Kertokaa montako lasta teillä on ja muuta taustaa hieman? Haluttaisi tietää onko miehet jaettavissa moneenko rooliin? Moniko tekee just puolet hommista ja millaisia ongelmia on?
Meillä miehen "tehtäviin" kuuluu töiden jälkeen; lapsien kanssa oleminen, iltasatu ja hampaiden pesu. Sekä pienet kotihommat, joskus ruuanlaitto (viikonloppuna tekee ehkä enemmän).
Itse teen lähes kaikki kotityöt, meillä kaksi lasta. Kotona olen mielelläni.
Enemmän tahtoisin miehen osallistuvan lasten lääkärissäkäynteihin ja vauvan hoitoon/ulkoiluttamiseen. Siis ettei tuntuisi siltä että kaikki vastuu on pääsääntöisesti minun niskassani!
Sekin on "huonopuoli" että mies "saa" valita milloin pitää vapaata(esim.on viikonlopun ihan vapaalla), itselläni vapaata ei liiemmin ole.
Ei onneksi ehkä tämän suurempia ongelmia ole.
Tai mistäs sen tiedän, jos olisinkin sellaisen "prinssin" kanssa, josta ei olisikaan mitään huomautettavaa, niin miltäs sitten tuntuisi? ;)
Meillä miehen "tehtäviin" kuuluu töiden jälkeen; lapsien kanssa oleminen, iltasatu ja hampaiden pesu. Sekä pienet kotihommat, joskus ruuanlaitto (viikonloppuna tekee ehkä enemmän).
Itse teen lähes kaikki kotityöt, meillä kaksi lasta. Kotona olen mielelläni.
Enemmän tahtoisin miehen osallistuvan lasten lääkärissäkäynteihin ja vauvan hoitoon/ulkoiluttamiseen. Siis ettei tuntuisi siltä että kaikki vastuu on pääsääntöisesti minun niskassani!
Sekin on "huonopuoli" että mies "saa" valita milloin pitää vapaata(esim.on viikonlopun ihan vapaalla), itselläni vapaata ei liiemmin ole.
Ei onneksi ehkä tämän suurempia ongelmia ole.
Tai mistäs sen tiedän, jos olisinkin sellaisen "prinssin" kanssa, josta ei olisikaan mitään huomautettavaa, niin miltäs sitten tuntuisi? ;)
Vastaukset 15
Vanhimmat
kolme lasta.
Minä olen kotona ja mies töissä.
En ole koskaaan ajatellut, että hommat pitäisi jakaa tasan puoleksi. Luonnollisesti minä teen varmaan enemmän, koska olen enemmän kotona. Tosin pienemmät lapset 3v ja 3kk vievät aikaakin ja joskus tuntuu ettei vauvalta ei pysty kaikkea tekemään.
Ei meillä ole ns. miehelle kuuluvia kotitöitä, tekee mitä milloinkin on tarpeen, kiitettävästi.
Mies ei pääse välttämättä lääkäreissä käynteihin, koska ne on suurimmlta osin päiväsaikaan.
Jos ajat on illalla, saattaa mies käyttää varsinkin kolmevuotiasta.
Ulkoilee lasten kanssa kun ehtii.
Muita "ongelmia" ei ole kuin se, että siisteyskäsite on meillä hieman erilainen, mies on paljon suurpiirteisempi esim. siivouksessa.
Meissä jokaisessa on on varmasti toisen osapuolen mielestä jotain "huomautettavaa", koska kukin tekee hommansa omalla tyylillään ja useimman mielestä se oma tyyli on se oikea ja paras.
Emme kukaan ole täydellisiä ja onneksi ei tarvitse edes yrittää olla :)
Meillä on viisi lasta. Olemme molemmat töissä. Alunperin sovimme asiasta, että se tekee, kumpi ehtii. Tämä toimi aluksi kohtuullisesti. Samoin jaoimme työt siten, että jos piti jostain niin otti sen vastuulleen ja kurjat hommat yritettiin jakaa puoliksi.
Ajan myötä kuitenkin huomaan yhä useammin tekeväni kotihommia yksin tai lasten kanssa. Mies osaa paremmin ottaa rennosti kaaoksen keskelläkin sekä osaa ottaa häikäilemättä aikaa itselleen, vaikka sitten vaan sohvalla maaten. Itse kuitenkin haluaisin tehdä vieläkin enemmän, että koti pysyisi kohtuullisessa kunnossa. Olenkin aika ärsyyntynyt kehityksen suunnasta ja mietin miten saisin tilanteen kääntymään alkuperäisen suunnitelman mukaiseksi (tehty n. 15 vuotta sitten, kestänyt n. 13 vuotta ja sitten on lipsuminen alkanut....)
