aioin eka kirjoittaa tän siihen telotus-keskustelun jatkoks, mut kirjotankin tän sit omaks aiheeks kun ei tää liittynyt niin paljoo siihen.
toivon että tää herättäis vähän jotain keskustelua...
mä en tuntenut mitään kun katoin ton videon eilen tai toissapäivänä enkä myöskään sillon kun katoin ton jo joskus viime vuonna tai joskus kun toi oli uudempi.
ehkä oon kattonut liikaa väkivaltaa tv:stä, pelannut liian väkivaltaisia pelejä, kuunnellut väkivallasta kertovaa musiikkia.
semmosta tää nykymaailma on, esimerkiks training dayn lopussa denzelin kuolema tuottaa mulle enemmän pahaa oloa vielä viidennelläkin katselukerralla, kun taas kattoo jonkun telotusfilmin netissä tai kun katsoo uutisista kun mielettömät määrät ihmisiä kuolee luonnonvoimien vuoksi, niin siinä ei tunne mitään, kun ei se kosketa itseään yhtään, kun taas siihen denzeliin on ehtinyt samaistua ja tutustua hyvin niissä elokuvissa.
on se kuitenkin vähän outoa kun yhden näyttelijän leikki-kuolema elokuvassa tuottaa enemmän sääliä ja surua ja pahaa oloa, kuin oikeat kuolemat filmipätkissä ja uutisissa ja lehdissä.
tai edes se kun lukio-aikana eräs luokkakaveri kuoli onnettomuudessa, niin ei sekään mua liikuttanut mitenkään erityisesti, enemmän jack bauerin kärsiminen 24:ssa tai apollon kuolema rockyssa saa vilunväreitä kuin se onnettomuus silloin pari vuotta sitten.
mutta sellasta tää on, ehkä se oikeakin kuolema sitten vasta sykähdyttää, kun se menee tarpeeksi läheltä itseä, mutta toivottavasti sillai ei tapahtuisi koskaan tai ainakaan seuraaviin kymmeniin vuosiin.
mut kuitenkin mä oon tosi herkkä tyyppi erilaisella tavalla ja päästän tunteeni pinnalle helposti ja itkenkin aika usein, mutta tohon väkivaltaan oon jotenkin turtunut, mut ei se mitään, hyvä vaan etten näe mitään painajaisia, kun en välitä sellaisista asioista enkä jää miettimään niitä.
toivon, että joku vastaisi jos on samanlaisia tuntemuksia tai jotain tähän liittyvää vaan.
toivon että tää herättäis vähän jotain keskustelua...
mä en tuntenut mitään kun katoin ton videon eilen tai toissapäivänä enkä myöskään sillon kun katoin ton jo joskus viime vuonna tai joskus kun toi oli uudempi.
ehkä oon kattonut liikaa väkivaltaa tv:stä, pelannut liian väkivaltaisia pelejä, kuunnellut väkivallasta kertovaa musiikkia.
semmosta tää nykymaailma on, esimerkiks training dayn lopussa denzelin kuolema tuottaa mulle enemmän pahaa oloa vielä viidennelläkin katselukerralla, kun taas kattoo jonkun telotusfilmin netissä tai kun katsoo uutisista kun mielettömät määrät ihmisiä kuolee luonnonvoimien vuoksi, niin siinä ei tunne mitään, kun ei se kosketa itseään yhtään, kun taas siihen denzeliin on ehtinyt samaistua ja tutustua hyvin niissä elokuvissa.
on se kuitenkin vähän outoa kun yhden näyttelijän leikki-kuolema elokuvassa tuottaa enemmän sääliä ja surua ja pahaa oloa, kuin oikeat kuolemat filmipätkissä ja uutisissa ja lehdissä.
tai edes se kun lukio-aikana eräs luokkakaveri kuoli onnettomuudessa, niin ei sekään mua liikuttanut mitenkään erityisesti, enemmän jack bauerin kärsiminen 24:ssa tai apollon kuolema rockyssa saa vilunväreitä kuin se onnettomuus silloin pari vuotta sitten.
mutta sellasta tää on, ehkä se oikeakin kuolema sitten vasta sykähdyttää, kun se menee tarpeeksi läheltä itseä, mutta toivottavasti sillai ei tapahtuisi koskaan tai ainakaan seuraaviin kymmeniin vuosiin.
mut kuitenkin mä oon tosi herkkä tyyppi erilaisella tavalla ja päästän tunteeni pinnalle helposti ja itkenkin aika usein, mutta tohon väkivaltaan oon jotenkin turtunut, mut ei se mitään, hyvä vaan etten näe mitään painajaisia, kun en välitä sellaisista asioista enkä jää miettimään niitä.
toivon, että joku vastaisi jos on samanlaisia tuntemuksia tai jotain tähän liittyvää vaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.