VÄLILEVYNPULLISTUMA KAULARANGASSA

Minulla on sama vaiva, ja tiedän miten inhottavaa se kipu on. Onko sinulla hyvä kipulääkitys? Kun kipu oli pahimmillaan, niin en voinut tehdä oikeastaan yhtään mitään, nukkuminen oli vaikeaa, vain kovan kipulääkityksen avulla nukuin tunnin-pari. Myös kengät (korot) vaikuttavat asiaan, en voi pitää nykyisin mitään korkokenkiä, joten hyvästi minihameet..
Leikkaukseen ei kuitenkaan kohdallani päädytty, vaikka olin kovasti kipeä. Toipuminen on kestänyt yli vuoden, mutta vieläkin oireilen. Onneksi osaan ajoissa ottaa kipulääkettä ja levätä.
Kipu heijastuu minulla käsiin, ranteisiin asti. Myös sormet puutuvat välillä, varsinkin öisin. Toivottavasti saat avun, ja kiputilasi hellittää.

minulla oireet alkoivat kuin salama kirkkaalta taivaalta kesken työpäivän,rupesi vaan vaivaamaan vasenta kättä,mikään ei helpottanut pakotukseen.Seuraavana päivänä jo niin kipeä että isoa ihmistäkin melkein itketti,ainut mikä auttoi oli nostaa käsi suoraan ylös ja pitää siellä,sormet puutuivat ja pään kääntö oli kuin veitsellä leikattaisi...pääsin aika pian magneettiin kovien tuskien vuoksi,ja todettiin pullistuma niskassa,päätettiin odottaa...monesti kuivuvat itsestään,ja kyllähän se helpotti...kunnes noin vuosi edellisestä sama homma,aikaisemmasta viisaampana maksoin itse magneetin,saa kelalta osan...tällä kertaa ei sitten enää tuumattu vaan kiireellisenä leikkaukseen,nyt 5/6 väli luudutettu,niska on jäykkä ja tietyt asennot aiheuttavat kipua,nähdä saa kuinka muut välit kestää tulevaisuuden.Elikäs omat oireeni olivat tuo sormien puutuminen ja kipeytyminen,pään kääntö alaviistoon sattui koko käden pituudelta niin s....ti ym.miljoona muuta lieve ilmiötä,leikkaukseen menin aamulla ja iltapäivällä sain jo vieraita,seuraavana päivänä pääsi jo jaloilleen ja olo hyvä,tosin niska ei oikein vetreesti heilunut...mutta ei negatiivisia kokemuksia vaikka riski on olemassa,mutta ovat noita jo sen verran tehneet että tietävät...lääkkeitä olen syönyt ja edelleen syön,taikka pitäisi mutta mutta,ei tahdo sellaista lääkettä olla millä kivut lähtis ja noilla kaikilla on se sivuvaikutus että pää menee jumiin,vaikuttaa ainakin minulla mielialaan ja keskittymiseen,siksi melkein mieluummin kärsin kuin popsin joka päivä 2/3 eri lääkettä,mutta niillä korteilla pelataan mitkä on jaossa saanut...toiv kaikki kohtalotoverit selviävät akuuteista kivuista pikaisesti,ei ole herkkua ei.Tulevaisuudesta ei tietoa kuinka jatkossa paikat kestää.

Kaksi vuotta sitten minulle tuli todella paha
välilevy tyrä.Olin silloin vähän vajaa 37-vuotias.Olen kärsinyt pitkään niska- ja hartia kivuista (n.4v.).Eräänä aamuna kun nousin sängystä oli kipu aivan sietämätön.Pää ei liikkunut mihinkään.Ei sivusuunnassa eikä alaspäin.Vasen käsi oli puuduksissa ja repivää
kipua kädessä myös.Samoin tunne kuin sukkapuikolla olisi kaivettu lavan alta ja puukkoa isketty niskaan.
Kipu muuttui niin kovaksi etten pystynyt liikkumaan ollenkaan.Makasin sängyssä ilman tyynyä.Mies soitti ambulanssin ja olin sairaalan ensiavussa
suonen sisäisessä kipulääke tipassa.Siitä kun kipu vähän hellitti lähetettiin kotiin vahvojen kipulääkkeiden kanssa.(tramal,sirdalud,panacod,burana600).Niitä lääkkeitä otin valehtelematta kahden tunnin välein vuorotellen.Kun pääsin magneetti kuvaan,oli löydös hälyyttävä.Erittäin kookas
välilevytyrä välissä c6/7,joka määrättiin leikattavaksi kiireellisesti.Joudui odottamaan leikkaukseen pääsyä silti 2kk.Sinä aikana en pystynyt tekemään mitään.En päässyt itse edes sängystä ylös ilman apua.Kun kipu iski kovana
tuntui sydämen sykekin kipuna niskassa.
Kun leikkaus sitten tehtiin,sanoi leikkaava lääkäri että tyrä oli niin suuri, että selkäydin kanavassa oli jo painauma.Leikkaushan tehdään etupuolelta kaulan kautta.Kaikki meni hyvin ja leikkaus onnistui 100prosenttiseti.Välilevy poistettiin ja tilalle laitettiin rautalevy.
Järkyttävä hermokipu poistui kaikki.Pään kiertoliike on nyt hieman vajaa,mutta ei haittaa normaalia elämää.Niskan- ja lähinnä päänkiertäjän
lihakset ovat nyt sellaiset jotka helposti kipeytyvät,mutta oikeanlainen jumppa auttaisi kun tulisi vaan tehtyä.
Lievissä tapauksissa leikkausta ei tietenkään tehdä,mutta kun pullistuma on kookas se ei enää parane ajan kanssa itsestään.Minulle helpotusta toi roikkuminen pää alaspäin,siihen tarkoitetussa laitteessa.Lievissä tapauksissa roikkuminen voi nopeuttaa paranemista.Kun nikamaväli roikkuessa aukeaa,vetäytyy välilevy sisään ja vapauttaa hermoa kivusta.
Kärsivällisyyttä ja rauhallista elämää kohtalotovereille!
Sen verran oli kova kokemus ,etten koskaan haluaisi kokea sitä uudelleen.Niskan alueella se on kuulemma harvinaista uusiutua.

Minulle on tehty kaksi leikkausta kaularnagassa C6-C7 ja C4-C5. Kummassakin tapauksessa magneettikuvissa näkyi selvä selkäydinkanavan ahtauma, spinaalistenoosi. Leikkaukset tehtiin etupuolelta ja kaulassa on pienet arvet näkyvissä. Särkyjä ei leikkauksien jälkeen ollut. Toisen leikkauksen jälkeen vasen käsi ei kuitenkaan noussut yhtään, vaikka ennen leikkausta oli toiminut hyvin. Meni yli vuosi ennen kuin käsi toimi normaalisti. Leikkauksissa on aina olemassa riski, ettei kaikki sujukaan hyvin. "Sähköimpulssioireet" ja pistely sormissa eivät kadonneet toisen leikkauksen jälkeen. Minulle sanottiin, että leikkaus olisi pitänyt tehdä aikaisemmin. Ei paljon lohduttanut se tieto. Olin soitellut osastolle useasti, mutta eipä se nopeuttanut leikkaukseen pääsyä.

Kesäkuussa olin jälleen kaularangan magneettikuvauksessa, koska varsinkin vasen jalka on huonossa kunnossa, "sähköimpulsseja" on tosi paljon ja vasemman käden voimat ovat heikenneet. Alustava tieto, ettei kaularangassa olisi nyt leikattavaa, mutta kuvat on lähetetty neurokirurgien katsottaviksi. Eilen sainkin poliklinikkaajan neurokirurgille.

haluaisin tietää minkälaista kuntoutusta kaularankaleikkauksen jälkeen on saatu. Onko kellään todettu myelomalasiaa? Kaipaisin kipeästi tietoa siitä minkälaisia oireita myelomalasia on aiheuttanut. Myelomalasia on todettu magneettikuvissa ja lääkärien mukaan se on leikkauksen jälkitila. Täytyy sanoa, että ihmettelen, miksi myelomalasia minun tapauksessani olisi leikkauksen jälkitilaan liittyvä, koska myelomalasia on todettu jo ennen leikkauksia. Suomenkielistä tekstiä myelomalasiasta on hirveän vaikeata löytää, niinpä olen lukenut englanninkielistä tekstiä.

Osteopatia toi suuren avun minulle pullistumaan!

ihan höpö-kirjoituksia kaikki tyyni. Olen 55 v. ja työkyvyttömyyseläkkeellä kaularankavamman vuoksi ja olisi paljonkin kirjoitettavaa asiasta. Mutta täällä on tapana suurennella kipuja ja vaivoja. Totta helkkarissa koskee, mutta lohdutan kaikkia, onhan näihin lääkkeet. On oma asia miten suhtautuu lääkehoitoon, tai leikkausoperaatioihin. Olen kahdesti kaularankaleikattu jne. MUTTA MINÄ ELÄN ja elän uudelleen ja uudelleen.... on muutakin kuin kivut ja valittaminen.

Joo, minutkin on leikattu kaulasta 2 kertaa. nyt pitäisi tehdä kolmas kerta. Ihmetteln miten pääsit työkyvyttömyyseläkkeelle? Minulle on vain sanottu, että töihin vaan. Särkylääkkeitä syön päivittän ja välillä on pakko olla kotona kun särkee niin paljon.
Kyllä jokainen haluaisi ELÄÄ. Toisen kivuista ei toinen voi tietää. Eipä täälläkään kukaan huvikseen valita.

Marraskuusta 2012 asti niska/hartia- ja lapaluun vieressä olevan kivun takia lääkärissä juostu. Alkuun seliteltiin vain pitkien selkälihasten jumiutumisen aiheuttamaksi kivuksi. Sitten röntgen ja enmg-tutkimukset. Röntgenissä pieni oikeama th-alueella, eli tod. näköisesti lievää skolioosia. Hierojalla käyty muutamia kertoja. Röntgenin ja ENMG:n jälkeen määrättiin Fysioterapiaa. Kivut ei ole vielä poistuneet. Kolmannen fyssakäynnin aikana fysioterapeutti alkoi epäilemään kaularangassa välilevyn pullistuma. Nyt kahden viikon sairasloma lääkärin määräämänä. Kun kuuli mitä fysioterapeutti sanoi, lääkäri meni hiljaiseksi ja sanoi että voi perh... Nyt sairaslomalla ja niskajumppaa sekä pallon pyöritystä selkärangan alla. Särkylääkkeet(Panacod ja Sirdalud) ei ole auttaneet kipuun. Olo tulee niistä tosi velteläksi. Yöt nukuttu toistaiseksi kohtuu hyvin. Kauankohan tästä paraneminen kestää. Fysioterapeutti sanoi, ettei kannata heti masentua vaikka pullistuma kuulostaa pahalta. Ei vielä magneettikuvia ole harkittu. Kaikki raskaampi liikunta kielletty ja huonoa ryhtiä vältettävä,

minulla leikattiin kaularangan suuri välilevytyrä 5kk sitten, oireina oli kovat kivut lapojen välissä, kävely meni vaikeaksi ja jalat ei toiminut kunnolla ym ym. edelleen menee niskat ja varsinki lapojen välit jumiin ja kipeäksi varsinkin jos yrittää harrastaa jotain urheilua. lisäksi lannerangassa selkäydinkanavan ahtauma,eli spinaalistenoosi kahden välilevynpullistuman takia. rintarangassa myös oli pullistuma mikä oli kuitenki viime magneettikuvissa jo pienentynyt. Jos täällä on leikkauksessa käyneitä niin kaipailisin tietoa miten tuosta kaularangan operaatiosta on toivutta pitemmällä tähtäimellä,mitä oireita on jäänyt ja kuinka työelämässä on pärjätty.

Minulta leikattiin kaularangan välilevytyrä reilu 2 viikkoa sitten. Tyrä oli välissä c6/7. C5/6 välilevy oli ollut jo 4 vuotta puristuksissa ja oireillut, joten ottivat kaulan kautta molemmat välilevyt pois ja pistivät ontot muovipalat tilalle. Melkein 4kk kestänyt hermokipu (vasemmasta lapaluusta kämmenselkään) jäi leikkauspöydälle ja puutuminen (peukalo, etu- ja keskisormi) väheni merkittävästi saman tien, loppu häviää ajan kanssa. 6 päivää leikkauksen jälkeen kävin viiden kilometrin kävelylenkillä ja 13 päivän päästä saunassa. Sairaslomaa tuli 6 viikkoa. Ei mitään komplikaatioita, kaikki meni hienosti, pään kiertoliike on normaali. Leikkauksen jälkeen ainoastaan hartia-niskaseudun lihasarkuutta, kaulan 4cm pitkässä haavassa solisluun yläpuolella itsestäänsulavat tikit, haavapuolella ei mitään kipuja. Nieleminen tuotti ongelmia ensimmäisen viikon ajan, vieläkin tuntuu olevan pieni ‘pala kurkussa’, mutta ei enää vaikeuta syömistä. Nyt odottelen juoksulenkille pääsyä vielä pari viikkoa. Sporttinen nainen 45v.

Hei minulta leikattiin välilevytyrä kaularangasta 3 viikkoa sitten, joka oli 5/6 kaularangasta,leikkaus meni hyvin, kipuja on ollut vielä, koska hermo oli kovassa puristuksessa 7 kuukautta, vielä pistelee vas. käden sormiin ja välillä olkavarresta,myös vas.jalka pistelee kipulääkkeet on käytössä vielä. Leikkaava neurokirurgi sanoi minulle että oireita voi olla vielä pitkään leikkauksen jälkeen. Tämä kaularangan välilevytyrä on kauhea sairaus, alussa kukaan lääkäri ei noteeranut sitä, vaan sanoivat että niska-jaselkälihakset ovat jumissa. Kivut olivat kauheat, piti mennä yksityiselle ja siellä neurokirurgi sanoi heti nähtyään MRI-kuvat että minulla on kaularangassa 5/6 välissä kookas pullistuma joka leikataan. Ja nyt se on leikattu. Minulle sanottiin pitkän aikaan että konservatiivinen hoito auttaa, se ei auttanut. Olen hieman vihainen näille lääkäreille jotka sanoivat että luonto parantaa ja kassan kautta ulos 170,- euroa,
tämä vuosi on ollut aivan hirveä, odotan parempaa tulevaisuutta.

samantapaisia kokemuksia itsellä, vuosi sitten meni niskat totaalisen jumiin ja vaihtelevan voimakasta mutta jatkuvaa kipua, vasen puoli selästä ja varsinkin vasemman käden ojentaja voimaton.

ainoa kuvaus jolla asia voidaan selvittää uskottavasti on magneetti (MRI) ja sieltä voitiin todeta välilevyn pullistuma c6/7 välistä. ennen tätä omalääkäri kaupungilta "hoitanut" asiaa 6kk mm. ibuprofeiinilla, välissä kävin yksityiselläkin koska olo oli täysin kestämätön. tällä hetkellä en kuitenkaan ole menossa leikkaukseen sillä kädet pelaavat ok eikä niissä esiinnyt kipuja.

kuvien tulkitsemiseen ei neurokirurgeja tai edes fysiatria tarvita, niin selkeät ne on tulkita. kuvat saa ilmeisesti helsingistä 350-400e ja tallinasta vielä edullisemmin?

Minulla oli kookas välilevynpullistuma niskassa kivut alkoi n. 2kk sitten.
Kipu oli niin kova, ettei enää pystynyt edes ajattelemaan selvästi. Pääsin kiireellisenä leikkaukseen ja voin kertoa, että kipu jäi heti pois puutuminen on vielä sormissa pikkulilli ja nimetön. Heräämössä oli erittäin huono ja sairas olo sain kipu- ja pahoinvointilääkkeet. Seuraavana päivänä kotiin pitkä sairausloma. Tsemppiä leikkaukseen menijöille

Täällä on tämän aiheen foorumi:
http://terveyskeskus.net/forum/index.php?PHPSESSID=4693d7b0b151eddb80e04fe6b78ce07e&board=1.0

Hei, minut on leikattu kaularangan välilevypullistumien vuoksi neljä kertaa, ensimmäinen pääsi oireettomana tekemään selkäydinvamman, välilevy pullistui nikamassa sisällepäin ja painoi selkäytimen kasaan. Kun oireet ilmaantuivat oli jo liian myöhäistä, vamma oli jo syntynyt. Oireina olivat käsien puristusvoiman häviäminen ja jalan laahaus. Kipuja ei ollut, eikä ole vieläkään. Neurokirurgin pakeille päästyäni olin leikkauspöydällä puolessatoista viikossa diagnoosina etenevä tetrapareesioireisto, siis alkava neliraajahalvausoireisto.
Minulle kävi niin, että kun yksi väli saatiin korjattua alkoivat ympärillä olevat painua,sen sanottiin olevan harvinaista, kaikki hoidettiin kahden vuoden sisään.
Joten suosittelen hoitamaan ajoissa, eikä sitä leikkausta kannata pelätä; puolitoista tuntia taju kankaalla ja seuraavana aamuna kotiin toipumaan, sairaslomaa kuukausi.