Mun mies osallistuu kotiasioihin yleensä kiitettävän paljon, mutta nyt tuo Olympialaisten seuraaminen on ruvennut mua ärsyttään. Kauanko ne vielä kestää? Mies ei oo laittanu tikkuakaan ristiin olumppialaisten ahkeran seuraamisen takia, ja oluttakin kuluu normaalia enemmän... Ei alkoholi aiheuta riitaa eikä räyhäämistä, pikemminkin sen, että mies on väsyneemmän olonen tissuttelusta, eikä sitä kiinnosta sänkyelämä. Korkeintaan olympialaiset sängystä katottuna...
Me siis tehdään yhtä pitkää työpäivää, ja yksi lapsi on. Yleensä mies täyttää ja tyhjentää astianpesukonetta, ja vie roskapussit. Se imuroi, jos käsken, saattaa mopata, mutta noin kerran kuukaudessa. Vessanpöntön puhdistaa, mutta mielestäni aika huolimattomasti yleensä.
Ei suostu koskemaan pesurättiin käsillä. Liian ällöttävää hänen mielestään siis keittiön pöytätasojen ja pölyjen pyyhkiminen. Pyykkiasioita ei ole opetellut, eikä silitystä. Ei edes lattialle nakkaamiaan pyykkejä voi viedä pesuhuoneeseen, saati pesukoriin asti.
Ei tee ruokaa. Koskaan. Korkeintaan mikrossa saattaa ITSELLEEN jotain lämmittää. Antaa lapselle välipaloja välillä, tyyliin nakkia. Saattaa voidella leivän.
Omasta mielestään mieheni tekee usein enemmän kuin minä. Ei huomaa, että ruuanlaitto vie aikaa. Silti olen ollut häneen aika tyytyväinen. En nalkuta, eikä hänkään minulle (hän ei siis vaadi supersiistiä kotia). Nyt jos nuo olympialaiset kestää vielä kauan, ens viikolla saatan jo joutua nalkuttamaan, että muutakin voi tehdä, kuin maata telkkarin edessä! Eilen hän vietti lapsen kanssa aikaa n. puoli tuntia, ja minä loppuillan. Minä hoidin iltatoimet ja nukkumaan laittamisen, kuten yleensä.
teen kaiken melkein yksin.
Vien lapset aamulla tarhaan, laitan aamiaispalat, päivälliset kotona, haen ja hoidan lapset iltaisin, herään lapsieni itkuun, viikonloput touhun heidän kanssa ulkona.
Äidillä on omia menoja ja muutenkin väsyttää ja täytyy käyttää aikaa meikkamiseen ja ulkonäköön.
Se on 90%:sta nykyään, että oikeasti miehet ne on ,jotka vielä töittensä ohella tekevät kotona kaiken.
Äiti vaan ei jaksa.
muuta sanoa, kuin että oletpas todella laiskan vaimon ottanut.
En usko millään että on 90%:sta että miehet tekevät kaikki kotityöt, teidän perhe on yksi harvoista.
Suomalaisen nykynaisen rappio on valitettava tosiasia; elämä on helpompaa äideillä Suomessa nykyään kuin koskaan ennen ja huomattavasti mukavempaa kuin useassa monessa muussa maassa. Suomessa asiointi, elämä toimii. Koska arki on niin helppoa on tyhmän naisen pakko järjestelynvimmassaan löytää vikaa ja nalkutettavaa kotoa. Sitä kaivamalla kaivetaan. Eikä paradoksaalisessa tasa-arvo vaatimuksessa kodinhoidossa edes huomioida miehen pakollista kuukausittaista hormoonihirviön huononkäytöksen sietoa lainkaan. Puhumattakaan siitä, että en vielä koskaan ole kuullut naisen viettelevän miestään siivoamalla ensiksi vaikka auton ja sitten vaikka lämmittämällä saunan...Akkaintyöt tosin pitää miehellä olla ensin tehdyt 10h:n työpäivän päälle ennenkuin reidet mahdollisesti aukenevat.
Seuraavaan kotiini nainen tulee käymään vain seksiä, ruoanlaittoa ja muutakin mukavaa yhdessäoloa varten eikä minua enää haukuta pystyyn...
"Nalkutan, siis olen."
-Tyhmä nainen
Nyt kuulet.
