Kertokaapa millaisia perheitä teillä on ja toivon viestejä varsinkin isoilta perheiltä. Uusi lakihan sanoo, että perheessä saa olla neljä sijoitettua, jos yksi on kotona. Mikäli molemmat vanhemmat ovat kotona, voisi olla seitsemän sijoitettua.
Kuinka huomioidaan biologiset? Montako lasta perheessä voi olla?
Olemme saaneet monenlaisia vastauksia ja yhtenäistä linjaa ei tunnu olevan.
Koemme, että meillä ainakin olisi resursseja ottaa vielä lapsi sijoitukseen, mutta mistään ei saa selvyyttä.
Kuinka huomioidaan biologiset? Montako lasta perheessä voi olla?
Olemme saaneet monenlaisia vastauksia ja yhtenäistä linjaa ei tunnu olevan.
Koemme, että meillä ainakin olisi resursseja ottaa vielä lapsi sijoitukseen, mutta mistään ei saa selvyyttä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
kerrotko ihan mielenkiinnosta monta teitä nyt on? bio sijais.
kotona 3 biolasta, jotka melko isoja jo ja 3 sijoitettua. Minulla on sosiaalialan koulutus.
..on muuten samanlainen käsitys, mutta lisäisin vielä, että jos kotiinjäävällä on joku sosiaalialan koulutus, voi silloinkin olla 7 sijoitettua.
Itsellämme on 4bioa ja 2 sijoitettua, varsin pieni määrä moneen muuhun verrattuna. Tiedän perheen jossa on myös 4bioa ja 3 sijoitettua. Tai 2bioa ja 3 sijoitettua...
nyt on kotona kaksi bio-lasta ja kolme sijoitettua. Yhden saisimme vielä ottaa, mutta mielestäni se on jo liikaa. Siinä ei kyllä enää anneta laatu aikaa kenellekään, jos on liikaa lapsia.
syntyy ns. laatuaika, mitä sellainen on, olikohan ennen 13-lapsissa perheissä sitten sitä halpaa aikaa vaan.
Sijoituslapsilla on yleensä traumaattinen tausta, ja tarvitsevat enemmän aikaa kuin ns normaali perheessä eläneet. Itse ainakin väitän, että jos ottaisimme lisää lapsia, emme kykenisi hoitamaan hyvin ketään lapsista. Olisi vaan perushoidot ja yksilöllisyys unohtuisi. Onhan tääläkin ollut suurperheiden lasten kirjoituksia siitä, kuinka ovat olleet ilman vanhempien aikaa elämänsä. Sekö on sijaishuollon tarkoitus, lapsia vaan tupa täyteen, että tulot kasvaisi? Mielestäni täytyisi panostaa nimenomaan siihen, että on aikaa jokaiselle lapselle!
Hienoa, kun jokaisella perheellä on oma näkemys asioista, koska meitä kaikkia tarvitaan. Jos kaikki perheet olisivat samanlaisia olisi vaikeampaa löytää lapsille sopiva koti.
Me koemme, että meillä on aikaa kaikille lapsille yksilöllisesti ja kiinnitämme siihen erityisesti huomiota. Lapset toimivat hyvin myös porukassa ja opastavat huomaamatta toisiaan.
Rahan takia meidän ei tarvitsisi lapsia ottaa sillä pärjäämme juuri ja juuri (ja se riittää meille) tälläkin rahalla mitä hankimme. Syy miksi olemme harkinneet yhden lapsen ottamista on, että pienin kaipaa kaveria. Olemme keskustelleet, niinkuin aina teemme, asiasta koko perheen kanssa ja kaikki ovat kovasti innoissaan asiasta.
Uskon, että pääasiallisesti tällaisessa tilanteessa mikä nykyään on sijaishuollossa (ei anneta lapselle minkäänlaista mahdollisuutta tasapainoiseen normaaliin arkeen), on kovinkaan monen mahdotonta kiinnittyä perheeseen. Myös lasten tunne-elämän häiriöt saavat aikaiseksi sen, että osa ei ole mihinkään tyytyväisiä vaan kokevat koko ajan elämänsä negatiivisena ja jäävänsä aina jostain paitsi.
Se mistä nämä tunne-elämän häiriöt sitten johtuvat, ovat taas moniselitteisiä, niitä sen enempää nyt kommentoimatta.
..jos kerran pienin kaipaa kaveria, niin otetaanpa siihen yks sijaislapsi!! Just. Ottakaa koira.