Hei minulta leikattiin välilevyn pullistuma 5/6 välistä kaularangasta kaikki alkoi 13.12.2013 aamulla kuin salama kirkkaalta taivaalta, järkyttävä kipu niskassa ja koko selässä hirveä polte ja jatkuva oksennusreflesi jota kesti viikon menin Marian sairaalan päivystykseen oli jo joulu-aika minulle sanottiin ettei teillä voi olla mitään kun te kävelette, olin tulipunainen tuskasta ja hiki valui, pyysin mri-kuvausta tai lähetettä Töölön sairaalaan mutta sitä ei tullut Marian sairaalasta, vasta kun arki tuli sain lähetteen Töölön sairaalaan kovat kivut koko ajan mukana ainoastaan Oksicontin auttoi vähän, minulle sanottiin Töölön sairaalassa että minulla on laajat kaularankakulumat jotka aiheuttavat kivun ja ohjeeksi sain neurokirurgilta sauvakävelyä ja ikkunanpesua tämä on täyttä totta, olin niin kivun ja lääkkeiden sekoittama että en edes osanut sanoa tähän hullunkuriseen ohjeeseen mitään ja vielä neurokirurgi sanoi minulle että tämä kuuluu vanhuuteen, olin silloin 61v enkä ole koskaan ollut mitään mummelityyppiä, puoli vuotta hoidettiin konservatiivisesti. Menin yksityislääkärin luo jossa samat kuvat Töölön sairaalasta ja omat uudet mri-kuvat jossa näkyi välilevytyrä ja se leikattiin viikon sisällä. Mutta kun heräsin leikkauksesta niin oli kovat kivut päästä jalkoihin saakka aivan järkyttävää. Nyt olen ollut yksityisen fysiatrin kipuhoidossa reippaasti yli vuoden ja lääkitys on Norspan 20, Lyrica 425mg, Rivatri 2-3tbl ja Tramal retard 3-4 vrk. Mutta minulla on ainakin yli vuoden ollut sielä kaularangassa mollottamassa 3 pullistumaa ei leikata koska likvoritilaa on ja minulle sanotaan että en voi halvaantua? Mutta kivut jatkuu ja heijastuu jalkoihin saakka. Seuraava neurokirurgi on ei suomalainen ja toivon että hän suostuisi operoimaan ne kolme pullistumaa sieltä. Kyllä nainen tietää mikä siellä vaivaa järkyttävät niskasäryt, kainapoltteet koko selkä krampissa.

Ihan ensimmäiseksi, kiitos kaikille kokemuksensa jakaneille. Lohdullista luettavaa suurelta osin.

Sain viime perjantaina vihdoinkin vastauksen näihin massiivisiin ja hermoja raastaviin päänsärkyihin ja viimeisen kuukauden aikana asteittain paheneviin käsien tuntopuutoksiin. Kädet ovat myös jatkuvasti kylmät ja se ei ole normaalia mulle missään muodossa. C5-6 välissä todettu pullistuma tietokonetomografiassa ja seurasvaksi magneetti. Neurologiset tutkimukset tehty.

Lääkehoitoa toteutan itse, mutta lihashuolto stressaa nyt paljon. Neurologin mukaan lihaksiston jännitystila vain pahentaa tilannetta. Kaulan rotaatioaste on 40% normaalista.

En nyt oikein tiedä pyydänkö apua vai pitikö mun saada purkautua, mutta diagnoosi on saanut ajatukset ja tunteet aivan sekaisin.

Minulta leikattiin kaularangan välilevyn pullistuma 6/7-välistä ja korvattiin se muovisella tuossa puolitoistavkoa sitten. Pääsin nopeasti leikkaukseen, kaaduin liukkailla työpaikan parkkiksella, josta kaikki sai alkunsa. Jäätävät hermokivut oikeassa kädessä ehti tulla tutuksi, tuntopuutokset 24/7 kämmenessä (etenkin peukalosta keskisormeen) ja sähköiskuja muistuttavat tuikkaukset lapojen välistä, kun erehtyi päätä kääntämään väärään suuntaan. Jo vajaassa kolmessa kk:ssa käsien voimassa oli selkeä puoliero.
Nyt leikkauksen jälkeen ainoastaan niskassa/hartioissa on lihaskipua, leikkaushaava on vielä vähän arka ja varovainen saa liikkeissään muutenkin olla. Etusormen pää on enää puutuneena, toiveena, että sekin vielä katoaa :) positiivinen olo jäi operaatiosta, toipilasaika vähän hajottaa, kun kotona on kaksi pientä lasta, joita ei saa nostella. Ja hikiliikuntaa on ikävä!!! Luotan parantumiseen, työvuosia edessä vielä enemmän kuin takana, hevonen odottaa tallissa liikkumista ja lasten kanssa tulen meuhkaamaan niinkuin ennenkin

Hei! Käteni ovat oudosti kipeät lähes vuoden. Syksyllä jo käydessäni muun vaivan vuoksi lääkärissä, kysyin onko oire jostain vakavammasta. Ei ollut.
Joulukuussa kävin pelkästään valittamassa outoa kipua käsissäni. Labrakokeet eivät osoittaneet syytä. Helmikuussa kuvattiin, vähän vaan kulumia. Kivut vaan pahenivat. Peukalo ja etusormi pahimmat. (5.11.12 sain kortisonipiikin peukalolihas-särkyyn, silloin jo hieman oudot nuo jotka nyt melkein trunnottomat)
Maaliskuun viimeinen päivä oli ENMG-kuvaus. Lausunnossa C7-tasolla vanhaa radikulaarista oiretta. Kyseli kovasti onko kuvattu niskaa. Maininta, lähete kirurgille. Sitä tässä vähän odotellut, ei ole kuulunut kutsua.
Kun ei mitään apua ollut näihin käsiin, niin kolme kertaa käynyt fysioterapialla. Ei ole auttanut. Nyt vielä lomalla.
Minun on ollutjotain keksittävä, kun eräänä yönä ei pystynyt kämmemselkää pitämään missään, kivun vuoksi. Keksin sitten villakäsineet, joita jatkuvasti pitänyt. Jotenkin niiden kanssa pärjännyt, ei ole tarvinnut koskea mihinkään. Ovat kosketusarat, etusormea ei voi käyttää esim. ompeluun ollenkaan. Jotenkin pystyn kaksoisklikkaukseen, kuin en osaa muulla sormella. Kirjoitus vallan vaikeaa
Nyt kokeilen Select-lehdestä tilaamiani kuparihanskoja. Niissä ei sormenpäitä, joten pystyy niillä jotain askareita tehdä.
Tällaiset lähtökohdat, enkä tiedä voiko leikata. Peloiteltu on, jos leikkaus epäonnistuu. Nyt ei vielä tietoa, onko edes apua, kun ei kuvattu. Onhan toki niskakin kipeä, nyt ajatuksen näissä käsissä. Ei pysty oikein käsiä hieromaan yhteen, tunne kamala.

Hei! Käteni ovat oudosti kipeät lähes vuoden. Syksyllä jo käydessäni muun vaivan vuoksi lääkärissä, kysyin onko oire jostain vakavammasta. Ei ollut.
Joulukuussa kävin pelkästään valittamassa outoa kipua käsissäni. Labrakokeet eivät osoittaneet syytä. Helmikuussa kuvattiin, vähän vaan kulumia. Kivut vaan pahenivat. Peukalo ja etusormi pahimmat. (5.11.12 sain kortisonipiikin peukalolihas-särkyyn, silloin jo hieman oudot nuo jotka nyt melkein trunnottomat)
Maaliskuun viimeinen päivä oli ENMG-kuvaus. Lausunnossa C7-tasolla vanhaa radikulaarista oiretta. Kyseli kovasti onko kuvattu niskaa. Maininta, lähete kirurgille. Sitä tässä vähän odotellut, ei ole kuulunut kutsua.
Kun ei mitään apua ollut näihin käsiin, niin kolme kertaa käynyt fysioterapialla. Ei ole auttanut. Nyt vielä lomalla.
Minun on ollutjotain keksittävä, kun eräänä yönä ei pystynyt kämmemselkää pitämään missään, kivun vuoksi. Keksin sitten villakäsineet, joita jatkuvasti pitänyt. Jotenkin niiden kanssa pärjännyt, ei ole tarvinnut koskea mihinkään. Ovat kosketusarat, etusormea ei voi käyttää esim. ompeluun ollenkaan. Jotenkin pystyn kaksoisklikkaukseen, kuin en osaa muulla sormella. Kirjoitus vallan vaikeaa
Nyt kokeilen Select-lehdestä tilaamiani kuparihanskoja. Niissä ei sormenpäitä, joten pystyy niillä jotain askareita tehdä.
Tällaiset lähtökohdat, enkä tiedä voiko leikata. Peloiteltu on, jos leikkaus epäonnistuu. Nyt ei vielä tietoa, onko edes apua, kun ei kuvattu. Onhan toki niskakin kipeä, nyt ajatuksen näissä käsissä. Ei pysty
oikein käsiä hieromaan yhteen, tunne kamala. Nyt ei muka laskutoimitus oikein. Liikahtaakohan, kun nämä sormet pahat?

minulla on todettu vuosia sitten kaularangassa välilevyn pullistuma. En uskaltanut leikkaukseen, koska kysymyksessähän on mikrokirurgia.Oireeni ovat juuri samanlaiset kuin sinulla, ehkä lievemmät.Kipuja tullessa esim käsiini tai olkapåihin pyydän lähetteen fysioterapiaan. Uskon että kirurgia on kehittynyt, voisit keskustella alankirurgin kanssa. Parempaa vointia ja jaksamista.

Näköjään tullut toistamiseen juttuni! Eilinen taas ei lainkaaan, kai söhlin jotenkin?
KIITOS vastauksesta. Aivan tuntui mukavalta, että joku ymmärtää vaivani. Joulun alla eka lääkäri määräsi Daktacort-voidetta. Kotona totesin olevan silsaan, ehkä katsoi huonoja kynsiäni.
Tämä toinen laittanut sentään tutkimuksiin. Monin sanoin kuvailin kipuja ja kosketusarkuutta. Piti keksiä yksi nimitys oireilleni, että osaisi lähetteeseen ENMG-kuvaukseen. En keksinyt muuta kuin "kuumotus"
On hyvä, että joku diagnoosi vaivaani, että johtuu 7nikamasta. Tutkimuksessa kysyin siitä, onko hyvä, että tuntee ne sykäykset, hermo kulkee. En kyllä nähnyut mistä kohtaa milloinkin kokeili. Olin silmät kiinni ja rentona, en tiennyt mitä odottaa. En älynnyt kysyä sitten mitä ne muutamat kohinat (aivan kuin kahvinkeittimen pörinä) olivat. Kai silloin otti kyynärtaipeesta, kun oli niitä sinisiä merkkejä pitkin kättä. Kukaan ei ole osannut sanoa mitä oli. Näkikö ja kuuliko sitten, että niskasta johtuvat. Eihän muut lääkärit näe, kuin sormien turvotukset.
Näitä sivustoja onkin monta, pitänee lukea kaikki, osui tämä jossa keskusteluja 2016. Tuli tähän kirjoitettua, toivoa vastauksistakin.
Vällew kiitokset toivottamisesta, mielelläni lukisin enemmän Sinunkin voinnista. Kuinka usein joudut käymään fysioterapeutilla ja monestako kerrasta on apua. Nyt noi minun kolme kertaa ei tuoneet apua. Yhden hyvän jumppaliikkeen antoi, pitänee vaan tehdä. Istuakin pitäisi ryhdikkäästi.
Nyt kyllä odotan pääsyä kirurgille, hänkö sitten määrää vasta niskakuvaukseen. Pari kertaa kysyin siitä, lähete kai lähettämättä edelleen. Miten kauan sitten menee ja taas jonotettava kuvaukseen. Aina ilmenee hommia, missä vaikeuksia peukalo-etusormen kanssa. Pikkulilli, vaikka melki tunnoton ei niin haittaa. Käsiala muuttuu, nimensä jotenkin kirjoittaa. Mökillä hanskat kädessä pystyy haravoimaan.
Lauantai-iltana vaikea saada ulko-ovea auki, kun oli "kynsikkäät" kädessä. Samoin auton rattilukko avattava melki sormellisissa käsineissä.
HYVÄÄ KESÄÄ tällä sivulla kirjoittaneille!

Tervehdys, täällä 54v mies. Viimevuonna vielä liikkuva ja salilla käyvä. Yks kaksi tammi-/helmikuussa alkoivat jalat heikkenemään ja ertyisesti koordinaatio heikkeni ja polvista piti heikkeni, myöhemmin myös oikean lonkan piti kävelessä heikkeni. Ja puutumista rinnan tasolle. No, eka röntgen kuvia rangasta ja fysioterapiaa. Ei apua, sit lannerangan MRI, ortopedi sanoi ei leikattavaa. Kävely vaan heikkeni ja menin jo pari viikkoa kepin kanssa, ihme että jaksoin duunissa. Viime maanantaina sitten hermoratatutkimukseen ja neurologi sanoi että tehän olette osin halvaantunut, selkäydinvaurio mahdollisesti. 3 kuukautta oli mennyt ekasta lääkärikäynnistä. Siitä kiireesti Töölööseen ja MRI:t rinta-ja kaularangasta. C7 - Th1 välissä välilevypullistuma selkäytimeen. Torstaina leikattiin etukautta, välilevypois ja implantti tilalle levyjäykistys. Luutuu. Lauantaina himaan. Ne sanoi, että selkäydinvaurio on jo syntynyt, kävely ei palaudu, voi ajan kansan vähän parantua. 100m:n hidas kävely maksimi. Parikuukautta sairaslomaa, mutta jos kävely tällaista niin duuniani en kykene hoitamaan.
Snadisi v....taa.

HEI KARI1961! Sinulla on sitten ollut kuvauksia ja leikkaus, kiinnostuneena lukisin enemmänkin. Kuinka nyt voit näin pian leikkauksen jälkeen. Toivottavasti hyvin, kun ainakin pystynyt kirjoittamaan. Tässä ei ehkä paras asento selälle.
Minun asiani on edistynyt hieman, keskiviikkona on niskan röntgen, jota kovasti olen odottanut. Epäilen, että uusi Fysioterapeuttini (en ollut tiennyt TK:ssa saavan hoioa) ansiosta sain lähetteen röntgeniin. Varmaan vihjannut lääkärille, että parikin kertaa kysellyt onko lähetettä. Oli jäänyut kesken, heti seuraavana päivänä soitettiin, kun kävin.
Onko kuitenkin se MRI-tutkimus parempi, kai röntgenissäkin näkyy, jos ENMG:ssä jo todettiin vikaa 7 nikaassa. Tutkittiin ainoastaan oikeaa kättä. 13.4.16 viimeinen tapaaminen lääkärillä, tulosten kuuleminen. ENMG kyseli onko niskaa kuvattu aikaisemmin, sanoin ettei ole, tuumasi, etteikö ollenkaan? Kaippa niskakivut sen verran "jokapäiväisiä", ettei lääkäriin. Nyt näiden sormien takia käynyt, ei normaalia. Eipä terapeutti ollut kohdannut vastaavaa, eikä löytänyt syytä kokeillessa liikkeitä.
Sinulla sitten vastaavasti jaloissa kivut. Onko sitten lähtöisin meillä kaikilla tuolla kaularangassa. Ainakin "eksyin" tälle sivulle, kun oli papereissa maininta nikamasta. Aikaisemmin etsintietoa sormikivuista. Eilen kyllä kämmenselkä oli kuin tulessa, laitoin Folttarea (aikaisemminkin kokeillut), kun ajattelin, ettei paljon pahemmaksikaan mene. Vähän auttoikin. Pehmeät villahanskat hyvät.
Mikähän noihin niskanikamiin ollut pahaksi. Onko esim. raskaiden tavaroiodeen kantaminen vaikuttanut. Viimeksi ehkä kannoin n.vuosi sitten kaksi yli 20kg painosta laatikkoa kolmanteen kerrokseen autolta. Ostin lasifitriinin salaa mieheltäni, (on kyllä vielä kokoamatta) joten en ajanut edes pihaan autolla. Pojan rakennuksella (n.1999) siirsin kattotiilipakkauksia eri paikkaan. Tiesin että joku muu kuorma tulee. Viimeisiä kun retuutin, niin vasta huomasi. (156 ja n,53kg, joten silti voimaa ollut, 75v mummeli nyt) Olisiko silloin tullut tuota vanhaa radigulaarista oiretta?
Olen tänä vuonna kuudes kirjoittaja tähän. Jos käytte vielä, niin kirjoittakaa! Minä tässä liiankin pitkästi. PÄIVÄNKAKKARA aloittanut 2006. Meniköhän joku kirjoitukseni, tai sana väärin selatessani. Ainakin huomasin: etten suinkaan autolla tuonut kolmanteen kerrokseen huonekaluja!!!
PAREMPAA VOINTIA TEILLE!