Minä ainakin pesen autot sisältä ja ulkoa, ja lämmitän saunan ja tarjoilen aika ajoin vielä päälle kylmän huurteisen karvaiseen käteen. Keväisin ja syksyisin tapaan vaihtaa vielä renkaatkin mielelläni.
Se on minusta vaan mukavaa tehdä myös ukkojen töitä.
Meidän isä on arkipäivinä töissä 7-16. Meillä on yksi poika, täyttää ensi kuussa vuoden. Minä siivoan kodin arkisin jotta viikonloppuna saadaan vaan olla ja vaikka kyläillä. Mies tulee kotiin ja joskus lähden samalla oven avauksella yksin kauppaan jos päivällä ei olla ehditty tai ollaan vaan ulkoiltu ja mieheni jää lapsen kanssa kotiin. Ulkoilut hoidan minä päivällä. Isä leikkii lapsen kanssa iltaisin, joskus kylvettää, heittää roskat ulos mennessään. Laittaa pojan useinmiten yöunille, minä jään siivoilemaan päivänaikana tulleita sotkuja alakertaan. Meillä tämä toimii tosi hyvin näin ja aikaa jää reilusti molemmille omiin harrastuksiin. Lääkärit ja neuvolat ovat päivällä joten mies ei niihin voi osallistua. maanantain muskari on puolilta päivin joten siihenkään isä ei voi osallistua. Meillä saa omaa aikaa kun uskaltaa sitä pyytää, eikä ikinä kummaltakaan ole tullut mitään vastaansanomisia. Eri asia on sitten kun lähden töihin (nyt olen hoitovapaalla vielä tämän vuoden), kotitöiden jakaminen tulee silloin aiheelliseksi, nyt näen parhaimmaksi että minä pidän kodin siistinä, ja miehellä on kiva tulla kotiin töistä raskaan työpäivän jälkeen.
on kaksi taaperoa (kaksoset), joiden hoitamiseen isä on osallistunut aikalailla saman verran kuin minäkin (imetystä lukkunottamatta) ja onneksi ihan omasta halustaan. Mutta ehkäpä yksös- ja kaksosisät ovat (ja joutuvat olemaan) alusta asti vauvan elämässä hieman eri tavoin mukana. Esim. kaksosten isällä on toinen vauva sillä aikaa, kun äiti esim.imettää toista...
Minä ajattelen asian niin, että kun mies on päivät töissä, niin minä olen päivät kotona töissä. Illat ja viikonloput sitten jaetaan tasaisesti ja välillä ollaan yhdessä koko perheen voimin.
Esim.meillä minun vapaaillat on ti,to ja la ja miehellä ma, ke ja pe. Vapaa iltoina käyn jumpassa ja suurimman osan ajasta olen kuitenkin tässä kotona, mutten ole vastuussa esim.lasten nukutuksesta. Sunnuntaisin ollaan yhdessä tai tilanteen mukaan...Minä nukun su aamuna pitkään, ukko la aamuna. =)
Minä inhoan imuroimista ja lattioiden pesemistä, ne jää kotihommista melkein ainoa miehelle, ukko hoitaa monesti töistä tullessaan kaupassa käynnin ja viikonloppuisin tekee ruokaa, koska pitää siitä. Mulle jää (ihan mun omasta mielestä näin) päivälle kotihommat hoidettavaksi lastenhoidon ohella, teen ruuat, pyykkään, siivoon keittiön, pesen vessan, kylppärin jne.
Ei olla vielä tähän päivään mennessä jouduttu "tappelee" kotihommista eikä lastenhoidosta ja ennen lapsiakin jo tehtiin kotiaskareet puoliksi..
Mutta eiköhän meissä kaikissa, niin miehissä kuin naisissakin ole vikoja...En minä tunne prinssin kanssa eläväni, vaikka kotiaskareet ja lastenhodot sujuukin. Vaikka aika ihana ukon olenkin löytänyt. =) Ei hän ole mikään baarissa juoksijakaan onneksi, mutta muilla tavoin aika perusmies, ei puhu eikä pussaa...sillä saralla on vielä tekemistä. =)
Mutta minä olen itse kotona, joten luonnostaan nuo kotityöt lankeavat minulle.
Meillä on 6 lasta ja mies paljon töissä. Kotona ollessaankin tekee vielä töitä, myös viikonloppuisin.
Jos en jostain hommasta selviä, niin soitan ammattimiehelle.
Käytännössä olen yh, mutta teoriassa en..;o)
Vapaa-ajat vietämme pääosin yhdessä, mutta omaakin aikaa on joskus(kummallakin).
