En ymmärrä teitä, jotka suorastaan stressaatte lapsen hankkimisen kanssa. Mittailette lämpöjä ja laskette oikeita päiviä/vuorokaudenaikaa lapsen alkuun saattamiselle. Ja sitten ihmettelette, kun ei tärppää. Ei mikään ihme sellaisessa stressitilassa.
Tai toinen juttu; stressaatte niin että kuukautisenne ovat myöhässä ja ehditte jo toivoa olevanne raskaana, teette testin, joka näyttää negatiivista ja kaivatte sen jopa vielä roskiksesta aikojen päästä, koska ette voi uskoa tulosta ja sitteen arvuuttelette täällä voisitteko sittenkin olla raskaana...
Ja keksitte itsellenne oireita ja yritätte uskotella että nyt on tärpännyt. Turhaa hermoilua.
Ei sitä ennenkään ole moista hermoilua ollut lasten hankinnassa. Tärppää jos ja kun on tarkoitus.
Lapsi syntyy rakkaudesta. Jos on haaveissa vauva, niin jättää ehkäisyn pois ja toivoo parasta ja elää rakkaansa kanssa normaalia elämää ja katsoo miten käy. Turhia hermoilematta.
Älkää ihmiset stressatko.
Onnea kaikille yritykseen :)
Tai toinen juttu; stressaatte niin että kuukautisenne ovat myöhässä ja ehditte jo toivoa olevanne raskaana, teette testin, joka näyttää negatiivista ja kaivatte sen jopa vielä roskiksesta aikojen päästä, koska ette voi uskoa tulosta ja sitteen arvuuttelette täällä voisitteko sittenkin olla raskaana...
Ja keksitte itsellenne oireita ja yritätte uskotella että nyt on tärpännyt. Turhaa hermoilua.
Ei sitä ennenkään ole moista hermoilua ollut lasten hankinnassa. Tärppää jos ja kun on tarkoitus.
Lapsi syntyy rakkaudesta. Jos on haaveissa vauva, niin jättää ehkäisyn pois ja toivoo parasta ja elää rakkaansa kanssa normaalia elämää ja katsoo miten käy. Turhia hermoilematta.
Älkää ihmiset stressatko.
Onnea kaikille yritykseen :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
että sun tyyli hankkia/toivoa vauvaa on se kaikkein paras ja oikea.
enpä ole kertaakaan täältä lukenut esim: " en ymmärrä teitä, jotka ette mittaile lämpöä ja kaiva testejä roskiksesta. elätte pöljät vaan uunona hyvässä uskossa, ettekä tajua ovuloinnista tai hedelmöittymisestä tuon taivaallista. ei ihme että ei tärppää, kun oma kroppa on vielä niin hakusessa. bilsantunneille siitä."
miltä tuo kuulostaa?
voihan tämän tosiaan noinkin kääntää.
kukin tyylillään. kaikkien tyyli on ainakin minusta ihan yhtä hieno. päämäärä kuitenkin on sama.
..oikeassa mutta kun olet itse vastaavassa tilanteessa käyttäydyt aivan samalla tavalla!
Itse päätin aikoinani mieheni kanssa, että katsomme päivä kerrallaan emmekä turhaan suunnittele raskaaksi tuloa. Olemme nyt 13 kuukautta toivoneet ja "yrittäneet" vauvaa, jota ei vain kuulu ja asiat ovat tosiaankin toisin. Menetän kohta hiukset päästäni hermoillessani kun en tule raskaaksi. Tilasimpa juuri ovulaatiotestejäkin, josko niistä edes olisi apua. Tosin nuo ovistestithän sinä varmasti naurat pystyyn koska niitä ei kannata tehdä.
Sanonpa vain,että odotappa omalle kohdallesi. Tosin kyllä toivon , että sinulla vauvan saanti eti kestäisi näin kauan. Se on nimittäin sydäntä raastavaa.
Äskeisen ei pitänyt tulla sulle vaan tämän keskustelun aloittajalle..
Laitoin hieman väärään kohtaan eli sun kirjoituksesi alle,anteeksi..
Nykypäivänä lapsen saanti ei ole enää itsestään selvyys. Lapsettomuus ongelma kasvaa koko ajan. Miksi? En tiedä, ehkä ilmansaasteiden tai lisäaineiden takia..
Jos yli vuoden on elänyt 'normaali elämää' ilman ehkäisyä, eikä lasta ala kuulumaan on melko todennäköistä, että raskaaksi tulo ei onnistu ihan helposti. Siinä tilanteessa on myöskin aika vaikeaa vain unohtaa koko asia ja elää 'normaalisti'.