Tulipa painovirheitä, enkä osaa korjata välistä. Käsineet kädessä, kun kirjoittaa, eikä heti lue, niin niitähän tulee. Heippa!

Jahas, mulla rintarangan leikkaus joulu 2007, 4-5,5-6 välilevynpullistumat ns.selkokielellä sanottuna-jäi oikealla puolella tunnoton alue rinnan alueelle,pullistumat edelleen, huti päivä neurokirurgilla.
Puoli vuotta siitä, titaani kaularangan 5-6 väliin, ei onnitustunut sekään, sama neurokirurgi. Nyt odotan taas kuvien tuloksia, mennäänkö ahtaumia aukaisemaan vuorostaan..
Lannerangassa välilevynpullistumia, oikealle ahtauma, ei leikattu, kun en antanut, lenkille pitää joka päivä päästä, pitempiaikainen istuminen hankalaa. Onneksi tykkään liikunnasta.
...elämä on..mutta joka päivä on ollut elämisen arvoinen. Tsemppiä kaikille.

Mukava, että uusia kirjoituksia täällä. Lenkkeilijätär, kiitos omista kokemuksistasi. Onhan aina riski, kun leikataan, voi vaan pahentua. Lääkärin jo mainitessa kirurgin, niin "kauhistuin". Perään heti ajattelin, että kai tutkii ensin, voiko leiketa.
Nyt postissa tuli kutsu Ortopedin vastaanottoon. Sain muutettua röntgenin samalle päivälle. Nyt huomenna sitten tiedän vähän paremmin tilanteeni. Onko vaan ENMG-kuvauksessa kädestä pelkästään nähty vikaa nikamassa. Ehkä se "pörinä" osoitti, ettei hermo kulje käteen saakka kunnolla?
Osaisitko kertoa millainen lenkkeily hyväksi. Pelkkä kävely ei kai ainakaan haittaa. En paljoa kävele, kun pyöräilen sen mitä en autolla mene esim. kauppaan. Niska ehkä ei asennoltaan paras mahdollinen pyörällä? Jumpalla olen käynyt kerran viikossa, se loppuikin tiistaina.
Ortopedikö on vähän vastaava, kuin fysioterapeutti. Harmi, kun kauempana, kuin tuo TK:ssa oleva fysiot. Tuntuu hullulta, kun eivät käsiä tutki sen kummemmin. Nehän tässä minulla ongelmana. Käsineitä käyttäen jotenkin pärjään, muutoinhan pidän kädet ja sormet koskettamatta mihinkään. Kämmenet pysyvät tasaisesti "koukussa", sattuu muutoin oikaiseminen. Ohuet puuvillahanskat ei tuo tarpeeksi tukea.
Alun perin selaessani sivuja, oma "diagnoosi" on PARESTESIA. alku mitä tarkoittaa, mutta edelleen selatessa, vaikeaksi meni. Oli jotain viljakiellosta. Leivästä en luovu!
Huomiseen!

Ortobedi on lääkäri, fysioterapeutti ei, googleta työnkuvat. Polkupyöräily jäi kaularakaleikkauksen jälkeen,nyt vain reipasta kävelyä pitempiä lenkkejä. Liikeharjoitteita jne.. Tulehan kertomaan kuulumisia.

Eilen oli sitten se röntgen ja Ortopedillä käynti. Röntgenin vieressä käytävällä oli "naamakone", annoin parhaan mahdollisen, oli ystävällinen. Odottelin Ortopedille pääsyä, sieltä tuli mies pyörätuolia työnnellen ja kiroili kovasti. Muut olivat ok.
Varmaan huomasitkin, että odotin jotain hoitoa saavani. Petyin tietysti, mutta odotin jotain edes kertovan kuvista. Itse yritin olla hiljaa, kun saneli laitteeseensa. Olisi edes kuuluvammin, kuiskasi vaan, ettei sanaakaan kuullut.
Kysyi kuitenkin kuinka kauan ollut oireita. Olin kirjkoittanut paperille "sairaskäyntini" viimevuoden puolelta saakka. Tai ehkä näkikin koneelta. Näkipä ainakin kuinka vaivalloisesti papereitani selasin, vaikka olim ne kynsikkäät kädessä.
Tämä oli mies ja hoitsunainen miellyttävämmän tuntuinen. Kirjoitti siinä samalla lähetettä Mangeettikuvaukseen (MRI) 21.6 ja ajanvaraus 28.6 Ortopedille. Olisi nyt ollut joku muu edes. Mitä sitten on edessä. Oma TK-lääkäri sanoi, että kuvista näkee voiko leikata tai onko siitä apua. Luulisi Ortopedilääkärin sitten kertovan MRI:n jälkeen mitä tehtävissä. Tai voi vaan kylmän rauhallisesti pistää leikkaukseen, kertoisiko edes haitoista mitä voi tulla?
Minulla on vaan vajaa kuukausi aikaa saada tämä kirpparisotku siivottua. Nyt vaan aloitin mökkipihan siivoamisen. Vaatteita vietävä pois ja paperihommat selvitettävä. Pojanperheen koiran hoito osuu kesäkuun alkuun. 2013 oli myös hoidossa, kun jouduinkin silmän verkkokalvoleikkaukseen, kolmesti sen kesän aikana. Joten on näitä "rästihommia" jäänyt. Nämä ajatukset, jos joudun leikkakseen ja menisi pahemmaksi tämä elämä.
HYVÄÄ KESÄÄ!

Aivan oikein, olen sekoittanut nuo Ortopedit ja Osteopaatit. Luulinkin meneväni Osteopaatille. Selailin tämän sivun kirjoituksia. Täytyykin vilkaista yleisesti siitä, jos olisi hyvä, jos ei tarvitsisi leikkeusta. Joka tapauksessa en kertomalleni lääkärille antaisi hymyilevää naamaa, punaista, jos olisi ollut siinä kohtaa käytävää.

onko niskaranka ja kaularanka sama vai eri .miulla on niskarangan rappeutuma,,

Hei! Kyllä taitaa olla sama vaikka itse en sitä oivaltanut. Luulinhan kaiketi kaularangan olevan alempana. Nyt jostain luin olleeni niskan mangeettikuvauksessa.
Vielä edessä se Ortopedi, jos sama niin ei ehkei taas puhu eikä pukahda. En tiedä jos vaikka hoitaja ohjaisi johonkin toiseen paikkaan, kuten paria henkilöä ennen minua. Minulla työnnettiin vaan lähete Mangeettikuvaukseen.
Se kuvaus oilikin sitten kokemuksena sinänsä, kun joutui siihen putkeen. Kaikki olisikin ollut hyvin, kun olisi ollut kunnon kuulosuojaimet. Oli ainoastaan ne pienet muovitulpat. Kuitenkin sen kamalan kovan paukkeen ja metelin klesti, kun oli hyvä tuuletus ja ihanan viileää. Ei tullut läkähtävää tunnetta, kuten kuumuudesta.
Tuulakaija, kerrohan mitä oireita ja kipuja Sinulla ollut. Varmaan minullakin noin ymmärrettävästi on rappeutuma. Noista "osteofyytit diskusdegeneraatio, fasettinivel, ja artroosiat ei ymmärrä mitään. Onko Sinulla niskakipujen lisäksi muualla vaivaa, kuten minulla sormet? Kuinka Lenkkeilijätär jakaksat ja muutkin?
Hyvää kesän jatkoa1

Kiitos näistä kirjoituksista! Helpotti mun elämääni kovasti kuulla etten sittenkään ole yksin näiden "ongelmien" kanssa...mulla on ollut niska/hartiasärkyä vuosikausia. Olen käynyt säännöllisesti hierojalla ja toisinaan kiropraktikko on auttanut yläselän ongelmien kanssa. Olen tyytynyt siihen että konttorirotalla on aina niskakipuja.
Nyt reilu kuukausi sitten, pää ei kääntynyt ollenkaan, niskaa särki oikein kunnolla, oikeanpuoleisessa hartiassa oli kohta jota sattui ihan järkyttävästi toisinaan (sellainen viiltävä kipu, kuin puukolla iskisi), oikeaa kättä särki, mutten pystynyt sanomaan mistä kohtaa sitä särki. Toisinaan hauista sattui, sitten sattui kyynärpää, koko käsivarsi tuntui olevan tulessa ja sitten meni tunto peukalosta ja etusormesta. Käsi oli niin kipeä, että kannattelin sitä toisella kädellä. Kun hieroja ja manipulointi eivät auttaneet, menin lääkäriin. Kävin hermoratatutkimuksessa, röntgenissä sekä MRI-kuvassa. Lopulta viime viikolla ortopedi sanoi että 6-7 nikamavälissä kaularankatyrä. Ei tehdä mitään, voi ottaa särkylääkettä ja tukikaulus kannattaa hankkia. Hain kaulatuen, joka on aivan mainio. Mutta särky on nyt vaan voimistunut viime viikosta ja tänään jäinkin sairauslomalle (en voi nukkua enkä olla paikallani ja jokainen liike sattuu). Syön nyt burana 600 ja jotain vahvempaa panadolia. Ja koska olen jo syönyt 1 kk buranaa, vatsakin alkaa olla jo aika kipeä..Olen kierinyt täällä itsesäälissä, mutta nyt kuin luin noita teidän kirjoituksianne, taitaa sittenkin toivoa olla jäljellä...yritänkin saada ajan itselleni akupunktioon..
Miten usein tämä vaiva saattaa uusiutua? Eli kun nyt olen kärsinyt kuukauden ja tuntuu että pahempaan päin vielä mennään, niin onko toivoa että olo helpottaisi jo seuraavan kuukauden aikana??
Olin aika kriittinen leikkauksesta, mutta kun luin noita kokemuksia leikkauksista, niin se voisikin olla hyvä vaihtoehto, jos siihen vaan pääsisi..ei taida olla helppoa eikä nopeaa. Normaalisti liikun paljon, jumppaan, pyöräilen, uin etc. ja nyt en voi tehdä mitään, joten olen ihan järkyttävän vihainen ja äkäinen kivusta ja tästä turhautumisesta....

Kiitos Konttorirotta68 kirjoituksestasi ja kokemuksestasi. Luin sen läpi useampaan kertaan ja uskon kuinka kamalaa Sinulla on. Tälle sivustolle kirjoittaneet ovat hyvin samanlaisia. Kaikille yhteistä niskasta johtuva.
Tai sanoinkin viimeksi Ortopedille, etten ole valittanut niskaani, mutta voin jo lisätä senkin valitteluuni. Kuten Sinäkin K.R. kerroit aina olevan niskakipuja, kuten minullakin. Sitä pitänyt jotenkin "normaalilta", nämä käteni sitten epänormaaleilta. Ei ihme, jos en osannut oikein kuvata, pyörittelin vaan käsiäni.
Onneksi pääsin ENMG-kuvaukseen ja sitä kautta selveni niskasta johtuvan. Enkä ollut kuvaillut näin kamalaksi kättäni, kuten nyt on. Vasen käsi "perusouto", mitä viimevuoden jälkeen ollut. Ajattelenkin, jos oikea käteni olisikkn samanlainen, en niin ajattelisi leikkausta. Nyt kyllä jo kypsä siihenkin, laittoi MRIn jälkeen lähetteen Tayksiin. Kuinkahan pian pääsen, kai tutkimus vielä, ettei kylmiltään leikkaukseen.
Sinulla varmaan enemmän särkyjä mitä minulla, enkä voi oikein kuvitellakaan. Sitä kyllä syö ja särkylääkkeitä, vaikka tuo Burana aika kamalaa. Kerran söin pari viikkoa (en mennyt lääkäriin) Buranaa ja hermoratahieroja sanoikin, että maksa "poksahtanut", kun näytin ruskeita täpliä kädenselällä. Monesti parantanut, jalka ym. vaivoja. Lääkärit eivät parantaneet. Nyt "käsilääkäri" kerran määräsi sitä, niin kerroin, tuon jutun. Kyseli sitten juomisestani, en ole koskaan juonut, joten totesi sen olevan hyvä! Mukava kuulla sen noin, kerran terveyden hoitaja sanoi: "ettei se mikään paha asia ole!".
Nyt kyllä kehottaisin Sinua syömään maitohappobaktereita. Johan tuollaisista lääkkeistä haittaa vatsalle. Söinhän minä sen pienen kuurin Buranaa, todeten ettei mitään apua edes. Nyt kyllä Amoxin-kuuri 14 vrk. Punkki puri, näytin hoitajalle ja pyysi "käsilääkärini" (mukava nuori mies) katsomaan. Mielelläni otin varalta sen kuurin, en olisi jaksanu mitään kuumeita. Hyvin meni, kun oli maitohappoja.

Kuinka Konttorirotta68 jaksat? Särytkö edelleen haittaavat, eikä noiden tutkimuksien jälkeen edistynyt asia? En kyllä tiedä omastanikaan, saattaa mennä aikaa kirurgille pääsystä.
Nyt kaiken aikaa hankalammaksi minunkin kaikki työt menee. Juuri näppäilyt sujuu, mutta syödessä esim. pitää käyttää pientä haarukkaa. Kahvikupin käyttö vallan unohtunut. Pentikin "kaksikorvainen" muki aika hyvä, kun työntää etukautta peukalon reikään.
Jotenkin olen pystynyt nukkumaan puolikkaalla Tenoxilla. Ilman hanskoja en pärjää öisinkään. Käsi pysyy jotenkin tuettuna, eikä kosketa muuihun. Isot muoviset kertakäyttöhansakat keksin ruoanlaitossa laittaa villakäsineiden päälle.
Sateista on, toivottavasti paistaakin ja helpottaisi meidän säryt.

Särkee olkapäähän, oikeaan käteen, lapaluiden väliin, niska jäykkä, tuntuu että kaulan ympärillä on hirttosilmukka, niska väsyy ja puutuu, päässä paineen tunnetta, hermoja vihloo ja välillä helvetillistä monta päivää kestävää migreeniä, jolloin oksentelen, silmiin sattuu, ajattelu on sekavaa ja sormiin pistelee.

Lisäksi lannerangassa kolme välilevyä mäsänä ja nikamien tukisiteet poikki. Krooninen iskias, joka säteilee jalkaan ja muualle sellasta kivaa hermosärkyä, vieden jaloista voimat. Astma. Uniapnea. Vatsahaava ja jotain suolistohässäkkää. Korkea verenpaine johtuen vuosien kroonisesta kivusta, stressistä. Hirveä väsymys, ei jaksa mitään. Elimistö ihan sekasin ja vatsa turvoksissa kuin ilmapallo.

Kolme vuotta makasin kuolleena ja olin aika totaalisesti kadottanut elämänilon. Kävin töissä ja hoidin asiani, mutta se oli siinä. Jotenkin jaksoin, koska en ole mikään valittaja.

