Milloin kerroitte vanhemmillenne ja sukulaisillenne?
Minulla on nyt meneillään 14 rv ja en ole vieläkään kertonut kuin yhdelle kaverilleni. Minusta tuntuu etten pysty ikinä kertomaan!!
Minulla on nyt meneillään 14 rv ja en ole vieläkään kertonut kuin yhdelle kaverilleni. Minusta tuntuu etten pysty ikinä kertomaan!!
Vastaukset 14
Vanhimmat
rv 14 siis, no eipä mene kauaa ku se massukin jo alkaa kasvamaan ja moni saattaa huomata jo ennen kuin ehdit kertoa.. nyt otat vaan itseäsi niskasta kiinni ja kerrot.. helpottaa varmasti oloa paljon ja kyllä asiat ajallaan selviytyy :) onko sinulla vakituista kumppania vai mikä siinä sitten niin pelottaa? :/
niin innoissani, että kerrottiin vanhemmille, sukulaisille ja ystäville heti positiivisen tuloksen jälkeen.
Tosi hyvä aihe ja itsellenikin (ainakin pian) ajankohtainen. :)
Mun poikakaverin veljen vaimo oli tehny raskausaikanaan niin, että ei ollu kertonu kenellekään mitään, vaan ihmiset oli sitten aikanaan arvanneet ja alkaneet kyselemään. Ite en vielä tiedä miten pitäis toimia toin kertomisen kanssa, sillä kukaan muu ei vielä tiedä kun poikakaverini.. tulevan lapseni isä siis, luonnollisesti. :) Ainakin oon ajatellut odottaa siihen asti että pääsen vähän pitemmälle, että viikkoja tulee vähän lisää. Mutta tiedän kyllä senkin, että ennen kuin huomaankaan olen jo viikolla 14, aivan kuten alkuperäinen kirjoittajakin. Ja siinä vaiheessa se saattaa jo näkyä päällepäin.
En siis oo vielä päättäny mitä tehdä, mutta oon ajatellut, että antaa ajan (tai tässä tapauksessa muutaman viikon) kulua ja katson sitten mikä on tilanne. :)
En osaa sanoa mikä siinä pelottaa kai vaan se reaktio. Kyllä seurustelen olemme olleet jo yhdessä 4 vuotta
laita esim tekstiviestillä...:) niin me ilmoittelimme tuleville mummoille ja ukeille, kavereille jne... pian viestin lähettämisen jälkeen alkoi tulla iloisia ja yllättyneitäkin puheluita.. iloisia ja onnellisia nyt ovat, varsinkin omat vanhempani hössöttävät mahdottomasti raskaudesta ja tulevasta vauvasta:) vaikka pelkäsinkin eniten juuri omien vanhempieni reagtiota...
niin ja se tekstiviesti minkä laitoimme oli tällainen...
"nyt salaisuuren suuren, kuiskaan mukaan tuulen. on massussani pienet sormet ja varpaat, nyt jo varmaan arvaat.. on ilomme suuri ja rajaton, meille vauva tulossa on.."
Saako tota runoa lainata, meillä on sama ilmoitustilanne kohta edessä (nyt rv 8 suunnilleen) ja huomenna meen ultrassa käymään ja tarkistamaan että raskaus on oikeassa kohdassa ja että syke näkyy. Sitten ehkä jo vähän uskaltaa tuulettaa, pikkusen...
toki saa "lainata" ;) , eipä tuo edes minun keksimä runoilu ole... jostain sen nettiä selaillessa löysin...
...tein raskaustestin yhdessä äitini kanssa. Meillä on hyvin läheiset välit ja äitini oli jopa synnytyksessä mukana. Sukulaisille ja tutuille kerrottiin heti kun raskaustestin tulos oli positiivinen. En pystynyt asiaa pitämään sisälläni vaikka ensin meinattiin, ettei asiasta kerrota eteenpäin kuin vasta sitten kun 1/3 raskaudesta olisi kulunut. Nyt sängyssä tuhisee kohta 8 kk poika :o)
Neuvoisin, että kannattaa kertoa mahdollisimman pian. Ei varmasti olisi esim. vanhemmistasi kiva "arvata" sinun olevan raskaana ennenkuin itse asian olet kertonut. Kuitenkin raskaus on jo edennyt niin pitkälle, että kohta se alkaa pikkuhiljaa näkymään ellei jo vatsa ole alkanut pyöristymään.
itse kerroin heti parille hyvälle ystävälle ja mieheni soitti muutaman päivän sisällä koko suvun läpi. :) tarkoitus kyllä oli pitää salassa mutta ei maltattu olla kertomatta!äidille kerroin seuraavana päivänä plussauksesta (tai mummoni juorusi) koska hänen piti antaa sulatella asiaa, nyt jo ihan onnellinen ja odottaa kovasti tulevaa vauvaa! se hyvä puoli tässä oli kun kertoi aikasin ettei enää tarvi stressata toisten mielipiteistä :)
Hei! Olemme nyt viikolla 13 menossa ja viime viikolla oli 1. lääkäri -->kaikki oli masussa ok. Koskapa nyt on yksi etappi saavutettu, niin ajattelin pikkuhiljaa levittää tätä "ilosanomaa". Tällä hetkellä tulevat isovanhemmat tietävät sekä meidän sisarukset. Töissä olen kertonut esimiehelleni...
