Yleensähän se on niin päin että ihminen näkee itsensä lihavampana kuin on. Minusta tuntuu että näen itseni laihempana kuin olen. Vaatekaupassakin kun valitsen vaatteita sovitettavaksi niin katson että ne ova sopivia ja vilkaisen kokoakin, mutta kun menen sovituskoppiin, vaate onkin liian pieni. Tästä laihempana näkemisestä seuraa myös se että syön minkä kerkeän koska päässäni on pinttymä etten liho. Välillä kuitenkin on päiviä jolloin näen itseni todella lihavana. Olen muutaman päivän tämän jälkeen todella niukalla ravinnolla ja juon paljon vettä. Sitten onkin taas mahtava olo ja näen itseni jälleen laihana. Tiedän kuitenkin että olen ylipainoinen, koska mittani ovat 165/78, mutta en vain näe sitä itse. Välillä se koettelee todella paljon omatuntoani ja itseluottamustani. Ensin mässään ison pussin karkkia, keksiä, leipää ja ties mitä masennukseen ja sen jälkeen nukun surun ja pahan olon pois. Koulussa näytän kaikille että olen tasapainoinen ihminen ja väitän kaikille etten juurikaan syö karkkia tai muutakaan hyvää. Jos joku kehuu että mitenkä se ja se oli hyvää tai miten tekisi jotain hyvää mieli, sanon vain "no hyi että" tai jotain vastaavaa. En viitsi vaivata lääkäriä tällaisella asialla, vaikka ehkä olisi aihetta. Voiko kukaan selittää minulle mistä on kyse. (en edes tiedä kuuluuko tämä tänne osioon). Ja se kenellä ei ole mitään järkevää sanottavaa voi kiitos jättää sanomatta. Kiitos nyt vain kaikille!
Voiko kukaan selittää minulle?
Ramona
11613
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Jos olet hiljattain lihonnut, tuo on normaalia. Minulla oli vuosia samanlaista, sen jälkeen, kun olin viiden vuoden sisällä lihonnut jotain kymmenen kiloa. Törmäilin huonekaluihin, istuin liian kapealle alueelle penkille, kun luulin olevani laihempi kuin olinkaan. Heräsin todellisuuteen vasta noin viiden vuoden kuluttua, kun katsellessani valokuvia ihmettelin, kuka on tuo läski tuolla kaverijoukkoni keskellä! Vieläkin on vaikeuksia vaatekaupassa mutta muuten näen itseni ihan sen kokoisena kuin olenkin. Hyvä keino on vertailla mielessään lihavia ihmisiä itseensä: olisinko tuon kokoinen, lihavampi vai laihempi. Näin ikään kuin löysin itseni. Luulen, että tuo on normaalia. Jos on ikänsä näyttänyt joltain muulta, on muutos aina nahkala niellä. Esim. ihminen ei suostu uskomaan, että ikääntyessä on ryppyjä eikä muista niitä kuin peilin edessä, syöpäsairas unohtaa hiuksettomuutensa silloin kuin ei näe itseään tai tunne sitä, että päässä ei ole mitään - siis esim. hattu päässä.