanhempien kanssa! Miksi näin?
Aika yksinkertaista;hyväksikäyttäjä ja pahoinpitelijä kun ei erityisesti ole ihastunut uhrinsa "itsenäistymisestä" Tätä seuraa hyvin voimakas vastareaktio, jonka päätehtävänä on "suojella" lasta ulkopuoliselta maailmalta. Tyypillistä on, että vanhemmat esiintyvät mm lapsen "pelastavana enkelinä" yhteiskunnan ja ympäristön häntä kohtaan harjoittavalta rasismilta. Kyse on siis klassisesta kikasta;ensin luot ongelman(tuot lapsen tänne, joka on Suomessa rasismin kohteena)ja sitten ratkaiset sen! Ja SINÄ olen sankari=P
Näitä pahoinpitely ja hyväksikäyttö tarinoita tulee vielä USEITA! Pientä esimakua tästä antaa se, että näitä ongelmia Suomessa oli jo 20-vuotta sitten, ja niistä ajoista kansainväliset adoptiot ovat KUUSINKERTAISTUNEET!
Monet kuitenkin yhä sinnikkäästi kieltäytyvät hyväksymästä ja tunnustamasta ongelmaa. He esittivät 1990-luvulla "ratkaisun";Adoptoidaan valkoisia lapsia Itä-euroopasta, niin ei tule ongelmia!
Ihan kiva, varsinkin tuon rasismin suhteen! Tästä nyt jäi vain huomiotta se pikku juttu, että nämä lapset syrjäytyvät ENSISIJAISESTI kotona koetun pahoinpitelyn ja hyväksikäytön, ja vasta sitten ulkopuolelta koetun rasismin uhreina!
Siitä ei kuitenkaan päästä mihinkään, että pian saa Suomikin oman "kulttuurisesti rikkaan" oirelevan väestönosan, joka ei tule todellakaan asumaan missään Itä-Helsinkiläisessä lähiössä, vaan KAIKKIALLA aina Helsingistä Rovaniemelle!
Tästä tulee lastenpsykiatrialle ja yhteiskunnalle ISOOOOOO lasku, muuta en aiheesta sano!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ensiksikin noita ulkomaisia juttuja ei voi täysin verrata Suomeen. Meillä adoptioprosessi on tarkempi (varsinkin tänä päivänä, verrattuna 20v. sitten Suomessa käytyihin adoptioneuvontoihin). Jenkeissä kuulemma neuvonta kestää n. 2 viikkoa, pitääkö paikkansa?
Toiseksi, jos jotain lasta on kohdeltu väkivaltaisesti, ilmoittakaa siitä h-vetin nopeasti lastensuojeluviranomaisille. Kenenkään ei tarvitse kestää sellaista.
Sen sijaan en millään tahdo uskoa, että perheet jotka käy tänä päivänä läpi adoptioneuvonnan ja jotka vuosia odottaa lasta, pilaa sen kaiken olemalla lapselleen väkivaltainen.
Ilmoitelkaa adoptoidut miten teitä on kohdeltu!
Hei!
Millä selittyisi se, että juuri adoptioperheissä olisi seksuaalista ja muunlaista väkivaltaa lapsia kohtaan suuressa määrin? Sitä en jaksa ymmärtää, mutta juttusi tuntuvat muutenkin pyörivän koko ajan samaa rataa. Olen pahoillani, jos itse olet joutunut kotonasi näiden asioiden uhriksi; jos olet, olethan hakenut apua? Kysyn vielä sinulta, että verisiteen puuttuminenko aikuisen ja lapsen välillä mielestäsi altistaa lapsen kotonaan väkivallalle?
omasta puolestanikin voin kyllä allekirjottaa tuota väkivaltaa. mun kohalla se vaan on ollu lähinnä henkistä väkivaltaa, mut myös fyysistä sillon kun olin vaikeassa teini-iässä. luen henkisen väkivallan piiriin m.m. lapsena näyttelyesineenä olon, pakottamisen epämiellyttävään muottiin, ylisuojelun, juurien tutkimisen estämisen, adoptiotaustan vähättelyn ja salailun ja monta muuta juttua. mä oon kärsiny niistä pitkään. yhteiskunnalta on menny rahaa m.m. sairaalahoitoon ja terapiaan. a-vanhempien kaa en ole enää missään tekemisissä. en ole tummaihoinen enkä ulkomailta adoptoitu. uskon et jos olisin ollu a-vanhempien kanssa samaa lihaa ja verta, niin tämmöistä ei olis tapahtunu. ihmiset ei vaan aina tajuu millaista kaikkee se väkivalta voi olla.
Hei!
Kiitos viestistäsi! Kokemasi kaltaista en toivoisi kellekään adoptoidulle ja siksi olisikin tärkeää, että ihmiset toisivat esiin, jos vain jaksavat, omia kokemuksiaan. Tiedän, että on olemassa todella monenlaisia adoptiovanhempia; erityisesti lapsen taustan tukemiseen ja lapsen kokonaiseen hyväksyntään omine piirteineen, taipumuksineen ja lahjakkuuksineen on valitettavasti hyvinkin huonoa suhtautumista joidenkin vanhempien parissa. Minusta vastauksesi oli todella arvokas; kerroit tällä palstalla olleen syrjäytymisuhkailun keskellä omia kokemuksiasi. Uskon, että näin asiat menevät monta kertaa paremmin perille kuin jatkuvasti jankkaamalla sadasta vuosittain syrjäytyvästä henkilöstä.