Lääkkeistä ei ollut apua, liikaa sivuvaikutuksia ja vatsa keuhko-ongelmien takia lääkkeet tuntuivat vain pahentavan oloani. Eikä ne edes auttaneet hermokipuun :(

Sitten heräsin tilanteeseeni ja totesin, että ei kukaan tule minua auttamaan ja minun itse oltava aktiivinen ja vaadittava hoitoa. Melkein kymmenen vuotta valitin kivuista ja kukaan ei tutkinut mistä voisi johtua. Kehotettiin "jumppaamaan ja ajattelemaan positiivisesti". Vttu mitä paskaa, mutta ei voi katsoa taakse ja ei se lääkäreillekään niin helppoa aina ole, kun en oikein itsekään tiennyt mistä kaikki johtuu. Oli vaan ihan saatanan kurja olla monta vuotta. Sitä kadun etten herännyt aikaisemmin, mutta kipu on vittumaista, koska se lisääntyy pikkuhiljaa ja siitä tulee "normaalia", kunnes se ylittää sietokyvyn ja silloin oltiin minun kohdalla jo pitkällä.

Lääkkeitä olen vältellyt kuin ruttoa ja syönyt ainostaan kun pää suunnilleen kainalossa.

Jossain vaiheessa alkoi sitten työkyky laskemaan ja elämä alkoi olemaan suoranaista selvitymiskamppailua. Väsytti, ei jaksanut, sattui joka paikkaan niin perkeleesti ja jatkuva hermokipu jaloissa yläkropassa.

Lopulta sain lääkäriltä lääkekannabis reseptin ja voin sanoa, että se pelasti minut. Sen jälkeen en ole tarvinnut mitään muita lääkkeitä ja elämäniloni on palannut. Nukun yöni paremmin, enkä herää kipuun. Pystyn urheilemaan jonkin verran, eli kävelemään ja pyöräilemään. Olen alkanut harrastamaan ruuanlaittoa. Pystyn tekemään työtäni, jota opiaatit haittasivat suuresti. Sain elämäni takaisin, kiitos lääkekannabiksen. Enään en herää aamuyöstä kun tuntuu että alavatsaan työnnetään puukkoa, niin paljon vatsaan käy pillerit. Muutenkin päivisin oloni on kirkas, eli normaali, ei sellanen sumunen idiootti olo. Mutta on niitä kipuja ja paljon, joka helvetin päivä. Kivutonta päivää ei ole ollut vuosiin. Mutta kannabiksen avulla pystyn elämään kipujen kanssa ja unohtamaan ne hetkeksi. Elämänlaatuni on parantunut aivan valtavasti. Ja se pahin, inhottavin ja kuluttavin hermokipu tuntuu katoavan jonnekin taustalle.... se on se ihan paras juttu.

Ainoastaan pelottaa olla järjestelmän mielivallan alla ja lukea suoranaisia valheita aiheesta. En tiedä mitä teen, jos joskus en saa resptiä uusittua. Se huolettaa, ihan kuin ei olisi huolia muutenkin ihan tarpeeksi. Voisi melkein kirjoittaa kirjan aiheesta, moderni lääketiede ja kivunhallinta (kategoriana mustahuumori).

Huh, kyllä Sinulla Kannabis on elämistä kipujesi ja särkyjen kanssa! Miten ollenkaan pystynyt elämään vuosia. Kerroit kylläkin lannerangan välilevyistä, joten ehkä keksinyt tämän sivun. Ehkä vaan pahemmat jatkuvat kivut, mitä minulla onkaan. Tai ehkä lähes vuosi huomatessani, ettei käteni ole normaalit.
Varmaaan olet monesti käynyt lääkärillä ja valittanut vaivojasi. Olitko kuvauksissa lannerangastasi? Tai ainakin jotenkin yhdistetty vaivojen johtuvan siitä. Minä aika vähillä valituksilla pääsin kaikkiin kuvauksiin, viimeisin Ortopedin lausunto: sen verran muutoksia, että lähete Taysiin neurokirurgille.
Onhan sekin hyvä, mutta käsiini en ole saanut mitään hoitoa. Huomasivat kaularangasta vian. Elokuun lopulla aika, miten sormien kanssa pystyy sinne saakka. Eikä silloinkaan mitään hoitoa, etusormi voi vallan kuoleentua sitä ennen.
Kannabiksesta ei minun tapauksessa varmaan mitään apua olisi. Kai laitettava toivoni mahdolliseen leikkaukseen. Tuntuu vaan hullulta, että se voisi auttaa käsiini, eivät ole käsiä edes katsoneet. Toivon ainakin, että Sinulla auttaa ja saisit jatkossakin sitä. Nuo kuvaamasi kivut kamalia, särkylääkkeistä sitten paljon sivuvaikutuksia. (oletkohan miespuolinen, kun noita "sanoja", tai ymmärtää silti.)
Hyvää kesän jatkoa kuitenkin kaikille!

Keväällä järjetön oikean käden ojentajan ja lapaluun välinen lipu , kävin siellä sun täällä ja buranaa hoitoon kunnes kivut ylitti kipurajan , soitin itselle ambulanssin ja töölööseen .Magneettikuvissa välilevynpullistuma 5/6 nikamassa ja töölön leikkausjonoon . Lääkkeks burana/panacod/klotritomytil tai lyrica tarpeen vaatiessa . Tällä hetkellä kivut suht hyvin hallinnassa , asteikoilla 1-10 , ehkä n.4 . Muista vaivoista pahiten harmia aiheuttaa nivelborrelioosi joka todelttiin 2v sitten ja reilun vuoden siihen söin antibiootteja , arvot onnex laskussa mutta nivelet huonossa kunnossa . Käveleminen yhtä tuskaa .. .. Mutta näillä mennään mitä on jaettu .. ..

JarmoKalevi, pääsitkö heti siihen Magneetikuvaukseen? Edelleenkö leikkausjonossa? Minulla vielä käynti neurokirurgille, varattava tunti, enemmän jos käynti anestesialääkärillä. Tämä loppukuusta vasta. Ei siis tietoakaan paranemista käsille.
Mikähän olisi b-vaihtoehto, jollei voi leikata? Vaikeaksi menee, kun ei voi oikein mitään tehdä. Särkylääkkeethän ei paranna tuota niskan vaivaa, josta heijastuu käsiin.
Ei Sinullakaan helppoa, toivottavasti jaksat!

Hei! Kirurgin ja anestesiakäälärin luona käyty. Nyt odotan kutsua leikkaukseen. Eihän nuo käteni kai muutoin tule kuntoon.
Nyt toivoisin kirjoituksia kaikilta, jotka ovat olleet leikkauksessa. Kertoisitte millainen leikkaus on ja kauanko meneetoipumiseen. Aikaisemmin olen kyllä ollut leikkauksissa, vaikkakin viimeisessä herätessä tuli huono olo. On kuulemma pahoinvointiin lääkkeet. En viimeksi osannut sanoa pahoinvoinniksi, kun valitin vaan huonoa oloa. "En ole syönyt, joten ei voi olla pahoinvointia".
Ehkä kutsua ei tarvi odottaa montaa kuukautta. Onhan tuo oikea käsi kipeämmäksi mennyt, huomaa askareiden vaikeutuvan entisestään.

Edelleen odotan kirjoituksianne ja kokemuksia noissa niskasta johtuvista vaivoista. Tai muuten tuntuu turhauttavalta, näin yksin kirjoitella.
Eihän moni varmaan ole viitsinytkään lukea pitkiä sepustuksiani. Olisi mukava lukea muidenkin kertomuksia.

Huoh, pullistuman kanssa täällä taistellaan menemään. 6-7 välissä kolme vuotta sitten löyty pullistuma kun aina niska ja kaula särkyjä oli ollut ainakin kaksi vuotta. Erillaisia särkyjä edelleen kaulasta olkapäähän asti, jumalatonta paineen tunnetta rinnassa ja nyt myös kaulassa, solisluu kipeä ja kosketusarka, lepoasennossa paine viellä kasvaa, lapa selänpuolelta kipeä ja vetää olkapätä kieroon eteen. Yhtä helvettiä vuodesta toiseen ja lääkkeet eivät auta. Moni lääkäri sanonut, etteivät oireet viittaa pullistumaan!? No mikä siellä sitten riivaa, ei tunnu olevan lekureilla kiinnostusta selvittää. Nyt maksoin magneetit ja pullistuma löyty edelleen. Töölössä kolme v sitten sanottiin ettei leikata, kun ei sormiin säteile. Mutta ei kiva näinkään, yhtä tuskaa, välillä parempiakin hetkiä. Onko tuo paineentunne tuttua? Menenkö kuvauttamaan rinnan ja olkapään.. Ei ole annettu kunnon ohjeita elämiseen vaivan kanssa, eikä osaa varoa ja työkin on ruumiillista raskasta. Töölön neuvo- kannattaa miettiä mitä tekee, just joo.

Mukava, että uusi "potilas" näillä sivuilla. Minä tosin en oikein tiedä miten eksyin juuri lukemaan "pullistumaa", ehkä jotain muuta kirjoitin alussa. "Päivänkakkara" helppo muistaa alussa.
Tuota pullistumaa ei taida mainita noissa omissa potilaskertomuksissani. On jotain selkäydin puristuksesta ja ahtaumasta. Onko niin, että Sinulla pitäisi myös sormiin säteillä kipu, ettei leikata? Onhan noita vaivoja Sinulla kamalasti, eivätkö mitään apua anneta. Magneettikuvauskin Sinulle Mit72i tehty, niin eikö sen jälkeen ole ohjattu minnekään?
Onko se ENMG-tutkimus tehty, minulle lähete sieltä magneettiin. Toivotaan jotain hoitoa saavasi, noihin vuosia kestäviin särkyihin. Minä tässä vielä kirjoittelen,. ajatukset kuitenkin tulevassa leikkauksessa. Miten menee ja kuinka siitä toipuu? Leikkausriskinä voi niska pahentua. Miten voi tulla virheitä, jollei joka sanaa tarkista! Toisella kerralla ei paina tarpeeksi, tai käsineet kädessä painaa useampaa näppäintä.

Hei minut leikattiin nyt kesäkuun alussa kaularangan 4-5 väli tetrapareesin takia ja leikkaus onnistui mutta,selkäydin vamma jäi.vasen puoli huono ,jalka ja käsi,kävely kepin ja rollen kans puutumista ja särkyä edelleen .2-vuotta voi paranemista tapahtua sanoi lääkäri sit vasta nähdään lopputulos. fysioterapiaa ja kävelyä jumppaa ja lihasvoimistelua käskettiin tehdä.Kuntopyörää ja kävelyä monta kertaa päivässä.Elämä voittaa silti.Olin TAYS;issa kuvista puoli vuotta ja mut oli leikattu.Nyt katellaan miten lähtee paraneminen.

Sinulle Rillitäti toipumista leikkauksesta! Toivon, että puutuminen ja särky loppuisi, tai ainakin vähenisivät. Kuinka sairas olit ennen leikkausta, sentään kai vaivat vähentyneet. Millaisiset oireet patistivat Sinut lääkäriin?
Mainittiinko potilaskertomuksessa ja suunnitelmassa leikkausriskejä? En oikein muista mitä minulle sanottiin, ei ehkä noin mitä luin. Tai jotain ehkä sanoi niinpäin, että saattaa halvaantua, jollei leikata. Olisi pitänyt kysellä enemmän, mutta ajattelin heidän osaavan mitä suunnittelevat.
Olitko pitkäänkin leikkauksen jälkeen sairaalassa? Onhan se infektion vaara, mutta luulisi TAYS;ssa vähemmän. Muistan käydessäni silmäpoliklinikalla, ottivat kaikilta näytteen.
Mielelläni lukisin vielä enemmän Sinun kokemuksia, (ja muidenkin sivulla käyvien) näihin sairauksiin liittyen. Minulla joku sormi vielä toimii näppäillessä, paljon opeteltava vasemmalla kädellä. Kuinkahan kylmien ilmojen kanssa menee, piti uudet nahkahanskat ostaa, jos pystyisi pitämään. Hankalammaksi käynyt.

Oireet ja säryt vähentyneet joskus pistelyä jaaåuutumista jalassalLeikkausriskejä ,sairaalabakteeri ja hematooma ilman leikkausta ykskin kaatuminen olis ollut kohtalokas pyörälläajo kiellettiin ja kompurointi ,siis leikattiin onnistui hyvin ja seuraavana päivänä kotiin,hakaset pois viikon päästä,leikattiin takakautta ja onhan se paljon parempi jo mutta tunto ja liikepuutoksia ehkä jää oli liian kauan selkäydin pinteessä.No aika sen näyttää lannerangassa sama homma sitä ei vielä leikata käskettiin ottaa buranaa,pahimpiin särkyihin ja jos pitempään kävelee se väsyy.Lihaskunto niin huono no hermo kasvaa millin kuussa sitä odotellessa.Onneks vielä pääsee käveleen edes jotenkin.Siinä myös peroneushermo viottui vaiva tuli esiin leikkauksen jälkeen ,kun jalkaan palas tunto ei ole enää tönkkö pökkelö jota täytyy perässä vetää noo näillä mennään ja periks ei anneta.

KIITOS Rillitäti palautteestasi. Mukava lukea, että leikkaus mennyt hyvin ja toipumassa. Hieman ihmettelen, että seuraavana päivänä jo kotiudutetaan. Tuntuiko tosiaan, että niin pian pystyy kotiin lähtemään? Eikö se ole aika iso leikkaus?
Minullakin kai leikataan niskasta, millaisessa asennossa sitä oikein ollaan? Miten kaikki letkut ja muut, jos vatsallaan? Oliko leikkaushaava pitkään kipeä ja miten paha oli hakasten poistaminen? Minulla ei ole koskaan ollut hakasia, tikeillä vaan. Keisarileikkauksen (pystyhaava) jälkeen kaksi kertaa maha auki samasta arvesta.
Oliko Sinulla pahoinvointia nukutuksen jälkeen. Siihen kuulemma lääkkeet, jos sitten valitan sitä, enkä huonoa oloa, kuten kerran.
Nyt odotan lähetettä ja sitten näkee miten menee.

Hei TKHA kotona parempi ei tuu sairaalabakteeria jos syö ja pissa kulkee niin heti seuraavanapäivänä kotiin Mahallaan ollaan ja ne kääntelee kun sut on ensin nukutettu Herätessä olin taas selällään letkut oli jo pois paitsi se kädenselän tippa. Ei ollut kipee haava pari päivää ,kun multa poistettiin jotain luuta kaularangasta ,ja selkäydintä rassattiin kun siellä oli juuriaukko ahtautumaa.hakasten poisto ei sattunut ,haava oli noin 15 senttiä pitkä siisti ja hyvin parani,Sain 600 buranaa otin tarpeen vaatiessa.Kannattaa mennä leikkaukseen ei ne huvikseen näitä tee,kyllä ne meitä yrittää auttaa.Käden tila ei parantunut ,hanskoja ei saa käteen kun sormet koukussa rukkaset ja tumput vaan onnistuu,Onneks oon oikea kätinen onnistuu ees jotkut hommat ,Ja ei ollut pahoinvointia ruokaa sain illalla ,sen kyllä puklasin melkein heti,lähete tuli mulle kuukauden sisään nukkumatin luona käynnistä.

Voi, kiitos Rillitäti, olitkin vastannut kysymyksiini! Nyt vähän viisaampana lähden viikon päästä TAYS:iin. Tuli puhelu, että olisikin peruutusaika ensi viikolle. En siinä kauaa ehtinyt miettimään, kun lupauduin. En huomannut kysyä, oliko tiedossa milloin muutoin aika.
Edellisenä päivänä menen jo, ottavat labrakokeita. Ottaako sitten osastolle, vai menenkö sinne potilashotelliin. Mainitsi jotain, vai mahdollisuus mennä jälkikäteen. Sanoi, ettei kotiin vielä perjantaina. Maanantaina soittavat vielä kumminkin.
Eihän tätä sotkua viikossa saa kuntoon, vetkuttanut vaan. Siihen jää mökin hommat, haravoinnit ja kaikki. Usean vuoden "rästihommat" tekemättä. Käden takia jäänyt, kuinka sitten leikkauksen jälkeen.
Pystytkö jo kuinka tekemään kotiaskareita, vai oletko vielä työelämässä? Minä olen ollut jo vuosia kotona, kun toipuisi sen verran, ettei tarvi apua. Pitkäänkö pitää välttää raskaita töitä?
Minä kyllä vältän viimeiseen saakka syömästä mitään. v.2013 toisen nukutuksen(:kaan) jälkeen en syönyt, silti tuli "huono-olo", jota sitten toitotin, ettei voi olla pahoinvointia, kuyn en ole syönyt. Suurentivat tippaa ja yöllä tuntui selviänkö edes aamuun. Jossain vaiheessa kertoi olevan lääkettä siihen. Sen ekan leikkauksen jälkeen ei paha.
Sinulle hyvää syksyn jatkoa ja hyvää vointia!