On minipossua ja viljakäärmettä. Voi valita hiljaisen tai äänekkään, siten kuin hyvältä tuntuu. Ettei käy niin kuin täällä joku sijainen valittaa kun lapsi puhelee, eikä hän saa olla itse hiljaisuudessa kuin viisi minuuttia. Tämäkin sen jälkeen kun hän on käynyt tirhentämässä sijaislapsen hiljaiseksi ja selkänsä kun kääntää hän niin taas lapsi alkaa puhella.
Sydämeen saattuu kun lapsi poloa ei sijaisäiti kuuntele, kokee vaan häiriönä.
..että näet tässä mainitsemassasi asiassa vain negatiivista - taidat olla niitä ihmisiä, joihin kalikka usein kalahtaa!! En todellakaan kirjoittanut, että "käyn tirhentämässä" lapsen hiljaiseksi - ootko kuullut että kauniistikin voi ihminen toiselle puhua? Lasta kuuntelen silloin kun hänellä on asiaa, kommunikoimme normaalisti, pölinä ("tsik tsik naks naks") ei ole sellaista johon voisi kummemmin vastata.
Tällä palstalla on usein hyvää asiaa ja sitten on näitä ikäviä ihmisiä, jotka käyvät purkamassa pahanolonsa muiden ihmisten kirjoituksiin, ihmisten, jotka ehkä hakevat jonkin sorttista apua ja neuvoja. Ehkä sinullekin terapia olisi oikea paikka! Kokeile! ;o)
Juuri Pelastakaa Lasten ry:n perheterapeutti sanoi, että sijaislapsi ei ole biolapsen kaverilapsi. Asenne on väärä, jos hakee lapselle ystävää.
Meillä sijaislapsi on repinyt seinät, lyönyt rautatangolla jne. Ystävyyttä ei siis välttämättä synny. Ajan kanssa löytyy sietokyvyn kasvua, ja haluakin opetella uutta isoaveljeä, mutta sijaislapsi on totaalisen rikki tullessaan perheeseen. Hän on lähinnä terroristi :-) joka hakee kaikella toiminallaan kaiken huomion, sekä hyvän että pahan.
Koira on koira ja kovin lyhytikäinen ilo. Sijaisveli- tai sisar on tuki ja turva koko elämän ajan, kun vanhemmat osaavat hommansa.
Minun käsittääkseni perheessä voi olla omat lapset mukaan lukien viisi alle kouluikäistä lasta.
Meillä kolme alle ja yksi koululainen.
Perhekodissa voidaan samanaikaisesti hoitaa enintään neljää henkilöä hoitajan kanssa samassa taloudessa asuvat alle kouluikäiset lapset ja muut erityistä hoitoa tai huolenpitoa vaativat henkilöt mukaan luettuina, jollei kyse ole hoidon antamisesta sisaruksille tai saman perheen jäsenille. Perhekodissa samanaikaisesti hoidettavien henkilöiden määrä voi kuitenkin olla enintään seitsemän, jos perhekodissa annettavasta hoidosta, kasvatuksesta tai muusta huolenpidosta vastaa vähintään kaksi hoitopaikassa asuvaa henkilöä, joista ainakin toisella on perhehoitajalain 1 §:n 3 momentissa (tehtävään soveltuva koulutus ja riittävä kokemus hoito- ja kasvatustehtävistä) ja toisella sanotun pykälän 2 momentissa (koulutuksen, kokemuksen tai henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella sopiva antamaan perhehoitoa) säädetty kelpoisuus (sosiaalihuoltolain 26 a §:n 1 ja 2 momentti).
Edellämainittu lainaus on siis voimassaolevasta laista, lain muutosesitysten teko on kesken, eikä tietoja nykyvaiheesta anneta lakia valmistelevan työryhmän toimesta - aikataulukin taisi juuri muuttua. Joten eiköhän tällä lailla vielä mennä jokunen vuosi.
Meidän perheessämme ei enää alle kouluikäisiä ole kuin yksi sijoitettu. Koululaisia on kolme sellaista, jotka asuvat koko ajan kotona, joista kaksi sijoitettua. Lisäksi perheeseemme kuuluu vielä kaksi lukiolaista, joista toinen asuu koulupäivinä opiskelupaikkakunnalla ja toinen tällä samalla alueella omassa kämpässään, mutta syö meillä.
Niin ja minä olen kotona.
sijoitettuja 4 joista yksi alle kouluikäinen.Omia enää yksi yläasteikäinen kotona.Toiset sijoitetut 1-2luokkalaisia.Mielestäni jaksaisin vielä vaikka olisi pari lisää,ei rahasta vaan rakkaudesta.Tosi palkitsevaa hommaa ei niinkään työtä.Olihan meillä biojakin yhtäaikaa kotona kuusi.