Ikävää että olet kokenut tällaista!
Meidän adoptiovanhempien kannalta on hyvä että avoimesti kerrot meille näistä asioista.
Olen samaa mieltä että tällalailla asiat menee paremmin perille, kuin toitottaisi 100 syrjäytyneestä tai lapsikaupasta.
...syrjäytyneet (olipa heitä 100, 50 tai 10 vuosittain) ovat täällä kirjoittelemassa teille internetin keskustelupalstalla? Ei heillä ole edes nettiä käytössä. Heillä on viinapullo, huumeruisku, oma selli, työttömyyspaperit täytettävänä, seksiasiakkaat, lähimmäisten inho niskassa ja muutenkin heitä ei yhtään kiinnosta tulla teille kukkahattutädeille kertomaan kohtaloaan. Osa on onnistunut ponnistamaan erittäin surkeista lähtökohdista (siis adoptioperheen aiheuttamista surkeista lähtökohdista) syvien vaikeuksien kautta sittenkin elämään, johon he voivat olla suhteellisen tyytyväisiä. He eivät usein halua olla enää missään tekemissä adoptioperheeseensä tai edes koko adoptioon. Teidän kukkahattukokouksissa käy (lähes) pelkästään niitä, jotka haluavat puhua adoptiotyytyväistä liturgiaa kukkahattukuuntelijoille tai sitten he näkevät, ettei heillä ole muuta mahdollisuutta ja kukkahattuyhteisö on heidän ainoa kuulijakuntansa ja yhteisö. Vaikka te pyörittäisitte kuinka isoa järjestöä tahansa, niin älkää luulko, että teillä on oikea kuva adoptoiduista. Älkää myöskään kuvitelko, että Adoptiokuraattoritoiminta kertoisi teille mitään näistä syrjäytyneistä tai syrjäytyvistä adoptoiduista. Eivät he teille soita. En minäkään haluaisi puhua sanaakaan kuraattori-kukkahattutäti-adoptioäidille, kun tiedän adoptiopiirien olevan niin pienet, että hän varmasti tietäisi adoptioperheeni. En sitä paitsi voi pätkääkään ymmärtää, miten joku kukkahattu-kuraattori-adoptioäiti voisi mitenkään ymmärtää adoptoituja, kun hän täälläkin kirjoittaa tämmöisiä viestejä "Suurperheen äiti"-nimimerkillä. Meistä kukaan ei halua kirjoittaa teille abc-kielellä teidän toivomianne viestejä, koska ne asiat ovat meidän omiamme. Jos joskus olemme yrittäneet niitä kirjoittaa, niin te poistatatte ne tai ette ainakaan ymmärrä niitä. Teidän kanssanne keskustelu on yliturhauttavaa, joten antakaa meille rauha keskustella täällä keskenämme. ps. olen adoptoitu, mutta en ole syrjäytynyt. meinasin syrjäytyä, mutta minä selvisin siitä eräällä tavalla. adoptioperheeseeni en ole juuri ollut tekemisissä sen jälkeen kun 17 v lähdin siitä talosta.
Minäkin olin vähällä syrjäytyä. Minä, biologisten vanhempieni kanssa elävä. Minut heitettiin ovesta ulos 16-vuotiaana, juuri ammattikoulusta päässeenä, ilman asuntoa, ilman tietoakaan työstä, 10 markkaa rahaa taskussa.
Vaan enpäs syrjäytynytkään, kun otin elämäni omiin käsiini ja päätin että pärjään!! Suosittelen vastaavanlaista päätöstä muillekin.
Näinhän se on, mutta pelkään että olemme käytännössä jo hävinneet taistelun. Adoptioluvut ovat Suomessa KUUSINKERTAISTUNEET vuodesta 1986!
Mutta minkä taakseen jättää, sen edestään löytää! Tästä seuraa vielä sellainen POMMI, ettei tämä "länsimainen hyvinvointiyhteiskunta" tule sitä hevillä unohtamaan, ja tähän verrattuna pari häiriintynyttä siirtolaisnuorta eristäytyneenä haisevissa lähiöissään tulee olemaan vielä lasten leikkiä=)
Me olemme monesti itse oman onnemme seppiä.
Todella harva meistä biologisessa perheessä olleesta saa hyviä lähtökohtia elämälleen. Ne on itse rakennettava, niin kuin sinä olet tehnyt. (Ja minä!)
Onnea valitsemallesi tielle!
Ja muista nauttia joka hetkestä!
Mistä sinä olet saanut päähäsi, että minä olen adoptiokuraattori???
Jos et olisi adoptoitu?
En halua vinoilla, vaan oikeasti tietää. Luuletko, että asiat olisivat hyvin ja olisit onnellinen?
Luuletko, että nämä "pelastetut" kiinalaiset tytöt (esimerkiksi) olisivat onnellisempia siellä Kiinassa syrjäytyneinä ja poljettuina, esim. liimatehtaan tyttöinä tai seksiorjina, kuin täällä Suomessa jonkinlaiset lähtökohdat saaneina?