Kiitos ja hyvää jatkoa myös sinulle .Minäkin menin kotoo suoraan labraan ja sieltä osastolle 6 A ja siellä lääkäri viel kerto tapauksesta ja sitten menin potilashotelliin siellä iltaruoka ja yö aamulla veivät taas osastolle ja sit leikkuriin pari tuntia kesti leikkaus,kuka lääkäri sut leikkaa siel on kyllä niin huippuammattilaiset ettei tarvi pelätä yhtään.Kauanko oot odottanut kutsua?kotiaskareet onnistuu hyvin melki heti muuten muttei saa nostaa mitään kun noin 10kg kevyempiä naapuri vei roskapussitkin aluks kuukauden rajotus nostoissa kyllä väsy helposti pään kannattelu oli aika raskasta aluks nyt jo hyvin menee. Olen jo varmaan sua vanhempi 61 ja kotona kans ollut jo vuosia .Kerrothan sitten kuulumisia miten meni ja sano osastolle terveisiä janelta, jumpparin kans viimeviikolla soiteltiinkin ja neuvoja sain oot kyllä hyvissä käsissä tsemppiä vaan ja pidä lippu korkeella.

KIITOS Rillitäti! Pitihän sitä kurkata sivua ja ilokseni huomasin Sinun vastanneen. Viime viikolla ehtikin kutsu tulla kirjallisena, kun puhelimitse kertoi peruutusajasta.
Kyllähän minä olen vanhempi, yli 70. Anestesialääkäriltä kysyinkin, onko estettä leikata, kun olen niin vanha.
Saman "kaavan" mukaan minäkin menen, ensin yö siellä potilashotellissa. Maanantaina soittavat ja voin paremmin kysellä. Kyllähän se hurjalta tuntuu, jos 15 sentin arpi tulee. Minulla ahtauma vielä pitkällä matkalla. Mangeettikuvaus oli kesäkuun lopulla, vähän tunuu aika menneen nopesti. Kai sitä on tottunut jo tähän lisääntyvään kipuun. Valmis leikkaukseen!
Piti uudelleen lukea oikein, että voi kolmekin kuukautta pidettävä kauluria. Useimmin kuitenkaan ei tarvi pitää lainkaan. Toivottavasti menee hyvin, eikä tarvitsisi kuukausia ainakaan pitää. Kerron sitten kuulumiseni, kunhan vaan kykenen, eikä vallan epäonnistu leikkaus. Toivotan Sinulle hyvää syksyä ja kaikkea hyvää!

Hei!
Voisiko joku kertoa kokemuksia työhön paluustaan kaularangan prolapsiin sairastumisen jälkeen?

Minulla todettiin prolapsi kesäkuun alussa ja olin yli kolme kuukautta sairaslomalla.oireet alkoivat kun käänsin päätä.niska kipeytyi ja jäykistyi ja vas.käteen tuli hermokipu ja sormiin puutumista.fysioterapiassa olen käynyt säännöllisesti ja kuntoutuminen edennyt niin,että kipua ei enää ennen töihin paluuta ollut.käsi edelleen omituisen tuntuinen ja niska välillä jäykkä,mutta harjoitusten avulla olen saanut voimia takaisin.viime viikolla aloitin osa aikaissairauslomalla ja vointini tuntuu menneen takapakkia jo kahdesta työvuorosta.työskentelen sairaanhoitajana.nyt lepoa välivapaat,että olisi jonkinlaisessa kunnossa taas seuraavat vuorot.tottuukohan niska työhön..pelottaa ajatella sitä,että toipuminen hidastuisi eikä pysty työhön palaamaan..

On ollut helpottavaa lukea täältä kaularangan leikkauksesta toipuvien kokemuksia, niin huomaan, etten ole yksin vaivojen kanssa.
Minulta leikattiin Töölössä 6-7 nikamien välilevytyrä 20.5.2016, muovinen "lego" laitettiin pois kaavitun välilevyn tilalle. Oikean käden nimettömän ja pikkusormen tunnottomuus parani heti ja lavan kipusäteily helpotti. Mutta nyt, näin 5 kk leikkauksen jälkeen on jostain käsittämättömästä syystä säteilykivut taas alkaneet ja kulkee läpi koko kehon, ei kokoaikaisesti, mutta päivittäin useaan kertaan. Ihan kuin muurahaisjoukko kävelisi ihon alla. Välillä sähköimpulssi iskee jalkapöydän päälle ja varpaisiin, välillä vasempaan ranteeseen.
Takaraivolla on viiltävä kipu ja kaularangan yläosassa vasemmalla joku ihme patti noussut. Alkaa olemaan aika lohduton olo, kun luulin, että leikkauksesta toivutaan hyvään suuntaan.

Lääkkeillä (para-tabs, dolamin, panacod) yritän pitää vihlovaa kipua poissa, mutta töissä tuntuu, että pää ei pysty keskittymään toimistohommiin.
Ensi viikolla olen menossa neurologille, jotta selvitetään, mitä tuolla niskassa on tapahtunut ja toivottavasti otetaan uudet magneettikuvat. Sitten... mitä lie taas tulossa?!

Olen ollut monipuolisesti urheileva nyt 5-kymppinen nainen. Nyt koko tämä vuosi on mennyt hitaasti edeten, juokseminen ei tule kuuloonkaan, eikä minkäälainen hyppiminen. Eli sinne jäi aerobickit ja ratsastamiset.

Onko kenelläkään kokemuksia, mitä liikuntaa voisi harrastaa (muuta kuin kävelyä)? Entä minkälaista kuntoutusta niska-hartiaseudulle?

Itse en ole saanut minkäänlaista fysioterapiaa, osteopatiaa tai muutakaan hoitoa, vaikka lääkäriltä olen näitä kysellyt oloni helpottamiseksi.
Parin viikon päästä olisi olkapään kiertäjäkalvosimen leikkaus, mutta en taida uskaltaa siihen nyt, kun tuo kaularanka noin vihoittelee. Tuskin tuo neurologikaan sitä suosittelee. Sitten sekin leikkaus siirtyy hamaan tulevaisuuteen, kun joutunen sen perumaan... On tää vanhaksi tuleminen niin mukavaa, kun keho hajoaa vaikka pää on vielä ihan eri kymmenyksillä.

Kirjoittakaahan kokemuksia toipumisestanne. Hyvää syksyä kaikille kohtalotovereille!

Kyllä tuo käsi ei edelleenkään ole kunnossa. Etusormi samanlailla kosketusarka, kuin ennen kaularangan leikkausta. Sairaalassahan käsi kyynärpäätä oli aivan "tulessa". Nyt sen puoleen parempi, samoin leikkauksen jälkeinen kipu hellittänyt.
Kaikki askareet saanut kyllä ajatella, millä kädellä mitäkin tehnyt. Nyt voi kurkotella vasemmalle puolen. Jumppaliikkeet kai kaularankakohtaiset. Kämmenelle ei mtään.
Ensi viikolla lääkäri, jos laittaa lähetettä kipupoliklinikalle, kuten noissa papereissa lukee. Olisi pitänyt leikkaavalta lääkäriltä kysyä paremminkin, miten kauan menee paranemisessa. Kovastihan olen jo toivonut!

Nyt oli toiselle lääkärille aika. Edellinen jo määräsai uudelleen sen Lyrican, jota en kuitenkaan apteekista hakenut. Olinhan sen jo melkein lopettanut, tosin söin kaikki.
Nyt tämä naislääkäri määräsi aika tuhdin annoksen sitä. Sanoin, että resepti on valmiina. Syönpähän sitten, ei voinut vielä laittaa lähetettä kipupoliklinikalle.
Kerroin, että Keskisuomen alueuutisissa näytettiin Jyväskylästä, puhalsivat punaisiin ilmapalloihin. Minä en kyllä tältä istumisella usko siihen, että minullakin muka käsi paranisi! Tai jos siihen kovasti uskoisi!? Syön sitten Lyricaa, netistä luin kyllä Juhani Harjunhaka kirjoitti "Lääke vai myrkky?" Ihmetteli vielä punaisen kolmion puuttumista.

Eipä ole tullut uusia kirjoituksia, mielelläni olisin lukenut. Pari kuukautta minullakin mennyt, joten, kuten. Vaikeaa ollut, kaikki oikean kädet sormet kipeänä, etusormi edelleen pahin.
Osasin jo aikaa sitten nimetä sen Allodyniaksi, kun etsin kosketusarkuutta. Jälkeenpäin huomasin papereissakin sen nimetyksi siksi. On noita termejä muitakin, joita en katsonut.
Viime vuoden puolella sentään laittoivat lähetteen Kipupoliklinikalle. Maaliskuun loppuun ehkä aika. Piti ensin tietysti kokeilla Lyricaa kaksi aamuin, illoin, ei auttanut. Nyt sitten Duloxetine, ehkä sitäkin annosta pitää nostaa. Tuntui vaikealta, kun tietää, ettei kipupolikaan auta ja leikkauksestakaan ollut apua.
Soitinkin TAYSin kipuhoitajalle valitten tilannettani. Ei osannut oikein sanoa mitään, katsovat ainakin kättäni, kun sanoin kannattaako ollenkaan tulla ja mitn jhaksan siihen saakka. Lähetti Xylocain 5% voidetta. Sen jos minkään voisi helpottaa. Eipä TK-lääkäri voinut kirjoittaa reseptiä, vaikka pyysin. On ehkä kallis voide.
Nyt parisen kk odottelua. Maalisk.-16 ENMG-kuvauksesta lähtien aina jotain odottelua.

vuodesta 2013 äkisti alkanut hermokipu kaularangassa. kuviin 4kk, kuluneet välilevyt 5-6 ja 6-7 ja hermojuuriaukkojen ahtautumat vasemmalla ja alemmassa molemmin puolin. Leikattiin sairastumisesta vuodenpäästä luudutusleikkauksella molemmat välit. Kontrolli oli 3kk kulttua kivut ja lääkkeet samat kun heti leikkauksen jälkeen, pitäisi olla kivuton kuukauden kulttua. Ei ollut eikä kestä yhtään mitään nopeaa tai rasitusta. Työ kokeilu siirtyy, eläke yhtiö katkaisee kuntoutus tuen ja pakoittaa työ kokeiluun reilun vuodenkulttua leikkauksesta. Ei voi olla edes työmaalla 4h istumassa autossa, 17 päivää kestää niin fysiatri katkaisee työ kokeilun ja toteaa työkyvyn menetetyksi ja laittaa puolivuotta sairaslomaa. Tähän eläkeyhtiö vastaa "hyvät työasennot" ja muuta paskaa. Kolmen viikon laitoskuntoutus, vastaus kivut hallitsevat invalidisoiden huomattavasti potilasta yhä edelleen. MRI kuva, todetaan leikatut välit yhä ahtautuneeksi. Vakuutus yhtiö vastaa, olet toipunut odotetusti. Käyn neurokirurkilla, toteaa ei voi tehdä mitään ja tuolla terveydellä ei töitä voi tehdä. Haetaan eläke koska valituksesta oli tullut päätös, pystyt pukemaan ja riisuutumaan ja seisoa varpaillaan pystyt siten raskaaseen työhösi. Eläke päätös tuli hylättynä 2017, toipumisesi on sujunut odotetusti voit palata fyysiseen työhösi takaisin. Edelleen olen kaula ja rintarangalta hyvin sairas joka liikkeistä provosoituu ja molemmat kädet on voimatomat ja TOS on hyvin agressiivinen. Olkapää kuvauksiin ja työkykyarviointeihin. Eli, minkä annan opiksi? ottakaa hyvät ihmiset leikkaavaa kirurgia kontrolli käynnillä kurkusta kiinni ja käskekää kirjoittamaan paperille oikea terveytenne tila, jos ette ole toipunut kontrolli käyntiin mennessä. Muuten olette vakuutus yhtiön leikkinä!!!
tv. että näin.

Ei ole mitään edistystä tuostakaan lääkkeestä, nyt jo 600mg, kolmesti päivässä. Kutsu tuli fysioterapia-arvioon. Osaisivatkohan vihdoin antaa jotain apua tähän käteen. Leikkauksesta ei ollut mitään apua, vaikka kuinka toivoin.
Puolitoistavuotta kärsinyt, enkä itse ole keksinyt muuta apua kuin käsineet. Vaikeahan lääkäreidenkään keksiä muuta kuin lääkkeet. Kipuhoitajan lähettämä voidekaan ei oikein auttanut. Akupunktiota vähän olen kysellyt auttaisikohan. Olisiko teillä kokemuksia siitä?
Onhan jo viime kesänä tottunut käyttämään käsineitä, (ainakin autoillessani taisin pitää molemmissa käsissä, enkä leikkauksen jälkeen autoillut) enkä voinut ajatella silloin, että vieläkin.
Nykyisin ei ehkä tarvi liikutella käsiä, kummalla joku työ paremmin sujuisi. Leikkauksen jälkeen vallankin, meni kaikki lattialle, oikealla ei pystynyt ja vasen aina vasen.
Kai tästä kevään jatkuessa (lumisateiden myötä!) paremmin menee, ei parane kamalasti surra. Eihän kaikilla ole käsiä ollenkaan. Minun vaivani pientä. (Nyt kyllä sormet eivät tahtoneet oijeta hiirelle, kun piti lopetella.)

Hei! Huhtikuussa lipat vetänyt alle 40-v täällä heiii! Lääkäri sanoi maanantaina et pistää kiirellisenä yliopistolliseen leikkausjonoon 12mm pullistuma vuoksi. Sitä ootellessa. Kiinnostuksella täällä oon lukenu tein kokemuksia.

"Väliaikatiedote", -17-kesä kohta mennyt eikä käteni vieläkään kunnossa. Etusormi edelleen pahin. Ei ole oikein huvittanut kirjoitellakaan. Kuinkahan ensiviikolla lääkäri ottaa kantaa. En oikein tiedä onko "pillerilääkäri" (edelleen valtavasti syönyt lääkkeitä), vai käden toimintaan liittyen. Saa nähdä!

Tulin lukemaan nuita elämää leikkauksen jälkeen tarinoita ja huomasin että täälähän minä toiseksi viimeisenä kommentoin. Huomenna leikkaukseen vähän jännittää miten leikkauksen jälkeen.

Kaulaan tuli pullistuma kiropraktikon kaulanretkautuksesta. Jälki oireet kamalia.

Parvekkeella istuin ja otin takin pois kun oli aurinkoista. Niskakipu alkoi pienenä, mutta paheni yöllä. Säteili lapaluiden väliin ja oikeaan käsivarteen. Maanantaina Jorvin jonoissa koko päivä. Lopulta sain kaksi tramalia yöksi. Aamulla yksityiselle ja diagnoosi välilevyn pullistuma niskassa. Tramalit loppu viikon päästä. Nyt yritän pärjätä normikipulääkkeillä eteenpäin. Kipu ei katoa, mutta siihen tottuu. Kiitos tarinoista.

Minulle laitettiin noin 2 viikkoa sitten implantit 2.een väliin. Eikä siinä vielä mitään. Noin 15min päästä heräämössä jalkoja ei enää pystynyt liikuttamaan eikä käsiä. Onneksi kaikki saatiin toimimaan. En enää koskaan mene tuohon leikkaukseen.

Mä odottelen lääkärin soittoaikaa...5kk kärsitty kivuista, kova lääkitys ja sen verran tiedän, että kookas pullistuma c5/6 välissä, painaa ytimeen ja juurikanavat ahtaat. Madaltumaa ja kulumaa. Ekan kuvat oli epäselvät ja uudet otettiin varjoaineen kanssa.
Taysiin kuvat lähetetty (????) , haluavat neurokirurgian konsultaation. Mä tahdon leikkaukseen, on niin kamalaa ollut viimeiset kuukaudet. Tämäkin alkoi toisesta leikkauksesta, sanoivat jotakin huonosta leikkausasennosta. En sitten tiedä mitä siinä leikkauksessa tapahtui, kun tässä ollaan...

