Minulla on kamala vauvva kuume ;)
MUTTA kärsin paniikkihäiriöstä ja syön sen takia lääkkeitä lähes päivittäin.....Eli miten olette toimineet jos olette raskaana ja lääkityksellä. Voinko koskaan tehdä lapsia, koska syön Oxepamia ja Seroxattia? Tiedän kyllä että lääkäri sen kertoo, mutta haluaisin kuulla kokemuksia!
Minua ahdistaa monet asiat, kuten ahdistaa jo valmiiksi, että sisälläni kasvaisi ihmisen alku, josta en pääse eroon yhdeksään kuukauteen....ahdistaa ja pelottaa jo synnytyskin, vaikka en ole edes raskaana! Asiaa on niin vaikea selittää....
Niin ihana asia kuin se onkin, että saisin lapsen mieheni kanssa jota rakastan on se minulle todella vaikea ja ahdistava asia.
Kertokaa ajatuksia ja kokemuksia! Kiitos!
MUTTA kärsin paniikkihäiriöstä ja syön sen takia lääkkeitä lähes päivittäin.....Eli miten olette toimineet jos olette raskaana ja lääkityksellä. Voinko koskaan tehdä lapsia, koska syön Oxepamia ja Seroxattia? Tiedän kyllä että lääkäri sen kertoo, mutta haluaisin kuulla kokemuksia!
Minua ahdistaa monet asiat, kuten ahdistaa jo valmiiksi, että sisälläni kasvaisi ihmisen alku, josta en pääse eroon yhdeksään kuukauteen....ahdistaa ja pelottaa jo synnytyskin, vaikka en ole edes raskaana! Asiaa on niin vaikea selittää....
Niin ihana asia kuin se onkin, että saisin lapsen mieheni kanssa jota rakastan on se minulle todella vaikea ja ahdistava asia.
Kertokaa ajatuksia ja kokemuksia! Kiitos!
Vastaukset 11
Vanhimmat
sä olet niin antenniosastolla että miten sä oikein olet ylipäätään ajatellut ottavasi vastuuta kenestäkään toisesta ihmisolennosta kun et kykene itseäsikään kasassa pitämään?
Osittain juuri Sinunkaltaisten naisten takia, meillä tehdään lasten huostaanottoja.
Vastauksesi ei helpottanut oloani yhtään...päin vastoin loukkasit minua!
Olisi kiva saada KUNNOLLISIA kommentteja, eikä näitä syyttelyjä sillä pidän itseäni kuitenkin ihan normaalina ja terveenä ihmisenä, vaikka sairastankin paniikkia! Siis tarkoitan, että elän ihan normaalia elämää paniikista huolimatta...en sentään ole HULLU!
vietätkö normaalia elämää tai et...
Jos sulla on vauvakuume niin ota yks hoitoon edes päiväks ja kato kumpi kiljuu illalla enemmin.
ajattele mitä kirjoitit.osaat todella loukata ihmisiä.itte sairastan paniikkihäiriötä ja minulla on lapsia siitä huolimatta.tarvitsen vain positiivistä asennetta.
Olen töissä paikassa, jossa kiljuu 270 lasta välitunnilla. Joten enköhän tiedä paremmin mistä puhun!
Onko oma asenteesi yleensä elämääsi niin vaikea, että sinun on pakko purkaa ja kylvää pahaa oloasi muihin?
Minä lopetan kanssasi keskustelut tähän.
jatkoa edelliseen viestiin:ne joilla ei ole ongelmia,ovat vääriä ihmisiä arvostelemaan toisia.n.m led kannustan sinua yrittämään ja tiedän että sinusta voi tulla hyvä äiti lapsille.itte olen käyttänyt lääkkitystä raskauden aikana (opamox) ja syntynyt tervet lapset.neuvoja saat äitiyspoliklinikalta.tsemppiä sulle!
Seroxatista lääkeopas kertoo: "Valmistetta ei suositella käytettäväksi raskauden aikana eikä imetyksen yhteydessä, ellei lääkäri erityisistä syistä sitä tällöin määrää."