Meillä molemmat käydään töissä, ja 2 lasta on perhepäivähoidossa. Mies jaksaa ehkä tehdä enemmän kotitöitä kuin minä, koska minä olen yleensä aivan naatti aikaisen heräämisen vuoksi... Vapaapäivinä jaksan siivoilla ja laittaa ruuan ja olla lastenkin seurana, mutta työpäivien iltoina en oikein jaksa liikauttaa "eväänikään" kotihommien eteen. Ei ne karkaa mihinkään! ;)
Meillä tehdään kyllä kotihommat ihan sovussa tyyliin että "se tekee joka jaksaa". Pyykinpesun hoidan minä täysin, mutta toisinaan mies on se, joka ripustaa pyykit kuivumaan tai vie ne paikoilleen niiden kuivuttua. Minun tehtäviini kuuluu pölyjen pyyhintä kokonaisuudessaan, WC:n siivous ja... hmm? Ei meillä taida lakipykäliä näissä asioissa olla! Minä saatan tehdä ruuan niin että se on valmiina kun mies tulee myöhemmin töistä, tai sitten minä aloitan ruuanlaiton ja mies töistä tultuaan jatkaa homman loppuun, tai sitten mies tekee ruuan töistä tultuaan. Tai sitten haetaan vaikka pizzat, niin ei tarvitse kummankaan vaivautua...
Lääkärissä meillä ei käydä koskaan, kun kukaan ei ole ikinä NIIN sairas, ulkoilut hoidetaan porukalla tai sitten mies leikittelee lapsia pihalla tai pulkkamäessä ja minä siivoan kotia sillä aikaa. Ihan sutjakkaasti hommat hoituu, ei valittamista! Paitsi että meillä ei ole aina ihan siistiä....... :o)
eipä ukko tee muuta kuin ruokaa sitten koko iltana jos töissä käy..sitten seurustelee vauvan kanssa, mutta kaikki muu lasten ja kodin hoito on äidin niskoilla, yövalvomiset, kotiasioiden hoito, aina kaupassakäyntiä myöten. eikä ne ruokakassit ihan pieniä ole, niin paljon saa kerralla tuoda kaupasta kuin pystyy. joten ilolla en miehen seuraavaa työrupeamaa odottele.
Ihan saman verran lasta kuin minä, mitä nyt minä kyllä melkein aina hoidan aamu- ja iltapuuhat, eli puurot ja pesut. Illalla myös useimmiten minä nukutan, mutta välillä iskäkin voi nukuttaa myös yöunille. Vuoroviikoin iskä nukuttaa siis päikkäreille ja syöttää ym.
Molemmat vuorotöissä ja lapsi kohta vuoden. Todella hyvin on isä kyllä ottanut hoitohommat haltuun.
Kotitöitä ei pahemmin tee, mutta ei tarviikaan. Pääasia että lapsen hoitaa kun on hänen vuoro. =)
Mies ei meillä vain nauti siististä kodista & saa pöperöitä nenänsä eteen. Hoitaa lasta (1 lapsi, tyttö) yhtä paljon kuin minä, tekee púolet kotitöistä. Molemmat olemme töissä, minä teen lapsen takia lyhennettyä. Mies ei ole sohvaperunaksi ryhtynyt enkä minä ole ottanut omassa kodissani kotiapulaisen roolia.
Tein kolmea työtä , 1 niistä vuorotyö ja hoidin lapsia sen minkä ehdin. Kun meinasimme kuolla kaikkki 3 lasta ja vanhemmat kun eräs nuori ajaoi auton eteemme. Hoidin kaikki lapset itseäni ja vaimonikin yksin. Koska vammauduimme pahoin mutta lapset ei.
Kun kotimme sitten paloi ja meille jäi vaatteet päälle mutta ei muuta niin hoidin edelleen kaikki lapset/ ja itseni ja vaimoakin. yht 10 vuotta. Nyt lapset jo isompia ja vieläkin hengissä kaikki.
En tiedä mikä riittäis mutta, harvoin kiirosta tulee. Mutta ei tarvitsekkaan. Ajattelin vain että tiedättekö miltä tuntui "siivota" kun oli vain hiiltyneet jäännökset siitä työstä minkä oi tehnyt noin 20 vuoden aikana?
Ottakaahan rauhassa jos voi vielä itse omilla jaloilla kävellä ja vaikka hetken imuroida vaikka se isä ei oliskaan juuri siellä mihin sen mieluiten käskisitte.