Hei kaikki!
Täälä onkin paljon kokemuksia ja nyt joukkoon ilmottautuu 27-vuotias urheilua harrastava nainen.
Aikaa kulunut nyt puoltoista viikkoa kun aamulla heräsin, nousin sängystä, jolloin tuuperruin olohuoneen lattialle kivun voimasta.
Kipua erityisesti lapaluun "alla" vasemmalla puolella. Lisäksi niskat aivan juntturassa ja hengitys salpaantui. Ensimmäinen ajatus oli että mitä nyt tapahtuu ja pitääkö soittaa itselleen ambulanssi!?!?
No päätin sitten että minä pärjään, makasin selälläni vasen käsi nostettuna ylös, jolloin sain hengitettyä.
Kolmas ylösnousuyritys onnistuis ja pääsin ylös.
Testasin kaikkea tunkea lapaluun alle, koska elin luulossa että fasettilukko oli iskenyt nyt tosi pahana ja se täytyi saada auki.
Myöhemmin ystävä vei minut kuitenkin päivystykseen, jossa sain hoitoa lihasjumiin, piikkinä relaxanttia ja kipulääkettä sekä jatkona reseptit relaxanttiin ja kipulääkkeeseen.
Viikko kun oli mennyt ja käsi oli joka lihasta myöden kipeä, ihan siis kosketusarka ja sormista peukalo, etu ja keskisormi kihelmöivät. Lisäksi lihaskipu oli levinnyt rintaan sekä pitkään selkälihakseen. Kaula oli myös jäykkä eikä pään kääntäminen ollut herkkua.
Lääkärissä todettiin että hän epäilee pullistumaa kaularangassa.
Sain ajan magneettikuvaan 2vkon päähän, lääkitystä korjattiin ja nyt olen cabapentin lääkityksellä johon lisäksi otan 3x vuorokaudessa panadolia sekä buranaa.
Niskat eiivät ole enään niin kipeät mutta alaspäin taittaminen aiheuttaa pistävää kipua, lihakset, oikeestaan kaikki yläkropasta vasemmalta puolelta ovat kosketusarat.
Sormia pistelee ja kihelmöi ihan taukoomatta ja nukkuminen on ihan tuskien takana..

Pahinta tässä on henkinen puoli, miten näin nuori voi olla näin romuna. Minä joka olen aina rakastanut liikuntaa ja eritoten kuntosalia, olen nyt melkein sängyn omana. Pää sekasin lääkkeistä ja vasen hartia huomattavasti korkeammalla kuin oikea.

Tätä palstaa lukiessa ja oireita verratessa diagnoosi on melkeinpä selvä. Enään reilu viikko magneettiin ja tiedän jo mitä tuleman pitää.
Eniten ihmettelen mikä tälläisen on aiheuttanut? Voiko minun ikäisellä olla kaularangassa jo kulumaa?
Mites voi vaikuttaa äidilläni oleva perinnöllinen nivelpsori? Voiko se aiheuttaa tälläistä jos minulla se on?

Hei! Leikkaus meni hyvin ja heräsin ilman pullistuman aiheuttamia kipuja. Mutta nyt 2 viikkoa leikkauksesta vasempaan käteen säteilee kipua. Voiko enää toivoa että voisi olla hermojen parantumisesta johtuvaa kipua vai menikö leikkaus ketuiksi...

Heippa!
Tovi vierähtänytkin jo kun viimeksi kirjoitin.
Diagnoosi vahvistunut: Kookas pullistuma C6-C7 välissä.
Lääkitys nyt ollu cabapentin aamulla 1kaps, päivällä 2kaps ja illalla 2kaps.
Tähän päälle tietysti ottanut buranaa ja panadolia.
Viimeisin käynti lääkärissä oli jokseenkin outo. Lääkäri ei tuntunut tietävän oikeen mitään. Kerroin et elämä on melkosen haastavaa koska pitäs pyörittää tätä arkea, mihin en moisella lääkityksellä oikeen pysty. Pää menee aivan jökkiin, autolla ajaminen on epäröivää, mikä on mielestäni melkoisen vaarallista.
Ja kuitenkin lasta täytyy kuskata harrastuksiin. Valvotun yön jäljiltä oon aamusin niin unten mailla et laps joutuu valmistautumaan ja lähtemään kouluun omin voimin.
Hän laittoin minulle lähetteen ja menneellä viikolla tupsahti aika Tyksin Neurokirurgiselle osastolle. Vaikkei het oo ilmiselvää et lähetään leikkaan, niin nyt seuranta on siirtyy ihmisille, jotka toivon mukaan tietävät asiasta.
Nyt olen alkanut laskea capa annostusta, koska kivuista huolimatta on pakko yrittää pöhnäsestä olosta eroon.
Oireista olen nyt kärsinyt 7 viikon ajan, joista 6 viikkoa syönyt cabaa.
Tyksiin meen kahden viikon päästä. Ennen sitä yritän vaan räpistellä etiäpäin.

Paljon Tsemii muille jotka kärsii täst vaivasta! :) syksyn jatkoja ja kirjottelen taas kuinka etenee Tyksin käynnin jälkeen! :P

Hei,

Vuonna 2012 kuului niskasta naksahdus jonka jälkeen en pystynyt liikuttamaan päätäni mihinkään suuntaan... Kyyneleet vaan valui silmistä kun sattui niin kauheesti... Asuin silloin ulkomailla ja olisivat halunneet magneettikuvan napata, mutta se olisi pitänyt maksaa etukäteen, eikä mulla ollut sellaiseen silloin varaa. Oli niskatuki 4 viikkoa ja sen jälkeen pystyi pikkuhiljaa toimimaan normaalisti. Mitään diagnoosia tuolloin ei siis tehty. Sain ensimmäisen Panacod reseptini Suomeen palatessani (palasin 2012 jouluksi kotiin).

Vuonna 2013 aloin ravata Suomessa lääkärissä kun oikeasta käsivarresta saattoi yhtäkkiä lähteä tunto kokonaan. Tavarat putoilivat ja oli säryn lisäksi kihelmöintiä, puutumista ja muita oireita. Sain uutta Panacod reseptiä toisensa perään ja söin niitä todella pitkään. Tutkimuksiin pääsin vasta 2014... Tekivät hermoratatutkimuksen, jossa ei näkynyt mitään. Ottivat myös kaularangan röntgenet (kuulin eilen 3 vuotta myöhemmin, ettei kyseisiä röntgenkuvia ollut kukaan koskaan katsonut...). Sain lähetteen Poriin fysiatrille, joka totesi minun keksineen kipuni itse. Sanoi, että olen masentunut ja kertoi voivansa mielikseni laittaa mulle lähetteen fysioterapiaan, mutta että fysioterapia yksinään ei tulisi koskaan auttamaan. Kyseinen fysiatri ei minua fyysisesti yhtään tutkinut tai katsonut. Ei edes poistunut pöytänsä takaa laisinkaan koko ajan aikana.

Vuosien varrella kävin kahdessa eri työterveyshuollossa, koululääkärillä, päivystyksessä lukemattomilla eri lääkäreillä suurien tuskien vuoksi, fysioterapiassa puolitoista vuotta (siellä saatiin korjattua olkapään asento ja käsivarren oireet lakkasivat väliaikaisesti hetkeksi), naprapaatilla, hierojilla yms yms...

Nyt vuonna 2017 kävin työterveyslääkärillä ja koululääkärillä samoihin aikoihin sietämättömien lapa-, niska-, rintakehä ja käsivarsikipujen vuoksi. Näistä häiritsevimpänä olen itse pitänyt lapakipuja... Koululääkäriltä sain lähetteen uudelleen fysioterapiaan ja sitä kautta fysioterapeutin suosituksista fysiatrille. Ottivat kaularangan kuvat uudelleen röntgenissä ja fysiatri kertoi minulle eilen, että mulla on kaularangan välilevyt rappeutuneet, yksi välilevyistä revennyt ja että tuolloin vuonna 2012 mulla on ollut välilevyn pullistuma. Fysiatri määräsi hengitysharjoituksia ja joogaa... Vituttaa kuin pientä oravaa. Olen lihonut parissa vuodessa parikymmentä kiloa kun en pysty liikkumaan tuskiltani, en pysty istumaan edes 4 h bussimatkaa Helsinkiin paikoillani vääntelehtimättä tuskissani... Tänään olen menossa työterveyden kautta ortopedille ja toivon sitä kautta saavani apua. Säryt ovat päivittäisiä, ja nyt ei ole yhtään kipulääkettä helpottamaan tuskiani edes vähän kun en pysty Panacodeja enää syömään... Sappirakon poiston jälkeen ei ole Panacodit enää minulle sopineet...

Olen aivan raivoissani, että kukaan ei vuosien varrella ole sen vertaa ollut kiinnostunut auttamaan, että olisivat sitä vuoden 2014 kaularangan kuvaa katsoneet... Siellä näkyi hyvin selkeästi jo rappeumat, pullistumat ja muuta vaivaa jo silloin... Kaularankani on täysin suoristunut, eli siitä puuttuu se sellainen "notko" kun siinä pitäisi olla...

Onko muilla ollut tällaista käsivaivaa kun kuvailin tai sietämättömiä lapakipuja? Mulla on siis sekä lapa, että olkapää olleet todella pahasti virheasennoissa... Oletteko saaneet apua? Onko mulla nyt todennäköisesti välilevyn pullistuma uusinut kun kivut ovat rankasti pahentuneet viimeisen puolen vuoden aikana? Että kun vituttaa.

Eikö noita pullistumia osata Suomessa vieläkään hoitaa niin ettei tarviais leikata? En jaksanut läheskään kaikkia viestejä lukea, mutta tein seuraavia huomioita:
-ohjataan vain tavan fysioterapiaan
-otetaan pelkät röntgenkuvat, ei magneettia
-kipulääkitys on vääränlainen ja siksi riittämätön

Itselläni pullistuma kaularangassa c6-c7 välissä, todettu magneettikuvan avulla. Hoitona on 1) OMT-fysioterapiaa, 2) jumppaohjeita kotiin (kaulan lihasten vahvistamiseen ja rintarangan liikkuvuuteen sekä ryhtiä.korjaavia = kaikki tehtävä kipua välttäen), 3) HERMOKIPULÄÄKE ja 4) aika. Itselläni pullistuma on lievä, toki ymmärrän, jos tilanne jollain vaikeampi. Mut mulla nuo ovat auttaneet ja oireet väistyneet lähes kokonaan. Ajattelin vain siksi kirjoittaa, jos olisi jollekin hyötyä.

Hei, ajattelin kertoa lyhyesti omaa tarinaa koska muiden kokemuksia on ollut kiinnostavaa lukea. Omat oireet ilmeisesti lieveämmät (vaikka alussa eivät tosiaankaan lievät!) kuin monella, ja oikeastaan siksi halusinkin kertoa tästä. Olen alle 40 v. ja kuukausi sitten sain pullistuman C6/7-väliin ja ensimmäiset 2 tai 3 viikkoa olivat pahoja, kun kipu säteili voimakkaasti vasempaan käteen. Pääsin työterveyden kautta lääkärille, joka suositteli että menen omakustanteisesti magneettikuvaan, jossa sitten näkyikin kookas pullistuma joka painaa hermoa. Nyt sitten sain lähetteen neurokirurgian polille ja sitä odottelen.

Minulla ovat siis kivut huomattavasti helpottuneet, mutta eivät kadonneet. Enää en herää polttavaan kipuun yöllä, mutta yöllä (jaa aamulla) kipu on kyllä voimakkaampi kuin päivällä. Fyssarilta sain jumppaohjeita, mutta en voi tehdä, koska ovat lisänneet kipua. Mietin akupunktiota, mutta en ehkä sittenkään mene ennen kirurgin konsultaatiota.

Kiitos kaikille kokemuksiaan kertoneille ja jaksamista!

1.11.-17 "Itken" nimimerkillä kirjoittanut, miten on mennyt? Nyt minuakin itkettää, lääkäri vain pyöritti käsiään, ei voi tehdä mitään. Viikko sitten aikani peruuntui, oli sairastunut silloinen lääkäri. Nyt oli joka määräsi Qutenzia-hoitoon. Ei apua.
Nyt sitten vaan itken, loppuelämä pelkkää kärsimistä!

Kaularangan pullistuma todettu. Lääkäri kädki palata töihin. Suurtaloustyöntekijänä toimin. Kivut vain pahenee. Fysioterapeutti oli sitä mieltä että ei vielä töihin. Jumppailen fyssarin ohjeiden mukaan. Lyricaa ja panacodia otan yötä vasten. Aamulla ja päivällä en voi ottaa kun olen toimintakyvytön. Kaksi pientä lasta ja raskas työ. Hammasta purren eteenpäin. Olen lukenut näitä keskusteluja ja olen ymmälläni. Itse en halua elää lääkkeiden varassa ja leikkaus mietityttää, jos edes pääsisin siihen. Toivo paremmasta tuntuu kaukaisuudelta koska kivut vain pahenee. Ja tuntuu että lääkkeet ei auta. Vaikkakin yötä vaten vain otan. Lääkkeet ei sairautta vie pois.... osteopaatti kuulosti monen kohdalla auttavan. Osaisiko joku kertoa siitä enemmän.

Tervetuloa vaan meidän kaularankaongelmaisten joukkoon. Onko Sinulle kivut juuri kaulan ja niskan alueella? Ainakin todettu vikaa kaularangassa.
Minähän en alun alkaenkaan valittanut niskaani, muuta kuin kättäni. Keväällä -16 sitten huomasivat kaularangassa vikaa ENMG-kuvauksessa (kädestä?), laittoivat MRI-kuvaukseen kaularangasta.
Syksyllä -16 leikkaus, ei parannusta käteen. Qutenza-hoito, ei auttanut. Etusormeen ei vieläkään voi koskea. Sormituppi ja villakäsineen kanssa jotenkin pärjännyt. TK-lääkärin viimeinen lausunto viimeisen käyntini jälkeen näkyi olevan "Allekirjoittanut ei mitään sanoa.".
Mehiläinen laittoi lähetteen TAYSiin, jossa aijempi leikkaus oli. Nyt sentään käsikirurgille. Siihen n.kuukauden jono. Jonotustahan tässä ollut jouluk.-15 lähtien.
Millaisessa tutkimuksessa kaulrangan pullistuma todettu. Olitko MRI-kuvauksessa, jossa minut todettiin leikkaukseen. Minä en syönyt yhtään mitään ennen leikkausta, mutta sitäkin enemmän sen jälkeen! Triptyl,Cymbata, Targiniq,Panadol,Lyrica Burana,Targiniq, Panzor-vatsansuojalääke, jota ehkä itse pyysin, nämä kaikki leikkauksen jälkeen. Sitten tuli kaikki muut, esim. Gabapentin, Gabrionia söin viimeksi 600 kapselia viime kesän aikana.
Tämä oli sitten viimeisin, en kyllä enää syö mitään, yhtään ei ole auttanut sormeeni. Ei hetkeäkään, ettei sormi tuntisi kipua, vaikka kuinka söin noita lääkkeitä. Osasin hyvin lopettaa Gabrionin, ei tullut vieroitusoireita. Olisi pitänyt vähentää yksi viikossa, 42 söin ja seuraavana viikkona 41 !, sitä rataa kai vieläkin!?

Vieläkö "Konttorirotta68" käyt kurkkaamassa tätä sivua, samoin mitä kuuluu "Rillitädille"? Sinä vallankin annoit hyviä vihjeitä minulle, syksyllä -16.
Jos voisit kirjoittaa kuulumisia, toivottavasti Sinulla kaikki hyvin! Itselläni ei niinkään. Odottelen uutta käyntiä TAYSiin. HYVÄÄ KEVÄTTÄ!

Täälä yksi pullistuman saaja myös. Oireet ihan kamalat. Käsissä puutumista, lapaan ja kainalon alle impulssimaisia kipuja jopa rintakehälle kipua. Ei kuulema ole oikeanlaiset kivut ja eivät sovi lääkärin mielestä oirekuvaan pullistumasta vaikka magneetissa pullistuma löytyi. Silti elämä nyt 3kk lähes mennyt kipujen kanssa painimiseen. Ihan siksi että itselläni säteilee väärään paikaan kivut. Oliskohan leikattu jos säteilis sormiin.