Opamoxista (=Oxepam)puolestaan: "Lääkkeen käyttöä raskauden aikana ja imetyksen yhteydessä vältetään turvallisuussyistä. Asiasta kannattaa neuvotella lääkärin kanssa."
Näinollen lääkitystäsi pitäisi varmaan muuttaa raskauden ajaksi.
Melkoisen erikoinen tilanne kun koet ahdistusta raskaudesta ja synnytyksestä vaikka kumpikaan ei ole ajankohtainen. Muista kuitenkin, että ei se vatsa "päivässä paisu" ja synnytyksen voi hoitaa täysin kivuttakin.
Lääkkeitä popsimalla kaikki onnistuu!
(älkää sitten tulko valittaa kun mukulasta tulee aivovaurio ja ittellänne maksa paskana)
olet tosi typerä,sellaista kirjoitat.taida sulla ei ole mitän vikoja.
En tiedä minkä ikäinen olet... Enkä tiedä mihin ratkaisuun päädyt. Itse en jostain syystä ole saanut lasta ja epäilen josko koskaan luonnollista tietä saankaan. Nyt asia aiheuttaa pikkuista ahdistuksenpoikasta ja ajattelen jopa että se on mulle ihan oikein kun oon niin (tässä kohden muiilta ihmisiltä kuultuja kommentteja..).
MIKÄÄN ei ole niin normaalia ja tavallista kuin elämän kierto ja uusiutuminen. Kaikille on aikansa ja paikkansa. Ensin on itse lapsi, sitten jotain muuta jonka jälkeen vielä vaikka mitä ja jonain päivänä kuollut. Elikö sellaisen elämän kuin halusi vai antoiko pelon antaa tukkia elämänvirrat???
Käy ihan rauhassa läpi asioita, ja se mikä on hassua on se, että ihmisen mieli muotoutuu parhaalla mahdollisella tavalla ottamaan tulevan tilanteen vastaan. Sinullakin on aikaa vaikka kuinka. Ennen kuin lapsi syntyy, sen aikana ja sen jälkeenkin. Aika ei maailmasta lopu eikä kiire ole mihinkään.
Katso vaikka luontodokumentteja... Emoja pentuineen... Ja vaikka kaikenlaista tapahtuukin, isompia ja pienempiä katastrofeja, niin elämää on aina. Kaikkea ei voi hallita, pitää opetella luottamaan itseensä.
Auttaisiko jos kirjoittelisit ylös asioita, vaikkapa päiväkirjamuotoisesti...? Tai runoja, ajatuksia...
Ystäväni joka kymmenen vuotta sitten oli oikea ongelmapesäke (...) on nyt saamassa ensimmäistään ja hän on voinut oikein hyvin koko ajan, hehkuu suorastaan... Ja tiedän että hänestä tulee hyvä äiti:)
Ehkä myös terveydenhoitaja tai joku muu instanssi voisi autaa ja "psyykata"...?
Tärkeintä olisi kai selvittää suhde itseesi, tämänhetkinen tilanne, olisiko lapsi mielikuvana positiivinen asia vai negatiivinen, jäädäkö kotiin pitemmäksi aikaa, ura... Mieti mikä merkitsee. SUN elämäsihän tää on. Yksi ja ainoa. Ei me tänne sitten enää tulla, ei edes lehminä...
Hei!
itse kärsin jatkuvasta paniikkihuimauksesta raskauksieni aikana ja muulloinkin. Olo oli välillä aivan sietämätön, mutta raskauden aikana en ottanut lääkkeitä ollenkaan. Päätin kestää tosin surin miten vauvani voivat silloin kuin minua huimasi. Lääkäri lohdutti minua, että vauvalla on eri verenkierto kuin minulla ja se ei kärsi. Toivoin niin. Kehoitan sinua olemaan ilman lääkitystä jos vauvantekoon ryhdyt.