'Ennen vanhaan' kärsittiin myös lapsettomuudesta, mutta siitä ei ollut riittävästi tietoa, eikä apukeinoja raskaaksi tulemiseen. Asiasta ei juuri puhuttu, mutta se on varmasti ollut todella kipeä tilanne lapsettomuudesta kärsiville myös silloin. Varsinkin, kun lapsiluvut perheissä olivat suuria ja oli poikkeuksellista, ettei lapsia ollut.
Kun meille tiede on suonut näitä apukeinoja, mm. ovulaatiotestit, niin miksi niitä ei käyttäisi? Varsinkin, jos lasta on yritetty pitkään. Minä en ainakaan kohdallani vielä suostu ajattelemaan, ettei minun ehkä ole tarkoituskaan saada lapsia, vaan aijon käyttää apukeinot, jotka on tarjolla.
Halusin vain vastata kirjoitukseesi, vaikka tämä kirjoitus olisi ehkä sopinut paremmin lapsettomuus-palstalle
Uskomatonta... Onhan se ihan hienoa, jos jollain on noin hälläväliä asenne mahdolliseen lasten saantiin. Siis ihan silleen, et voisit yrittää vaikka koko hedelmällisen ikäsi periaatteella "toivon parasta, katson miten käy ja tärppää jos tärppää". Sitten olisit tyynen tyytyväinen tuloksettomaan yritykseen viidenkympin kieppeillä, että "ai, ihanaa, saadaan jatkaa elämää ihan kahdestaan kultaseni!!"
Meillä joillakin kun on jo sellainen tilanne että on ehkäisyt ollu poissa jo vuosikausia, yritystä takana ja näyttää että mitään ei tapahdu. Olis aika lapselle, mutta kun sitä toivottua nyyttiä ei vaan tule. Niin sitten tänne tulee yks kaikki tietävä sanomaan, että elkää stressatko, turhaa hermoilua ja v***u TÄRPPÄÄ JOS JA KUN ON TARKOITUS!!!!
Kun ei se mene noin. Meilläkin yritetään vielä, katsotaan, odotetaan, yritetään elää normaalia elämää. Kummatkin haluais lapsen, mutta kun sitä ei ole alkanut kuulumaan, niin kyllä tässä on jo lupa stressata, repiä hiuksia päästä, itkeä ja pelätä että sitä lasta ei tule ikinä. Ja sanompa että jos omalla kohdallasi olisi, niin kaikista pahin pelko on juuri se, että "meillekö ei koskaan tule syntymään lasta".
Olen samaa mieltä toisen kirjoittajan kanssa, että ei tätä nykypäivää voi verratakaan aikoihin, jolloin ei ole stressiä revitty lasten saannista, kun lapsia on ilman ehkäisyä saattanut syntyä toistakymmentäkin yhteen perheeseen. Ja on niitä ennenkin ollut pareja, joille ei lapsia ole tullut ja syytä ei tunneta. Onneksi toisin on tänään, syyt yleensä löytyvät.
No niin, eiköhän tässä ollut tuntoja kerrakseen. Jos joku ei ymmärrä vielä tätä lukemattomien naisihmisten toimintaa vauvahaaveineen, pitäis varmaan perustaa toinen sivusto, missä vauvakuumeettomat vauvakuumeilijat vois vaihtaa kokemuksiaan. Ainakin mulle tämä vauvakuumeilu palsta on antanut paljon. :)
Plussaonnea... kaikille edelleen. :)
ASIAPUHETTA!Samaa olen minäkin miettinyt sen kaksi kertaa mitä olen tätä palstaa lukenut..Taidan siirtyä muille forumeille..
ymmärrä sitä että heti ekassa kiekassa ilman ehkäisyä on jo greippimehut ja ovistestit ym apukeinot käytössä ja heti stressi päällä kun pitäis heti tärpätä, mutta sen ymmärrän että pitempään yrittäneet testaavat ovista tikuilla ja mittaavat lämpöä. Itse en edes miettinyt mitään oviksen ajankohtaa, mentiin linjalla "tulee jos tulee" ja heti ekassa kiekassa tärppäsi. Olin ajatellut että jos puoleen vuoteen ei näin tärppää niin sitten harkitsen ovistikkuja.
äiti ja poika 1v
kaikilla ei tärppää heti... en minäkään aluksi stressaillut, mutta nyt on jo tullut hätä, kun ei vauvaa näy :(
olen täysin samaa mieltä!=) T.kahen lapsen mamma