Ikävää luettavaa Ottaaaivoon kertomustasi. Kunpa saisit jotain hoitoa kipuihisi.
Minä sitä näköjään palaan alkuun käteni kanssa. Leikkaus ja Qutenza-hoito ym. eivätr ole auttaneet.
Nyt sitten uudelleen ENMG-tutkimukseen, joka tehtiin jo maaliskuun lopussa 2016! Silloin päädyttiin kaularankaleikkaukseen. Ei kai uudelleen siihen, kun silloinkaan mitään apua tullut. Eka kerran menin lääkäriin käden takia jo vuoden -15 lopussa.
Pitkää ollut odottaa jonossa tutkimuksiin, eikä "hullua hurskaammaksi" tullut. Oikea kätisenä ei kunnolla ole pystynyt mitään tekemään.
Toivoni laitan uuteen ENMG-kuvaukseen, muutoksia parin vuoden takaisesta!? Mitä sitten?

Ikävä myös että sinulla ei oleoo edistystä tullut. On nämä vaikeita vaivoja hitto soikoon. Olen nyt käynyt eräällä hyvällä jäsenkorjaajalla ja yllättäen saanut hieman paranemista aikaan. Hän on taitava ja osaa jotenkin käsitellä lapoja ja niskaa niin että hermopuristukseen tulee hellitystä. Itse vaan huolettaa että kuuluuko tosiaan tähän pullistumaan tollaset sähköiskumaiset kipu tunteet lapojen ja kainalon seudussa. Onko tästä kokemusta/tietoa sulla tkha tai muilla?

EI VAAN ONNISTU, turhaan kirjoitin .

Hei taas, nyt on kivun kanssa ollut välillä helpompia vaiheita.tosin piina jatkuu. Olen saanut monia reseptejä kokeiluun mutta olen vähän huono syöään lääkkeitä. Olen yrittänyt rentoutus ja jumppaliikkeitä kevyesti tehdä ja saada niska hartiaseutua rentoutumaan ja apua hiukan ollut. Imeisesti kuitenkin tilanteeni parempi kuin sinulla ja monella muulla kirjoittajalla. Pitää vaan yrittää jaksaa uskoa että hellittää jossain vaiheessa. Noritreniä aion kokeila kipuun jos tarve tulee. Onkohan hyvä läke?

Hei. Minulle ei ole tuota Noritreniä määrätty, melkeinpä kaikkia muita. Täytyykin katsoa millainen lääke tuo on, vähän osaa tietää millaiseen vaivaan lääke olisi.
Nyt minulla "hauskasti" lääkärin jonka piti soittaa, sairastunut, joten alkuun sitä taas viikolla odotettava. Kerran olin jo Tk-lääkärille menossa, kun soittivat sairastuneen, sillä kerralla sain tilattua uuden ajan. Jos vielä tapahtuu vastaavaa, ei sekään ole mukavaa.
Tässä vaan sinniteltävä ensi viikkoon, että kuulisi tulokset siitä ENMG-kuvauksesta. Sitten kuukausien jonot mahdolliseen toimenpiteeseen, viimeksi puolen vuoden päästä olikin se kaularankaleikkaus. Siihen en kyllä enää mene.

Hei kaikille! Täällä ilmoittautuu uusi niskavikainen porukkaan mukaan. Ajoin hiihtoloma viikolla lasteni kanssa kolarin. Toinen auto ajoi kolmion takaa suoraan eteen. Vauhtia ei ollut onneksi kuin 50 ja kaikkein tärkeintä lapsiin ei sattunut! Itsellä törmäyksessä niska sai piiskaniskuvamman. Ensinnäkin ambulanssikuskit eivät tutkineet minua kunnolla vaikka kerroin että niskaan ja yläselkään koski. Noh kotiin siitä toipumaan (olin lomalla) ja ajattelin että kyllä se siitä. Alkuun oli kipeä, mutta ambulanssikuskit ohjeistivatkin että näin on varmasti alkuun. Kivut rupesivat hellittämään hieman ja loma loppui. Palasin töihin. Niska oli edelleen hieman hellä kunnes sattui se kohtalokas kiireinen iltavuoro töissä, missä isompi ja kiireisempi homma odotti. Se oli siinä. Niskaan iski järkyttävät kivut. Ei muuta kun työterveyteen aika seuraavaksi päiväksi. Työterveyslääkäri ilmoitti minulle pokkana että pystyn kyllä töihin menemään, että hän voi kirjoittaa minulle kevennetyn työnlapun. Kolarista johtuen kuitenkin ehdotti että magneettikuva olisi hyvä käydä ottamassa, mutta siihen tarvitaan kolarin vastapuolen vakuutuyhtiötä. Niskatuen hän määrää ottamaan käyttöön. En uskonut korviani. Itkua väänsin kun kivut olivat niin kovat ja tämä lääkäri oli sitä mieltä että töihin vaan (yhtään ei ole meidän firmaan päin kallellaan). Kotona soitin vakuutusyhtiöön, jossa oltiin että homma on ihan ok, mutta heidän pitää saada minun lääkärilausunnot että sieltä voidaan tehdä päätös maksusitoumuksesta magneettikuvaa varten. He laittavat rattaat pyörimään ja minun tarvitsee vain odottaa että he laittavat minulle tekstiviestin ja sitten voin ruveta varaamaan aikaa kuvaan (HUOMIO vielä tänäkään päivänä ei ole tuota luvattua viestiä tullut).
Pääsiäispyhät rupesivat tulemaan vastaan ja minä hädissäni soittamaan vakuutusyhtiöön, kun vieläkään ei mitään kuulunut ja kivut olivat kovat kokoajan (polte ja säteily kova). Puhelimessa mukava täti on ihmeissään, että he kyllä ovat pyytänyt minun lääkärilausuntoja mutta niitä ei ole tullut ja näin ollen homma ei ollut edennyt minnekään! *syvä huokaus*
Hän lupasi jatkaa selvittelyjä. Tässä välissä kävin yhden päivän töissä ja sen jälkeen päätin että näissä kivuissa ei ole kenenkään etu että työmaalla pyöritän peukaloita. Oli pari vapaata ja sen jälkeen olin omalla ilmoituksella 3 päivää poissa. Sitten koittikin aika mennä tälle ihanalle työterveyslääkärille uudelleen. Hän on ihmeissään että enkö olekaan käynyt kuvissa ja töissä. Itkua taas väännän kun koskee niin kovaa, että en ja en pysty. No nyt hän jopa lupaa kirjoittaa sairaslomaa viikon loppuun. Työterveyteni infossa käyn vielä selvittelemässä tilannetta ja siellä saan ihanalta naisihmiseltä kuulla että maksusitoumus ei ole siitä syystä tullut perille kun sieltä on jäänyt laittamatta joku rasti ruutuun. *uusi huokaus*
Tämä ihana naisihminen lupaa soittaa minulle parin päivän päästä, niin että saadaan magneetikuva otettua. Ja kuinka ollakaan niin myös tapahtuu. Vihdoin pääsen kuvaan. Työterveydestä soitetaan kuvan oton jälkeen että vakuutusyhtiö vaatii että tulokset käydään kuulemassa erikoislääkäriltä (jippii ei tarvitse uskoa firmaan päin kallellaan olevaa lääkäriä).
Erikoslääkäri ilmoittaa että niskassa on pullistuma c5-6 välissä. Pullistuma on hyvin lähellä kaularangan ydintä. Hän laittaa kiireellisen lähetteen Kuopion KYSsiin. On sitä mieltä, että pitää leikata mutta kuopiossa tekevät päätösen. Kuukauden mittainen sairasloma alkuun ja niskatuen käyttöä jatkettava yötä päivää ja hyvin pitkälti mitään en saa tehdä!!
Pari viikkoa kuluu ja kuopiosta tulee viesti olemme saaneet lähetteenne ja laittaneet teidät jonoon. Jonotus aika on 1-3kk.
Saan soittoajan tälle ihanalle työterveyslääkärille niskatuestani, että miten pitkään uskallan jatkaa tämän käyttöä, jos jonoa on noin paljon ennen minua (tässä vaiheessa pitänyt tukea 4 vkoa yötä päivää) ja ilmoitan että olen varannut hänelle kuun loppuun ajan että jatkaa sairaslomaa (edelleen kivut on kovat, mitään oikeen pysty tekemään) Niin mitä tekee hän..? Kysyy että enkö ole vielä käynyt KYSsissä? Että eihän se sitten ole mitään vakavaa ja eivät leikkaa, että katsotaan tarvitseeko sairaslomaa jatkaa?? Mikä kristallipallo tällä ihmisellä on? Kuinka hän voi olla noin välinpitämätön toisen ihmisen hyvin voinnista ja loppu elämästä? Kuinka hän tietää paremmin kuin erikoislääjäri joka on ohjeistanut minua aivan erilailla?! Onkohan KYSsiin minkälaiset kiireelliset jonot? Kenelläkään tietoa?
Ja anteeksi avautuminen, varmasti jäi paljon kirjoittamattakin. Tuntuu vain että joka suunnasta tulee kokoajan lisää vettä niskaan. Hyvähän se tietysti olisi jos niska toipuisi itsestään ja pääsisi joskus takaisin töihin. Ikävä työkavereita ja kotona tekemättömyys ei ole hauskaa.. tuntuu että seinät kaatuu päälle.

Voi, ei! Sinulla vallan kamala tilanne. Miten voi olla mahdollista, ettei heti onnettomuuspaikalta viety johonkin kuvaukseen. Minä ihan siinä uskossa, että juuri niskavaivat tutkitaan välittömästi. Kuinka ambulanssissa ei heti otettu tosissaan kipujasi.
Onko tosiaan niin, että heti kysellään maksumiestä, Sinähän et ollut syyllinen onnettomuuteen. Hyvä että olet päässyt jo magneettikuvaukseen, että jotain edistystä sairauteesi. Varmaan oli yhtä tuskaa odotella kuvaukseen pääsyä, kovien kipujen vuoksi.
Nyt sitten taas odottelua, tai oliko niin, että kertaalleen jo kiireellisenä KYSissä. Sitten vaan muutaman kuukauden odottelua leikkaukseen. Toivottavasti ei tarvitse kolmea kuukautta odottaa.
Minulla meni MRI-kuvauksesta kolmisen kk, varmaan ylikin, jollen olisi päässyt peruutusajalle. Tuskallista odotusta ja todeta leikkauksen jälkeen, ettei käteni parantunut. Tämä -16, ja edelleen kesken tämä minun kipuni. Ei vaan saa mitään apua, eikä toukokuun puolella oleva käyntikään tuo parannusta.
Sinulle Tapaturma-85 toivon pääsyä pikaisesti parantavaan leikkaukseen!

Hei? Olen kärsinyt jo vuosia selkävaivoista, raskas fyysinen työ pahentanut ongelmia. Niskassa on ollut kyfoosi jo parin vuoden ajan ja migreenikohtaukset tulivat tiheesti, joulukuussa 2017 pyysin että niska kuvattaisiin kipujen takia. Työterveyslääkäri kirjoitti lähetteen tavalliseen rtg kuvaukseen ja jo työni puolesta tiesin sen olevan plus miinus nolla. No sain kuulla että niskassa on oikoryhti ei sen kummempaa, ite tiesin ettei kaikki ollut kunnossa. 2018 tammikuussa tuli kovat kivut oikeaan päänpuoliskoon, niskaan, lapojen väliin ja oikeaan käteen, jatkuvaa päänsärkyä ja migreenikohtauksia. Työterveydessä lääkäri tuumas joo sun niskahan on ihan jumissa, saikkua , kipulääkkeitä jotka ei auttanu, sain jopa reseptin lopulta oxynormista,mutta ei sen enempää. Onneksi mulla oli aika neurologille helmikuussa, sain kiireellisen lähetteen magneettiin, iso pullistuma, pari pientä ja vaurio C6 nikamassa. Konservatiivinen hoito, aloitin osasairauspäivärahalla huhtikuussa 2018 työt uudelleen. Nyt oon haravoinu, aloittanu tallihommat kerran viikossa uudelleen mutten vielä ratsastanut. Tänä aamuna kun heräsin oikea olkapää aivan tulessa, samoin ojentaja, kipua kainalossa,kipu säteilee ranteeseen ja pikkuhiljaa kipu alkaa tuntua enemmän lavassa, ei perhana, taasko tää alkaa. Huomenna yhteys työterveyslääkäriin ellei kipu helpota, en pysty nostamaan oikeaa kättä ollenkaan. Kun tää olis vaan jotain muuta, nukkunu olkapään päällä mutta kivuton niin samankaltasia kuin pullistuman oireillessa pahimmillaan 😔

Odottelua täällä edelleen. Kiireellisenä laitettiin KYSsiin lähete ja ajan sieltä sainkin kesäkuun lopulle. Työterveyslääkäriltä kävin kuun alussa hakemassa uudelleen sairaslomaa (yllättäen antoi suoraan kuukauden eteenpäin sairaslomaa. Alkaa ilmeisesti ottaa tilanteen tosissaan), kun eihän nämä kivut ole helpottaneet ollenkaan ja oireitakin tullut vain lisää. Palan tunnetta on melkein kokoajan kurkussa, ylösnoustessa huimaa tosin usein, öisin koskee niskaan ja kädet meinaa puutua niin saa heräillä kokoajan, päivisinkin kädet tuntuu välillä hassuille ja välillä puutuvat heräillä ollessakin. Hyviä päiviäkin on välissä, silloin pystyy vähän jotain tekemäänkin. Sitten seuraakin yleensä useampi huono päivä, kun innostuu liikaa tekemään.:( kovina kipu päivinä niskan kipu säteilee lapoijin ja kallonpohjaan. Tuntuu että niska jäykistyy tosi pahasti eikä päätä hirveästi pysty kääntämään mihinkään suuntaan. Ja toki tietynlainen kipu on aina paikalla. Särkylääkkeet ei auta. Toiveet on että tämä jossain vaiheessa rupeisi helpottamaan ja sieltä KYSsistä saisi jotain apua. Työterveyslääkäri laittoikin uusista oireista viestiä KYSsiin ja sieltä tulikin uusi aika kesäkuun alkuun. Joten pitäkää peukut pystyssä, että sieltä saa apuja.

Ja onhan tämä tosiaan ollut henkisesti tosi rankka retki. Omaa syytä kun tämä ei ollut ja auto meni, terveys meni, mitään ei oikein pysty tekemään. Kaiken huippuna vastapuolen vakuutusyhtiöstä tuli korvauspäätös tästä minun vammasta. Heidän mukaan minun pitkittynyt vammani ei johdu kolarista vaan siitä että miulla oli valmiiksi kulunut niska, joten he eivät jatkossa korvaa miun sairaskuluja tai ansiomenetyksiä?! Että näin! Miä olen nuori ihminen jolla ei ole ikinä ollut mitään ongelmia niskani kanssa ja sitten tehdään tällaisia omavaltaisia päätöksiä ihmisten elämästä. Kolarista johtuen niskaanihan tuli pullistuma. Kokoajan tulee vaan lisää lunta niskaan. Vaikea sitä on yrittää pysyä positiivisena, mutta on se lasten takia yritettävä.

P.s. lähitapiola sucks, monesti sitä on kuullut juttuja vakuutusyhtiöistä, mutta nyt on sitten koettu tämäkin ilo ihan henkilökohtaisesti.

Hei! Peukkuja pidän, että saat apua kipuusi. Sinulla selvä asia, että kolari aiheuttanut vaivasi. Ei kai kukaan voi väittää, että kulumaia ennestään, nuorella ihmisellä. Minä yli 7kymppinen mummeli, joten lausunnoissa: selkeää vanhaa neurogeenista poikkeavuutta. Leikkaus ei auttanut, ehkä siksi?
Nyt vaan toivon, että saavat oikean hoidon, eikä menisi pitykään odottelua.
Minä tässä uudelleen TAYSin "kierroksella". Nyt sentään lääkäri Z1, viimeksi se kipupoliklinikka. Nyt sitten onkin CRPS, perjantaina tuli sellainen diagnosi. Eipä mitään, lääkitys VENLAFAXIN!
Heti sitä katsomaan keskustelu 24.fi, kun en ehtinyt apteekkiin! Eihän siellä ollut, kuin masentuneiden karmeita kokemuksia Venlasta! Sitten katsoin nettitietoja kyseisestä lääkkeestä. Pakkausselosteen mukaan on tosiaan masentuneille ja ahdistuneille tarkoitettu lääke!
Onhan noissa Triptyl, Lyrica,Gabapentin, Cymbalta ja viimeksi 600 kpl Gbrion, ym. aina ollut tarkoitettu kipuunkin!
Yritän kyllä soittaa, ennen kuin ostan ne, mutta taisin lupautua kokeilemaan niitä, ilman tietoa mihin tarkoitukseen ovat. Enhän ole masentunut!, ainakaan vielä! Voivatko sitten auttaa käteni kipuun ja etusormeen? Onneksi alkuannos aamuisin 37,5mg. Onko muilla tietoa auttaisiko CRPS?
Siirryn lukemaan keskusteluja sinne!
HYVÄÄ KESÄÄ TEILLE!