Meillä oli km viime vuoden lopulla, ja vahingosta viisastuneena olen tietoisesti pantannut tämän vauvauutisen kertomista. Edellisen kerran kerroin heti alkuunsa sukulaisille ja tuttaville ja se oli todella kova paikka, kun menetimme naperon. Nyt halusimme siis ottaa iisisti, kunnes ollaan edes vähän varmemmalla pohjalla..Nyt oikein innolla odotan, että masu alkaa kasvaa ja voin huudella vauvauutisemme kaikille tuttavillemme!!!
Kokeile vaikka tuota txt-viestiä, rohkeasti vain, tyttö! Voit uskoa, että ilouutisenne otetaan onnelisena vastaan! :)
En ole kertonut vielä kenellekään (paitsi miehelle), enkä tiedä miten kertoisinkaan. Tiedän, että tulevat isovanhemmat ym. sukulaiset eivät ilahdu asiasta, sillä he ovat mielipiteensä lasten "hankinnasta" ilmaisseet säännöllisin väliajoin. Olen naimisissa, vakituisessa työssä jne. eli mitään ongelmaa ei pitäisi olla, mutta jostain syystä lasten "hankintaan" vaan suhtaudutaan niin negatiivisesti.
Minulla alkaa kohta tosiaan olla kiire, sillä 20. viikko on jo menossa ja tiedän, että vauvan (ja mahan) kasvupyrähdys on odotettavissa lähiaikoina. Vielä ei kukaan epäile mitään, kun onnekseni minulla on taaksepäin kallistunut kohtu, eikä maha ole vielä juurikaan muuttunut normaalista, mutta entäpä parin viikon päästä... Kun mahaa painelee selällään maatessa, niin kohtu tuntuu jo navan korkeudella, joten kyllä se sieltä pian pullahtaa.
testin teimme mieheni kanssa yhdessä ja plussatulos oli kuin taivaan lahja. Tällä hetkellä rv 8 2 ja olen huutanut asiaa koko maailmalle. Tarkoitus oli pitää asia salassa, mutta olimme molemmat niin kovin innoissamme ettemme malttaneet. Nyt jo hössäävät kaikki tulevat isovanhemmat ja toivon totisesti, että ekassa ultrassa kaikki on ok. Pelkäsin etenkin äitini reaktiota johtuen lähinnä siitä, ettei hän pidä miehestäni, mutta oikein onnellinen oli hänkin. Kerrohan reippaasti vain!! Sinun elämäsi, sinun päätöksesi ja jos sinä olet onnellinen, läheisesi varmasti ovat puolestasi!!
Joskus voi olla hyvä ettei asiasta kerro heti kaikille. Itse kerroin sellaisille henkilöille alussa joille tiesin pystyväni kertomaan mahdollisesta keskenmenostakin. Kuinka ollakaan: 12.viikon ultrassa todettiin sikiön kuolleen. Ei mitään oireita km:sta. Oli kuitenkin helppo kertoa asiasta niille henkilöille jotka ovat aina olleet minulle läheisiä. Enkä nyt halua pelotella sinua tällä typerällä jutullani, mutta joskus maltti on valttia.
Vanhemmille oli helppo kertoa kun tiesivät meidän käyneen lapsettomuushoidoissa. Laitoin viestin että viivat testissä kohdallaan, odotellaan vielä kuitenkin miten käy. Hoidoista tienneille kavereille kerroin myös aika pian. Sukulaisilleni (tädit, mummo...) en ole vielä kertonut, saavatpa kuulla vaikka puskaradion kautta tai näkevät sitten kun alkaa masu kasvaa. Se on kyllä jo kasvanut.. Töissä pitäisi tällä viikolla kertoa pomolle..
Minulle toisilta tulleita vauvasanomia on tullut mm. tällaisia:
-Osoitteenmuutoskortissa muuttajien nimet: Piia, Mikko ja salamatkustaja (LA 6.10.)
- Viestissä:Moi............. Ainiin, odotan muuten vauvaa.
- Viestissä: ensi jouluna meitä on muuten jo kolme
- keskustelun lomassa: aloitin muuten tupakkalakon