Moikka kaikille! Uusi kaularangan discusprolapsista kärsivä ilmottautuu. Ikää 40v, nainen ja oikeastaan koko aikuisiän kärsinyt päänsäryistä ja hartiajännityksestä. Kuntosalia, fyysisesti raskasta työtä 10 vuotta (nykyään ei enää niin fyysistä työtä) ja 4 lasta myöhemmin pelkkä pyykkikopan nostaminen oikeassa väärässä asennossa ja naks. Tämän viikon keskiviikkona kova kipu niskaan, päätä ei voinut kääntää vasemmalle ja tärinäkipu. Ajattelin, että josko vähän hartiat taas juntturassa ja normi asiat auttaisivat (lääke, venytys, akupunktio). Noup. Yö meni jotensakin, aamusta oli pakko varata tohtoorille aikaa. Minun onnekseni vakuutus ja sain yksityiselle samalle päivälle jo ajan. Käänteli ja väänteli hetken ja kyseli säteileekö kipu. Joo, siinä vaiheessa oikeastaan painon tunne lavan vieressä, niska oli kipeä, tunnottomuus koko takaraivossa ja pään kääntäminen vasemmalle aiheutti kipua. Lähete magneettiin, se tehtiin perjantaina. 5-6 välissä pullistuma, joka nojaa selkäydintä vasten. Ei merkittävää ahtaumaa.
Aamuisin olo on parempi, mutta päivän mittaan oireita alkaa tulla. Johtuneeko siitä, että ranka liikkuu, viisaammat ehkä osaisivat sanoa. Huomenna tri luokse miettimään jatkoja. Tällä hetkellä niskan väsyminen ja kipu häiritsevimmät, ei oikein löydy hyvää asentoa mitenkään. Lavan ja niskan seudussa painon tunne ja nyt alkanut vasemman käden sormien pistely.
Tuttu neurokirurgi sanoi, että ei lähdetä leikkaamaan suoriltaan. Jos alkaa tulla radikulaarioireita ja/tai sietämätöntä kipua, niin sitten tilanne toinen. ONNEKSI kipu ei alkujysäyksen jälkeen ole ollut pistävää, vaan enemmänkin sellaista hitaasti mittaa ottavaa tylppää ja painavaa. Ensimmäisenä yönä otin pikkujätkälle korvaleikkauksen jälkeen kirjoitettua Tramal:ia, mutta nyt olen joten kuten pärjännyt pitkävaikutteisella tulehduskipulääkkeellä Arcoxia:lla ja yöksi otan Nortren:ia niskajännitystä laukaisemaan. Tramal on hätävarana kaapissa, jos en muuten pärjää. Nyt vaan iski järkyttävä päänsärky ja odotan sen helpottamista...

En tiedä oliko tässä kirjoituksessa mitään järkeä tai tarkoitusta, mutta "kiva" oli lukea kohtalotovereita ja paranemistakin oli joillakin tullut. Tsemppiä meille kaikille, toivottavasti kaikilla kivut hallinnassa. Kipu on pääkopan murtaja :(

Hei! Ainahan sitä on kurkattava tänne, jossa jo vuosien ajan lukenut ja kirjoitellut.
Kuinsalama, tulen kiinnostuneena lukemaan miten olet voinut. Kirjoittele vaan kuulumisia, niin ehkä uusiakin tulee ja saa "keskustelun" käyntiin. Minäkin sain hyviä tietoja, kun vähes kaksi vuotta sitten menin leikkaukseen. Kun nyt vain tietäisi olisiko kannattanut lainkaan mennä. Käsi edelleen kipeä, enkä voi etusormella vieläkään mihinkään koskea.
Nyt ensi viikolla käynti Taysissa, eipä tiedossa ainakaan mitään edistystä tähän. Jos sitten on vielä se CRPS, ei kai mitään parannusta. Eikö se ole sitten "pääkopasta" kiinni, jos ei apua löydy?!
TOIVOTAN SINULLE AINAKIN JOTAIN APUA OIREISIISI! HYVÄÄ ALKAVAA SYKSYÄ!

Hei, tässä toipilaana olen lukenut aiheesta ja huomannut kuinka onnekas itse olen. Heräsin toissa lauantaina kammottavaan niskakipuun, joka säteili lapaan ja oikeaan käsivarteen. Maanantaina töissä huomasin etten saa nostettua kättäni ylös enkä sivulle kuin hieman. Asia huvitti ja toisella kädellä sitten nostelin toista raajaa, josta tuntuivat lihakset kadonneen kuin taikaiskusta. Mikään kipulääke ei ollut auttanut ja menin tiistaina työterveyteen kun en pystynyt kivuilta nukkumaan ja käden toimimattomuus alkoi huolettamaan. Työterveydessä kaksi lääkäriä oli sitä mieltä, että olkapäästä on jänne katkennut (nukkuessa ??) ja kiireellisenä ultralähete. Sairaslomaa en kuulemma vaivaan tarvinnut. Seuraavana yönä en enää kestänyt kipua vaan väsäsin viltistä hirttosilmukan, jonka toisen pään kiinnitin ikkunan väliin. Venytin niskoja pidemmäksi sängyllä maaten ja kipu kädestä hävisi.
Menin heti aamulla acutaan kun tiesin että kyse niskoista ja käsi ei toimi. Päivystykseen menon jälkeen olin kuudessa tunnissa leikkauskaapu päällä neurokirurgisen osastolla odottamassa pääsyä pöydälle. C4-C5 ja C6-C7 väleissä pullistumat, jotka kummatkin pitää operoida. Jouduin odottamaan kaksi päivää valmiudessa osastolla kunnes pääsin leikkaukseen. Olin aivan sekaisin kivusta, vaikka sain osastolla parhaat lääkkeet. En ehtinyt edes ymmärtämään, mitä tapahtuu, ainoastaan sen että jos tilannetta ei nopeasti korjata niin käsi halvaantuu pysyvästi ja tiesin että noita kipuja en kestäisi. Pelotti aivan vietävästi.
Niska leikattiin viikko siitä kun oireet ilmaantuivat. Kivut olivat pois kun heräsin. Sairaalassa olin kaksi päivää, kun syöminen ei oikein onnistunut. Nyt kotona kolmatta päivää. Kipulääkkeet tietenkin turruttavat, mutta kävelen koirani kanssa pieniä lenkkejä, teen fysioharjoituksia ja lepään aina kun väsyttää. Ääni on vielä pois, niskat jäykät, pää ei taivu vasempaa olkaa kohti juuri lainkaan ja kättä nyt kuntoutan. Aamulla sain jo vesilasin kuivauskaapista, olen toiveikas että käsi palaa ennalleen.
En vielä ole saanut sairaskertomustani, eli hieman vielä epäselvää, mitä tarkalleen tehtiin. Välilevyt kuitenkin poistettiin ja tilalle laitettiin muovia. Koen olevani onnekas, kun en joutunut kipujeni kanssa juoksemaan lääkäriltä toiselle vaan sain hoidon todella nopeasti. Itselläni kipu ja lihasheikkous ei ulottunut sormiin asti, vaan loppui kyynerpäähän. Refleksit kädessä olivat heikot ja neurokirurgin mukaan odottelu 1-2 kk olisi käden tilanteen jättänyt pysyvästi tuollaiseksi. Ovat nuo neurokirurgit kyllä todella taitavia, kun vain pääsee sinne asti. Ei tarvi leikkausta pelätä ja sen vuoksi elämäänsä pistää jäihin. Tsemppiä tosi paljon teille, jotka taistelette asian kanssa.

No täälä yksi pullistumasta kärsijä. Olen menossa leikkaukseen arvio 1kk päästä. Jonossa siis ja pelottaa auttaako se enää kun melkeen vuosi kärvistelty tän helvetillisen kivun kanssa. Toivoa on silti. Leikkaukseen päädyttiin oikean käden kylmyyden ja heikkouden takia. Järkyttäviä halvauttavia kipuja lavoissa ja koko rintakehä raskas. Olkapääkään ei toimi kunnolla. Tää vaiva on tehnyt työkyvyttömäksi ihmisen. Toivottavasti leikkaus auttaa enää

Moi.
Minulla on kanssa todettu kaularangan välilevyn pullistuma. Minulla ei ole kipuja kuin tietyissä käden ja kaulan asennoissa mutta on ruvennut pelottamaan oikean käden voimattomuus. Pystyn tekemään normaaleja kevyitä töitä. Mutta esim uidessa vapaauintia ei oikeassa kädessä ole kunnolla voimaa vetää itseä eteenpäin.
Jääköhän voimattomuus pysyväksi?

Moikka.

Mikähän hoito se nyt olisi parasta kaularangan pullistumaan: osteopaatti, omt-fysioterapia vai akupunktio ja miten nopeasti olette hoitoihin menneet akuutista vaiheesta?
t. Anu

Täällä myös kaularangassa välilevytyrä, C5 ja c6 välissä oikealle kaartuvana. Päätä särkenyt vuosia, välillä niin kovaa että oksennan. Oikea käsi puutuu jos pää on suorassa, peukalo oli tunnoton pari kuukautta kokonaan, nyt kun välttelee pään suorittamista niin ei puudu muuta kuin välillä pistelee. Ortopedilla käyty, nyt lähete vetämässä Taysin neurokirurgialle. Siellä kuulemma päättävät erikseen, leikataanko vai ei. Töitä hankala tehdä kovien kipujen vuoksi, ja pään pitäisi toki olla suorassa töitä tehdessä.
Miten olette toipuneet leikkauksista, ootteko palanneet töihin normaalisti sen jälkeen?

Täällä yksi kivuista kärsivä. Helmikuun alusta asti menty kovissa kivuissa.
Terveyskeskuslääkäri piti tätä lihasjumina ja pisteli kortisonia ja antoi relaksanttia ja arcoxiaa. Ei mitään vaikutusta. Missään asennossa ei ollut hyvä olla.
Päivystyksestä sain epämääräisen diagnoosin ja panacodeja. Aluksi tämä lääke auttoi pahimpaan kipuun ja oli hetken hyvä olla.
Pahin kipu on niskassa ja lapaluun alla sekä lapaluun ja rangan välissä. Käsi puutuu ja ei voi kuvitellakaan, että voisi nukkua vasemmalla kyljellä.
Kävin uudestaan lääkärillä ja tällä kertaa päädyttiin epäilemään hermosärkyä, joka johtuisi joko hermopinteestä niskassa tai välilevystä.
Lääkkeeksi gabapentiiniä ja lähete ENMG-tutkimuksiin.
Gabapentiini ei yksistään auta ja otan lisäksi grammasen panadolin. Tämäkään yhdistelmä ei vie kipua pois. En pysty istumaan kauan, koska kipu säteilee sen aikana mm olkapäähän ja käteen.
Olen aivan loppu tähän. Olen nukkunut 2 tuntia ja parhaillaan kipu on niin kamalaa, että vaan itken.
Tämä kaikki alkoi yhtenä aamuna.
Tällä hetkellä tuntuu, että tästä kipuhelvetistä ei pääse ikinä eroon. Töitä en pysty tekemään, koska elämä pyörii tämän kivun ympärillä. Kaikki oireet tosiaan viittaa välilevyyn. Outoa, että tälläseen vaivaan ei ole löydetty tehokasta kivunlievitystä, vaan pahimmassa tapauksessa ihminen joutuu kärsimään pitkiä aikoja ja sitä kautta mm masentumaan ja eristäytymään kaikesta.
Kamalaa onnä myös se, että on lääkäreitä jotka eivät halua selvittää kivun syytä, vaan antavat jotain lääkettä ja lähettävät kotiin. Pitkittyneenä välilevyn pullistuma on hankala.

Kirjoitan tähän omia kokemuksia, koska näitä vanhojakin luetaan.
Itselläni leikattu niska kolme kertaa. Välilevyjen paikalla polymeeri- ja titaani-implantit. Leikkaukset 2009 C5-6, 2020 C6-7 ja 2023 C7-th1. Ensimmäinen leikattiin seuraavana päivänä siitä, kun menin lähetteellä päivystykseen kovien kipujeni vuoksi. Toista leikkausta ei suostuttu tekemään 2018, joten 2019vuoden lopulla vaihdoin hoitavaksi tahoksi toisen sairaanhoitopiirin ja niska leikattiin 2020 vuoden vaihduttua muutaman viikon varoitusajalla. Tämä tämän vuoden leikkaus tuli hiipien ja puolen vuoden jälkeen päätettiin leikata, koska oireet eivät hävinneet.
Seuraavana vuorossa on alaselkä, jonka kolme alimmaista välilevyä ovat sökönä. Tänä vuonna en antanut leikkauslupaa, koska en ole vielä palautunut edellisestäkään. Jossain vaiheessa sekin kuitenkin edessä.

Hiukan samanlaista seuraavasti: kaularangan nikamissa madaltumista joka vaikutti sormien näppäryyteen ja kun päätä käänsi niin tuki "sähköiskuja" käsiin, myös ilmerni puutmista ja tunnottomuutta.
Ensin laitettiin 2 implanttia nikamavälliun, sitten lisättiin1 implantti toiseen nikamaväliin ja lopuksi selänpuolelta vielä jyrsittiin nikaman viereen tilaa hermolle. kaikesta jäi hermovaurio siten että vasemman käden kaksi ulointas ormea ovat puolitunnottomat, nykivät omia aikojaan, välillä särkee kovasti kyynärpäähän asti ja ovat kylmänarat. Runsaan neljän kuukauden käytön jälkeen lääkitys ei toimi tyydyttävästi eli ei ole tietoa elämänlaadusta.

Neurokirurgi kirjoitti oxycodonia ja alku hyvä, sitten terveyskeskuslääkäri alkoi puhua ettei saa uusia sellaista lääkemääräystä vaan tarvitaan enemmän mustaa valkoisella jolloin neurokirurgi kirjoitti Kantaan lausunnon ja taas meni hyvin jonkin aikaa kun sain lääkkeeni. Sitten terveyskeskuslääkäri sanoi että tässä kipuklinikan uusi suositus oxycodonin tilalle, Duloxetiini tai Venlafaksiini! Sanoin etten halua mitään vaihtoa koska homma on OK. Sitten jysähti pommi: terveyskesksu ilmoitti ettei tarvitsisi heidän luonaan käydä uusimassa lääkemääräystä niin tehtäköön nk. apteekkisopimus minulle. Kysyivät vielä onko ajokortti ja kun on niin sanoivat että on varmasti tarvis arvioida teidän liikenneturvallisuus minun oxycodon-annoksen perusteella.

Nyt sitten on titrattu ylös 90 mg Duloa, veret alkoi tulla yöllä nenästä, olen kaatunut kaksi kertaa, ja pissa tulee yhtäkkiä kovalla hädällä 45 minuutin välein.

Ihan ihmeellistä touhua, HUS-leikkaava lääkäri on jotain mieltä, tk-lääkäri on eri mieltä ja potilaan selän takana alkaa HUS kipuklinikan kanssa vaihtamaan lääkkeitä.

Kun työelämässä olin niin vaivoihin söin oxycodonia, sitten työterveys ehdotti vaihtoa tilalle: noretrin ja pregabaliini. Kun titraus tehty niin lääkitys sinänsä toimi mutta kesken työpäivän tuli blackout, onneksi en ollut auton ratissa. Titrasin ne pois ja palasin vanhaan, työterveyden kanssa käyty kirjeenvaihto on eläköitymisen kautta siirtynyt Kantaan mutta herää epäilys ettei niitä kukaan lue, lykätään vaan lisää noita mieliala-, masennus- ja epilepsiapastilleja.